Because I can

Uuteen vuoteen liittyy perinteisesti lupauksia uudesta, paremmasta elämästä. Joka toinen suomalainen aloittaa tammikuun alussa dieetin ja tipattoman, lupaa itselleen lopettaa telkkarin edessä löhöilyn, käydä lenkillä ja salilla joka päivä ja olla kesäksi 2013 bikinikunnossa. Itsekin oon tainnut mennä tekemään pitämättömiä uudenvuodenlupaksia kyseisiin asioihin liittyen varmaankin joka ikisenä vuonna - ja joka ikinen kerta nämä lupaukset ovat pitäneet kaksi, maksimissaan kolme viikkoa. Tänä(kin) vuonna ajattelin tehdä jotakin paremman kunnon ja elämän saavuttamiseksi, mutta lähestyä asiaa eri tavalla kuin ennen. Ajattelin nimittäin tehdä elämäntapamuutoksen.
Elämäntapamuutos on uudenvuodenlupauksena vähintään yhtä tyypillinen kuin dieettikin. "Siis nyt en todellakaan koske enää karkkeihin tai sipseihin, aloitan nimittäin terveellisen elämän! En lähde enää ulos viikonloppuisin, kato ku mun täytyy mennä nukkumaan viimeistään yhdeltätoista että saan nukuttua riittävästi. Sitä paitsi alkoholissa on hirveästi kaloreita ja koska päätin nyt tehdä tän elämäntapamuutoksen, en käy enää baareissa kuin korkeintaan vappuna ja uutenavuotena. Tai varmaan vaan jompanakumpana. Alan käymään aamuisin juoksulenkeillä, vaikka oonkin maailman aamu-unisin ihminen - mutta kun tää uus elämä. Siihen kuuluu se että juoksen aamukuudelta tihkusateessa lenkkipolkuja pitkin hymy perseessä ja koko olemus terveyttä hehkuen!" Sitten viikon päästä taas lusmutaan sipsipussin, kahden pitsan ja suklaalevyn kanssa sohvalla ja itketään, kun on luotu epäonnistumaan kaikessa ja mikään ei ikinä onnistu. Okei, saatoin ehkä pienesti kärjistää nyt, mutta... niin. Niin se vaan joskus menee :D Nimim. monta kertaa samanlaisen "päätöksen" tehnyt, joka jaksoi herätä tasan kahtena aamuna aamulenkille, nukkui seuraavana aamuna pommiin ja haistatti paskat koko jutulle sen jälkeen. :D

weheartit

Aattelin kuitenkin yrittää vielä kerran. Ensinnäkin, en kutsu tätä uudenvuodenlupaukseksi vaan mieluummin tavoitteeksi - omissa korvissani lupaukseen liittyy jotakin ehdotonta, joka vaatii täydellistä sitoutumista ilman harha-askelia. Puhumalla tavoitteesta tähtään jo huomaamattani kauemmas tulevaisuuteen enkä pyri vain täyttämään jotakin luvattua asiaa sen takia, koska olen mennyt itselleni niin lupaamaan. Tavoitteen saavuttamisessa yksittäisillä, pienillä asioilla ei ehkä ole niin paljon merkitystä, kunhan kokonaissuunta on oikea. Nämä asiat liitän siis vain itse tavoitteisiin ja lupauksiin, eivätkä ne ole absoluuttisia totuuksia. ;)

Olen ollut viime aikoina pääsääntöisesti todella väsynyt ja voisin valehtelematta nukkua 20 tuntia vuorokaudesta. Tai no, jos en ihan nukkua niin ainakin lojua telkkarin edessä tekemättä yhtään mitään. Elän oikeastaan hyvinkin epäterveellistä elämää tällä hetkellä: oon äärettömän laiska lenkkeilemään tai urheilemaan muutenkaan, nukun lähes aina liian lyhyet yöunet ja paikkailen niitä sitten muutaman tunnin päiväunilla alkuillasta. Ei hyvä. Toisinaan syön jatkuvasti, joskus taas saatan olla päivän syömättä, vedän läjän ruokaa illalla ennen nukkumaanmenoa ja valittelen sen jälkeen ähkystä ja turvonneesta olosta. Ei ollenkaan hyvä. Koska en jaksa enää olla väsynyt lähes koko valveillaoloaikani, päätin lopultakin alkaa ottamaan askelia kohti sitä kuuluisaa parempaa elämää.

Kuva täältä.





Yritän alkaa kiinnittämään huomiota siihen, että juon tarpeeksi vettä päivittäin tämänhetkisen parin lasillisen sijaan. Suositushan olisi ilmeisesti 2-3 litraa päivässä, mutta vielä en oo käsittänyt sitä, miten kukaan pystyy kiskomaan kolme litraa vettä yhden päivän aikana... Huh :D Ajattelin myös alkaa pitämään esimerkiksi hedelmiä mukanani päivisin, jotta voin sitten syödä niitä välipalaksi enkä ehtisi tulla missään välissä niin superhypernälkäiseksi, että kauppaan päästyäni tyhjennän kaikki hyllyt valmispitsoista, limppareista ja suklaasta. Mihinkään herkkulakkoon en tosin halua alkaa, sillä yritän ajatella tekeväni nyt valintoja, joiden kanssa pitäisi pystyä elämään koko loppuelämänsä. Koko loppuelämä ilman yhtään palaa suklaata = disaster. Pieni tai vähän isompikaan herkuttelu silloin tällöin ei haittaa, sehän on vain tervettä! ;)

Ruoan osalta on pakko myöntää, että olen monien muiden suomalaisten tapaan innostunut karppauksesta ainakin ajatuksena. En halua kuitenkaan alkaa pitämään mitään karppaajan keittokirjaa raamattuna itselleni, kunhan ajattelin katsoa vähän mitä syön ja jättää esimerkiksi vaalean leivän, makaronin ja riisin hieman nykyistä vähemmälle. Katsotaan miten kestän :D

Sitten vielä se liikunta. Koska tällä hetkellä oon about nollapisteessä sen suhteen, ei nykytilanteen muutoksen pitäisi vaatia ihan mahdottomia... :D Lenkkeilyä miettiessäni hoksasin, ettei mulla ole tällä hetkellä oikeastaan yksiäkään lenkkeilyyn sopivia kenkiä - kenkäostoksille siis! Motivoin itseäni myös ostamalla pari uutta migreeninkirkasta treenitoppia sekä urheiluhousut, sillä myös ne puuttuivat varastoistani oikeastaan kokonaan. KOOLSin (eli Jyväskylän korkeakouluopiskelijoiden liikuntaseuran) ryhmäliikuntatunteihin oli tullut jumppien, tanssien ja kuntonyrkkeilyiden lisäksi tälle keväälle myös zumbaa, joten valinnanvaraa pitäisi löytyä! Salikorttiin mulla ei tällä hetkellä ole varaa, mutta enköhän pääse kuitenkin alkuun noilla edellämainituilla - varsinkin, kun KOOLSin jäsenyys maksaa hurjat 7e vuodessa... :) Ryhmäliikunnan lisäksi myös salin vapaa käyttö kuuluu jäsenyyteen. Alkuun olisin tyytyväinen, jos viitsisin raahautua vähintään kerran viikossa jollekin tunnille ja käydä lisäksi kerran kaksi lenkillä, katsotaan sitten miten tää lähtee etenemään. :) Pienillä askelilla siis lähdetään ja ehkä ihan hyvä niin!

weheartit

Että sellasta! :) Suunnitelmissa tosiaan oli kirjoittaa lyhyt ja ytimekäs postaus kaikesta tästä, mitä oon suunnitellut, mutta ei taas mennyt kuten Strömsössä. (en oo muuten ikinä ymmärtänyt tätä lausetta. Silti kirjoitin sen tähän, buahaha)

Huomenna alkaa taas koulu loman jäljiltä, tosin mulla on niinkin huikean aikainen aamu kuin kahdeksi kouluun. En valita :) Lupauduin kylläkin mennä huomenna muutamaksi tunniksi töihin ennen koulun alkua sairasloman tuuraajaksi, mutta eipä se herätys onneksi siltikään ole ihan kukonlaulun aikaan. Tää jakso tulee olemaan edellistä huomattavasti kevyempi koulun suhteen, sillä minulla on laskujeni mukaan 4 kurssia, yhteensä 6 kontaktituntia viikossa. Syksyltä jatkuvan elämyspalvelujen tuotannon ja johtamisen lisäksi lukujärjestykseen kuuluvat palvelu- ja tuotantoprosessit, palveluyrityksien liiketoiminnan johtaminen (josta oon kuullut kauhutarinoita jo valmiiksi) sekä venäjän ykköskurssin. :) Oon aina halunnut oppia venäjää ja varsinkin näin matkailun yhteydessä se onkin suht tärkeä kieli, venäläisten matkailijoiden määrä Suomessa kun kasvaa vuosi vuodelta... Sen hoksaa näin uudenvuoden aikoihin täälläkin kaupungista kotiin tullessa, sillä Laajavuoren Rantasipiin menevä bussi on pääsääntöisesti tupaten täynnä venäläisiä turisteja :D Venäjän kurssia odottelen siis oikein innolla alkavaksi!

Jeps. Ennen kuin saavutan kymmenen kilometrin pituustolpan, voisin lopultakin jättää tän jaarittelun nyt tähän ja lähteä vaikkapa nukkumaan. Koska se uusi elämä.