Kuten kaikille on varmaankin tullut jo selväksi, oon pääpiirteissään mielettömän tyytyväinen elämääni Hong Kongissa ja rakkaussuhde kaupunkiin on syventynyt päivä päivältä. Ylistyslauluista ja loputtomista kehuista huolimatta tässä, kuten missä tahansa muussakin paikassa, on olemassa myös ne ärsyttävämmät puolensa. Elämä näinkään huikean suurkaupungin sykkeessä ei oo pelkkää lintujen laulua ja pilvenpiirtäjien valoshown ihastelua - ei, vaikka kaikkia mukavia juttuja toki blogissa nostankin esiin. ;) Positiivisuutta pulppuavien postausten rinnalle aattelin kirjoittaa myös niistä asioista, jotka täällä ollessa meinaavat joinain päivinä saada verenpaineen enemmän tai vähemmän koholle!
-
Hitaasti kävelevät ihmiset. Kaupungin koon sekä jatkuvasti ympärillä sykkivän elämänrytmin huomioon ottaen paikalliset kävelevät
todella hitaasti ja toisinaan tuskastuttavaa tahtia matelevien ihmisten takana eteenpäin pyrkiminen on lähes mahdotonta. Eräs taiwanilainen opettajani meni joskus alkuvuodesta sanomaan hongkongilaisten kävelyvauhdin olevan hänen mielestään nopea - tän kommentin perusteella mua todella kiinnostais tietää, miten "nopeasti" taiwanilaiset sitten tapaavat kävellä... :D
Samaan lokeroon hitaan kävelyvauhdin kanssa voisi niputtaa myös kävelytavan, se kun voi olla kaikkea suoraan eteenpäin kulkemisesta kiemurtelevaan, odottamattomia käännöksiä sisältävään koukkailuun. Edellä kävelevää ihmistä ohittaessa et voi koskaan tietää, päättääkö kyseinen henkilö juuri sillä hetkellä ottaa askeleen suoraan omalle kulkureitillesi tai käännähtää ympäri - kaikki on mahdollista!
- Jatkuva puhelimen/tabletin näytön tuijottaminen on myös osasyy siihen, miksi kävelyvauhti on verrattavissa tervaan juuttuneeseen hyönteiseen ja kulkureitti saattaa lähteä vetämään vuoroin oikealle, vuoroin vasemmalle. Valehtelematta joka toisen jalankulkijan nenä on liimautunut puhelimen tai tabletin näyttöön ja vaikka tätä tapahtuu toki myös Suomessa ja muualla maailmassa, on Hong Kongissa symbioosielämä älylaitteiden kanssa noussut aivan uusiin sfääreihin. Viestien tai Facebookin selailun lisäksi kävelyn aikana on täysin tavallista pelata erilaisia pelejä tai katsoa leffoja - toisin sanoen siis keskittyä kaikkeen muuhun kuin ympäristöön ja muuhun liikenteeseen :D Hong Kongin lentokentän liukuportaista taitaa muistaakseni löytyä jopa varoituskyltti siitä, miten liiallinen puhelimen tuijottaminen voi aiheuttaa vaaratilanteita!
- Lähes säännnönmukainen myöhästely. Myönnetään, että mulla itselläkin on todella huono tapa olla muutaman minuutin myöhässä lähes joka paikasta, mutta täällä ihmiset saapuvat surutta luennoille, seminaareihin ja muihin tilaisuuksiin puoli tuntia tai jopa tunnin myöhässä. Opettajat hyväksyvät tämän täysin mukisematta ja näin ollen 50 minuutin mittaiseen seminaariinkin valuu porukkaa parhaimmillaan vielä varttia ennen tunnnin loppumistakin! Lähtökohtaisestihan tää on toki pois ennen kaikkea opiskelijalta itseltään, mutta kyllä mua ainakin hieman häiritsee se, miten luokassa käy jatkuva ihmisvirta opetuksen aikana...
- Toinen luentoihin ja muihin tunteihin liittyvä ärsytystekijä on
luokissa käyvä jatkuva puheensorina, jonka takia jopa opettajan puheen kuuleminen on toisinaan vaikeaa! Tää oli ainakin mulle melkoinen yllätys Hong Kongiin saapuessani, sillä olin stereotyyppisesti ajatellut paikallisten olevan hiljaisen tunnollisia opiskelijoita myös tuntien aikana - pyh ja pah :D Koulumenestyksen suuresta merkityksestä huolimatta juoruilu on kaikesta päätellen täysin fine eikä opettajan tai esim. toisten opiskelijoiden ryhmäesityksiä viitsitä kunnioittaa edes sen verran, että suu maltettaisiin pitää kiinni tunnin aikana. Mua itseäni tää ärsyttää melko paljon, sillä vaikka asia ei itseä kiinnostaisikaan, on väärin viedä kuuntelun mahdollisuus myös muilta ympärillä olevilta.
- Pienten, yksityiskohtaisten nippelifaktojen sekä ulkoa opettelemisen suosiminen. Kuten jo mid-term exameista puhuessani mainitsinkin, painottaa täkäläinen opiskelukulttuuri melko pitkälti pikkuasioiden muistamista sekä ulkoa opettelemisen jaloa taitoa - siis sitä, mistä on peruskoulun jälkeen yritetty kaikin mahdollisin tavoin opetella ulos. :D PowerPoint-esitykset vedetään sana sanalta niin kuin ne on etukäteen opeteltu ja esimerkiksi tilanteen poiketessa kirjassa esitetystä ovat monet opiskelijat täysin pulassa käytännön soveltamiskyvyn puuttuessa. Mulle täkäläinen opiskelutaktiikka tuntuu näistä syistä ajoittain aika vaikealta, sillä oma bravuurini on nimenomaan pitkien, jaarittelevien esseiden kirjoittaminen sekä tilanteen vaatiessa tiedon puuttumisen piilottaminen sanojen taakse... ;)
- Ikään verrattuna ihmiset käyttäytyvät lähtökohtaisesti todella
lapsellisesti. Yli parikymppisille ihmisille asuntolan käytävillä juoksentelu, kiljuminen sekä pienille, verrattain typerille asioille kikattaminen on täysin tavallista käytöstä. Tiettyinä päivinä tää meinaa saada veren kiehahtamaan - etenkin silloin, kun tavoitteena olisi saada ryhmätyöt hoidettua kasaan nopeasti ja tehokkaasti sekä keskusteltua asioista kunnolla, on muiden ryhmän jäsenten hihittäminen piirretyille kissakuville tai nauruun tikahtuminen toisia kylkeen tökkiessä melko rassaavaa... :D
- Elämän keskittyminen yöaikaan. Tää kulttuuripiirre on asia, johon täytyisi vain kyetä sopeutumaan - täkäläiset kun heräävät elämään kellon lähestyessä iltayhdeksää ja asuntolalla esimerkiksi common roomeissa käy todellinen kuhina puolenyön paikkeilla! Aamuisin esimerkiksi pyykinpesu sekä salilla käyminen on vielä helppoa, mutta iltaisin mukaan mahduttautuminen on jo huomattavasti vaikeampaa ja joskus hiljaisen sopen löytäminen puhelinsoittoa varten voi tuntua mission impossiblelta. Niin, ja sinne kuntosalille menosta ei tosiaan kannata edes haaveilla iltakymmenen jälkeen - ei sinne mahdu kuitenkaan! :D Aamuvirkussa ja aikaisia herätyksiä arvostavassa kulttuurissa kasvaneelle öinen rauhattomuus tuntuu joskus häiritsevältä ja etenkin nykyisen, läpi yöt valvovan kämppikseni kanssa eläessä vuorokausirytmien täysi vastakohtaisuus tuntuu vaikealta. Täytyy kuitenkin muistaa, ettei tilanne ole helppo myöskään toisin päin: pari päivää sitten kuuntelin erään paikallisen kaverini valitusta siitä, miten hänen eurooppalainen kämppiksensä ei halua toisten käyvän suihkussa yöaikaan. Itse hän kuitenkin käy suihkussa aamuseitsemältä, mikä taas on paikallisten mittakaavan mukaan ajankohtana aivan käsittämätön!
- Kaupungin yllä lähes jatkuvasti leijaileva
savusumu sekä
ilmansaasteiden suuri määrä ovat seikkoja, jotka todella laittavat arvostamaan Suomen puhdasta luontoa sekä raikasta ilmaa!
Pääsääntöisesti Hong Kongin ilmanlaatu on kohtuullinen eikä ilmassa leijailevaa saasteiden määrää juurikaan tule ajatelleeksi päivittäisessä elämässä. Mittareiden paukkuessa punaisella pakokaasujen ja muiden möhnien imeytymisen keuhkoihin pystyy kuitenkin tuntemaan todella selkeästi ja tällaisina päivinä myös olo on monesti todella väsynyt ja jokseenkin voimaton.Väsymystä on tosin ollut havaittavissa muutenkin paljon Suomessa vietettyä elämää enemmän ja uskaltaisin kyllä kipata osan syistä myös ilmansaasteiden piikkiin!
-
Ruokakauppojen kallis hintataso on asia, jota oon tainnut sivuta jo muutaman kerran tän kevään aikana. Ulkona syöminen on helppoa ja edullista ja ravintoloita löytyy jokaisen kulman takaa laidasta laitaan, mutta ruokakaupassa hintataso voi etenkin tiettyjen tuotteiden kohdalla huidella pilvissä. Esimerkiksi monet salaatit ja vihannekset, hedelmät, marjat sekä maitotuotteet ovat todella kalliita ja esimerkiksi hyvän lounassalaatin löytäminen ei oo todellakaan niin helppo juttu kuin miltä kuulostaa :D Pidän kyllä kiinalaisesta ruoasta todella paljon ja suurimman osan ajasta riisi- ja nuudelipohjaisten ruokien syöminen on mulle täysin ok - variaatioita kun löytyy aivan uskomattomia määriä! Joskus kevyemmän ja vähemmän hiilaripitoisen ruoan löytämisen haasteellisuus saa kuitenkin kaipaamaan kotimaan puhtaita ja raikkaita makuja, myönnettäköön... :D