Jännitys tiivistyy ja lähtö lähenee!

Kuva.

Joulun jälkeen ja uuden vuoden pyörähtäessä käyntiin edessä oli jälleen kerran tutun tammikuiseen tapaan tulevan kesän ja sen suunnitelmien pohtiminen: ottaako kesäopintoja, hakeako töitä vai suorittaako kakkosharjoittelu? Miten löytää mukava mutta samalla riittävän rahakas tapa viettää kesäkuukaudet ilman huolia niin vuokran maksamisesta tai jääkaapin täyttämisestä kuin totaalisesta kyllästymisestä tai ahdistuksestakaan?

En oikeastaan edes tiedä, mistä ajatus Ahvenanmaalle lähtemisestä oikein tuli. Kaipa mua jäi kaihertamaan edellisen kesän viettäminen ja harjoittelun suorittaminen Jyväskylässä enemmän kuin oikeasti tajusinkaan - mulla oli kyllä ihan mukava kesä ja Cumuluksestakin lähdettiin syksyn tullen monta asiaa rikkaampana ja sydän haikeudesta sykkyrällä. Musta taitaa kuitenkin löytyä sen verran kulkuriluonnetta, että kesien ja talvien viettäminen samassa kaupungissa alkaa jossain vaiheessa väkisinkin tökkimään varsinkin silloin, kun vaihtoehtoja löytyisi ja muuallekin olis mahdollisuus lähteä! Tänä vuonna työkkärin sivut jäivät siis Jyväskylän osalta kokonaan tsekkailematta ja keskityin suoraan miettimään muita vaihtoehtoja. Muualle Suomeen? No, mikäpä ettei. Ulkomaille? Periaatteessa kyllä, käytännön toteutuksena ehkä ei juuri nyt. Olisikohan näiden välimuotoa olemassakaan? Hetkonen... Ahvenanmaa! JEP!

Kuva.

Aloin siltä istumalta selailemaan Ahvenanmaan työkkärin nettisivuja sekä bongailemaan sopivan kuuloisia työtehtäviä tietokoneen suosikkeihin. Ansioluetteloa ja cv:tä (joiden ruotsintamisessa äiti muuten toimi aivan äärettömän suurena apuna!) tuli paukuteltua lukuisiin hotelleihin, leirintäalueisiin, kioskeihin ja kahviloihin - myös niihin, jotka eivät julkisesti työntekijöitä kesäkaudeksi hakeneetkaan. Tässä vaiheessahan koko homma oli lähinnä tietokoneella istumista, potentiaalisten paikkojen googlettelua ja sähköpostien lähettelemistä enkä tainnut missään vaiheessa aatellakaan töiden saamista konkreettisessa mielessä! :D

Turha varmaan sanoakaan, miten puun takaa sähköpostiin kilahtanut puhelinhaastattelupyyntö eräästä maarianhaminalaisesta hotelliketjusta oikein tulikaan - hurjasta hakemisesta huolimatta taisin olla pohjimmiltani peruspessimistinen suomalainen ja aatella ettei ne mua kuitenkaan mihinkään töihin ota. Haastattelua jännitin enemmän kuin mitään muuta, mutta selvisin siitä loppujen lopuksi suhteellisen kunnialla ja olin kolmen vartin ruotsiksi jutustelun jälkeen enemmän kuin tyytyväinen itseeni siinä, etten jäätynyt missään vaiheessa totaalisesti enkä ehtinyt mokata mitenkään älyttömän pahasti. Vielä tässäkään vaiheessa en siis aatellut todella saavani työpaikkaa, vaan pidin haastattelua lähinnä opettavaisena kokemuksena ja itsensä ylittämisenä - that's it. Tästä syystä en oikeastaan tiennyt yhtään, mitä ajatella, kun eräänä maaliskuisena päivänä satuin vilkaisemaan sähköpostiani ennen töistä lähtöä. "Jag skulle gärna vilja erbjuda dig jobbet som hotellreceptionist" vilkkui puhelimen näytöllä aukaistun viestin alussa ja kului pieni ikuisuus ennen kuin todella sisäistin, mitä lause käytännön kannalta oikein tarkoitti. Ensin tuli kroppaa vavisuttava onni ja ilo, heti perään ahdistus siitä, mihin ihmeeseen sitä onkaan tullut työnnettyä itsensä. Eihän mulla ole asuntoakaan, enkä edes puhu oikeasti riittävän hyvin ruotsia... Enhän mä nyt oikeasti minnekään Maarianhaminaan voi lähteä!

Ajatukseen totuttautuminen vei hetken ja vaati muutaman hysteerisen puhelun, mutta työpaikan vastaanottamisen jälkeen hommat lähtivät onneksi rullaamaan melko näppärästi. Mun tuleva pomo on osoittautunut älyttömän mukavaksi ja avuliaaksi tapaukseksi, joka on jaksanut rauhoitella mua sähköpostien välityksellä useammankin kerran, käskenyt olemaan stressaamatta ja luvannut, että musta pidetään paikan päällä hyvää huolta. :D Asuntoasiatkin järjestyivät suhteellisen kivuttomasti ja sain vuokrattua eräältä hurjan mukavan oloiselta tytöltä asunnon lähes ydinkeskustasta. (Tai no, kyseessä on ainoastaan yksi huone kolmiosta, mutta kämppis ei kuuleman mukaan ole kesän aikana edes paikalla ja olohuone on joka tapauksessa yhteistä aluetta...) Samalla mulle järjestyi myös pyörä käyttöön kesäksi, joten pääsen onneksi testaamaan Ahvenanmaan kuuluisia pyöräreittejä kesän aikana oikein urakalla! :) Kun pääsiäisen jälkeen sain isältä vielä auton lainaan muuttoavuksi, alkoivat asiat pääpiirteissään olla melko lailla kohdillaan.

Kuva.

Nyt ollaankin sitten siinä tilanteessa, että lähtö saaristolaiselämän viettoon on aivan pian ovella ja starttaan auton perjantain ja lauantain välisenä yönä kohti Turkua ja aamulla lähtevää laivaa. Tää viikko on kulunut lähinnä käytännön järjestelyjä hoidellessa: oon tilaillut uutta verokorttia, tehnyt väliaikaisen osoitteenmuutoksen, tutkaillut Maarianhaminan karttakuvaa ja yrittänyt saada jonkinlaista kuvaa kaupungista, päntännyt ruotsin hotellifraaseja, pakannut tavaroita... Tällä hetkellä tärkeimmät seikat taitavatkin olla jo messissä: yhdestä laukusta löytyy lakanat, toisesta ruokaa makaroneista puuropakettiin ja säilyketölkkeihin (jep, tyhjensin kuiva-ainekaapin mukaani - eipähän tarvitse aivan kaikkea olla hamstraamassa heti kaupasta! :D) ja kolmatta oon alkanut pakkaamaan kesälukemisella. Tän mukaan aikomuksena olisi siis vain syödä, nukkua ja lueskella..? ;)

Vaikka kesä ja siihen liittyvät asiat ovat pyörineetkin mielessä jo reilun kuukauden päivät, on olo silti melko epätodellinen enkä millään osaa ajatella, että nyt oonkin sitten ihan oikeasti lähdössä pois yli kolmeksi kuukaudeksi - paikkaan, josta mulla ei ole hirveästi hajua, josta en tunne ketään ja jossa mun oletetaan kommunikoivan täysipainoisesti ruotsiksi. :D Kyllä, mua jännittää aivan jäätävän paljon! Ruotsin kieli, työskentely viimekesäistä huomattavasti vilkasliikenteisemmässä ja hektisemmässä hotellissa, aiemmin turvana olleen harjoittelija-tittelin puuttuminen, lähteminen paikkaan, josta en tunne ketään etukäteen... Näitähän kyllä riittää :D Musta tuntuu, etten oo vapun jälkeen paljon muusta tainnut puhuakaan ja muuttoon sekä kesään liittyvät asiat pyörivät taukoamatta mielen päällä. Sydäntä puristavasta jännityksestä huolimatta oon kuitenkin samalla myös älyttömän innoissani koko asiasta ja tiedostan, että suurin osa tästäkin stressaamisesta on mitä todennäköisimmin täysin turhaa. Oon aina tykännyt ruotsista (ja väittäisin jopa olleeni siinä aika hyvä), joten kielitaito mitä luultavimmin karttuu ja paranee melko nopeasti ruotsinkieliseen ympäristöön joutuessani. Työnkuva on pohjimmiltaan samanlainen kuin viime kesänä Cumuluksessa ja ihmisiinkin tutustuu mitä luultavimmin melko nopeasti: asiat siis kyllä järjestyvät loppujen lopuksi, kuten yleensäkin. :) Hieman toki pistää harmittamaan, että oon joutunut jättäytymään kaikista kavereiden kesäsuunnitelmista melko lailla suorilta ulkopuolelle ja kuunnellut festaripuheita ja juhannusaikomuksia kaikessa hiljaisuudessa muiden intoillessa kesän kohokohdista. Toisaalta olis mahtavaa päästä osaksi muiden suuria kesäsuunnitelmia ja kuulua johonkin lomareissuporukkaan siinä missä muutkin, mutta toisaalta oon itse tietoisesti päättänyt lähteä töihin vieraaseen paikkaan tuntemattomien ihmisten keskelle - eiköhän tästä vielä revitä niitä hyviä puolia huomattavasti huonoja enemmän! ;)

Kuva.

Kaikenlaisia vinkkejä ja kokemuksia Ahvenanmaalta otetaan vastaan kommenttiboksin puolelle - löytyykö teidän joukostanne siellä lomailleita tai muuten vain käyneitä ihmisiä? :) Mikä teidän elämässänne on ollut asia, jota ootte pelänneet ja jännittäneet etukäteen kauheasti mutta joka on osoittautunut loppujen lopuksi huippujutuksi?