Blogin aloittamista on yleisen saamattomuuden lisäksi viivästyttänyt ajatus siitä, että "ei mulla ole mitään mielenkiintoista kerrottavaa eikä kukaan kuitenkaan lukisi blogiani". Totta puhuen aion kuitenkin kirjoittaa blogia lähinnä itseäni varten eikä mulla ole aikomustakaan yrittää kilpailla kenenkään kanssa tekstien julkaisutahdissa, uusien ostosten määrässä tai ylipäänsä missään muussakaan asiassa. Blogista tulee minun näköiseni, enkä ole itsekään vielä aivan varma siitä, mitä se tulee tarkoittamaan. Kohtahan se toivon mukaan selviää! Nimeä miettiessä ei kuitenkaan mennyt kovin kauaa - kyseessä on Club for Fiven biisi vuonna 2011 julkaistulta albumilta Ihmiset. Kuulin sen ekan kerran viime kesänä, kun olimme Johannan kanssa bändin keikalla Jyväskylän Kesässä. Tarina biisin takana sekä sanoitukset upposivat heti ekalla kuuntelukerralla, ja syvälle upposivatkin!
Mulla ei koskaan oo sateenvarjoa
Jokunen lasku aina jonossa
Kiertelen, kaartelen, välttelen totuutta,
muistelen kauhulla kohtauksiani
Tästä elämästä
Pakolliset alkuhöpinät - checked! ;) Seuraavaksi vuorossa olisi tietenkin tyypilliset "olen niin ja niin vanha, asun siellä ja teen tätä"-höpinät, joita inhoan oikeastaan enemmän kuin mitään muuta. Itsestään on niin vaikea kertoa ilman, että se kuulostaisi töksähtelevältä ja... no, epäluonnolliselta. En tiedä, onko muilla tätä samaa ongelmaa, mutta mulle itsensä esittely on aina tuottanut ongelmia :D Tässä siis vaihtoehtoinen tapa!
...because more is more! :D
Kuvat täältä.
(Okei. 20 vuotta. Kotoisin Kemin alapuolelta, muuttanut puolitoista vuotta sitten lukion jälkeen Jyväskylään. Asun parhaan ystäväni ja kahden kisulin kanssa kaksiossa. Ensimmäistä vuotta ammattikorkeakoulussa opiskelemassa matkailua. Oli pakko.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti