Elämän virtaa

Sunnuntai-iltana se iski: pitkästä aikaa, täysin puun takaa ja voimakkuudeltaan lähestulkoon hyökyaallon kaltaisena. 

Alkuviikko-angsti.

Sen jälkeen, kun oon viimeisen vuoden aikana alkanut tietoisesti keskittymään arkielämän pienistä asioista nauttimiseen ja täysin tavallisten päivien kivojen juttujen miettimiseen, ovat viikonloput jälkeiset "aaaaa-huomenna-on-maanantai-en-kestä"-ahdistukset jääneet lähes kokonaan pois - vapaapäivien ohella kun oon ihan aikuisten oikeasti tykännyt myös mun arkipäivistä jopa ne aikaiset ja tähän aikaan vuodesta vieläpä pilkkopimeät maanantaiaamut mukaan lukien ;) Tällä kertaa takana ollut äärettömän ihana viikonloppu sekä typerästi sunnuntai-illalle jätetty koulutehtävä kuitenkin saivat aikaan sen, että muutama päivä sitten olisin todella ollut valmis tekemään lähestulkoon mitä tahansa, ettei maanantaiaamu koskaan tulisi :D

Tähän väliin mun on kyllä pakko sanoa, että viimeisen kuukauden ajan oon saanut nautiskella niin huikeiden ihmisten seurasta ja niin mahtavista viikonlopuista, ettei kaikkea meinaa välillä uskoa edes todeksi. Yleensä mun viikonlopuilla on ollut tapana olla suhteellisen rauhallisia kaiken maailman menojen, harrastusten ja pippaloiden ajoittuessa viikolle, mutta marraskuussa myös viikonloput ovat olleet täynnä kaikenlaista hulinaa ja hälinää. Melkoista matkalaukkuelämää on tullutkin harrastettua useamman viikon ajan, kun oikeastaan säännönmukaisesti oon perjantain koittaessa hypännyt bussin tai auton kyytiin ja reissannut muualle ja palannut takaisin sunnuntaina tai maanantaina vain tehdäkseni saman uudestaan pari päivää eteenpäin :D

Isänpäiväviikonlopun vietin pohjoisessa...

...jonka jälkeen edessä oli mahtava, pitkiä keskusteluja, hyvää ruokaa sekä avajaishälinää sisältänyt viikonloppu tehdashalliin muuttaneen serkkuni luona.

Siitä seuraavana viikonloppuna suuntasin nenäni kohti joulunaikaan heräilevää Tallinnaa rakkaan ystäväni kanssa...

...ja viikkoa myöhemmin löysin itseni uudelleen Kangasalta. Tästä viikonlopusta en ookaan ehtinyt muistaakseni kertoa muutamaa pikaista lausetta enempää, mut kyseessä oli tosiaan yhdistetty teatteri/tupariviikonloppu Tampereen ja Kangasalan maisemissa. Perjantai-iltaiseen, Tampereen Työväen Teatterin esittämään Evita-musikaaliin sain lipun Johanna-serkkuni kautta ja ensimmäistä kertaa elämässäni pääsin seuraamaan teatteriesitystä VIP-aitiosta käsin väliaikatarjoilujen kera. Ei siis valittamista! ;) Kuten Lontoossakin jo ehdin todeta, täytyis mun alkaa käymään ehdottomasti enemmän teatterissa - tälläkin kertaa kokemus oli nimittäin aika huikea ja ainakin mä tunnen pääseväni esitykseen paljon tylsästi valkokankaalta katsottua leffaa paremmin mukaan. 

Argentiinalaisen, maailmantunnetun näyttelijätär Evitan elämästä kertova musikaali on tarinaltaan mukaansatempaava ja koskettava, mutta itse juonen lisäksi myös näyttelijäkaarti onnistui vakuuttamaan mut täysin ja TTT:n versio onkin kerännyt hurjasti kehuja ja hyviä arvosteluja esityksistään koko syksyn ajan :) Tämä tyttö ainakin suosittelee lämpimästi!

Perjantai-illan kuluessa teatterissa vietettiin lauantaina puolestaan Johannan tupareita kodiksi ja alusvaateliikkeeksi muuntautuneessa tehdashallissa. Tällä kertaa tie ei vienyt meitä viihteelle kaupungin vilinään, vaan vietimme iltaa kaikessa rauhassa lautapelien pelailun, syömisen ja rennon jutustelun merkeissä. Mä toimin itse asiassa tuolla kertaa yhdenlaisena pikkuemäntänä, sillä olin lupautunut hoitamaan mm. tiskaamisen sekä osallistumaan ruoan laittamiseen ja tarjoiluun ja tää järjestely osoittautui oikein toimivaksi - mäkin pääsin näin ollen purkamaan pientä ADHD-olotilaani johonkin yleishyödylliseen puuhasteluun :D

Kabinetista paljastui väliajan alkaessa herkulliset tarjoilut shampanja-raparperileivoksen ja kahvin muodossa!

Lauantai-illan the game oli DixIt, jonka perusversio on tullut tutuksi jo useamman joulun ajalta - tätä tullaan mitä luultavimmin pelailemaan tulevinakin juhlapyhinä melko antaumuksella kotosalla!

Tampereen kauniit jouluvalot hämärtyvässä sunnuntai-iltapäivässä.

Kun soppaan lisätään tosiaan vielä edellinen, Vaasasta visiitille saapuneen Emilian kanssa vietetty viikonloppu, ovat suupielet kieltämättä jo melkoisessa virneessä. Jokainen teistä varmasti tietää, miten ihanaa rakkaan ystävän näkeminen pitkästä aikaa onkaan - kun koko kesä on tullut seikkailtua vähän siellä sun täällä kuin paita ja peppu ja kun heti ensinäkemästä asti on ollut sellainen olo, kuin olisi tuntenut toisensa aina, tuntuu reilun kolmen kuukauden "tauko" oikeasti pitkältä ajalta. Oon kuitenkin äärettömän iloinen siitä, että ehdin näkemään tätäkin huippunaista vielä ennen kaukomaille suuntaamistani ja viikonloppu olikin kokonaisuudessaan melko lailla täydellinen. Fiilistelimme keskustan joulutunnelmaa, kokkailimme herkkuruokaa, kävimme hikoilemassa SATSilla lauantaiaamupäivän tehojumpassa, juhlimme mun muiden rakkaiden tyttöjen kanssa Suomen itsenäisyyttä sekä pikkujouluja paljettimekkojen, punaviinin sekä tanssilattian valloittamisen merkeissä, teimme kotitekoisia kasvonaamioita Notting Hillin pyöriessä taustalla... Niin, ja suuhan kävi luonnollisestikin koko ajan, onhan kyse kuitenkin näinkin hiljaisista tytöistä ;)

Perjantain romanttinen illallinen :D

Tää ihana nainen toi mulle tuliaiseksi ehkä maailman söpöimpiä, glitterkuorrutteella koristeltuja minipipareita!

Ai mikä sormi kameran linssissä...

Kaikesta huolimatta all good things always come to and end, in one way or another, ja maanantaiaamuna jouduin palaamaan pitkin hampain takaisin arkielämän pyörteisiin. Tässä vaiheessa vuotta koulu alkaa kuitenkin pikkuhiljaa olla paketissa eikä ainakaan mun kohdallani voi onneksi enää puhua mitenkään kovin rankasta viikosta: parin työvuoron ohella mun kalenterista taisi löytyä tälle viikolle huikeat pari-kolme kouluun liittyvää kontaktituntia :D Toimettomana ei oo kuitenkaan tarvinut pyöriä, sillä jouluun liittyvät järjestelyt, kampaamo- ja lääkärikäynnit, viimeisistä ryhmäliikuntatunneista nautiskelu sekä syksyn  loppuraporttien työstäminen ovat kyllä saaneet ajan kulumaan vähän liiankin nopeasti. Siitäkään tosiasiasta en meinaa päästä yli eikä ympäri, että mun täytyisi aivan aikuisten oikeasti alkaa pikkuhiljaa pakkailemaan kamojani tulevaa muuttoa varten - jouluunhan ei tosiaan ole enää kahta viikkoa kauempaa ja ainakin nenänpään tarkoituksena olis kääntyä kohti pohjoista ja kotimaisemia ensi viikon lopulla. Siihen mennessähän tää ruusunpunaisissa haavemaailmoissa elävä tytöntylleröhän tosiaan ajatteli tyhjentäneensä koko oman osuuden asunnostaan ja pakanneensa kaiken maallisen omaisuutensa siististi laatikoihin niin, että koko roska tarvitsisi ainoastaan nostaa autoon ja kuljettaa säilytystä varten paikkaan X :D Ihan näinköhän tulee käymään, mitäs luulette? Onko jollain antaa hyviä vinkkejä pakkaamiseen - tai jos nyt edes lähtökohtaisesti siihen, että saisi itsensä aloittamaan pakkaamisen? Haluaisin kovasti saada edes suurimman osan työstä tehtyä ennen joulua, jotta välipäivinä mun ei tarvitsisi mahdollisesti käydä Jyväskylässä pikaista piipahdusta kauempaa ja vuodenvaihteesta eteenpäinhän mulla ei sitten edes ole minkäänlaista osoitetta koko kaupungissa. Apua :D

Vuosi alkaa siis lähenemään loppuaan ja tekemistä riittää enemmän kuin tarpeeksi. Joululahjajutut ovat onneksi jo hyvällä mallilla ja viimeisten lahjojen pitäisi tupsahtaa postiluukusta huomenna tai ylihuomenna. Pakko sanoa, että tänä vuonna oon yrittänyt panostaa lahjapuoleen ja oonkin niin tyytyväinen hommaamiini ja tekemiini lahjoihin, etten oikeastaan millään malttais odottaa että saan antaa ne! :D

Nyt mun on kuitenkin laitettava nukkumaan, sillä huomisaamuna mua odottelee tän vuoden viimeinen työvuoro!

...by the way - Hong Kongiin lähtöön on aikaa tasan neljä viikkoa!