Tiedättehän, miten sitä joskus pysähtyy katselemaan ympärillä olevia ihmisiä ja miettimään sitä, miten juuri nämä kyseiset ihmiset ovat päätyneet osaksi omaa elämää? Mulle tällaisia hetkiä on viime päivien aikana tullut useampaan otteeseen ja oon löytänyt itseni monesti miettimästä sitä, miten tyytyväinen saankaan tänhetkiseen elämäntilanteeseeni olla. Vaihtoon lähteminen on ollut ehdottomasti yks mun elämän parhaista päätöksistä enkä uskalla edes ajatella sitä, mistä kaikesta olisin jäänyt paitsi, jos olisin syystä tai toisesta jäänyt Suomeen!
Elämä täällä on ollut kokonaisuudessaan sanoinkuvaamatonta. Alkuhuuma on melko pitkälti tasoittunut arkielämän rutiineiksi, mutta uskaltaisin silti väittää jokaisen päivän tuovan yhä edelleen tullessaan jotain uutta ja ihmeellistä. Kuluneet viikot ovat tuoneet tullessaan niin uskomattoman määrän uusia tapoja, käytänteitä, kulttuuripiirteitä, maisemia, ruokia, ajatuksia, näkökulmia ja kokemuksia, että niiden listaaminen tässä ja nyt ei oo mitenkään mahdollista. Luonnollisestikaan kaikki hetket eivät oo olleet pelkkää pilvilinnasta toiseen pompahtelua ja väliin on mahtunut myös paljon päiviä, jolloin pienetkin asiat saavat veren kiehumaan ja jokainen vastaantuleva kiinalainen tekis mieli pistää pakettiin ja lähettää kuuhun. Pääpiirteissään oon kuitenkin ollut elämääni täällä enemmän kuin tyytyväinen! :)
Pientä helpotusta sopeutumiseen ja elämään yleensä ottaen on toki tuonut se pikkuseikka, että oon jatkuvasti tekemisissä muiden suomalaisten kanssa ja pääsen käyttämään omaa äidinkieltäni päivittäin niin halutessani. Kun paikalliset tavat alkavat ottaa kalloon tai ikävä maitorahkaa kohtaan pääsee yllättämään, on purkautuminen kummasti helpompaa samanlaisessa kulttuurissa kasvaneille ihmisille! :D
 |
| Mustekala-spagettia aka parin päivän takainen lounaani! |
Päivät lentävät kuin siivillä ja tuntuu uskomattomalta ajatella, että nyt eletään jo maaliskuun puoliväliä. Sunnuntaina mulla paukahti täyteen kaks kuukautta Hong Kong-elämää ja kalenteria eteenpäin selatessa tajusin, että lukukausi on jo puolivälissä ja että Suomeen paluu häämöttää jo parin kuukauden kuluttua - kamalaa... :D Suoraan sanottuna paluu kotimaahan tuntuu hassulla tavalla jännittävältä ja mua pelottaa, miten tuun sopeutumaan suurkaupungin sykkeen jälkeen hiljaiseen ja pikkuruiseen Suomeen. Tätä on nyt ehkä turha miettiä sen kummemmin vielä tässä vaiheessa, mut välillä ajatus pääsee pulpahtamaan päähän tahtomattaankin :D
 |
| Tiistaina kävimme hakemassa porukalla pari herkullista kakkua Paulinan synttäreiden kunniaksi :) |
Mun oli tosiaan tarkoitus päivitellä blogia kerrankin hieman lyhyemmän kaavan kautta, mut kaikesta päätellen tästä(kin) postauksesta on tulossa jälleen kerran kilometrilöpinä - lyhyesti kirjoittaminen ei vaan selvästikään oo mun juttu! Sama ongelma on ollut havaittavissa kouluhommien kanssa, sillä vaikka raporttien sanamäärät ja akateemisen tekstin kirjoittaminen englanniksi pistikin aluksi huimaamaan, on mun pitänyt loppujen lopuksi lyhennellä omia osuuksiani pituuden huidellessa lähes kolminkertaisissa mitoissa vaadittuun verrattuna... :D Kouluhommat ovat kyllä osoittautuneet täällä aivan omaksi luvukseen ja varsinkin nyt mid-term testien sekä raporttien deadlinejen painaessa päälle erot suomalaiseen opiskelukulttuuriin ovat selkeät. Kuten mid-termeistä aiemmin puhuessani jo sanoinkin, painotetaan opiskelussa ja tenteissä täällä kokonaiskuvan ymmärtämisen sijaan pieniä yksityiskohtia ja mun näkökulmasta katsottuna turhiakin pikkuseikkoja. Paikallinen tapa opiskella on selkeästi lähempänä kirjoista tiedon ulkoa pänttäämistä kuin opitun tiedon soveltamista ja uskaltaisinkin väittää, että käytännön jatkuvasti muuttuvien tilanteiden eteen sattuessa sormi menee helposti suuhun asioiden ollessa yhtäkkiä erilaisia kuin kirjoissa on aiemmin kerrottu. Ryhmätyönä tehtyjä raportteja kirjoittaessa oon taas huomannut sen, miten uskomattoman tarkkoja esimerkiksi kieliasusta, ulkomuodosta ja sisällön yleisestä muotoilusta voidaan olla. Palautin mun osioni parista työn alla olleesta raportista ennen Filippiineille lähtöä ja aattelin muka tehneeni oman osuuteni suhteellisen hyvin, mut loppujen lopuksi tekstit palautettiin mulle muiden ryhmäläisten toimesta ystävällisten korjausehdotusten saattelemana - "voisiko tämän sanan korvata jollain toisella ja tämän lauseen muotoilla eri lailla?" :D
Eilinen Ladies Night-pyrähdys ja tanssilattialla vietetyt tunnit ovat verottanut tän päivän voimia sen verran, että oon ollut täysin kypsä nukkumaan viimeisten kolmen tunnin ajan - ja tässä sitä vain edelleen kökötetään! :D Mun läppäri on alkanut viime aikoina löytää wifi-yhteyden myös mun huoneeseen ja on helpottanut elämää näin ollen mukavasti eikä joka kerta konetta tarvitessa ole pakko raahautua common roomiin tai alakerran oleskelutiloihin. Viikolla oon viettänyt aika paljon aikaa kirjaston mukavan pehmeisiin tuoleihin hautautuneena koulujuttuja kirjoittaen, mut täältä hallseilta en oo onnistunut vielä löytämään mukavaa ja kotoisaa soppea, jonne hautautua päivittämään blogia tai muita kuulumisia. Nykyisellään oma huonekin tuntuu aiempaa enemmän omalta, sillä mun kämppis vaihtoi yllättäen huonetta mun Filippiinien-reissun aikana ja tällä hetkellä saankin asustella ylhäisessä yksinäisyydessä. ;) Ei mulla tosin varsinaisesti ollut mitään ex-kämppistäni vastaan, mut tottakai huoneen omiminen täysin itselle tuntuu melkoiselta luksukselta parin kuukauden huonekaveruuden jälkeen! Mua itseäni risteävät aikataulut ja esim. toisen herääminen mua aikaisemmin ei haitannut, mutta ranskalaisneitonen tuntui häiriintyvän toisinaan pahastikin siitä, kun laittauduin aamulla valmiiksi kouluun lähtöä varten tai luin illalla hetken kirjaa ennen nukkumaanmenoa. Kerran mua itse asiassa pyydettiin jopa syömään aamupalani vastedes common roomissa, sillä mun joka-aamuinen pikapuurosta ja kahvikupillisesta nauttimiseni saattoi kuulemma herättää hänet kesken unien. Tästä lähtien ei tarvitse siis potea edes syyllisyyttä siitä, että lusikka kilahtaa liian kovaa kupin reunaan maitoa kahviin sekoitettaessa - mikä vapaus! ;)
 |
| Tämänpäiväisiä maisemia Kwun Tongista, jossa kävimme yhden ryhmäni kanssa mietiskelemässä tulevaa hotelliamme ;) |
 |
| Ahkerasti kouluhommien parissa! |
Huomenna suunnitelmissa olis starttailla päivä salitreenillä ja jatkaa matkaa sen jälkeen Hong Kong Islandin puolelle opiskelija-Octopus-korttia noutamaan. Samalla reissulla aattelin hoitaa hieman ruokaostoksia Ikeassa, Suomi-tuliaisina tulleet ruisleivät kun pääsivät loppumaan alkuviikolla ja hyvänä korvikkeena toimineet ruisnäkkäritkin alkavat uhkaavasti vedellä viimeisiään. ;) Illasta vuorossa olis sitten erään ystäväni läksiäiset, sillä Hong Kongissa työharjoittelun suorittanut Topi aloittaa sunnuntaina matkan kohti koti-Suomea Japanin sekä Filippiinien kautta. Ajatuskin yhden ihmisen lähtemisestä tuntuu melko kurjalta enkä millään haluais joutua sanomaan jo tässä vaiheessa heippoja ihmisille, joista on lyhyessä ajassa muodostunut mulle todella tärkeitä. :/
Tää tyttö taitaa kuitenkin haudata nenänsä nyt tyynyyn ja liihotella unten maille - mukavaa viikonloppua kaikille! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti