Lenkkikenkien kuluttamista, asunnon löytymistä sekä lauantaiaamun uunipuuroresepti!

Pitkiä fiilistelylenkkejä aurinkoisessa kevätsäässä musiikin pauhatessa korvissa, tavallisesta arkiruoasta nautiskelua, uudesta kamerasta unelmoimista ja jo olemassaolevan elektroniikan kiroamista syvälle maan rakoon. Kalenterin selailua, kevään kouluhommien suunnittelua ja aikatauluttamista, uusi tv-sarjaihastus (Nymfit!) sekä yllättävän montaa asiaa rajoittavan, peukalossa olevan haavan kanssa toimeen tulemista. Työvuoroja, pari koulussa istuttua kontaktituntia ja seuraavan viikonlopun synttäriteemasta intoilua - tällaisista asioista mun viikkoni on pääsääntöisesti muodostunut.

Vaikka arkiviikko lyhenikin päivällä maanantaisen lusmuiluni takia, oli mulla perjantai-iltapäivän koittaessa puhti aivan kokonaan pois ja kaaduinkin sänkyyn päikkäreille heti töistä kotiin päästyäni :D Se kyllä kannatti, sillä lyhyiden nokosten ja välipalan jälkeen energiaa riitti taas aivan uudella tavalla ja suunnittelemastani "kunhan nyt vähän käyn hölkkäilemässä"-iltalenkistä muodostuikin reilun tunnin mittainen, riemuidioottihymyllä kuorrutettu juoksulenkki Jyväsjärven ja Harjun upeissa maisemissa. Lenkit ja treenit tuntuvat muuten kummasti sujuvan parhaiten juuri silloin, kun itselleen ei ole etukäteen luvannut rikkovansa juuri tänään sitä edellistä ennätystä tai paahtavansa viikon parhaan suorituksen vaikka väkisin. Ainakin mulle on todella tuttua, että niinä päivinä, kun jo lähtiessä puhkun tekeväni pitkän ja tehokkaan juoksulenkin, lopahtaa mun innostus jo parin ensimmäisen kilometrin jälkeen ihan kokonaan ja jalkojen nostelu tuntuu lähinnä tervassa uimiselta. Tähän voi toki osasyynä vaikuttaa se, että lenkkeily on mulle niin vahvasti fiilispainotteinen liikuntamuoto ja teen sitä paitsi fyysisen, myös henkisen hyvinvoinnin takia. Kun on hyvä mieli, jalat hakkaavat maata kuin itsestään - vastaavasti alkaessani stressata liikkumisesta askel muuttuu saman tien raskaammaksi ja vaivalloisemmaksi. Musta ei siis taida tällä fiilistelyasenteella saada tavoitteellista juoksijaa tekemälläkään, sillä esimerkiksi maratonjuoksijana olisin luultavasti juurikin sellainen ihminen, jota ei huvittaisi treenata riittävästi etukäteen mutta joka pinkaisisi itsensä tappiin asti kisoja edeltävänä päivänä. ;)

Sataprosenttinen lenkkeilyinnostus on siis päässyt kevään koittaessa valloilleen ja salilla käyminen on jäänyt melko vähäiseksi - viime viikolla taisin käydä kahdesti, tällä viikolla näytin naamaani paikalla kerran. Tuntuu jotenkin kamalalta tuhlaukselta jäädä sisätiloihin, kun ulkona on niin loistava ilma! :D Myöskin ryhmäliikuntainnostuksen suhteen eletään jonkinlaista hiljaista vaihetta eikä mulla oo muutamaan viikkoon käynyt suoraan sanottuna mielessäkään edes kurkkia tuntikalenterin suuntaan. Toivottavasti se into ei iske takaisin juuri ensi viikolla, sillä mun salijäsenyys loppuu virallisesti maanantaina ja sen jälkeen myös mahdollisuudet sosiaaliseen jumppapirkkoiluun häviävät hetkeksi kokonaan. Harkitsin kyllä sen korkeakoululiikunnan tarran hommaamista tälle keväälle, mutta oman salin kuukauden mittaisen irtisanomisajan sekä tulossa olevien reissujen takia mun ei kyllä kannata maksaa edes sitä 40e siitä, että ehtisin piipahtaa tunneilla parin viikon ajan. Täytynee palailla tän asian tiimoilta takaisin asiaan sitten syksyn koittaessa, ellen nyt sitten mene rakastumaan Ahvenanmaahan aivan totaalisesti ja päätä jäädä asumaan sinne... ;)

Torstaina pääsin koulusta jo puolenpäivän jälkeen ja ehdin kotiin ennen venäjäntunnin alkamista nauttimaan lounaasta auringon lämmittämällä parvekkeella. Kuvan ottamisen jälkeen musta neulekin lensi pois päältä ja lopulta aloittelin sunbathing-kautta pelkkä hihaton toppi päälläni :D / Jonkin päivän välipalariisikakut tutulla maapähkinävoi- ja banaanitwistillä ;)

Kesän suhteen asiat ovat edenneet sen verran, että tällä hetkellä mulla olis Maarianhaminasta tiedossa melko varma asunto eikä sitä varasuunnitelmana ollutta telttaa tarvitse kaikesta päätellen kasata ainakaan ihan heti ensi alkuun satamaterminaalin parkkipaikalle. ;) Taisin mainita eräässä kolmiossa tarjolla olevasta huoneesta jo aiemminkin ja koska muita potentiaalisia vaihtoehtoja ei oo tähän mennessä tullut vastaan, oon ilmoittanut varaavani kyseisen huoneen kesän ajaksi kotikolokseni. Huonetta mulle vuokraava tyttö vaikuttaa ainakin älyttömän mukavalta ja ehdinkin itse asiassa saada kutsun huhtikuun puolivälissä pidettävään Maarianhaminan omaan versioon Kauppakadun Approsta, öl rundaan - jos en olis juuri tuona viikonloppuna Norjassa, olisin ehdottomasti lähtenyt tsekkailemaan tulevan työpaikkani, asuntoni sekä Ahvenanmaan opiskelijaelämän! :D

Tieto asunnosta huojentaa kyllä suuresti mieltä ja tällä viikolla postitin myös työsopimukseni toisen puolikkaan allekirjoitettuna takaisin työnantajalleni. Apua, täähän alkaa muuttumaan ihan totisimmaksi todeksi! :D Tuohon sopimuksen kirjoittamiseen asti oon kai edelleen ajatellut koko homman olevan jollakin tapaa vain hassu ajatusleikki tai jonkinasteinen vitsi, mutta kun lätkäisin nimeni paperin alakulmaan, sisäistin lopultakin että tässä sitä nyt sitten mennään ja puolentoista kuukauden päästä ollaankin jo Maarianhaminassa!

Lounassalaatti muovirasiaan esteettisesti aseteltuna sekä työminä!

Eilisiltaiset maisemat Kuokkalan sillalta. / Juoksulenkin jälkeen Fidon valmistamat lämpimät voileivät maistuivat parhaimmalta maailmassa! ;) 

Tästäkin tekstistä tuli näköjään kilometrin mittainen jaarittelu vähän siitä sun tästä asiasta - pahoitteluni, jos koette tällaiset liibalaaba-postaukset hieman sekaviksi ja vaikeiksi. Yritän vastedes tiivistää sanomisiani edes hieman, mutta kovasta yrityksestä huolimatta tässä kuitenkin aina käy näin... :D Referointi ei ollut koskaan mun vahvimpia puolia koulussa!

Tässä vaiheessa taitaa kuitenkin olla hyvä hetki toivotella sille puolen ruutua mukavat lauantaipäivän jatkot ja jatkaa itsekin tämän leppoisan vapaapäivän viettelyä vaikkapa hyvän kirjan parissa. Heräsin tänään suhteellisen aikaisen unen loppuessa yksinkertaisesti kesken, tein itselleni rauhallisen aamun kunniaksi uunipuuroa ja kävin pikaisella happihyppelyllä ulkona aamupalan kypsyessä uunissa. Ennen lähtöäni ajastin vielä kahvinkeittimen valmiiksi reilun parinkymmenen minuutin päähän ja kotiin palattuani nenään leijailikin käsittämättömän ihana tuoreen kahvin, vaniljan ja kanelin tuoksu - olin valehtelematta vähällä pyörtyä ulko-ovelle! :D Tuo uunipuuro osoittautui todelliseksi herkuksi ja kun kuvan ottamisen jälkeen lisäilin päälle vielä banaaniviipaleita sekä maapähkinävoita, oli lopputulos yksinkertaisesti täydellinen! :D

Aurinkoisen lauantaiaamun uunipuuro

½ banaani

1dl kaurahiutaleita

1dl pähkinämaitoa

1dl vettä

kanelia

kardemummaa

suolaa

1 kananmuna

1/4tl leivinjauhetta

3rkl raejuustoa

1rkl maitorahkaa

vaniljajauhetta

kookoshiutaleita

Laita uuni lämpenemään 225 asteeseen. Muussaa banaani haarukalla mössöksi uuninkestävään astiaan ja lisää sekaan kaurahiutaleet, maito, vesi sekä mausteet. Sekoita ja laita puuro mikroon parin minuutin ajaksi. Puuron ollessa kypsää sekoita joukkoon vielä kananmuna ja leivinjauhe.

Sekoita raejuusto, rahka, vaniljajauhe sekä kookoshiutaleet erillisessä kulhossa. Tarkista maku ja upota seos puuron keskelle. Kypsennä uunissa 20-30 minuuttia ja nauti!

Alkuperäinen resepti The Good Morning-blogissa.

Ihanaa ja aurinkoista viikonloppua! ♡