Minä tunsin itseni niin onnelliseksi, etten edes pelännyt tämän hetken menevän ohi.

Tällä viikolla oon...

...nautiskellut vierailulle tulleen pikkusiskoni seurasta.
...syönyt savustettua kampelaa.
...ostanut sähkönsinisen uikkarin ja heittänyt lopultakin talviturkkini. (parempi kai myöhään kuin ei milloinkaan!)

...nauttinut, nauttinut ja vielä kerran nauttinut auringosta...
...niin paljon, että kasvot ovat saaneet jatkuvan aurinkolasien käytön seurauksena varsin seksikkään, vaalean naamion silmien ympärille.
...ostanut vahingossa sinisen ripsarin.
...heittäytynyt pitkästä aikaa kunnolla lapseksi ja hihkunut hotellin uima-altaalla rantapalloskaban tiimellyksessä kuin pikkumuksu konsanaan.

...herkutellut: lampaanlihalla, viikunoilla ja fetajuustolla täytettyä pizzaa aurinkoisella terassilla uimisen jälkeen, suussasulavan herkullista italialaista gelatoa naapurissa sijaitsevassa gelateriassa sekä viinirypäleitä ja vesimelonia salaisessa piknikpaikassani länsisatamassa.
...saanut äärimmäisen ihanaa, positiivista palautetta asiakaspalvelusta töissä.
...ottanut paljon valokuvia.
...kävellyt ilta-auringon hehkussa vierasvenesataman rantaa pitkin, kuunnellut terassilta kantautuvaa haitarinsoittoa ja katsonut tanssivia ihmisiä.

...istunut laiturilla yli tunnin juttelemassa elämästä ja matkustamisesta.
...tuntenut hassua vapaudentunnetta siinä vaiheessa, kun unohdin hakea postin laatikosta parin päivän ajan - siellä ne muuten taitavat olla vieläkin...
...tehnyt muutaman tunnin pyöräretken ihanaan Järsöön ja Sticktuganin kahvilaan loistavassa seurassa.
...liikuttunut lähes kyyneliin kuunnellessani upeaa, PAF Carnivalien alla järjestetyn kuorokisan voittaneen kuoron tulkintaa Hey Brotherista.
...kokenut samaisessa tilanteessa todellisen Allsång på Skansen-fiiliksen koko monisatapäisen yleisön laulaessa yhteislauluna Sommaren är kort perjantai-iltaisella torilla ja heilutellessa käsissään erivärisiä ilmapalloja.
...leiponut leipää.

Jonkinmoinen kesäkärpänen on päässyt puraisemaan mua ihan kunnolla. Elämä tuntuu tällä hetkellä äärettömän ihanalta, vaahtokarkinpehmeältä ja ilmapallonkevyeltä eivätkä turhanpäiväiset murheet tai huoleet ole päässeet nappaamaan nilkasta kiinni päiväkausiin. Tiedostan kyllä eläväni tällä hetkellä jonkinlaisessa vaaleanpunaisessa hattarakuplassa, josta vielä jossain vaiheessa tipahdetaan takaisin arkielämän rutiinien ja tylsienkin asioiden pariin, mutta miksi en nauttisi tästä olotilasta nyt, kun se on mahdollista? En tosin haluaisikaan uskoa tyypilliseen suomalaiseen sanontaan itku pitkästä ilosta - eiköhän se oma asenne vaikuta aivan kaikkeen, mitä itse kukanenkin päättää tehdä ja miten asioita päättää katsella.

Tuli eteen mitä tuli, kuluneita päiviä muistelemalla jaksaa taas pusertaa läpi kivisimmän ja vankimmankin kallion. Nyt on kesä.