nyt on jo pimeää

Tiistaiaamuna sen aisti ensimmäisen kerran. Jalkojen takoessa lenkkipolkua pitkästä aikaa heti päivän alkajaisiksi ja auringonsäteiden lämmittäessä poskipäitä aamu tuntui lähinnä melko tavalliselta, hyvin alkaneelta kesäpäivältä. Hetken kuluttua pienenpienet hälytyskellot alkoivat kuitenkin soimaan pääkopan uumenissa ilmoittaen, ettei kaikki suinkaan ollut aivan sitä miltä näytti: kevyen tuulenvireen mukana kesäiseen lämpöön sekoittui myös pienoinen aavistus kirpeyttä sekä pudonneiden lehtien tuoksua. Syksyä.

Kyseinen aamu naksautti pääkopassani sitkeästi pohjaan jumiutuneen kesävaihteen seuraavalle tasolle eikä ajatus syksyn saapumisesta tunnukaan enää ollenkaan niin maatajärisyttävän kamalalta. Päinvastoin: olen pikkuhiljaa huomannut alkaneeni tutkailemaan syksyn ryhmäliikuntakalenteria silmät innosta kiiluen, juomaan höyryäviä kupillisia teetä parvekkeella ennen nukkumaanmenoa sekä selailemaan Googlen kuvahaun uumenista löytyviä lukuisia erilaisia hiustyylejä sekä värjäysmahdollisuuksia. Puheet ystävien kanssa kääntyvät yhä useammin tulevien kuukausien lukuisiin suunnitelmiin eikä ovesta aamulla ulos astuessa tunnu ollenkaan niin kamalalta kietoutua lämpimän hupparin uumeniin pakoon elokuista, yön jäljiltä ilmassa väreilevää koleutta. Helteiden väistyttyä myös lenkkipolku on alkanut näyttäytyä huomattavasti houkuttelevampana, mikä puolestaan on ruokkinut myös puhtaampaan ruokavalioon ja terveellisempiin elämäntapoihin siirtymistä kuin huomaamatta.

Kesäni oli täynnä upeita tapahtumia, kokemuksia ja hetkiä mielettömien ihmisten kanssa - sitä ei todellakaan käy kiistäminen. Omaan kotiin palaaminen yli kolmen kuukauden poissaolon jälkeen, ihanien Jyväskylän ystävien tapaaminen, syksyn lukuisat opiskelijapippalot sekä pienet ja hieman isommatkin reissusuunnitelmat ja kevään mahdollisen vaihtoonlähtemisen järjestelyt takaavat kuitenkin sen, että tulevasta syksystä ei missään nimessä ehdi tulla tylsä tai pitkäveteinen ja aiemmin lähinnä sydämen ympärille kiristäksi vanteeksi kiertynyt ajatus syksystä alkaakin pikkuhiljaa tuntua huomattavasti aiempaa mukavammalta.

Kaikista tyytyväisimmilläni taidan totta puhuen olla kuitenkin juuri tässä hetkessä. Elokuu, kahden vuodenajan ja ajanjakson murrosvaiheesen sulavasti asettuva kuukausi, mahduttaa sisäänsä lukuisia erilaisia asioita. Se on mykistävä sekoitus kuumia kesäpäiviä ja jo viileneviä, pimeitä öitä sekä niin lämpimiä ja hymyn huulille nostattavia muistoja kuin tuleviin suunnitelmiin liittyvää innostustakin. Tunteiden kirjoa, taaksejäänyttä ja tulevaa elämää yhdistettynä jokaisesta loppukesän sekunnista nauttimiseen.

Juuri näin, juuri nyt on hyvä olla.