Kuva. |
Oon muuten löytänyt uudestaan erään mun vanhan lapsuusajan harrastuksen - perjantaina kävimme tosiaan Danielan kanssa Keuruulla uimahallissa ja mä innostuin altaassa polskimisesta uudelleen monen vuoden tauon jälkeen! :D Oon siis lapsena ollut melkoinen vesipeto ja esimerkiksi kesäkausien ajan taisin lähestulkoon asua vedessä puhumattakaan rakkaudestani uimahallireissuihin. Jossain vaiheessa (tai siis varmaankin teininä, kun uimisesta tuli yhtäkkiä hirveän noloa...) tää harrastus jäi kuitenkin unholaan ja vuosi vuodelta myös kesäiset uintireissut ovat vähentyneet vähentymistään. Nyt sain kuitenkin kunnon rakkauskipinän uimiseen uudestaan ja oonkin jo suunnitellut houkuttelevani äitiä ja sisaruksia mukaan kinkunsulattelu-uinnille joululoman aikana - beware... ;) Uimisen lisäksi tällä viikolla on tullut muutenkin poistuttua siltä tutulta "lenkkeily-combat-core/reisi-peppu-vatsa"-linjalta ja liikuttua kerrankin oikeasti melko monipuolisesti - kuluneisiin seitsemään päivään on nimittäin mahtunut niin circuit-tyyppistä lihaskuntotreeniä ja pilatesta korkeakoululiikunnan tarjonnasta, salsa-reggaetonia Lauran salilla vieraillessani sekä syksyn ohjelmista miksattua bodycombatia Kuntomaailmassa kaverini kanssa käydessä. On muuten ollut oikeasti aika mahtavaa käydä jumppailemassa näin paljon kavereiden kanssa, yleensä kun oon melkoinen yksinäinen susi mitä liikkumiseen tulee :D Mulla ei siis oo mitään ystävien seurassa liikkumista vastaan, lähinnä kyse on kai vain siitä, että oon kauhean laiska sopimaan kenenkään kanssa aikatauluja ja koen paljon helpommaksi mennä lenkille/jumpalle yksinkertaisesti silloin, kun se mulle sopii. :p
Mun tekis kovasti mieli jatkaa höpöttelyä vielä hieman kauemminkin, mutta velvollisuudet aka muuttolaatikot kutsuvat ja seuraavaksi työn alla olisikin pientä pakkausoperaatiota. Aloittelin kaappien tyhjentämistä tosin jo aamuhämärissä unen loputtua kesken jo puoli seitsemän hujakoilla, mutta tän homman tiimoilta tekemistä kyllä riittää... Pakkausmotivaatiota otetaan vastaan, anyone? :D
Ps. Miten onnellinen ihminen voikaan olla siitä, että maassa on vihdoinkin lunta? Maailma näyttää niin paljon valoisammalta ja muutaman päivän karkuteillä ollut joulufiiliskin palasi lumisateen mukana vauhdilla takaisin :D
1. Minä olen houkutellut uimaan nämä "välivuodetkin" - tuloksetta. Lapsena sua ei todellakaan onneksi tarvinnut houkutella!
VastaaPoista2. Lumi on yliarvostettua! Niin se vain on.
- nämä viisaudet kertoi äitisi, joka sohvallaan kahvia maistellen kuuntelee kuinka mainingit lyövät rantaan. Parvekkeen ovi on nimittäin auki.
Nämä "välivuodet" oon tainnut tosiaan asua melko pitkälti muualla kuin kotona, joten osasyy löytyy ehkäpä siitäkin... No, nyt olisin joka tapauksessa menossa! :D
Poista