'cause I'm young and wild and free!

Kuva.

Eilen sähköpostiin kilahtanut viesti muistutteli taas melko tehokkaasti siitä, miten yllättävää elämä toisinaan voikaan olla. Lauantaina kerroin blogissa edellisen päivän puhelinhaastattelustani, jonka onnistumisesta tai epäonnistumisesta mulla ei ollut vielä tuolloin minkäänlaista hajua. No, kaikesta päätellen en onnistunut nolaamaan itseäni ainakaan aivan totaalisesti: eilen töistä lähtiessäni satuin avaamaan pyörän lukkoa räpeltäessäni minua haastatelleelta naiselta saapuneen sähköpostin, jossa mulle tarjottiin työpaikkaa! Ette uskokaan, millaisen tunneryöpyn viestin lukeminen nostatti pintaan ja puoliksi itkin, puoliksi nauroin soittaessani iloisista uutisista eteenpäin.  Aivan käsittämätöntä, että pääkopan uumenissa alkuvuodesta muotoutuneesta hassusta pikku ajatuksesta tuli loppujen lopuksi totisinta totta ja että mulla todella on oman alan työpaikka upeassa Maarianhaminassa koko kesäksi! Huh... :D

Kuva.

Näillä näkymin pakkaan siis kimpsuni ja kampsuni toukokuun puolivälin paikkeilla ja muutan itseni sekä elämäni Maarianhaminaan muutaman kuukauden ajaksi. Mulla ei tosin vielä ole tiedossa minkäänlaista kattoa pääni päälle, mutta onneksi tuleva työnantajani lupasi auttaa käytännön järjestelyissä niin paljon kuin suinkin pystyy. Aamulla sainkin jo sähköpostiini parin sivun mittaisen listan täynnä erilaisia linkkejä, joista voisi olla apua asunnon etsimisessä: nyt ei siis muuta kuin silmät ja korvat avoinna! ;) Koska maksan kesän ajan myös oman kotini vuokraa Jyväskylässä, ei mulla yllättäen ole varaa minkäänlaisen luksuslukaalin rahoittamiseen ja suoraan sanottuna olisin älyttömän tyytyväinen jo yhteen ainoaan huoneeseenkin! Niin, tai sitten teen kuten Nuuskamuikku: "Tänään satun olemaan täällä - huomenna jossakin toisessa paikassa. Minä kuljen kulkemistani, ja kun löydän hauskan paikan, pystytän telttani ja soitan huuliharppua." :D

Työnkuvani on siis viime kesän tapaan hotellin respassa työskentelemistä sillä pienoisella erotuksella, että Cumuluksessa olin "vain" harjoittelija, kun taas tällä kertaa tuun olemaan ihan oikea työntekijä! :D Pakko myöntää, että oon välillä ehtinyt miettiä, mihin ihmeeseen oon mennyt pääni työntämään ja meinannut jopa perua koko jutun hätäpäissäni. Heti perään oon kuitenkin muistanut, että täähän nimenomaan on sitä, mitä oon halunnutkin ja että on täysin okei olla hieman hermostunut ja peloissaan muutoksesta ja uusista tuulista - mitäs ne sellaiset uudet asiat olisivatkaan, jotka eivät pistäisi housuja tutisemaan edes hieman! ;)

Kotiin päästyäni päätin palkita itseni työpaikan saamisesta kevään ensimmäisellä jätskillä, josta nautiskelin kotipihalla lintujen laulua kuunnellen. :)

Töiden etsimisen ohella myös vaihtoon lähtemisen suunnittelu ja vaihtohakemuksen eteneminen ovat tuottaneet viime päivien aikana melkoisesti päänvaivaa. Oon viettänyt koko alkuviikon keräten kuumeisesti kasaan kaikkia hakemuksen liitteeksi tarvitsemiani asiakirjoja - päällä on ollut siis melkoinen paperisota! Parastahan tässä tietenkin on sen tosiasian sisäistäminen, että todellinen hermojaraastava papereiden, anomusten ja lomakkeiden täyttäminenhän alkaa vasta siinä vaiheessa, jos mut todella valitaan... :D Tää taitaa siis olla vasta pienimuotoista alkulämmittelyä!

Eilen iltapäivällä sain hommattua viimeisen tähän hätään tarvitsemani paperin jo ennestään paksun kirjekuoren täytteeksi ja kävin tänä aamuna viemässä koko nipun kansainvälisten asioiden koordinaatillemme. Nyt ei sitten auta enää muuta kuin toivoa parasta ja odottaa, millaisia uutisia Aasian päästä alkaa kuulumaan! Koululta lähtiessäni aurinko paistoi taivaalla täydeltä terältä ja ilma oli mielettömän keväinen. Koska venäjän tunnin alkuun oli monta monituista tuntia ja sisätiloissa kököttäminen tällaisena päivänä tuntui täysin ajanhukalta, päätin toteuttaa yhden bucket listaltani löytyvistä asioista ja ottaa aamupäivän agendaksi Jyväsjärven ympäri pyöräilyn. Noin 14 kilometrin mittainen, järven kiertävä rantaraitti on yksi Jyväskylän upeimmista asioista ja tuntuukin hassulta ajatella, etten oo muka aiemmin saanut aikaiseksi lähteä kiertämään paljon kehuja saanutta lenkkipolkua edes lyhempänä, noin kuuden kilometrin mittaisena versiona. :D Aamupäivän ihana fiilistelyreissu takasi kuitenkin sen, että tuolle reitille tullaan palaamaan myöhemminkin! Sulaneen maan ja mullan tuoksu, vastaantulijoiden iloiset ilmeet, pajunkissat, vastarannalla upeana paljastuva Jyväskylän siluetti, lintujen laulu sekä yleinen onnellisuus muodostivat lyömättömän yhdistelmän ja reilun tunnin pyöräilyreissun jälkeen olo olikin sanoinkuvaamattoman virkistynyt ja iloinen. :)

Lenkkipolun varrelta löytyy lähes kolmekymmentä valolaatikkoa, joissa kerrotaan alueen luonnosta, historiasta, kulttuurista sekä maisemista runojen ja tietoiskujen muodossa. :)

Katsokaa nyt noita pajunkissoja! :D

Kotimatkan kauppareissulla ostin itselleni kevätpäivän herkuksi kylmäsavulohta, jolla aattelin alkaa nyt hemmottelemaan makuhermojani ruisleivän kanssa ennen venäjäntunnille suuntaamista. Toivottavasti tekin ootte päässeet nauttimaan näistä upeaakin upeammista ilmoista ja imemään itseenne aurinkoenergiaa ennen ensi viikon lumimyrskyjen saapumista! :)