Arkielämän kimallepyörteitä

Viikonloppu hujahti nopeasti kotimaisemissa vierailun merkeissä ja bussin pysähtyessä maanantai-iltapäivänä Jyväskylän Matkakeskuksen eteen mulla oli aivan sellainen olo, kuin en olisi missään koskaan käynytkään. Vaikka perilläoloaika oli jälleen tuttuun tapaan aivan liian lyhyt, ovat ne parikin perheen kanssa vietettyä päivää aina huomattavasti parempi vaihtoehto kuin ei mitään - etenkin näin isänpäivän aikaan ja kevään vaihtoonlähdön häämöttäessä edessä tuntui tärkeältä päästä viettämään aikaa rakkaiden ihmisten parissa. Joulun jälkeen tiedossa onkin sitten taas niin erilaiset ja suuremmat kuviot, että pikkukylän hiljaisuudesta ja rauhasta täytyy yrittää nauttia täysin siemauksin silloin, kun se on vielä mahdollista. Hiljaiset, silmien edessä aukeavat pellot ovat takuulla aika lailla harvassa Hong Kongin ihmisvilinässä... :D

Perjantaina pohjoiseen saapuminen venähti melko myöhäiseksi syystä jos toisestakin ja auto rullaili kotipihaan vasta kellon lähestyessä kahta yöllä. Seuraavana päivänä oli onneksi mahdollisuus nukkua kaikessa rauhassa pitkään ja viettää leppoisan rento päivä koiran kanssa ulkoillen, isänpäiväkakkua väsäillen ja saunoen - mikäs sen mukavampaa tiiviin koulu- ja työviikon jälkeen? :) Tällä kertaa olimme tosiaan onnistuneetkin saamaan äitiä lukuunottamatta koko muun porukan kasaan ja perheen levittäytyessä ympäri Suomea ja osittain Norjaakin ovat nämä yhteiset hetket harvinaisuudessaan entistäkin kullanarvoisempia. Mun ei varmaankaan tarvitse siis erikseen mainita sitä, miten kovasti ootan jo joulua ja joulunpyhien rauhaa - piparien mussuttaminen ja leffojen tuijottaminen sohvan pohjalta ovat takuuvarmasti tervetulleita siinä vaiheessa, kun kaikesta joulua edeltävästä häslingistä on selvitty!

Hieman idyllisiä maalaismaisemia...

...ja tontunpunaisia riemuidiootteja metsän siimeksessä!

Isälle siskon kanssa tehty lakritsi-hilla-juustokakku - todella tuhtia, mutta todella hyvää! ;)

Tällä hetkellä tämän tytön jalkapohjat ovat siis taas tukevasti Jyväskylän maapohjalla ainakin muutaman päivän ajan, viikonloppuna kun tiedossa on taas aktiviteetteja Pirkanmaan puolella... ;) Tämän viikon suunnitelmien sijaan haluaisin kuitenkin palata vielä hetkeksi kuluneiden päivien pieniin, mutta sitäkin mukavampiin ja takuuvarmasti suupielet ylös kääntäneisiin ilon aiheisiin - tässä siis arjen helminauhaa parhaimmillaan!

- Postiluukusta tupsahti viikon puolivälissä yllätyspaketti, jonka sisuksista paljastui kuvassa näkyvä kirja. Lähettäjästä mulla ei ole minkäänlaista aavistusta eikä opuksen mukanakaan tullut minkäänlaista vihjeen antavaa viestiä - todennäköisesti oon siis voittanut jonkin satunnaisen nettikilpailun, johon oon mennyt joskus osallistumaan. Niin, tai sitten mulla on salainen ihailija, joka haluaa lähettää mulle yllätyslahjoja... ;) Opus vaikutti pikaisen vilkaisun perusteella kuitenkin todella kiinnostavalta ja tähän täytyykin tutustua jossain vaiheessa ihan kunnolla ajan kanssa!

- Vaikka iltapäivälehtien otsikoista saa lukea julmia tarinoita nykymaailman välinpitämättömyydestä ja välillä usko ihmisiin ja ystävällisyyteen onkin koetuksella, on tässä maailmassa kuitenkin myös paljon hyvää. Keskiviikkona pääsin taas todistamaan ihmisten avuliaisuutta, kun pyörän jarru alkoi takkuilemaan kesken matkan. Noin kahden minuutin stopin aikana kaksi miestä ehti tulla kysymään, onko kaikki hyvin ja tarvitsenko mahdollisesti apua - molemmat vieläpä suomalaisia! :D Näinkin pikkuruinen asia kuin avun tarjoaminen ilahdutti kyllä hurjasti ja sai uskomaan entistä vahvemmin siihen että small things really matter.

- Keskiviikkona käynnistelimme tosiaan pikkujoulukautta:  kyllä, sain lopulta porukan vakuuttuneeksi siitä, että tonttuilun aloittaminen juuri kyseisenä päivänä oli enemmän kuin loistava idea ;) Glögiä, pipareita, torttuja, joulumusiikkia, kynttilöitä ja ihania tyttöjä - siinäpä resepti onnistuneeseen ja ihanaan iltaan.

- Kävin pyytämässä baarissa dj:ltä Las Ketchupin lähestulkoon eeppisen Aserején, koska mun vaan teki yhtäkkiä hirveästi mieli kuulla se! :D Lanteita edestakaisin veivatessa ja pienen hehkuviinihiprakan vetreyttäessä tanssimuuveja entisestään mulle tuli hirveän hassu olo - muistin yhtäkkiä, miten palavalla antaumuksella kyseistä biisiä tuli luukutettua sen ilmestyessä, miten piirsin tanssin koreografiat piiruntarkasti muistiin silloisen päiväkirjani sisäkanteen ja miten loukkaantunut olin, kun äiti lupauksista huolimatta meni ostamaan mulle Las Ketchupin levyn sijaan Nylon Beatin cd:n :D Nyt, 12 vuotta myöhemmin, sitä löytää itsensä yhä edelleen tanssimasta kyseisen kappaleen tahtiin silmät innosta hehkuen. Tulevaisuuden mummobingon kovin hittibiisi taitaakin siis olla jo tiedossa...

- Pienen, raikkaan kirpsakan kävelylenkin aikana kaupunginkirjastoon huomasin yhtäkkiä jouluvalojen valtaavan pikkuhiljaa talojen ja asuntojen ikkunat: tuolla ikkunalle on asetettu jo kynttelikkö, toisaalla valoa pimeään marraskuun iltaan tuovat taas lämpimänsävyiset värivalot. Kauniiden valojen lisäksi onnellisuutta aiheutti kirjaston rentouttavalta tuntunut, lähes pysähtyneisyydeltä tuntunut rauha sekä silmien edessä avautuvat lukuisat matkailukirjat sekä matkakertomukset - mun olis tehnyt mieli lainata koko hylly itselleni! Tuntui niin epäreilulta, että tässä maailmassa on suunnattomasti hyviä, lukemisen arvoisia kirjoja mutta niin vähän aikaa tutustua niihin :D Tuolla kertaa onnistuin malttamaan mieleni kuitenkin melko hyvin ja kotiin tallustelin vain kahden, erästä kurssia varten lainaamani kirjan kanssa - joskus näinkin!

- Uusiin ihmisiin tutustuminen kannattaa aina ja joskus kahvilla tuntemattoman ihmisen kanssa käydessä saattaakin tuntua siltä, kuin olisi tuntenut toisen jo pidemmänkin aikaa. Kaikella on tarkoituksensa.

- Perjantai-ilta. Ympärillä levittäytyvät kauniin lumikerroksen saaneet maisemat, silmien edessä keikkuvat edellä ajavan auton perävalot ja pelkääjän paikalla istuva pikkuveli jutustelee niitä näitä. Hetken hiljaisuuden koitettua radiosta alkaa soimaan Raappanan Kauas pois ja kylmät väreet poreilevat aaltoina läpi kehon. Olin kuullut samana aamuna lopullisesta vaihtoonlähdöstäni ja biisin kuuleminen pitkästä aikaa juuri kyseisenä iltana tuntui kauhean merkitykselliseltä: "Ja mä haluan nähdä ja kokea, en vain loputtomiin asioita hokea, en jämähtää paikoilleen". 

- Isänpäiväkakulla herkuttelun jälkeen istuimme isän kanssa olohuoneessa; minä tapailin joululauluja vanhalla syntikalla, isä istui vieressä ja kuunteli hiljaa. Musiikki on aina ollut meidän yhteinen juttumme ja isäpappa on juuri se nimenomainen henkilö, jonka ansiosta mun vuosikausia kestänyt musiikkiharrastukseni ylipäänsä starttasi ja vaikka soittohommat ovatkin musiikkiopiston jälkeen jääneet vähemmälle, oon kuitenkin ikuisesti kiitollinen tän elämänvaiheen olemassaolosta. En suoraan sanottuna osaa ees kuvitella, mitä tekisin ja missä olisin just nyt ilman musiikkiharrastuksia ja sitä, millaisille urille ne päätyivät mun elämäni ohjaamaan! :D
Seuraavaksi puhe kääntyi matkusteluun ja sain kuulla pitkän tovin isän nuoruuden työseikkailuista Israelin kibbutseilla ja laivan keittiössä sekä uudenvuodenvietosta Saksassa vuonna 1986. Vaikka osan tarinoista olinkin ehtinyt kuulla jo aiemmin, oli juttuja jollain tapaa vangitsevaa kuunnella ja tempauduinkin pitkäksi ajaksi kuvittelemaan kymmenien vuosien takaista elämänmenoa.

Kuva.

Kertokaa tekin mulle vaikka kommenttiboksin puolella, millaisia arjen ihania pikkuhetkiä teidän elämäänne on viime aikoina mahtunut? :)

"Minä rakastan tätä elämää

elämää kaikkineen

pimeitä polkuja, aurinkoteitä

raakoja omppuja, rinkeleitä

iloa, surua, ikävää

minä rakastan elämää"