Toinen työviikko on hujahtanut ohitse hurjaa vauhtia ja oon pikkuhiljaa huomannut päässeeni huomattavasti viimeviikkoista paremmin sisään talon tapoihin. Töihin meneminen ei laita enää sukkia pyörimään jaloissa tuntikausia etukäteen ja suukin vääntyy puhumaan ruotsia päivä päivältä paremmin - tai ainakin toivottavasti asia on näin enkä oo vain kuvitellut koko juttua... :D Alkuviikko on kulunut iltavuorojen merkeissä, eli käytännössä töissä on istuttu sen tavallisen toimistoajan sijaan iltapäiväneljästä puoleenyöhön asti. Kaikille kaksi- tai kolmivuorotyö ei ehkä sovi, mutta mun mielestä erilaiset työvuorot ja -päivät tuovat elämään vain mukavaa vaihtelua - yövuorotkin tulevat luultavasti uudelleen tutuiksi kesän aikana... Vaikka iltapäivät ja illat hujahtavatkin työn touhussa, jää päiviin kuitenkin tuntikaupalla myös vapaa-aikaa, jota oon sitten hyödyntänyt mm. lenkkeilyyn, treenaamiseen, asioiden hoitamiseen ja ruoanlaittoon. Hattarankeveissä unelmissani tosin kuvittelin makaavani päivät rannalla X-asennossa ja paahtavani itseni kahvipavuksi, mutta valitettavasti aurinko on täälläkin (kuten ilmeisesti myös mantereen puolella) ujostellut alkuviikon aikana melko paljon ja ilma on ollut ajoittain merituulesta johtuen jopa hyytävä. Voi kesä, minne menitkään...
Kun mun kurssit vähenivät huomattavasti puolivälissä kevättä eikä koululla tullut enää vietettyä aikaa muutamaa hassua viikkotuntia enempää, opin aina viikonloppuisin kokkailemaan tulevan viikon ruoat valmiiksi seuraavien päivien helpotukseksi. On älyttömän helppoa ja nopeaa napata eväät mukaan töihin, kun ruokaa löytyy jääkaapista rasioihin valmiiksi pakattuna eikä joka ilta tarvitse miettiä, mitä ihmettä laittaisi suuhunsa seuraavana päivänä. Tietyllä tapaahan tää on juurikin sitä fitness-piireissä suosituksi tullutta meal preppingiä ja vaikka en itse mittaakaan ruoka-aineita grammantarkkuudella valmiiksi annoksiksi, on pakko myöntää että tää tapa toimii vallan loistavasti ihan tavallisella tallaajallakin! Kun ruokaa vielä kokkailee samalla kertaa useampaa eri sorttia, ei viikon aikana pääse pahemmin kyllästymään yhteen ja samaan makaronilaatikkoon tai riisiin ja kanaan... ;) En tiedä, ehkä tää ei kaikkien mielestä tunnu siltä itselle omimmalta jutulta, mutta mä oon ainakin löytänyt viikottaisesta kokkaustuokiosta arkipäivien pelastuksen ja samalla mahdollisuuden välttää parhaansa mukaan nälkäisenä tehtyjen virhepäätösten ja ahmimiskohtausten määrää - mikäänhän ei tunnetusti oo pahempaa, kuin nälkäisenä kauppaan meneminen! Tällä hetkellä mulla ei tosin työajan puitteissa ole edes mahdollista käydä kaupassa ruokatauon aikana, mutta pizzan tilaaminen henksuhintaan hotellin yhteydessä olevasta pizzeriasta/sporttibaarista onnistuu kyllä. Joku päivä aattelin testata noita hurjasti kehuttuja pizzoja, mutta ehkä suurimmaksi osaksi ja pidemmän päälle omien ruokien mukaan pakkaaminen on kuitenkin hieman parempi vaihtoehto... ;) Mielessä kummittelevat edelleenkin viimekesäiset Huviretken ristikkoperunat, joita tuli popsittua lähes kaksi viikkoa putkeen eli toisin sanoen siihen asti, kun kehtasin alkaa pyytämään keittiöltä erikseen salaattia tai jotain hieman kevyempää :D
Hmm, tajusin just, että kirjoitin juuri päättömän pitkän jaarittelun ruoasta ilman minkäänlaista varsinaista pointtia... :D Mulla ei oo mitään hajua, missä vaiheessa musta on tullut tällainen ruokahullu ja kokkaamisfanaatikko - onkohan tällainen ruoan vuoksi eläminen enää edes normaalia? Tietokonekin pursuilee reseptejä, joita haluaisin kokeilla mutta jotka eivät oo vielä ehtineet testattavaksi asti ja musta tuntuu, että päivittäin löydän aina vain lisää mielenkiintoisia ruokavinkkejä ja ohjeita... Mutta hei, kai teidänkin mielestä esimerkiksi päärynäavokadopehmis, maapähkinä-banaanileipä sekä kookoksinen linssipata kuulostavat herkullisilta?
Pitkään jatkunut treenitaukokin on lopulta alkanut osoittaa loppumisen merkkejä ja viimeisen viikon aikana oon innostunut kotijumppailemaan peräti kolmesti - joka on muuten heti lähes kolme kertaa enemmän kuin koko loppukeväänä! Kuten oon muutamaan otteeseen tainnut sanoakin, on lenkkeily ja ylipäänsä ulkoilu vienyt kevään koittaessa mennessään eikä minkäänlaista mielenkiintoa lihaskuntoharjoittelua kohtaan oo löytynyt ollenkaan. Nyt pienimuotoinen kiinnostus alkaa kuitenkin taas heräilemään ja vaikka kunnollista salia ei edelleenkään oo käytettävissä, taitaa tää punttien ja kahvakuulan kanssa puuhastelu olla kuitenkin tyhjää parempi. :) Ainakin seuraavien päivien luissa ja ytimissä tuntuneesta olotilasta päätellen ähertäminen ei oo valunut hukkaan! Maarianhaminastakin löytyisi toki kuntosaleja, mutta en oo oikein innokas hommaamaan kallista jäsenyyttä kesän ajaksi minnekään - palataan asiaan sitten syksyn koittaessa. Pariinkin kuntokeskukseen on kuitenkin tarjolla ns. turistikortteja, joiden avulla on mahdollista hommata salikortti vain esimerkiksi yksittäiseksi päiväksi tai viikon ajaksi ja tuota jälkimmäistä vaihtoehtoa oonkin kieltämättä pyöritellyt mielessä jonkin harmaan ja sateisen kesäviikon varalle. Muutamat LesMillsit ja zumbat olis mukavaa käydä pyöräyttämässä pitkästä aikaa! ;)
En muuten varmaankaan ole ainoa, jonka mielestä toukokuu on vilahtanut ohitse aivan mielettömän nopeasti? Havahduin nimittäin vasta muutama päivä sitten siihen tosiseikkaan, että sunnuntaina on jo kesäkuun ensimmäinen päivä ja että viikonloppuna juhlitaan koulunsa päättäviä - eli siis myös mun ylioppilaaksi päässyttä pikkuveljeä! :D Kyseinen rakas veli onkin aiheuttanut siskolleen jo pieniä sydämentykytyksiä, sillä koulujen julkaistua uusien ylioppilaiden nimet muutama viikko sitten ei tuttua nimeä löytynytkään yhtään mistään ja mä ehdin miettiä moneen kertaan, mitä oikein on tapahtunut. Loppujen lopuksi syy taisi kuitenkin olla jonkin kurssin osasuorituksen puuttumisessa, joka on nyt fiksattu kuntoon ja näin ollen Heikistä pitäisi tulla ylioppilas siinä missä muistakin - vaikka sitä nimeä nyt ei miltään listalta löydykään... :D
Lauantaina edessä olisi siis juhlat, tosin ainakin Forecan mukaan varsin sateiset sellaiset. Toivotaan, että sääennustukset ehtisivät hieman muuttua tässä parin päivän aikana! Tulevana yönä olis kuitenkin tarkoitus ajaa työvuoron päätyttyä Långnäsiin, josta jatkan matkaa puoli neljän paikkeilla aamuyöllä kohti Turkua. Pitäkää peukkuja, että pysyn hereillä - laivan kolahtaessa Turun satamaan aamulla puoli kahdeksalta olis nimittäin edessä vielä vajaan 700km mittainen ajomatka pohjoiseen! Pakko myöntää, että huominen pelottaa jo valmiiksi ja oonkin varautunut siihen, että jossain välissä joudun iskemään auton parkkiin jonkin rauhallisen levähdyspaikan nurkkaan ja ottamaan pienet päiväunet takapenkillä. Eiköhän tästä kuitenkin selvitä! Lauantain koittaessa juhlissa ei taida olla mikään kaikista freeseimmän ja pirteimmän näköinen tyttönen, mutta onneksi en olekaan itse se juhlien päätähti... :D
Hei, hienoa että olet "kotiutunut" sinne :)
VastaaPoistaMitä tuohon vuorotyöhön tulee, niin Suomen kesässä on eräs hyvä puoli: valoisat kesäyöt ;)
Jag hoppas att du ha en bra sommar där! :)
Valoisat kesäyöt tulevat kyllä auttamaan melkoisesti vuorotöiden kanssa! Tosin pohjoisessa varttuneena mun mielipiteeni on lähinnä se, että Maarianhaminan "valoisuus" öisin ei oo valoa nähnytkään, mutta kaikkihan on toki suhteellista ja esimerkiksi Prahaan verrattuna yöt taitavat olla melkoisen valoisia ;)
PoistaMusta "ruokajaarittelut" on kivoja ja mielelläni jaarittelen jatkossakin lukien ruoan syväanalyyseja ;) Nuo mainitsemasi päärynäavokadopehmis, maapähkinä-banaanileipä sekä kookoksinen linssipata kuulostaa niin hyviltä! Mulla on varmaan nälkä, kun kuolaan täällä just nyt kaikkea mikä vähänkin liittyy ruokaan ;D
VastaaPoistaHaha, ruoasta ei voi mun mielestä koskaan puhua liikaa... :D Ilmoittelen heti, jos ja kun joku noista lähiaikoina pääsee lopultakin testiin!
Poista