Kummallisen kaunis Källskär

Enpäs muistakaan ihan heti hetkeä, jolloin olisin avannut Bloggerin ja uuden tekstipohjan kellon huidellessa lähempänä puolta kolmea aamuyöllä - kerta se on ensimmäinenkin... :D Mulla on tällä hetkellä meneillään operaatio vuorokausirytmin kääntäminen, sillä seuraavat neljä yötä tulevat kulumaan aina aamukahdeksaan asti yövuorojen merkeissä ja ajattelin kokeilla, josko saisin unirytmiä käännettyä ennen ensimmäistä työvuoroa edes jossain määrin niin, etten olis koko loppuviikon ajan kuin elävä ruumis täysin päälaelleen keikahtaneen aikataulutuksen vuoksi. Tänään (tai no, oikeastaan siis eilen) aamuvuorosta tultuani olin onneksi niin väsynyt, että kaaduin heti kotiin päästyäni sänkyyn ja nukkua tuhisin onnellisena lähes kolmen tunnin mittaiset päikkärit - nyt siis jaksaa taas edes yrittää valvomista mahdollisimman myöhään :D Huono puoli tässä on toki se, että kaikki kaverini ovat olleet joko iltavuorossa tai menevät muutaman tunnin päästä aamuvuoroon töihin, joten joudun viettämään yöni omassa ylhäisessä seurassani ja keksimään yksinään jotain sellaista puuhaa, joka pitäisi mut hereillä. Onneksi satuin muistamaan, etten oo vielä ehtinyt kertoa teille parin viikon takaisesta reissusta Källskärin saarelle ja tästä syystä päätinkin tulla nyt vinkkaamaan teille loistavasta käyntikohteesta Ahvenanmaalla - Källskär osoittautui nimittäin ainakin mun mielestäni henkeäsalpaavan upeaksi, kuin kokonaan toisessa maailmassa sijaitsevaksi paikaksi.

Matkaan lähdettiin Långnäsin satamasta...

...ja säät todellakin hellivät meitä matkan aikana!

Sympaattinen ja nostalgiaryöppyjä nostattanut saaristolautan kahvila :)

Reissu järjestettiin tosiaan Nordjobb Ålandin toimesta ja päivän mittaisella saaristomatkalla meitä Ahvenanmaalle kesätöihin tulleita oli yhteensä hieman reilu kymmenen. Periaatteessahan Nordjobb järjestää työpaikkoja pohjoismaalaisille nuorille oman kotimaan ulkopuolelta, mutta Suomen tapauksessa Ahvenanmaa on tietynlainen poikkeustapaus ja näin ollen myös suomalaiset ovat saaneet ns. erityisluvan hakeutua töihin oman kotimaan sisäpuolelle. Tässä vaiheessa selvennyksen vuoksi kuitenkin sanottakoon, että itse en ole tullut tänne töihin Nordjobbin kautta, vaan sinne lähetetystä hakemuksesta huolimatta hommasin työpaikkani itsenäisesti. Kuulimme kuitenkin Emilian kanssa järjestön järjestämistä vapaa-ajan aktiviteeteista ja mielenkiintoisen ohjelman innoittamana päätimme kysyä, josko meidät huolittaisiin reissuille mukaan. Vastaanotto oli onneksi todella lämmin - ilmeisesti Nordjobbille riitti, että meidän molempien tiedot löytyivät järjestön tietokannasta (omani siis työpaikkahakemuksen, Emilian asunnonhakuilmoituksen vuoksi) ja meidät toivoteltiinkin välittömästi tervetulleiksi osallistumaan kaikkiin kesän aikana järjestettäviin tapahtumiin sekä matkoihin. :) Ei tarvitse kahdesti käskeä!

Källskärin reissu starttasi torstaiaamuna Maarianhaminan keskustasta, josta hyppäsimme bussiin ja huristelimme noin 30km päässä sijaitsevaan Långnäsiin. Långnäs on siis matkustajalaivojen välietapin lisäksi myös pohjoisen saaristoreitin päätepiste ja sieltä matkamme jatkuikin reilun parin tunnin mittaisen, Ålandstrafikenin liikennöimän lauttamatkan merkeissä kohti pientä Kökarin saarta. :) Suomen toiseksi pienimmässä kunnassa (pienenä knoppitietona kerrottakoon, että se kaikista pienin on lauttamatkan varrella ollut, 99 asukkaan Sottungan saaristokunta!) asukkaita on ainoastaan 250 ja vaikka emme juurikaan ehtineet viettää aikaa pääsaarella venematkan jatkuessa suoraan Källskäriin, jäi mulle varsin idyllinen ja omaleimainen mielikuva tuosta pienestä saaristolaiskylästä. On kieltämättä vaikeaa kuvitella, millaista elämä olisikaan, jos manner-Suomen sijaan olisi sattunut varttumaan parinsadan asukkaan kylässä keskellä merta - kymmenen kertaa suurempi, Nelostien varrella sijaitseva Kuivaniemi alkoikin yhtäkkiä tuntua melkoiselta metropolilta... :D

Kökarin satama osoittautui pieneksi ja suloiseksi paikaksi pienine, punaisine rakennuksineen.

Maailman sympaattisin kupla! :D

Taivasalla ei toki olisi ollut mikään pakko odottaa - tokihan täältä nyt odotussali pikkukioskeineen löytyi! ;)

Kökarin pääsaarelta jatkoimme tosiaan matkaa välittömästi pienemmällä veneellä kohti kolmen meripeninkulman päässä sijaitsevaa Källskäriä. Mun ennakkotietoni kyseisestä paikasta olivat kieltämättä melko hatarat ja ennen saarelle rantautumista tiesin ainoastaan Tove Janssonin viettäneen aikaansa ja kirjoittaneen teoksiaan Källskärin karun kivikkoisissa maisemissa - kovin vahvalta pohjalta ei siis lähdetty liikkeelle. :D Onneksi venereissua isännöineen Brudhällin taholta matkassa oli asiantunteva, jo pidemmän aikaa kyseisiä retkiä vetänyt opas, joka ehti muutaman tunnin visiitin aikana valaista saaren menneisyyttä ja nykytilannetta todella kattavasti ja mielenkiintoisesti.

 Ensinäkemältä Källskär vaikutti karun kauniilta ja luonnonolosuhteiden koettelemalta paikalta kirjaimellisesti sanottuna keskellä ei mitään - ympärillä levittäytyi ainoastaan aava meri muutamine muine pikkusaarineen ja suurine lokkiyhdyskuntineen. Lähdettyämme kävelemään rannasta saaren keskiosaa ja toista puolta kohti paikan merkillisyys alkoi kuitenkin pikkuhiljaa paljastua: edessä levittäytyneet punagraniittikalliot, meren tasaisen pyöreiksi huuhtoneet kivipellot sekä rantakallioihin tyrskyävä meri loivat omituisen seesteisen tunnelman ja saivat ainakin mut tuntemaan olevani Källskärissä täysin muusta maailmasta erillään.  

Toisella rannalla maisemat näyttivät puolestaan hieman erilaisilta, sillä upeat, jääkauden tuhansia vuosia sitten muovaamat kalliot ja huomattavasti rantaviivaa korkeammalle nousevat jyrkänteet muistuttivat ainakin mua melko vahvasti Muumilaakson rantamaisemista - tuleeko jollekin muulle samanlaisia ajatuksia mieleen? :D

Källskärin kannunakin tunnettu, kieltämättä melko... noh, naisellinen kalliomuodostelma :D

Saaren historia on melko mielenkiintoinen: Källskärin ehdottomasti tunnetuin asukas on nimittäin ollut ruotsalainen vapaaherra Göran Åkerhielm, joka vuonna 1965 osti saaren keskiosan ja ryhtyi rakentamaan sinne ikiomaa huvilaansa sekä täysin ympärillä levittäytyvästä karusta kivikkomaisemasta poikkeavaa keidasparatiisiaan. Mistähän kummasta tällainenkin idea on edes pälkähtänyt jonkun mieleen... :D Arkkitehti Reima Pietilän suunnitteleman hirsihuvilan ympärille kyhättiin lukuisia lehmuksia, sypressejä, viiniköynnöksiä, yrttejä, ruusuja ja marmoripatsaita käsittänyt puutarha ja sen sekä pihalle suunnitellun krikettikentän vehreyden takaamiseksi saarelle kehitettiin jopa oma kastelujärjestelmänsä! Huvilan ympäristöstä löytyneiden eksoottisuuksien lisäksi Åkerhielm kuljetti saarelle myös mm. pronssisen Hermes-patsaan kopion junassa aina Firenzestä asti.

Huvilasta löytyi mm. ainoita Tove Janssonin itsensä maalaamia teoksia - tämä Källskär-taulu kuvastaa uskoa, toivoa ja rakkautta.

Tällainenkin täysin muuhun maisemaan istuva patsas Källskärin rannalta siis löytyy! :D

 

Apuna keitaan luomisessa toimivat puuhaan palkattujen kökarilaispoikien lisäksi kreivin lukuisat kesävieraat, joihin lukeutuivat mm. tämän serkku neiti Morris sekä Tove Jansson elämänkumppaninsa Tuulikki Pietilän kanssa. Ensin mainittu, Skotlannista kotoisin oleva ja kotiseudustaan muistuttaneisiin maisemiin ihastunut neiti asutti pitkään saaren eräällä rannalla yhä edelleen olemassaolevaa pikkumökkiä, jota on sittemmin alettu kutsumaan noidan mökiksi Morrisin kovin noitamaisen ulkonäön vuoksi. Tove Jansson puolestaan vietti saarella aikaansa pienessä, korkealta kallioiden huipulta löytyvässä huvimajassa, jonka katolta löytyvä tähti on monille tuttu Muumitalon kattokoristeesta. ;)

Tove Janssonin huvimaja...

...ja se kuuluisa muumitalotähti! :)

Huvimajasta avautuneet maisemat olivat kieltämättä melkoisen rentouttavat ja rauhoittavat - pärskyviä aaltoja ja silmien edessä avautuvaa merimaisemaa voisi takuulla unohtua tuijottelemaan pidemmäksikin ajaksi!

Kokonaisuudessaan Källskärin osoittautui aivan älyttömän mielenkiintoiseksi ja avartavaksi kokemukseksi - kukapa olisi uskonut, että keskeltä asumattomia, kallioiden valtaamia saaria ja pikkuruisia saaristokyliä löytyisi noin mielenkiintoinen ja eksoottinen kohde! Nykyisellään Källskärissä ei asu ketään vakituisesti (Åkerhielm luovutti saaren maakuntahallitukselle 80-luvun puolivälissä ja kuoli itse 90-luvun alussa), mutta taiteilijoiden ja kirjailijoiden on mahdollista hakea Ahvenanmaan maakuntahallitukselta erityistä, vain taiteelliseen työhön ja tutkimusten suorittamiseen myönnettävää lupaa saarella oleskeluun. En kyllä epäile hetkeäkään, etteikö Källskärin kaltainen ympäristö saisi luovuutta kukkimaan ja runosuonta sykkimään - kyseinen saari on sille aivan omiaan! :)

Takaisin Kökarille tultaessa ilma oli muuttunut harmaaksi ja sateiseksi...

Tää kyltti lupaili kaupan olemassaoloa...

...ja tällainen hypermarkettihan sieltä sitten löytyikin! ;)

Matkan varrella silmiin sattui kuitenkin osumaan hieman varsinaista kauppaa sympaattisempi ulkoilmapuoti, jonka avulla naapurin pikkupojat yrittivät ilmeisesti kerätä taskurahaa :)

Paluumatka takaisin Långnäsiin ja Maarianhaminaan sujui kortinpeluun, syömisen ja yleisen jutustelun merkeissä - muu Nordjobb-porukka osoittautui mahtavaksi eikä viihtymisestä tarvinnut huolehtia hetkeäkään! :)

Onko joku muu kuullut joskus Källskäristä tai jopa käynyt siellä? Millaisia mietteitä tällainen saariston ihmekeidas teissä herätti? :)