Breakfast time!

Vielä puoli vuotta (ja siis myös monta monituista vuotta sitä ennen) sitten olin Laura, joka nukkui aamulla viimeiseen minuuttiin asti ja laittautui vartissa kouluunlähtöä varten. Jokaisen minuutin ollessa enemmän kuin tarpeellinen aamupalaa ja muita hienouksia ei tarvinnut edes miettiä - sitä paitsi olin vakaasti sitä mieltä, etten kykenisi pistämään ruoanmurustakaan suuhuni aamuisin ilman huonoa oloa. Kouluun/töihin/mihin tahansa säntäsin sitten hiki hatussa viime hetkillä, oikeastaan vielä yleisimmin muutaman pahuksen minuutin myöhässä.

Tämänhetkinen Laura puolestaan herää jopa niinä aikaisina aamuina tuntia aikaisemmin kuin olisi pakko ja nauttii siitä tunteesta, kun voi mietiskellä tulevaa päivää rauhassa sängystä käsin ja raahautua sitten pikkuhiljaa keittiöön väkertämään aamupalaa. Kyllä, aamupalaa. Tänä päivänä en kykenisi liikkumaan mihinkään ilman kunnollista, rauhassa nautittua ruisleipää ja kahvikupillista! Kahvinkeittimen ajastan kylläkin useimmiten valmiiksi, sillä kahvin tuoksuun ja pannun porinaan on ihanaa herätä :)

Hassua, miten lyhyessä ajassa sitä ihminen muuttuukaan. Myöhästelystä en tosin ole päässyt vieläkään eroon... :D