Desperate housewife vai täydellinen nainen? :D

Kaikki alkaa baarireissujen asteittaisella vähenemisellä. Yhtäkkiä viikonlopuille löytyy muutakin tekemistä kuin siideripullon tyhjentäminen, tanssilattian tallaaminen korkojen puuduttamilla jaloilla tai peiton alla makaaminen päänsärkyisenä ja pahoinvoivana - sitähän voi vaikka lenkkeillä, lukea hyvää kirjaa tai mennä ajoissa nukkumaan! Miten paljon mukavampaa onkaan herätä varhain sunnuntaiaamuna aikaiselle aamulenkille, hymähdellä mielessään loistavilta jatkoilta kotiin päin palaileville juhlijasankareille ja kiirehtiä nälän yllättäessä kotiin nautiskelemaan aamupalasta ja päivän ensimmäisestä kofeiiniannoksesta kaikessa rauhassa. Ravitsevan aamiaisen jälkeen voikin jo aloitella kodin siivoilua pyykkikoneen täyttämisen ja imurin esiin kaivamisen merkeissä - vapaapäivien käyttäminen siivoamiseen kun tuntuu oikeasti hyvältä idealta!

Tämänaamuinen tiikeriaamiaiskakku.

Päivän edetessä onkin aika alkaa tutkailemaan innosta puhkuen tietokoneen suosikeista löytyviä lukuisia reseptejä ja suorittaa tuttuun sunnuntaiseen tapaan koko viikon ruoat käsittävä kauppareissu. Parin tiiviisti keittiössä vietetyn tunnin jälkeen asunnossa leijailee tonnikalan, mausteiden, sämpylöiden ja kukkakaalin toisiinsa kietoutuvat tuoksut ja pöytätasoilta löytyy erinäisiin Tupperware-astioihin pakattuja, pian jääkaapin ja pakastimen uumeniin häviäviä ruoka-annoksia.

Illan koittaessa jääkaappi on täynnä ruokaa, koti tuoksuu Tolulta, pyykit on pesty ja sängyssä odottelevat puhtaat, raikkaat lakanat. Mieli on tyytyväinen ja hyvällä tavalla hieman väsynyt - tästä onkin sitten hyvä aloittaa uusi viikko!

.....anteeksi nyt vain, mutta minkä ikäinen mä oikein olenkaan? Pian 22, vai ehkä sittenkin 42? Onko huolestuttavaa, että nautin aidosti sunnuntaisista kotipuuhasteluista, ruoan laittamisesta ja järjestelmällisyydestä enkä liiemmin kaipaile bileiltojen jälkeistä kankeutta ja epämukavuutta? Voiko tässä tilanteessa kutsua itseään enää opiskelijaksi - opiskelijapirskelaskurini mukaan hurjia pippaloita kun on tämän vuoden puolelle kertynyt jopa yksien juhlien verran ja silläkin kerralla karkasin baarista jo ennen kahta kun alkoi väsyttämään... :D Baarireissujen määrän voi muutaman viime kuukauden ajalta laskea muutenkin huoletta yhden käden sormin. En nyt siis tarkoita, että mitenkään kaipailisin sellaista bileprinsessa-elämäntyyliä tai että viikottainen baarissa juokseminen olisi mitenkään mun tavoitteena, mutta kyllähän tässä vähän alkaa olla jo häpeäksi muille korkeakouluopiskelijoille :D

Muksuja, farmariautoa, kultaistanoutajaa tai sitä miestäkään ei näy mailla eikä halmeilla, mutta oon kaikesta päätellen päässyt kotiäitiytymään melko ansiokkaasti ja kohta löydän varmaan itseni virittelemästä pientä yrttitarhaa parvekkeelle tai keskustelemasta pyykin valkaisusta naapurin mummon kanssa pihakeinussa. En liiemmin yllättyis, sillä vielä pari vuotta sitten olisin nauranut räkäisesti, jos mulle olis kerrottu, miten vietän 21-vuotiaana sunnuntaipäiväni - vieläpä vapaaehtoisesti! :D

Osimoilleen näin... Kuva.

Joko oon täysin menetetty tapaus vai vieläkö mua voi jostakin kohtaa kutsua normaaliksi, parikymppiseksi naiseksi? Sanokaa nyt, että joku muukin potee samanlaista kotirouvautumista? :D

Onneksi tulevien synttäreiden osalta suunnitelmissa olisi pitkästä aikaa ihan kunnon baarireissu tyttöporukalla - jospa se muistuttelis mua siitä, ettei tässä vielä ole mitään syytä hautautua kotoiluelämän pariin ;)