Vuoden viimeiset kuulumiset! :)

Blogin puolella on hiljennytty joulutunnelmiin ja uuden vuoden odottamiseen kaikesta päätellen oikein antaumuksella - itse asiassa paljon pidemmäksi toviksi, kuin mulla alun perin oli edes tarkoitus... :D Päivät ovat hujahtaneet kuin siivillä ja tuntuukin uskomattomalta, että oon majaillut Kuivaniemellä jo puolitoista viikkoa! Kaikenlaista puuhaa on ennakko-odotuksista (anteeksi vain, rakas metropoli-kotikyläni... :D) huolimatta riittänyt ja aika on vierähtänyt nopeasti kotosalla perheen seurasta nauttien, raikasta ulkoilmaa koiran kanssa haukkaillen sekä ystäviä tavaten. Alun perin niin pitkältä vaikuttanut joululoma alkaa lähestyä uhkaavasti loppuaan ja viikon päästä tämän tytön jalkapohjat ovatkin jo tiiviisti Hong Kongin kamaralla!

Palataan kuitenkin vielä hetkeksi takaisin kuluneisiin päiviin. Joulunalusaika oli tuttuun tapaan kiireinen ja aattoa edeltävät päivät kuluivatkin viime hetken lahjapaketteja kääriessä, taloa koristellessa, pipareita ja muita jouluherkkuja leipoessa sekä joulun ruokaostoksia hoitaessa. Vaikka nautinkin täntyyppisestä kiireestä ja touhuamisesta perheen kanssa, aiheuttivat työntäyteiset päivät yhdessä pitkän, kalenterin ja to do-listojen kanssa vietetyn avioliiton kanssa pienen sivureaktion -  se kuuluisa joulustressi pääsi nimittäin iskemään kyntensä myös minuun. Kun muut yleensä aaton koittaessa lopettelevat paikasta toiseen juoksentelun ja rauhoittuvat joulun viettoon, pyörähti mun stressivaihde vasta päälle enkä meinannut malttaa istahtaa sekunniksikaan alas joulunpyhien aikaan koska tää ja tääkin juttu on vielä tekemättä, tuo asia pitää hoitaa ja kyllähän tämänkin täytyy olla just näin eikä noin. Aikatauluista höllääminen ja rentoutuminen tuntui todella vaikealta, mutta tiukan, itseni kanssa käydyn keskustelun jälkeen löysin onneksi lopulta rentoutumisvaihteenkin päälle - hieman myöhässä, mutta kuitenkin :D

1. Muuttokuorma messissä ja matkalla kohti pohjoista!
2. Jyväskylä jäi taakse...
3. Rauhallinen, hiljalleen valkeneva sunnuntaiaamu marjaisan aamupuuron kera muiden vielä nukkuessa.
4. Leipomishommia - neljän tomeran jauhopeukalon lyödessä hynttyyt yhteen syntyi lopputuloksena jouluisia pullia laidasta laitaan, useampi pellillinen pipareita sekä taatelikakku!

1. Vastustamattoman suloinen nappisilmä sekä allekirjoittaneen villasukka... :D
2. Meillä kävi myös ihan oikea Joulupukki! 
3. Oikeaa, aitoa joulukuusta ja siitä lähtevää huumaavan ihanaa tuoksua ei kyllä voita mikään!

Tapaninpäivänä vuorossa olivat perinteiset tapsantanssit Kemissä lukioaikaisten ystävieni kanssa ja vaikka porukkamme olikin kutistunut viimevuotisesta kolmeen henkeen työ- ja muiden kuvioiden vuoksi, oli ilta todella hauska. Tämä siitäkin huolimatta, että baarien täyttymisaste oli vielä ennakko-odotuksiakin suurempi ja jouduimme turvautumaan hetkellisesti plan B:hen siinä vaiheessa, kun hyytävän kylmässä 25 asteen pakkasessa ja merituulessa jonottaminen alkoi tuntua hieman liian elämykselliseltä touhulta. Loppu hyvin, kaikki hyvin ja tanssilattiaakin tuli lopulta kulutettua melko kiitettävissä määrin! ;)

Vaikka sää kylmeni huikaisevan nopeasti ja näillä leveyspiireillä pakkaslukemat ovat pyörineet koko joulun ajan lähempänä kolmeakymmentä astetta, iski muhun kaikesta huolimatta jonkinlainen ulkoiluinto ja lumista maantietä tuli tallailtua aina yhtä innokkaan koiran kanssa oikeastaan päivittäin. Eihän se pakkanen ole kuin pukeutumiskysymys... ;) Ajoittain ulkona kärvistely sai kyllä kieltämättä pohtimaan sitä, miten tervettä on raahata itsensä vapaaehtoisesti pihalle niin kylmällä ilmalla, mutta upeaakin upeammat pakkasmaisemat sekä kauniin talvinen luonto takasivat loppujen lopuksi sen, että pakkasesta huolimatta sisätiloista kannatti todellakin irtaantua hetkeksi raittiiseen ilmaan! Maaseudulla huikaisevasta talvisäästä on päässyt nautiskelemaan vielä kaupunkiakin paremmin ja oon kyllä aivan naurettavan iloinen siitä, millaisen winter wonderlandin keskellä täällä onkaan päässyt elämään :)

Pähkinäisiä raakasuklaapalloja, luumupiltin kanssa herkuteltua joulupuuroa, pinkkiä turkkilaista granaattiomenateetä, vaahtokarkein, chiasiemenin ja kookoshiutalein koristeltuja pipareita, homejuustoa ja konvehtimaistiaiset sekä äidin joululahjaan liittynyt patonki- ja suolakeksitarjoilu erilaisten päällisvaihtoehtojen kanssa - tänä jouluna ei oo ruoan laadussa ja maussa ollut kyllä valittamista! ;) Jouluähkyltä oon onneksi onnistunut välttymään, joten ehkä tässä viimeisen parin vuoden aikana on jo opittu jotain..?

Lenkkeilyn lisäksi lomapäivien aktiviteetteihin on kuulunut myös muun muassa siskon ja äidin kanssa toteutettu shoppailureissu paljon hehkutettuun Oulun Ideaparkiin. En tiedä teistä muista, mutta mun mielestäni kyseessä ei loppujen lopuksi ollut kuin epäkäytännöllisen muotoinen rakennus täynnä samoja ketjuliikkeitä kuin joka paikassa muuallakin - that's it :D
Myös Kemin suunnalla on tullut tän alkuviikon aikana viuhdottua ihan kiitettävästi, sillä maanantai starttaili parin tunnin yhdistetyllä kuntosali+uintitreenillä uimahallilla ja jatkui Annin kanssa syödyllä lounaalla sekä pikaisella kaupoissa pyörähtämisellä. Tiistainakin auton keula kääntyi kohti samaista kaupunkia, kun järjestimme äidille joululahjaksi suunnittelemamme hemmottelupäivän sisarusten kanssa - veljen toimiessa hovikuskina ja kyyditessä mamman intialaiseen päähierontaan minä ja sisko järjestimme Paulan asunnolla pienimuotoisen home span jalkakylvyn, itsetehtyjen kasvonaamioiden ja kuorintakäsittelyjen sekä pienen suolaisen purtavan kera. Takaisin kotiin palatessamme oli toinen pikkuveljistä puolestaan siivonnut talon ja käynyt ostamassa kaupasta kakun kahvin kanssa nautittavaksi. :) Tää joululahjaidea on pyörinyt mun päässä jo useamman kuukauden ja oon älyttömän iloinen siitä, miten koko sisaruspoppoo lähti mukaan toteutukseen innoissaan ja miten ilahtunut äiti oli saamastaan kohtelusta - se on nimittäin varsinkin kuluneen syksyn jälkeen ehdottoman ansaittua!

1. Tein Heikin kanssa täsmäiskun piharakennuksessa olevalle vanhalle tietokoneelle, jonka uumenista löytyi muun muassa ikivanhoja, meidän muksuina pelaamiamme pelejä sekä kymmeniä mun kirjoittamia hevosnovelleja :D Voi niitä aikoja...
2. Matkalla Ideaparkiin!
3. Jos jotain voin Ideaparkissa kehua, on se salaattibaari Lila's Deli - tuo kuvassa näkyvä kuuden täytteen annos oli nimittäin lähestulkoon törkeän iso ja maksoi ainoastaan 6,90e!
4. Päikkäriaika!
5. Yksi joulun parhaista lahjoista on ollut Heikin koko perheelle ostama ja todella pahasti koukuttava Splendor-lautapeli, jota on tullut pelattua sisarusporukalla useampana iltana.

 Uudenvuodensuunnitelmat olivat tuttuun, jokavuotiseen tapaan vielä eilisaamunakin hieman hakusessa - tältä viime hetken panikoinnilta ei kaikesta päätellen oo vain mahdollista välttyä? :D Loppujen lopuksi vuosi vaihtui kuitenkin Kemissä muutaman vodkapaukun ja mangoshotin, korteista ennustamisen, tanssimisen, karaoken ja ennen kaikkea ihanan seuran merkeissä ja näillä eväin onkin hyvä lähteä kurkkimaan, mitä kaikkea uutta ja ihmeellistä tuleva vuosi tuokaan tullessaan! ;)

Ihanaa uutta vuotta kaikille! :) 

Everyday life now and then

keskiviikko 12.11.2003

Menin taas pyörällä kouluun. Normaali päivä, sain kässällä pusakan lähes valmiiksi! Kotiin, lueskelin kirjaa yms. Neljän jälkeen lähdin Essiä ja Heidiä Mikin kans vastaan. Väriteltiin hevosten kuvia yms. Kirjotin Erikalle kirjeen. Vietiin tytöt autolla kotiin, tein läksyt. Kävin netissä, soitin tuubaa, luin ussankokeisiin.

T: Laura & Mikki

Kesä-Mikki vuosimallia 2006!

Kauniin huurteista, alkutalvista kotipihaa :)

Laura, 14 vee.

Vuonna 2006 meille rakennettiin yläkerta ja sain ekaa kertaa elämässäni oman huoneen! :)

keskiviikko 12.11.2014

Heräilin aamulla silmät sikkuralla puoli seiskan aikoihin. Tuttujen aamurutiinien jälkeen otin suunnan kohti päivän ensimmäisiä velvollisuudentuulahduksia, joka tällä kertaa tarkoitti neljän tunnin työvuoroa. Lyhyillä vuoroilla on onneksi tapana hujahtaa ohitse kuin huomaamatta ja etenkin viime aikoina oon alkanut kokemaan töissä vietetyt tunnit jopa tietyllä tavalla rentouttaviksi - rutiinitöitä tehdessä ajatukset saavat kulkea rauhassa omia teitään ja esimerkiksi suurin osa kouluprojekteihin liittyvistä hyvistä ideoista on tainnut saada alkunsa nimenomaan töissä! :D

Puoliltapäivin pakkasin kimpsuni ja kampsuni ja pyöräilin reilun kilometrin matkan koululle. Suunnittelimme Danielan kanssa reilun tunnin ajan matkailumajoituspalveluiden luomiseen liittyvää palvelutuoteprojektiamme ja saimme sovittua 20 minuutin varoitusajalla tapaamisen myös brittiläisen arkkitehtiopettajan kanssa. Tapaaminen sujui hyvin ja pääsimme lähtemään koululta luottavaisin ja positiivisin mielin - vaikka kyseinen projekti aiheuttaakin ajoittain harmaita hiuksia, mahtuu väliin onneksi myös onnistumisen kokemuksia! :)

Koululta suuntasin kotiin puoli kolmen hujakoilla, missä ehdin istahtaa hetkeksi alas kahvikupin, muutaman riisikakun sekä mehukeitolla terästetyn viilin kanssa. Samalla pakkasin myös nopsasti salilaukun, jonka kanssa pyöräilin neljäksi keskustan SATSilla alkavalle bodycombat-tunnille. Olin sopinut kiikuttavani Facebook-kirppiksellä myymäni tuotteen suoraan ostajalle, joka sattui työskentelemään SATSin vastaanotossa ja samaan syssyyn hyödyntää myös Liikuntapäiviltä saamiani kuponkeja. Ostaja oli tyytyväinen tuotteeseen, minä taas taskunpohjaa lämmittäviin seteleihin sekä huikean tehokkaaseen tuntiin - melkoinen win-win-situation siis! ;) Hikisen tunnin jälkeen ehdin vielä istahtamaan saunan lauteille, sulkemaan silmät ja rentouttamaan lihasten ohella myös ajatukset hetkeksi ennen seuraavaan paikkaan kipittämistä.

Hieman ennen kuutta olin juhla- ja kokoustilana toimivalla Wanhalla Fredalla, missä järjestettiin Pohjola-Nordenin sekä Svenska Nu:n yhteistyön tuloksena Nordisk middag. Bongasin ilmoituksen tapahtumasta maanantaina ja ilmoittauduin saman tien mukaan - harvoin sitä nimittäin pääsee paitsi puhumaan koko illan ajaksi ruotsia Jyväskylässä, myös kuulemaan kokki-kirjailija Kenneth Narsin kertomuksia pohjoismaisesta ruoasta sekä syömään huikean herkullista kolmen ruokalajin illallista veloituksetta! ;) Ilta oli kokonaisuudessaan upea eikä mua ehtinyt missään vaiheessa häiritsemään se pikkuseikka, etten tuntenut paikalle saapuessani ketään osanottajaa entuudestaan - äkkiäkös siinä tutustui vieruskavereihin eivätkä jutut päässeet loppumaan koko illallisen aikana.

Väsyneenä mutta onnellisena pyöräilin lopulta takaisin kotiin yhdeksän jälkeen. Ennen nukkumaanmenoa ehdin vielä tienata muutaman roposen niinikään nettikirpparilla myynnissä olleen laskettelutakin saatua uuden omistajan ja noudettua sen suoraan kotiovelta. :) Ei hassumpi lopetus muutenkin onnistuneelle päivälle! Maukkaan illallisen vuoksi iltapala jäi tänä iltana poikkeuksellisesti välistä ja pää painui pikaisen Instagram-selailun jälkeen tyynyyn kellon lähestyessä yhtätoista.

Way to go!

Tää ei ollut nyt ihan sitä tavallisinta opiskelijaruokaa... :D

Arkielämän kimallepyörteitä

Viikonloppu hujahti nopeasti kotimaisemissa vierailun merkeissä ja bussin pysähtyessä maanantai-iltapäivänä Jyväskylän Matkakeskuksen eteen mulla oli aivan sellainen olo, kuin en olisi missään koskaan käynytkään. Vaikka perilläoloaika oli jälleen tuttuun tapaan aivan liian lyhyt, ovat ne parikin perheen kanssa vietettyä päivää aina huomattavasti parempi vaihtoehto kuin ei mitään - etenkin näin isänpäivän aikaan ja kevään vaihtoonlähdön häämöttäessä edessä tuntui tärkeältä päästä viettämään aikaa rakkaiden ihmisten parissa. Joulun jälkeen tiedossa onkin sitten taas niin erilaiset ja suuremmat kuviot, että pikkukylän hiljaisuudesta ja rauhasta täytyy yrittää nauttia täysin siemauksin silloin, kun se on vielä mahdollista. Hiljaiset, silmien edessä aukeavat pellot ovat takuulla aika lailla harvassa Hong Kongin ihmisvilinässä... :D

Perjantaina pohjoiseen saapuminen venähti melko myöhäiseksi syystä jos toisestakin ja auto rullaili kotipihaan vasta kellon lähestyessä kahta yöllä. Seuraavana päivänä oli onneksi mahdollisuus nukkua kaikessa rauhassa pitkään ja viettää leppoisan rento päivä koiran kanssa ulkoillen, isänpäiväkakkua väsäillen ja saunoen - mikäs sen mukavampaa tiiviin koulu- ja työviikon jälkeen? :) Tällä kertaa olimme tosiaan onnistuneetkin saamaan äitiä lukuunottamatta koko muun porukan kasaan ja perheen levittäytyessä ympäri Suomea ja osittain Norjaakin ovat nämä yhteiset hetket harvinaisuudessaan entistäkin kullanarvoisempia. Mun ei varmaankaan tarvitse siis erikseen mainita sitä, miten kovasti ootan jo joulua ja joulunpyhien rauhaa - piparien mussuttaminen ja leffojen tuijottaminen sohvan pohjalta ovat takuuvarmasti tervetulleita siinä vaiheessa, kun kaikesta joulua edeltävästä häslingistä on selvitty!

Hieman idyllisiä maalaismaisemia...

...ja tontunpunaisia riemuidiootteja metsän siimeksessä!

Isälle siskon kanssa tehty lakritsi-hilla-juustokakku - todella tuhtia, mutta todella hyvää! ;)

Tällä hetkellä tämän tytön jalkapohjat ovat siis taas tukevasti Jyväskylän maapohjalla ainakin muutaman päivän ajan, viikonloppuna kun tiedossa on taas aktiviteetteja Pirkanmaan puolella... ;) Tämän viikon suunnitelmien sijaan haluaisin kuitenkin palata vielä hetkeksi kuluneiden päivien pieniin, mutta sitäkin mukavampiin ja takuuvarmasti suupielet ylös kääntäneisiin ilon aiheisiin - tässä siis arjen helminauhaa parhaimmillaan!

- Postiluukusta tupsahti viikon puolivälissä yllätyspaketti, jonka sisuksista paljastui kuvassa näkyvä kirja. Lähettäjästä mulla ei ole minkäänlaista aavistusta eikä opuksen mukanakaan tullut minkäänlaista vihjeen antavaa viestiä - todennäköisesti oon siis voittanut jonkin satunnaisen nettikilpailun, johon oon mennyt joskus osallistumaan. Niin, tai sitten mulla on salainen ihailija, joka haluaa lähettää mulle yllätyslahjoja... ;) Opus vaikutti pikaisen vilkaisun perusteella kuitenkin todella kiinnostavalta ja tähän täytyykin tutustua jossain vaiheessa ihan kunnolla ajan kanssa!

- Vaikka iltapäivälehtien otsikoista saa lukea julmia tarinoita nykymaailman välinpitämättömyydestä ja välillä usko ihmisiin ja ystävällisyyteen onkin koetuksella, on tässä maailmassa kuitenkin myös paljon hyvää. Keskiviikkona pääsin taas todistamaan ihmisten avuliaisuutta, kun pyörän jarru alkoi takkuilemaan kesken matkan. Noin kahden minuutin stopin aikana kaksi miestä ehti tulla kysymään, onko kaikki hyvin ja tarvitsenko mahdollisesti apua - molemmat vieläpä suomalaisia! :D Näinkin pikkuruinen asia kuin avun tarjoaminen ilahdutti kyllä hurjasti ja sai uskomaan entistä vahvemmin siihen että small things really matter.

- Keskiviikkona käynnistelimme tosiaan pikkujoulukautta:  kyllä, sain lopulta porukan vakuuttuneeksi siitä, että tonttuilun aloittaminen juuri kyseisenä päivänä oli enemmän kuin loistava idea ;) Glögiä, pipareita, torttuja, joulumusiikkia, kynttilöitä ja ihania tyttöjä - siinäpä resepti onnistuneeseen ja ihanaan iltaan.

- Kävin pyytämässä baarissa dj:ltä Las Ketchupin lähestulkoon eeppisen Aserején, koska mun vaan teki yhtäkkiä hirveästi mieli kuulla se! :D Lanteita edestakaisin veivatessa ja pienen hehkuviinihiprakan vetreyttäessä tanssimuuveja entisestään mulle tuli hirveän hassu olo - muistin yhtäkkiä, miten palavalla antaumuksella kyseistä biisiä tuli luukutettua sen ilmestyessä, miten piirsin tanssin koreografiat piiruntarkasti muistiin silloisen päiväkirjani sisäkanteen ja miten loukkaantunut olin, kun äiti lupauksista huolimatta meni ostamaan mulle Las Ketchupin levyn sijaan Nylon Beatin cd:n :D Nyt, 12 vuotta myöhemmin, sitä löytää itsensä yhä edelleen tanssimasta kyseisen kappaleen tahtiin silmät innosta hehkuen. Tulevaisuuden mummobingon kovin hittibiisi taitaakin siis olla jo tiedossa...

- Pienen, raikkaan kirpsakan kävelylenkin aikana kaupunginkirjastoon huomasin yhtäkkiä jouluvalojen valtaavan pikkuhiljaa talojen ja asuntojen ikkunat: tuolla ikkunalle on asetettu jo kynttelikkö, toisaalla valoa pimeään marraskuun iltaan tuovat taas lämpimänsävyiset värivalot. Kauniiden valojen lisäksi onnellisuutta aiheutti kirjaston rentouttavalta tuntunut, lähes pysähtyneisyydeltä tuntunut rauha sekä silmien edessä avautuvat lukuisat matkailukirjat sekä matkakertomukset - mun olis tehnyt mieli lainata koko hylly itselleni! Tuntui niin epäreilulta, että tässä maailmassa on suunnattomasti hyviä, lukemisen arvoisia kirjoja mutta niin vähän aikaa tutustua niihin :D Tuolla kertaa onnistuin malttamaan mieleni kuitenkin melko hyvin ja kotiin tallustelin vain kahden, erästä kurssia varten lainaamani kirjan kanssa - joskus näinkin!

- Uusiin ihmisiin tutustuminen kannattaa aina ja joskus kahvilla tuntemattoman ihmisen kanssa käydessä saattaakin tuntua siltä, kuin olisi tuntenut toisen jo pidemmänkin aikaa. Kaikella on tarkoituksensa.

- Perjantai-ilta. Ympärillä levittäytyvät kauniin lumikerroksen saaneet maisemat, silmien edessä keikkuvat edellä ajavan auton perävalot ja pelkääjän paikalla istuva pikkuveli jutustelee niitä näitä. Hetken hiljaisuuden koitettua radiosta alkaa soimaan Raappanan Kauas pois ja kylmät väreet poreilevat aaltoina läpi kehon. Olin kuullut samana aamuna lopullisesta vaihtoonlähdöstäni ja biisin kuuleminen pitkästä aikaa juuri kyseisenä iltana tuntui kauhean merkitykselliseltä: "Ja mä haluan nähdä ja kokea, en vain loputtomiin asioita hokea, en jämähtää paikoilleen". 

- Isänpäiväkakulla herkuttelun jälkeen istuimme isän kanssa olohuoneessa; minä tapailin joululauluja vanhalla syntikalla, isä istui vieressä ja kuunteli hiljaa. Musiikki on aina ollut meidän yhteinen juttumme ja isäpappa on juuri se nimenomainen henkilö, jonka ansiosta mun vuosikausia kestänyt musiikkiharrastukseni ylipäänsä starttasi ja vaikka soittohommat ovatkin musiikkiopiston jälkeen jääneet vähemmälle, oon kuitenkin ikuisesti kiitollinen tän elämänvaiheen olemassaolosta. En suoraan sanottuna osaa ees kuvitella, mitä tekisin ja missä olisin just nyt ilman musiikkiharrastuksia ja sitä, millaisille urille ne päätyivät mun elämäni ohjaamaan! :D
Seuraavaksi puhe kääntyi matkusteluun ja sain kuulla pitkän tovin isän nuoruuden työseikkailuista Israelin kibbutseilla ja laivan keittiössä sekä uudenvuodenvietosta Saksassa vuonna 1986. Vaikka osan tarinoista olinkin ehtinyt kuulla jo aiemmin, oli juttuja jollain tapaa vangitsevaa kuunnella ja tempauduinkin pitkäksi ajaksi kuvittelemaan kymmenien vuosien takaista elämänmenoa.

Kuva.

Kertokaa tekin mulle vaikka kommenttiboksin puolella, millaisia arjen ihania pikkuhetkiä teidän elämäänne on viime aikoina mahtunut? :)

"Minä rakastan tätä elämää

elämää kaikkineen

pimeitä polkuja, aurinkoteitä

raakoja omppuja, rinkeleitä

iloa, surua, ikävää

minä rakastan elämää"

and the world is calling us

Lomailusta on tullut viime aikoina mulle melko harvinaislaatuinen käsite, sillä töissä käyvänä opiskelijana varsinaista lomaa sanan todellisessa merkityksessä ei pääse viettämään läheskään niin usein kuin haluaisi. Viimeisten vuosien aikana kesäkaudet on tullut paiskittua töitä tai suoritettua harjoittelujaksoja ja lähes kaikki syys- ja hiihtolomat ovat kuluneet niin ikään haalittujen työvuorojen merkeissä – ainoastaan joulun pyhittäminen loikoilulle ja rentoutumiselle on lähtökohtaisesti onnistunut joka vuosi. Tällä kertaa voin kuitenkin onnellisesti todeta kuluneen syyslomaviikon olleen juuri sitä, mitä lomalta voi oikeastaan toivoakaan: yhdessäoloa perheen ja ystävien seurassa, matkustelua, rauhoittumista ja ennen kaikkea hyppäämistä ulos arkielämän pyörteistä. Lontoo ja Kuivaniemi ovat toki lomailupaikkoina kaksi täydellistä ääripäätä ja pohjoiseen suunnatessani mua jopa jännitti hieman se, miten pahasti pitkästyminen iskisi maaseudun rauhassa hektisten kaupunkipäivien jälkeen. No, sitä tuli murehdittua täysin turhaan: nautin nimittäin kotikylän rauhasta, metsäpoluista ja hiljaisuudesta yhtä paljon kuin suurkaupungin sykkeestäkin. Loppujen lopuksi ehdin viettää kokonaista viisi päivää perheen seurassa ilman, että ikävöin sen kummempaa menoa ja meininkiä oikeastaan tippaakaan! Vaikka Jyväskylän arkielämää onkin tässä vaiheessa tullut paahdettua vasta puolentoista kuukauden edestä, on alkusyksy ollut niin mielettömän kiireinen että tällainen total break taisi tulla enemmän kuin tarpeeseen :D

Mitä sitä loppuloman aikana tuli sitten tehtyä? Tallailin koiran kanssa samoja, tuttuja metsäreittejä, joita pitkin kuljin lapsena ja teininä lukuisat kerrat Mikin kanssa. Juttelin koiralle niitä näitä ja vaikka asetelma – tutut metsät ja nenän edessä keikkuva valkoinen, pörröinen häntä – oli kovin samanlainen kuin aiemmin, oli tilanne yhtä aikaa täysin toinen. Mikki on poistunut sateenkaarisillan toiselle puolen ja hihnan päässä eteenpäin kiskookin sen sijaan nuori ja intoa täynnä oleva Lenni. Päässä pyörivät ajatukset ja mietteet ovat nykyään toisenlaisia ja poissa on se epävarma, muiden mielipiteitä liiaksi pohdiskeleva nuori tyttö, joka ei luottanut itseensä nimeksikään eikä lukuisista haaveistaan huolimatta ollut vielä silloin riittävän rohkea tarttumaan niistä kiinni.

Katselin niittyjä ja matkan varrella olevia tuttuja rakennuksia ja mietin, miten naapurin kahdeksanhenkisen perheen aina niin eläväinen ja vilkas pihapiiri oli nyt hiljentynyt ja maatilan lukuisat eläimet vähentyneet muutamaan lampaaseen ja lehmään. Mustavalkoinen tallikissa kulki hiljaisen pihamaan poikki ja ennen niin kirkkaan oranssin talon maalikerros oli alkanut rapistua tuoden konkreettisesti esille vuosien kulumisen ja ajan muuttumisen. Samalla tavalla ajan patina on huomattavissa myös omassa kotipihassa – poissa ovat pihalla vuosikausia palvelleet leikkimökit ja liukumäet, lammasaitaukset ja kotitekoiset jalkapallomaalit, tilalla vain hiljalleen tyhjenevä ja vuosi vuodelta hiljenevä lapsuudenkoti.

Viikonloppuna kävin piipahtamassa vanhalla, nykyisin siskoni kotipesänä toimivalla Kemin-asunnolla. Kolmen lukiossa vietetyn, itsenäistymisen ja aikuistumisen vuoden ajan tukikohtana toimineella asunnolla käyminen tuntui todella omituiselta. Silmien edessä pyörähtivät pikakelauksella kaikki ne lukuisat kynttilänvalossa ystävien kanssa vietetyt, makeita drinkkejä ja naurunkiljahduksia sisältäneet sekä hiljaiset, yksin omassa rauhassa istuskellut illat, mutta ympäristö oli kuitenkin samanaikaisesti niin kovin erilainen. Jotain vanhaa, jotain uutta – sinistä ja lainattuakin näkyi löytyvän. Samanlaisia muistojen tulvahduksia herätti myös vanhassa leffateatterissa käyminen pikkuveljen (tarkennan: juuri täysi-ikäistyneen pikkuveljen sekä noin viidenkymmenen päiväkoti-ikäisen muksun :D) kanssa, mummolan kirjahyllystä äidin vanhan ja myöskin omassa käytössäni olleen aapisen löytäminen, nykyisellään tyhjillään lahoamassa seisovan ala-asteeni ohi käveleminen sekä aamukahvin juominen isän kanssa muiden vielä nukkuessa. Miten mikään ei ole muuttunut, vaikka kaikki on muuttunut.

En oikeastaan edes tiedä, miksi heittäydyin juuri tällä reissulla näin nostalgisoivaksi ja pohdiskelevaksi – tuntuu siltä, kuin mun silmät olisivat yhtäkkiä avautuneet näkemään kaiken sen, minkä seurauksena seison juuri tällä hetkellä tässä tällaisena kuin olen. Papan kuolema herätti tajuamaan sen tosiasian, että monet lähes itsestäänselvyytenäkin pidetyt seikat ovat loppupeleissä pyyhkäistävissä pois muutamassa sekunnissa ja että aina tuttuina ja turvallisina pidetyt asiat voivat kadota tuosta vain. Miten tällaisia asioita tulee arvostettua aivan liian usein vasta silloin, kun niitä ei enää ole ja miten elämässä tuntuu olevan nykyään niin kova kiire eteenpäin, ettei missään välissä ehdi pysähtyä tarkastelemaan senhetkistä ympäristöään kaikessa rauhassa, kurkkaamaan välillä jopa menneisyyteen ja muistoihin. Miten monet taaksemme jääneet asiat vaikuttavat siihen, mitä edestämme löydämme ja miten niihin seikkoihin suhtaudumme.

Tällä hetkellä paluu takaisin arkeen tuntuu lähinnä hurjalta hypyltä jatkuvasti kiihdyttävän juoksupyörän kyytiin, sillä kuten oon aiemmin jo kertonutkin, on loppuvuodelle tiedossa huima määrä kaikenlaista puuhaa ja aktiviteettia. Vaikka tällä hetkellä oonkin vielä täysin lomamoodissa ja voisin mielelläni lusmuilla muutaman päivän ajan päivien ainoina aktiviteetteina pitkät kävelylenkit, pihan haravointi ja perheen kanssa hengailu, oon todellisuudessa enemmän kuin innostunut tulevista suunnitelmista. Pieni breikki on auttanut lataamaan akkuja tulevia koitoksia varten ja kuten Pave Maijanenkin laulaa, istuu elämän nälkä taas olkapäällä ja käskee lähtemään - menneisyys on kuitenkin aina menneisyyttä ja muistoihin on turhaa jäädä vellomaan liiaksi.

Ai niin. On tässä maailmassa ainakin yksi paikka, missä mikään ei ole muuttunut: yli satavuotiaassa, täysin puulämmitteisessä ja sisävessattomassa talossa asuvan äidin enon luona aika tuntuu kiehtovasti pysähtyneen johonkin kaukaiseen menneisyyteen.

Kuva huhtikuulta - samalta siellä edelleen näyttää! ;)

Lähes yhdeksänkymppinen eno lämmittää pirtin edelleen jättimäisellä leivinuunilla...

...muistaa tarjota joka käyntikerralla kahvia, munkkia ja pullaa...

...ei ole muuttanut sisustusta tai yhdenkään huonekalun paikkaa koko elinaikanani...

...omistaa ikivanhan, kauniin kaappikellon, joka ei ole käynyt vuosikymmeniin...

...ja muistaa aina ostaa ikkunalle kukkia.

elämän tähtipölyä

"Olen saanut jo monenlaista onnea, sen kaikkia palasia,

suuria ja pieniä, yhteensopivia ja toisiaan hylkiviä.

Kertaakaan en ole vielä ehtinyt koota noista palasista ruukkua,

en kerätä siihen toisiinsa sekoittuen kyyneleitä ja sadevettä,

katsella siitä omaa kuvaani.

Sanotaan, että vain siitä kuvajaisesta voi löytää omat kasvonsa."

- Tommy Tabermann

Istun serkkuni kyydissä matkalla kohti Oulua. Edessä on ainoastaan pimeä tie, auton tuulilasiin hakkaava räntäsade sekä ohituskaistalla ohitse viuhahtelevat kiirehtijät, mutta sisällä autossa on lämmintä ja mukavaa. Rankka päivä ja väsymys tekevät tehtävänsä ja puheenaiheet hyppelevät aina huonoista vitseistä syvällisiin pohdintoihin saakka. Miten samanlaisia me oikeastaan olemmekaan, mietin katsellessani ikkunan pintaa pitkin valuvia pisaroita. Twin - tai Twix, kuten suklaata rakastavia serkuksia Intian reissun aikana kutsuttiin. 

Kello on vasta puoli kuusi sunnuntaiaamuna, mutta lentokentällä on heräilty tulevaan päivään jo aikoja sitten. Ihmiset monenvärisine ja -kokoisine laukkuineen kiiruhtavat ohi ja ilmassa väreilee lähes käsin kosketeltava sekoitus innostusta, jännitystä, kaipuuta, iloa ja haikeutta. Lentokentät ovat ihania. Jos pystyisin, kävisin fiilistelemässä reissuun lähtemisen tunnelmaa useamminkin - istuisin kahvikuppi kädessäni katselemassa ihmisiä, kuuntelemassa matkalaukkujen renkaista lähtevää rullaavaa ääntä ja haaveilemassa uusista matkoista jatkuvasti ajan tasalle päivittyvän departures-taulun mukaan.

Ohikiitävä hetki lentokoneen renkaiden irrotessa kiitoradasta ja selän painautuessa tiukasti kiinni penkin selkänojaan. Taas sitä mennään. 

Ympärillä levittäytyy elämää väsymättä ja tauotta sykkivä kaupunki ja lukuisat värivalot heijastuvat kauniisti märästä kadusta. Taivaalta sataa tauotta vettä, mutta poskia pitkin valuvat sadepisarat tai vaatteiden läpi pureutuva koleuskaan eivät saa juuri nyt mieltä matalaksi - jollakin tapaa sade tuntuu oikeastaan kuuluvan Lontoon katukuvaan. Onni rutistaa sydämen pieneksi sykkyräksi ja imen sisääni suurkaupungin sanoinkuvaamattoman vangitsevaa tunnelmaa.

Kerron useampaan otteeseen matkaseurana olevalle ystävälleni siitä, miten onnellinen olenkaan hänen mukanaolostaan. Ystävä hymyilee ja sanoo oppineensa tuntemaan minua paljon paremmin kuluneiden kolmen päivän aikana. Samoin, vastaan ja toivon, että jokaiselta ihmiseltä löytyy elämästään vähintään yksi tällainen upea, ihana ihminen.

Viideltä keskiviikkoaamuna jopa Lontoon keskustan kaduilla on hiljaista. Jalat kuljettavat meitä kohti Waterloon asemaa ja sieltä pian Gatwickiin lähtevää bussia, mutta jokainen solu huutaa minua kääntymään takaisin. Älä mene vielä! Jää tänne, katso ja ihmettele maailmaa vielä vähän aikaa. Mitään muuta en juuri sillä hetkellä haluaisikaan. Joskus on kuitenkin palattava takaisin, jotta voi lähteä uudestaan - I'll be back, world.

Halaan pikkusiskoa rautatieasemalla ja tarjoan hänelle päivällisen thaimaalaisessa ravintolassa. Illan illan ystäväni seurassa Amarillossa kahvikupin ja kokislasin äärellä. Kiitollisuutta, rakkautta ja yhteenkuuluvuuden tunnetta -  haluan vain sanoa, että olette mulle mielettömän tärkeitä. 

Yli vuorokauden valvomisen ja tuntikausien matkustamisen jälkeen istahdan bussipysäkille vastaan tulleen isän kyytiin. Turvallisuuden, raukeuden ja onnellisuuden tunteet valahtavat kropan läpi, kun pääsen kuumaan suihkuun ja saan ison kupillisen kahvia ja lautasellisen puuroa. Niin, puuroa. Miten hyvältä se maistuukaan muutaman päivän reissuilun jälkeen!

Oma perhe. Naureskelen poikien jutuille, rentoudun saunan lauteilla kirpaisevan kuumassa löylyssä ja kerron äidille, miten paljon tätä sekopäistä sakkia oikein rakastankaan. Sitä ei tule sanottua läheskään niin usein kuin haluaisi, mutta toivon tekojen välittävän viestiä eteenpäin joskus sanojenkin puolesta. 

Hymyilyttää ja koko sydän sykkii rakkautta. Käymme pitkiä, polveilevia keskusteluja ihmissuhteista, varpaat kipristelemään saavasta elämän nälästä sekä kiitollisuudesta kellon lähestyessä puoltayötä. 

Poskipäitä nipistelevä pikkupakkanen, niin moneen kertaan kävellyt metsäpolut ja edessä iloisesti heiluva koiranhäntä. Maailma on niin kaunis paikka, sanon innosta puhkuvalle koiralle ja pysähdyn hengittämään raikasta ilmaa. Maan peittävä paksu kuurakerros saa jokaisen puolukanvarvun ja heinänkorren kimaltelemaan auringon valossa ja hetken ajan tunnen seisovani keskellä satumaailmaa. Kaunista, säihkyvää ja ihanaa.

Ajan moottoritiellä ja kuuntelen hymyillen vieressä istuvan pikkuveljeni juttuja. Välillä kännykästä painetaan play-nappulaa ja Pasilan jakso pyörähtää käyntiin. Kyllähän näistä nyt pitää tietää edes jotain, minulle sanotaan ja päälle klikataan taas uusi jakso.

Kaikista niistä lukuisista suunnitelmista, jokaista solua polttavasta matkakuumeesta ja elämisen riemusta huolimatta tuntuu hyvältä pysähtyä muutamaksi päiväksi ja upota näihin tuttuihin maisemiin ja vuosien takaa kumpuaviin muistoihin. Olla vain, kuvitella hetken ajan olevansa taas lapsi ja unohtaa kaikki arkielämän kiireet ja huolet.

"Lennä, lennä hetken tulinen lintu.

Tee pesä pilvien väliin.

Sitä se onni on,

ettei hetkeen katso taakseen

eikä eteen."

- Tommy Tabermann

...ja sitä, että huomaa niityllä olevien heinäpaalien muistuttavan jättimäisiä vaahtokarkkeja.

Throwback Thursday: Se OIKEASTI ensimmäinen päiväkirjani!

Taisin vahingossa huijata teitä hieman kertomalla viime viikolla, että aloitin päiväkirjaharrastukseni 10-vuotiaana - tajusin nimittäin vasta jälkeenpäin, että onhan oman elämän ja sen tapahtumien tallentaminen kansien väliin alkanut jo muutamaa vuotta aiemmin kypsässä seitsemän vuoden iässä! Tuolloin mulla oli uskollisen heppatytön tavoin ainakin omasta mielestäni uskomattoman hieno, lukollinen päiväkirja, jonka kannessa oli kuva ruskeasta arabianhevosesta sekä kulmaan liimattuna senaikaisen lempiopettajani koulukuvatarra :D

Tässäpä siis hieman throwbackia jopa edellisviikkoon verrattuna, eli tervetuloa tutustumaan 7-vuotiaan pikku-Lauran aivoituksiin ja ajatuksiin!

"Laura omistaa tämän kirjan. 

24.12.1999 

Rakas päiväkirja, 
Joulupukki kävi noin 5 tuntia sitten ja toi minulle hienon herätyskellon ja marsipaanipossun ja kaksi hopeatussia ja CD-rompun ja kaksi painavaa joulukuusenkoristetta ja Liitutaulun kera väriliidut ja koruja ja sinut ja yhden toisen päiväkirjan ja yhden papattavan papukaijan (ei elävän vaan lelun) ja vaalean punaisen ruusuisen laatikon jonka kun aukasee niin sen sisällä alkaa balettitanssia pyöriä ja soittaa ihanaa musiikkia en muista enää moi! 

(ai mitkä välimerkit, mihin niitä muka tarvitaan..?)

12.1.2000 

Rakas päiväkirja 
koulu on taas alkanut kera uuden vuosi tuhannen. Olen muuttanut lempi aineeni Äikän ja Liikunnan Matikaksi Liikunnaksi Kässäksi ja musiikiksi. matikantehtävät ovat ihania samoin kässä tämä päivä oli inhoittava päivä koulussa kun koulu loppui kaikki ekaluokan pojat paitsi Ville hokivat taksissa että vampyyri, vampyyri. ja ajatella, vain siksi että he voisivat ärsyyttää muita, vain siksi. minä ja paras kaverini jenny ärsyynnyimme eniten. olimme tosi vihaisia pojille. 
moi moi! 

20.1.2000 

Rakas päiväkirja, 
on torstai ja 20. päivä. tänä päivänä oli ainakin 23 astetta pakkasta enkä ulkoillut tänään ollenkaan. on ollut aivan ihana päivä lukuun ottamatta sitä kun minä olen kotiarestissa ja kun Jenny ei päässyt meille selaan tässä juuri (Hevoset) kirjaa ei muuta 

Meillä oli joka kesä kesälampaita, joiden ruokkiminen ja hoivaaminen oli yks lapsuusaikojen lempijutuista! :)

Moi Moi! 

Rakas päiväkirja, 
on maanantai ystävänpäivä 14. päivä. Jenny meni tänään Oulun sairaalaan ja huomenna tehdään Jennylle kitarisa leikkaus. Voi raukkaa! Mutta Jenny itse on iloinen koska voi syödä jäätelöä. 
Moi moi! 

8.3.2000 

Rakas päiväkirja, 
tänään oli ihana päivä! Kun heräsin, heräsinkin mummolassa!!! Olin näet Paulan kanssa mummolassa yötä. 
Moi Moi 

Mummolan lisäksi lermpikohteisiin lukeutui naapurissa asuvan Yrjö-enon luona käyminen eikä varmasti vähiten siitä syystä, että lapsukaisille oli joka ikisellä kerralla tarjolla jäätelötikku.. ;)

9.8.2000 

Rakas päiväkirja 
olemme nyt Kalajoella. Olemme saaneet mökin leirintäalueelta. Se on lähellä Juku Juku maatakin. Oikeastaan se on rivitalo asunto mutta se on vain ja ainoastaan huone. Yksi ainoa huone. Mutta on sekin mukava. Kaksi ala- ja yläsänkyä. Jääkaappi hella roskis ja tiskiallas. Minä ja Heikki nukuttiin yläsängyissä Antti ja Paula nukkuivat alasängyssä ja äiti toisessa. 
Moi Moi! 

4.3.2001 

Rakas päiväkirja, 
en ole ehtinyt kirjoittaa pitkään aikaan koska avaimesi on ollut hukassa. Nyt on sunnuntai ja hiihtoloma on alkanut. Osaan kirjoittaa kaunoa aika hyvin. Pääsen ensi viikolla ratsastamaan ehkä. Ratsastuspaikkani on Elijärvellä. Halosen tallilla on 2 shetlanninponia Benjamin (Pensku) ja Rudi. Siellä on 2 suokkaria Vila ja Valo sekä russ-poni nimeltä Maxi. Ratsastan aina Penskulla. vain kerran olen ratsastanut Rudilla mutta toista kertaa en ratsasta! Se kokeili hangata minua lumipinkkaa vasten!!! Mulla meni melkein jalka poikki!!!!! Pensku on rauhallisempi. Vaikka kerran kun ratsastin kentällä niin se syöksyi aidan läpi! Se tapahtui näin: ratsastin ympäri kaviouraa Penskulla ja yhdessä kulmauksessa se aina pysähtyi. Minun täytyi kääntää se varsin hankalalla tavalla. Yhdellä kerralla se ei pysähtynytkään vaan syöksyi läpi! Se oli varsin helppoa koska siinä mistä se syöksyi oli vain kaksi poikkirimaa kannattimilla. Eräs tyttö otti Penskun kiinni. Onneksi en tippunut! Sen jälkeen en enää ohjannut sitä siihen kulmaukseen ja Penskukin oli siitä varmasti mielissään. Sen reissun jälkeen puhdistin siltä tarkasti kaviot mikä oli tarpeellista koska sillä oli kivi kaviossa. Varmasti tullut siinä kun se ryöstäytyi. 

Monen tuonikäisen tytön tapaan olin aivan mieletön hevoshullu! :D Tässä kuvassa oon selkeästi aivan onnessani, kun oon päässyt markkinoilla naapurin Paroni-hepan selkään...

6.3.2001 

Rakas päiväkirja, 
minä pääsen huomenna ratsastamaan Penskulla! Tiinakin tulee 11.30 mutta ratsastus on 14.30. Ihanaa! 
Katselen juuri kuvaa joka on otettu vuoden 1999 tai 2000 talvena. Siinä tallin edessä ovat: minä, Jenny, Hanna ja Pensku. On siinä labradorinnoutajakin "puolikkaana" mutta en minä sen nimeä muista. Minä istun Penskun selässä. Jenny silmäilee epäluuloisena noutajaan (sillä oli käsi Penskun satulan takana) Hanna pitelee Penskua ohjista ja noutaja istui kiltisti. Muistelen viimevuoden ihanaa "jokaviikon" ratsastusta. Nyt en ole päässyt vuoteen ratsastamaan. 
---- 
Silloin kun täytyy oottaa taksia niin Jimi käy kaverista mutta kun se heitti vasta lumipallon naamaan (jäisen sellaisen) niin kokeilin erkaantua siitä mutta se ei ota onnistuakseen. 

6.9.2001 

Rakas päiväkirja, 
en ole ehtinyt kirjoittaa pitkään pitkään aikaan! Olen nyt 3lk. Olen saanut oman koiran! Se on valkoinen samojediuros nimeltä Mikki. Mikki on 6kk eli puoli vuotta. Sitä on varmaan lyöty sillä se on erittäin arka ja tulee vain minun luo. 
Kerron myöhemmin lisää!" 

Lumihangessa leikkimistä koiran ja sisarusten kanssa - siitä oli talvet pääsääntöisesti tehty! 

...että tällaista tällä kertaa! :D

Throwback Thursday!

Aloitin päiväkirjan pitämisen 10-vuotiaana saadessani allaolevassa kuvassa näkyvän kirjasen isotädiltäni lahjaksi. Kirjoittaminen on aina ollut lähellä mun sydäntä ja jo ennen päiväkirjan saamista taisin runoilla pitkiäkin, yleensä hevosiin ja koiriin liittyviä novelleja kouluvihkoihin ja tuolloin vielä luksusta olleen tietokoneen uumeniin - näitä tarinoita saattaisi itse asiassa hyvällä tuurilla löytyäkin vielä vanhojen pöytäkoneiden kätköistä! Päiväkirjan saaminen kuitenkin nostatti ilmoille täysin erityyppisen innostuksensiemenen, jonka seurauksena päädyin kirjoittelemaan elämäni tapahtumista tarkan tunnollisesti päivittäin yli neljän vuoden ajan. Parhaimmillaan mulla taisi itse asiassa olla kolmekin päiväkirjaa, joihin kirjoitin yhtäaikaisesti: se "varsinainen" päiväkirja, Demin/Mixin/Hevoshullun koulupäiväkirjatyyppinen kalenteri, johon kirjoiteltiin kuulumiset hieman lyhyemmän kaavan kautta, sekä reissun päällä oltaessa luonnollisesti myös matkapäiväkirja, jonne puolestaan jaariteltiin kaikki mahdollinen maan ja taivaan väliltä :D En tajua vieläkään, miten ihmeessä oon jaksanut sepustaa samoja asioita kolmeen eri kirjaseen joka ilta!

Pohjoisessa lomaillessani katse osui eräänä päivänä vanhan huoneeni hyllyssä sijaitsevaan mustaan laatikkoon ja sieltä pilkottavaan muistikirjankulmaan - vanhat päiväkirjathan ne sieltä kurkkivat! Päätin hetken nostalgisoinnin jälkeen napata pari vanhaa kirjasta mukaani ja niitä myöhemmin kotona lueskellessani innostuin tekemään elämäni ensimmäisen throwback thursday-postauksen. Tässäpä siis neljä eri versiota toukokuun kahdennestatoista päivästä - kaksi ensimmäistä kirjoitusta on kopioitu suoraan aidosta päiväkirjasta, kolmas puolestaan on napsittu ah-niin-rakkaan irc-gallerian uumenista, jonne siirryin jossain vaiheessa päivittelemään elämäni tapahtumia. :)

maanantai 12.5.2003

"Heräsin puol kahexalta. Menin pyörällä kouluun. Koulussa melko kivaa. Kävin kaupassa, ostin SuffeliPuffi-pussin, Tripin ja Magnumin. Kotona katsoin videota. Kävin hetken ulkona. Iskä tuli. Melko tylsää, lueskelin kirjaa yms. Sain käydä netissä, sävelsin kännyyn Anna Mulle-biisin. Tein läksyt. Noora tuli, oltiin pihalla. Luin vähän huomisiin ympin kokeisiin, nyt ootan Salkkareita. Sitten käyn lenkillä Mikin kaa ja nukkuun!

T: Laura & Mikki"

Päiviksen takasivulle on taltioitu vuoden kuumimmat tanssimuuvit! ;)

torstai 12. toukokuuta 2005

"Aamusella heräsin muutamaa minuuttia vailla kahdeksan. Luin kirjaa "Syvällä vaanii vaara". Olin myös netissä, kouluun menin puoli yhdeksitoista. Matikka sujui ihan hyvin, yhden koulutunnin jälkeen kotiin. Iltapäivä kului netissä oleillen, kirjaa lukien yms. Viiden tienoilla mä ja äiti  lähdettiin Ouluun, eka mentiin Stockan yläkerran kahvilaan hakemaan Aino, joka tulee meille muutamaksi päiväksi. Anttilasta ostin Janen Perhonen-sinkun, puuvärit, lyijytäytekyniä, kukkavihkon, teippiä ja kans kynsilakkaa.

T: Laura <3"

Pollux oli kovassa huudossa!

tiistai 12.5.2009

"Huhh lopultaki se tutkinto on ohi! Okeei ei se menny oikeastaan niin hyvin edes, soitin aika huonosti enkä hengittäny ja sain sellasia pieniä kivoja blackouteja kesken kaiken sitä biisiä mikä piti soittaa ulkoa :DD Mut arvosana oli silti hyvä, kiitettävä eli 19/25 :) Oon aika yllättyny siitä, mut eipä siinä. Tuli kans hirveen kivoja ja hymyilyttäviä kommentteja välillä :D Sitä paitsi muillaki meni hyvin, niin on moninkertaisesti hyvä fiilis! Viikon päästä on vielä teoriakoe ja jos se menee hyvin, niin sitten on musarin perustason päättötodistus kädessä kahen viikon päästä! (:

Väsyttää vaan IHAN HULLUNA enkä tosiaan jaksa kattoa mitään euroviisujakaan tai mitään. Vois kerrankin laittaa nukkumaan aikaisin, ihanaa <3"

Toukokuussa 2009 mulla oli järkyttävä porkkanaletti - never ever!

maanantai 12.5.2014

Mulla on mennyt päivät niin autuaan onnellisesti sekaisin viime aikoina varsinaisten aikataulutettujen menojen puuttuessa, että tänäkin aamuna kesti yllättävän kauan ennen kuin tajusin, että nyt taidetaan elää maanantaita! :D Uuden ja viimeisen Jyväskylässä tälle kesää vietetyn viikon aloittelin jo rutiiniksi muodostuneella yhdistelmällä: reilun puolen tunnin juoksulenkki kastemadontuoksuisessa ja hieman usvaisessa ulkoilmassa, kuuma suihku ja uusien blogipostausten kanssa nautiskeltu aamupala - toimii! Tällaisena ikuisesti aamulenkkivastaisena ihmisenä oon kieltämättä melko yllättynyt, että musta on nykyään oikeasti mukavaa aloittaa uusi päivä pienimuotoisella reippailulla ja että raahaan itseni ulos ihan vapaaehtoisesti vesisateellakin :D Tää on kyllä varmaan joku ohimenevä, valon ja lämmön aiheuttama aivoshokki: eiköhän viimeistään syksy ja hämäryys palauta taas järjenhivenet takaisin pääkoppaan ja tämäkin tyttö älyää pysytellä aamuisin tiukasti vällyjen välissä siihen asti, kun on pakko nousta! :D

Päivän ohjelmassa ei ollut oikeastaan mitään kummempaa ja ehkä tästä syystä koin nähtävästi tarpeelliseksi hengata Prisman urheiluravinnehyllyn edessä lähes tunnin pohtimassa sitä, ostaisinko proteiinijauhetta vai en. Lähes tunnin. Mulla oli selkeästikin aivan liikaa aikaa - ihan kuin tää olis nyt ollut joku maailman suurin pulma ratkaistavaksi... Oon lukenut niin paljon houkuttelevia proteiinijauhereseptejä blogeista ja muualta netistä, että tekis kieltämättä mieli ostaa se yks pussi ja testata, millaisia leipomuksia sen avulla saiskaan loihdittua! ;) Loppujen lopuksi kuitenkin päätin, etten tarvitse protskujauhetta ainakaan juuri nyt ja jätin asian oottelemaan jotain parempaa hetkeä. Mulla olis siis parinkymmenen euron edestä lahjakortteja Keskimaan toimipisteissä käytettäväksi S-Pankin asiakkaaksi liittymisen seurauksena ja siitä kai tää koko ajatusleikki ylipäänsä lähti. No, päädyin sitten tutkailemaan jauheiden vieressä olevia kahvakuulia ja päätin käydä hakemassa sellaisen mukaani loppuviikosta - jos en kerran salikorttia pysty hommaamaan kuin vasta syksyllä, täytyy sitä lihaskuntopuolta alkaa ylläpitämään varmaankin edes jollain tavalla... :) Itse asiassa mulle on iskenyt joku treenaamisinto taas vaihteeksi päälle ja oon oikeasti aatellut alkavani liikkumaan taas vähän tarkoituksenmukaisemmasti kesän koittaessa. Saa nähdä, tuunko oikeasti tekemään niin vai jätänkö tavoitteelliset treenaamiset syksyyn, mut ainakin ajatustasolla oon jo harkinnut asiaa! :D 

Loppupäivän vietin lähinnä hermoillen loppuviikolla koittavaa lähtöä, kokkaillen jotain todella epämääräistä broileri-kasvis-chili-paprika-sörsseliä sekä... no, hermoillen loppuviikkoa. :D Kaikenlaista olis vielä tehtävänä ennen lähtöä ja täytyy varmaan huomenna alkaa oikeasti käymään läpi sitä to do-listaa, jota oon jo luonnostellut päässäni. Huoh. Ja hui. Illasta sain onneksi vähän muuta ajateltavaa, kun sain töistä kotiin tulleen kämppiksen houkuteltua itselleni iltalenkkiseuraksi ja samalla reissulla tuli verestettyä vähän geokätköilymuistojakin yhden Laajavuoren metsiin piilotetun kätkön nappaamisen merkeissä. Täytyis varmaan alkaa tsekkailemaan Maarianhaminan kätkötilannetta jo hieman etukäteen, sillä siinä olis yks aika loistava tapa tutustua ympäristöön ja löytää uusia, jänniä paikkoja! ;)

Jep, että näinkin jännä maanantai! 

Ootteko te kirjoitelleet päiväkirjaa nuorempana? :)