all good things come to an end

ruotsalaisen europopin sykettä

metrilakukojuja ja kuorrutettuja donitseja

muovimukeihin kaadettua skumppaa

basson jytinää ja rokin rätinää

auringonlaskuja ja iloisia ihmisiä

koko kehon läpi kuplivia onnenväreitä

ilta-aurinkoisella parvekkeella hyvän ystävän kanssa nautittuja kahvikupillisia

crew-passit ja backstagella istuskelua festaripäivän jälkeen

värivalojen ilotulitusta tanssilattialla ja musiikin pureutumista suoraan sydämeen

poskipusu aamuöisellä huoltoasemalla rusettikravattiselta mieheltä
i just wanna feel this moment

väsyneissä tunnelmissa vietettyjä työvuoroja

mielenkiintoisia tarinoita ja elämänkertoja erinäisten ihmisten kertomana

aamuun asti tanssittuja tunteja, kipeitä jalkoja ja onnellisia hymyjä

silmäniskuja ja komeita miehiä

auringonnousuja laiturinnokassa

it's my life, it's now or never

naurua ja kompastelua

kahden tunnin yöunia ja liian makeita shotteja

hyvän musiikin aiheuttamaa onnenhumalaa

nimi baarin kutsuvieraslistalla ja sisäänpääsyleimojen läikittämä käsivarsi

solen skiner kanske bara idag

Arkeen paluu sykähdyttävän, unohtumattoman ja kertakaikkisen uskomattoman Rockoffin jälkeen on maistunut lievästi sanottuna puulta. Yhdeksän päivän mittaisten festareiden jälkeen olo oli lähinnä tyhjä ja orpo - aivan kuin olisi joutunut hyvästelemään hyvän ystävän pitkäksi ajaksi. Kun iltaohjelma on reilun viikon ajan ollut selvillä, livemusiikki ja huikeat keikat ovat olleet todellakin ennemmin sääntö kuin poikkeus ja lähes jokainen hereillä oltu minuutti on vietetty hyvien ystävien seurassa, tuntui sunnuntainen kotiinpaluu aamuvuoron jälkeen suoraan sanottuna kurjalta. Vaikka väsymys oli siinä vaiheessa jo melko lailla huipussaan ja silmäpussit olivat ehtineet kasvaa useiden liian vähän nukuttujen öiden jälkeen mammuttimaisiksi, en olis silti halunnut päästää irti upeista päivistä ja fiiliksistä. Vielä vähän, vielä kerran, jooko? Edes yksi päivä?

Rockoff osoittautui kaikin puolin paljon huikeammaksi kokemukseksi kuin mitä etukäteen olin osannut edes kuvitella - ajanvietteen lisäksi se tarjosi useita uusia artisti- ja musiikkilöytöjä, uusia ystäviä sekä unohtumattomia muistoja, jotka tulevat nostattamaan hymyn huulille vielä monta kertaa pitkän ja pimeän syksyn aikana. Ajantaju katosi festarialueella, baarissa ja töissä vietettyjen päivien aikana kokonaan ja huomasin pitkästä aikaa eläväni todellakin hetkessä ilman turhia murheita huomisen aikaisesta herätyksestä, maitotölkin puuttumisesta jääkaapista tai yhdestä ylimääräisestä lasillisesta viiniä. Ehkäpä elämä ei aina olekaan niin vakavaa? Työvuorot tuli toki hoidettua kaikesta huolimatta kunnialla alta pois ja juuri niiden ansiosta pääsinkin kuulemaan paljon kaikenlaista, mikä muuten olisi jäänyt kokonaan kuulematta - suuret kiitokset siis hotellilla majoittuneelle festariporukalle aina esiintyjistä juhlijoihinkin! ;)

Voisin jaaritella Rockoff-viikon huikeudesta kilometritolkulla, mutta en usko, että miljoonien positiivisten adjektiivien raiskaaminen on sellaista, mitä kukaan haluaisi vapaaehtoisesti lukea - jätetään tämä ylistyslaulu nyt siis tähän :D Sunnuntai-iltana vieroitusoireet kehittyivät jopa niin koviksi, että päädyin muiden festari-ikävässä kieriskelevien tyttösten kanssa loppujen lopuksi Dino'sin terassille kuuntelemaan trubaduurimusiikkia pimenevään yöhön. Eihän se toki aiempia päiviä korvannut, mutta ainakin sydäntä puristanut koura helpotti vähän oloa! :D

Tackar, Rockoff - vi ses nästa år!