Jyväskylä - Kuivaniemi - Vadsø, 1200km

Sunnuntaina heräsin siis heti aamusta pakkaamaan ja siivoamaan pohjoiseen lähtöä varten - tuttuun tapaan hieman viime tingassa ja edellisen illan jäljiltä myöskin kurkkukipuisena. Aina sitä vain kuvittelee ehtivänsä tehdä kaiken tarpeellisen aamulla, mutta joka kerta joutuu pesemään viimeisen koneellisen pyykkiä, tiskaamaan, pakkaamaan ja laittamaan ruokaa yhtä aikaa kelloa vilkuillen :D Milloinhan sitä oppisi kasaamaan matkaan lähtevät tavarat matkalaukkuun jo esimerkiksi edellisenä päivänä? No, tässä tapauksessa se ei oikeastaan ollut edes mahdollista, mutta noin niin kuin yleensä? :)
Meinasin myöskin myöhästyä bussista lähtiessäni kotoa, sillä olin tyypilliseen tapaan katsonut ainoastaan arkipäivien bussiaikatauluja enkä niitä sunnuntain. Ukkosta enteilevässä ja hiostavassa ilmassa oli melko rattoisaa raahata tavarakasaa seuraavalle pysäkille lähes kilometrin päähän, mutta siitäkin selvittiin ja lopulta istuin kuin istuinkin Oulua kohti suuntaavassa Onnibussissa - jopa hyvissä ajoin!

Matkaevästä!

Saavuin iltaseitsemän pintaan Ouluun, josta äiti ja pikkusisko kävivät minut kiltisti noukkimassa ja kuljettamassa lapsuudenkotiin. ;) Kun Jyväskylässä oli jo täysin vihreää ja kesäisen näköistä, näytti Lapin läänin etelärajoilla puolestaan hieman eriltä. Positiivista kuitenkin on, että kyllä se kevät on selvästi saapumassa pohjoiseenkin!

Auringonlasku oli kuitenkin melko kaunis, joten ei parane valittaa liikaa!

Maanantai kului nopeasti äidin ja siskon kanssa Iissä pyörähtäen sekä Kemissä veljeä ja Johannaa moikkaillen. Tällä kertaa matkan määränpäänä ei kuitenkaan ollut kotiseutu, vaan Pohjois-Norja - tuntemattomammille kerrottakoon, että äitini sai puolitoista vuotta sitten viransijaisuuden Vadsøn maakuntakirjastosta ja on nyt jäänyt sille tielleen. Myös siskoni majaili vuoden päivät Norjan maisemissa, mutta on nyt palaillut takaisin koti-Suomeen. :) Vadsø on siis pieni, Varanginvuonon pohjoisrannalla sijaitseva n. 6000 asukkaan kaupunki (kyllä, kaupunki) Norjan Finnmarkissa. Pääsääntöisesti alueella asuu luonnollisesi norjalaisia, mutta suomalaisten ja Suomesta lähtöisin olevien asukkaiden määrä on myös suuri. Tästä kertoo jotakin jo se, että kirjastosta löytyy suomenkielinen osasto! :)

Alun perin tarkoituksena oli lähteä ajamaan äidin kanssa Norjaan tiistaiaamuna, mutta loppujen lopuksi innostuimmekin hyppäämään auton rattiin jo maanantai-iltana ja ajelemaan 750km kohti Jäämeren rantaa yötä vasten! :D Pohjoisen valoisat yöt erottuivat kyllä tässä hommassa edukseen jo näin toukokuussa, kun missään vaiheessa yötä ei ehtinyt tulla pimeä ja ajaminen oli aika vaivatonta :) Kahden kuskin ansiosta matka saatiin puolitettua ainakin suht koht mukavasti niin, että minä ajoin Sodankylään saakka, äiti puolestaan loppumatkan Norjaan saakka. Kolmantena matkakumppanina meillä oli äidin työkaverin herttainen villikkokoira, joka onneksi matkusti tyytyväisenä ja kaikessa rauhassa häkissä auton perässä. :)

Edellisestä auringonlasku-kuvasta selkeästi erottuva aamuaurinko... :D

Näillä mennään!

Matka sujui muuten melko mukavissa merkeissä, mutta sunnuntaiaamuna alkanut kurkkukipu alkoikin tämän yön aikana kehittyä kunnon flunssaksi. Aamun sarastaessa olin taas siinä pisteessä, että nenä ja silmät muistuttivat lähinnä vesiputousta, yskin kuin viimeistä päivää ja meinasin jäätyä kuoliaaksi heti, kun auton ovea raotettiin vähääkään. Voitte siis arvata, että viimeiset 200km tuntuivat kestävän ikuisuuksia... :D Onneksi olimme perillä niin näppärään aikaan, että pääsin lähes suoraan täydentämään lääkevarastojani apteekkiin heti sen auettua!

Tämä flunssa alkaa muuten muodostua jo ihan tavaksi, sillä olin vuosi sitten aika lailla samoihin aikoihin käymässä Norjassa ja myös sillä kerralla sairastelin ensimmäiset pari päivää oikein urakalla! :D Sillä kertaa matkustin tosin lentokoneella, joka otti huomattavasti automatkaa enemmän voimille jo ihan korviin ja poskionteloihin muodostuvan paineen takia. Onneksi lentoja oli vaatimattomasti kolme, joten nousuista ja laskuista saikin nauttia oikein urakalla... ;)

Lapsena muistan flunssapöpöjen viihtyneen luonani lähes viikon kerrallaan, mutta näin "vanhemmiten" ovat taudit onneksi lyhentyneet ja tälläkin kertaa pahin vaihe kesti onneksi vain parisen päivää - siitäkin huolimatta, etten malttanut jäädä nukkumaan ja parantelemaan itseäni rauhassa vaan kiertelin muun muassa autokauppoja aurinkolasit valonarkoja silmiä suojaten. :D Tästä ja kaikesta muustakin lisää myöhemmin, nyt täytyy jo viipottaa eteenpäin!

Ps. Kerrankin satuin jonnekin oikeaan aikaan - täällä nimittäin vedellään kesän ensimmäisiä lämpöennätyksiä ja aurinko on helottanut jo pari päivää pilvettömältä taivaalta! Me gusta ;)