it's a moment to live

Lähestyvään kesään pikkuhiljaa havahtuva Suomen luonto osoitti jälleen henkeäsalpaavan kauneutensa, kun muutamaksi tunniksi laskeutunut hämärä alkoi aamuyön tunteina pikkuhiljaa väistymään valon tieltä. Hiljaisia teitä pitkin kohti länsirannikkoa suuntaavan auton stereoissa soi iskelmistä, parin vuoden takaisista radiohiteistä sekä takuuvarmoista ikivihreistä koostuva cd ja pelkääjän paikalla istui rakas ystävä, joka oli päättänyt lähteä varmistamaan, ettei jännittynyt matkaanlähtijä nukahtaisi yön aikana rattiin. Myös äiti muisti tytärtään huolestuneilla tekstiviesteillä, jotka kilahtelivat puhelimeen ja sieltä suoraan sydämeen. Ympäröivillä pelloilla velloi keijukaismaisten usvaviirujen muodostama massa ja välillä näkyvyys hävisi kokonaan auton sukeltaessa tielle asti ylettyvään sankkaan sumupilveen. Taustapeilistä väsyneitä kasvoja virkisti taivaalle kipuava, oranssinhohtoinen aamuaurinko ja satunnaissoitolla tulevien kappaleiden sanoitukset tuntuivat uppoavan todella syvälle.

"Kun uskaltaa vain heittäytyä syliin elämän, niin oikeaan se meidät johtaa."

"Hey, who's gonna make it right? This could be the first day of my life."

"Just don't give up, don't let nobody break you down."

Turun satamassa ystävä hyvästeltiin halausten ja haikeiden sanojen kera: nähdään... niin, joskus. Toivon mukaan kesän aikana, viimeistään syksyllä.
Autokannelle ajamisen jännittäminen etukäteen osoittautui aivan turhaksi, sillä kuten kaikki tutut ja ystävät olivat vannoneetkin, opasteet olivat selkeät ja ohjeet äärimmäisen helpot.

Laivaan astuttua ikäväpeikko loikkasi olkapäälle istumaan. Väsytti ja itketti, olo oli yhtäkkiä ympärillä olevista ihmismassoista huolimatta yksinäisempi kuin pitkään aikaan. Samalla Viking Linen laivalla on reissattu perheen kanssa monet monituiset kerrat - tällä kertaa matkalla oltiin aivan yksin eikä määränpäässäkään vastassa olisi onnellista jälleennäkemistä tai tuttujen ihmisten tervehtimistä. Perheiden, pariskuntien ja kaveriporukoiden iloinen nauru ja innostunut lörpöttely tuntuivat suolan hieromiselta tuoreisiin haavoihin ja mieleen pälkähti useampaan otteeseen, miksi ihmeessä itsensä on pitänytkään saattaa sellaiseen tilanteeseen.

Muutama poskelle valahtanut kyynel ja pienet päiväunet tarkoitukseen täydellisen sopimattomalla penkillä saivat kuitenkin olon kohenemaan ja kun nenän eteen sai vielä höyryävän kupillisen kahvia sekä auringonvalossa kylpevän saaristomerimaiseman, alkoi elämä pikkuhiljaa taas maistumaan elämisen arvoiselta.

Maarianhamina toivotti sikkurasilmäisen ja väsyneen matkalaisen vastaan kirkkaalla auringonpaisteella, suolaisella meren tuoksulla ja upean vehreällä ulkomuodollaan. Olo oli epäuskoisen innostunut ja kaikista ennakkoluuloista ja peloista huolimatta rakastuminen kaupunkiin tapahtui heti ensisekunneilla - juuri niin kliseisesti kuin elokuvissakin aina sanotaan. Tuleva kesäkoti löytyi nopeasti ja ruotsalainen kämppispoika oli vastassa avain kädessä ja iloinen hymy huulilla - välkommen hit! Ylenpalttinen ystävällisyys tuntui ihanalta eivätkä sanat meinanneet riittää kuvaamaan sitä kiitollisuutta, minkä erityisesti minua varten korjattu pyörä sekä piirretty kaupungin kartta oikein herättivätkään. Poika lähti vanhempiensa kanssa kotiinsa Gävleen ja asuntoon jäi jäljelle ainoastaan koko eteisen täyttävä laukkukasa sekä tyttö hölmistynyt hymy kasvoillaan.

Kauppareissun aikana kaupunki kietoi yhä tiukemmin ja tiukemmin pauloihinsa. Upeaakin upeampi, sinisen eri sävyjä toistava meri, tienpientareilla kukkivat valkovuokot, auringon lämpö iholla ja kertakaikkisen idyllisen ja suloinen ympäristö saivat onnenmuruset kertymään sydämen ympärille tiiviiksi nipuksi ja viikkoja jatkuneen stressin purkautumaan. Lakritsituutti rannalla maistui äärettömän herkulliselta ja radiosta soi kotimatkalla Bon Jovin It's My Life sekä Samae Koskisen Hyvä päivä peräkkäin kuin tilauksesta. Käänsin volyymit kaakkoon ja olin onnellinen.

Muuton kunniaksi korkattu siideri kuplii mahassa ja ilta-aurinko luo kauniita varjoja parvekkeelle. Nyt taitaa olla lopultakin aika nukkua kunnon yöunet, jotta uutta kaupunkia jaksaa huomenna ihmetellä uusin voimin!