Vain elämää, ei sen enempää eikä vähempää

Kun ulkona näyttää tuolta, on kiusaus heti herätessä suuri jäädä vain peiton alle koko päiväksi löllymään ja odottelemaan sitä ihanaa auringonpaistetta, jolla meitä on hemmoteltu jo päiväkausia.

Sain itseäni otettua kuitenkin niskasta kiinni ja lähdin käymään salilla puoliltapäivin. Bussilla tosin, ei tuolla tihkusateessa ihan huvikseen tee mieli tallustella 3km suuntaansa, mutta lähdinpä kuitenkin. Se kannatti! Oli ihanaa käydä pitkästä aikaa bodybalancessa ja aattelin, että täytyisi ottaa tavaksi käydä enemmänkin noilla rauhallisemmillakin ryhmäliikuntatunneilla. :)

Jee, ei enää kauaa! :)

Bussia odotellessani piipahdin mutkan Gina Tricotissa, jossa oli huimat 50% alennukset käynnissä. Bongasin yhdestä rekistä ihanan, tummanharmaan leopardikauluspaidan kympillä, ja jäin miettimään hetkeksi sen ostamista. Paita jäi kuitenkin jälleen kerran kauppaan, kuten moni muukin viime aikoina ihailemani vaate/koru/mikä tahansa asia. Musta on tullut viime aikoina mielettömän pihi kaikkien itseeni liittyvien ostosten kanssa enkä meinaa raaskia ostaa itselleni yhtään mitään! :D Toisaaltahan tää on hyvä asia, sillä näin opiskelijana tulot eivät ole mitenkään kovin kaksiset, mutta kai sitä pitäisi pystyä itseään hemmottelemaan edes joskus ilman huonoa omaatuntoa? Jo ihan tavallisen, alle kymmenen euron paidan ostamisesta tulee pienoinen morkkis ja ajattelen ainoastaan sitä, mitä järkevää olisin sillä kympillä saanutkaan. Naurettavaa? :D No, lupaan hemmotella itseäni vaatteilla kesän koittaessa ihan jo vaikka siitä syystä, että mun kuntoiluprojekti on lähtenyt ehkä jopa pelottavan hyvin liikkeelle: paino on tippunut n. 5kk aikana yhteensä 10kg!

Matkalla kotiin aloin miettimään sitä, miten sadesääkin voi olla tavallaan kaunis - jopa näin keväällä, kun joka paikassa on yleisesti ottaen vain harmaata ja rumaa.

Puiden latvojen seassa väijyvä sumu näytti uskomattoman kauniilta! Kuvasta se ei valitettavasti erotu niin hyvin...

...vaikkakin sadepisaroiden tuijottelu on luonnollisesti paljon mukavampaa sisältä päin tiirailtuna. ;) Kotona onneksi odottelivatkin lämmin keitto, villasukat sekä kahvikuppi - mitäs muuta sitä voisikaan toivoa!

Taitaa olla eka kerta pitkään aikaan, kun söin näinkin oikeaoppisen lounaan kotona, lisukesalaattia ja leipää myöten!

Kahvi lempimukista, nyppyyntyneet legginsit ja villasukat. Rakkautta.

Iltapäivä kului yllättävänkin rennoissa merkeissä - yllättävän, sillä en oo viime aikoina oikein osannut rauhoittua paikalleni ilman ikuisuuksiin jatkuvaa to do-listaa pääni sisällä. Jonkinlainen suorittamisvaihe on selvästikin jäänyt päälle ja tunnen itseni heti hirveän saamattomaksi, jos en tee jotain hyödyllistä. Pieni, väliaikainen stressihän on vain hyväksi, mutta ainakaan väliaikaisesta tää olotila ei ole enää kuullutkaan pitkään aikaan. Ajatukset pyörivät päivittäin rataa "herään klo 6, jotta ehdin tehdä sitä, tätä ja tuota ennen kouluun lähtöä. Koulusta pääsen klo x, jonka jälkeen ehdin käydä salilla 2 tuntia ja olen kotona noin klo x. Kotona mulla on niin ja niin paljon aikaa pyyhkiä hylly, imuroida, tiskata, järjestää kolikot, silittää kengännauhat ja hinkata tiskipöytä hammasharjalla. Voi ei, en ehtinytkään kiillottaa ovenkahvoja tänään, täytyy herätä huomenna aikaisemmin!" 

Viimeiset olivat ehkä pientä liioittelua, mutta kuvastavat oikeastaan vain sitä, millaisiin älyttömyyksiin alan, jotta tuntisin itseni ahkeraksi ja aikaansaavaksi :D Aikataulutan päiväni ihan huomaamattani ja pidän aivoni jatkuvasti ylikierroksilla kaiken maailman juttujen vuoksi, jotka on pakko tehdä nyt eikä huomenna. Herään viikonloppuisinkin aikaisin, jotta ehtisin muka tekemään paljon kaikenlaista! Aiheutan siis itse itselleni mieletöntä stressiä kaikista pienistä jutuista, jotka eivät ole elämän kannalta mitenkään olennaisia tai välttämättömiä. Myöskin liikunta, jota pidetään yhtenä stressin purkamiskeinoista, on alkanut menemään yhä lähemmäs suorittamista kuin siitä liikunnan ilosta nauttimista. Joskus on toki tarpeen patistella itseään liikkeelle, mutta joskus on aivan yhtä tarpeellista jäädä sittenkin kotiin nukkumaan ilman huonoa omaatuntoa.

Täytyis varmaan lähteä oikeasti jonnekin etelänlomalle alkukesästä nollaamaan aivot ja aloittaa sen jälkeen aivan puhtaalta pöydältä itsensä kanssa, sillä koen selvästikin huonoa omaatuntoa aivan liian monesta asiasta! :D Eihän tämän näin pitäisi mennä, vaan elämästä pitäisi pystyä nauttimaan. Se, että ostaakin paidan heräteostoksena, jättää treenaamisen välistä joskus kun siltä tuntuu ja syö sen sijaan kokonaisen suklaalevyn yhdeltä istumalta. Antaa pölypallojen vaeltaa hyllyn alla rauhassa huomiseen asti, tekee jotain ennalta-arvaamatonta aivan ex tempore ja pysähtyy joskus ajattelemaan juuri tätä hetkeä. Sellaista elämän pitäisi olla.

Siksipä aion viettää loppuillan hyvän seuran, Pussikaljaelokuvan ja herkkulättyjen parissa ja alkaa tästä hetkestä eteenpäin miettimään elämää elämisen, en suorittamisen kannalta. 

Herra Lätty, persikka-mango-kermavaahtoa & Fazerin Sinistä!

Amen.

Ps. Asiaan liittyen kannattaa kurkata mm. Maianna-blogin postaus!