"Friendship is weird. You pick a human you've met and you're like "yup, I like this one" and you just do stuff with them."
Mun tekisi tällä hetkellä mieli kirjoittaa taas pitkästä aikaa kunnon kilometripostaus kaikesta siitä, mitä viime aikoina on tapahtunut; kertoa aamupäivän lenkeistä, kun ympärille levittäytyvä, kuuran peitossa oleva metsä kimalteli kilpaa auringon kanssa. Rentouttavista, hyvän kirjan kanssa vietetyistä hetkistä sohvannurkassa, mielessä pyörivistä joululahjasuunnitelmista, pöllön muodon saaneesta aamupuurosta sekä uusista, erinomaisiksi todetuista opiskelutaktiikoista. Kirjoittaa myös pitkistä, yritysanalyysiraportin kanssa vietetyistä illoista, jumppasalissa valutetuista hikipisaroista, ensimmäisestä ratsastusreissusta pitkään aikaan, uusista lenkkeilykengistä ja ensikosketuksestani proteiinivanukkaiden ihmeelliseen maailmaan.
Pää pulppuaa ideoita ja inspiraatiota, mutta viikon mittaan läppärin ja harmaita hiuksia aiheuttaneen yritysanalyysin kanssa vietetyt lukuisat tunnit ovat saaneet aikaan sen, ettei näin viikonlopun koittaessa yllättäen teekään mieli istua nenä kiinni näyttöpäätteessä tai antaa sormien viilettää jo muutenkin ah-niin-tutuksi-tulleella näppäimistöllä. Hyvä varmasti välillä näinkin - Wordin hakkaaminen kun ei todellakaan ole tältä syksyltä ohitse, vaikka yhden raportin saimmekin taottua kasaan palautuspäivään mennessä. ;) Tietyllä tapaa mua harmittaa, että opiskelu onnistuu hieman ikävällä tavalla syömään innostusta myös rakkaiden vapaa-ajan harrastusten parista, mutta toisaalta taas hetkellinen irtautuminen netistä ja tietokoneesta tekee takuulla ainoastaan hyvää. Puhuin juuri eilisiltana pikkusiskoni kanssa puhelimessa pitkän tovin sosiaalisen median vallasta ja joka puolelle ulottuvista lonkeroista ja aloin harkitsemaan täysin somettoman päivän tai jopa kokonaisen viikonlopun viettämistä. Mitenhän on, onnistuisinkohan tällaisessa? :D Facebookista, blogeista ja Instagramista irti päästäminen tuskin tekisi tiukkaa, mutta Whatsappin kohdalla saattaisi homma muuttua jo haasteelliseksi. Ilman sitä multa olisi jäänyt esimerkiksi tänään kokonaan välistä iltapäivällä ex tempore-ideasta alkunsa saanut ratsastusreissu, joka osoittautui huikean loistavaksi ja ihanaksi kokemukseksi vuosikausien ratsastustauon jälkeen.
Postauksen alkuun kirjoittamani lainaus liittyy muuten siihen, miten oon tutustunut tämän syksyn aikana käsittämättömän hienoihin, uusiin ihmisiin aivan sattumalta ja siihen, miten iloinen oonkaan kyseisten henkilöiden astumisesta mun elämään. Työ- ja opiskelupiireissä sitä jumahtaa niin helposti niiden tuttujen, kerran hyväksi todettujen kavereiden seuraan eikä aina välttämättä edes huomaa, että joukkoon on saattanut livahtaa myös uusia, tutustumisen arvoisia naamoja. Tänä syksynä oon kuitenkin päätynyt aivan huomaamattani tekemään kouluun liittyvät projektit mulle entuudestaan tuntemattomien ihmisten kanssa ja oon samalla tutustunut paremmin myös muutamaan sellaiseen henkilöön, joiden kanssa mulla ei oo tullut aiemmin oltua kovinkaan paljon tekemisissä. Ei mennyt kauaakaan, kun huomasimme porukalla, miten samanhenkisiä ihmisiä satuimmekaan olemaan ja miten luontevalta tuntuikaan siirtää puheenaiheet koulujutuista ihmissuhteisiin ja huonojen vitsien kautta hieman syvällisempiin tulevaisuudensuunnitelmiin. Kuten mun rakas Ahvenanmaan-ystäväiseni Emilia aina sanoo, kaikella on tarkoituksensa ja niin oli takuulla myöskin tällä sattumanvaraisella ryhmäjaolla - suunnitelmissa on nimittäin jo kaikenlaista ulkomaanreissuista pikkujouluihin ja uusiin harrastuskokeiluihin. Yksi tuollainen kokeilu olikin itse asiassa juuri tuo aiemmin mainittu tämänpäiväinen ratsastus, mistä oon puhunut erinäisten ihmisten kanssa jo pidemmän aikaa mutta mikä saatiin lopulta toteutettua edellämainittujen tyttösten seurassa vain kaksi päivää siitä, kun aihe tuli ylipäänsä puheeksi. :D Hassua, miten elämä tuo nenän eteen uusia ihmisiä silloin, kun sitä vähiten odottaisi - kuvittelinhan mäkin palaavani kesän jälkeen vain takaisin tuttujen naamojen pariin ja jatkavani arkielämää samojen ihmisten kanssa kuin ennenkin. Älkää nyt kuitenkaan huoliko, kyllä mä teistä vanhoista tyttösistäkin yhä edelleen pidän! ;)
Tämän lyhyen ylistyksen jälkeeen voin kuitenkin todeta, että palailen blogin pariin viimeaikaisten kuulumisten kera pikkuhiljaa siinä vaiheessa, kun tietokoneen ääreen istahtaminen alkaa tuntua taas joltain muulta kuin pakkopullalta. Se voi toki tapahtua jo vaikkapa huomenaamulla, kuka tietää - juuri tänään musta ei kuitenkaan irtoa tällaista höpinää kummempaa. Tai no, kyllä sitä näköjään irtosi yllättävän paljon näinkin pikaiseksi postaukseksi... ;)
Mukavaa loppuviikonloppua kaikille! :) Löytyykö sieltä Halloweenin juhlijoita?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti