until the gates are open I just wanna feel this moment

Siitä hetkestä, kun sähköpostiini kilahti tieto hyväksymisestäni vaihto-oppilaaksi Hong Kongiin, on kulunut pian kaksi kuukautta ja ikuisuuksien ajan kaukana tulevaisuudessa häilynyt lähtöhetki alkaa lopultakin olla käsillä - lentokoneen pyörien irtoamiseen Helsinki-Vantaan kiitoradalta on nimittäin aikaa enää hieman päälle kaksi vuorokautta! Ai että jännittääkö? Todellakin! :D

Kuva.

Tuntemukset lähdön suhteen ovat tällä hetkellä melko ristiriitaiset. Toisaalta oon luonnollisestikin enemmän kuin innoissani tulevan kevään mukanaan tuomista uusista, virkistävistä tuulista sekä siitä, että kauan odotettu vaihto-oppilasaikani on lopultakin alkamassa. Ajoittain en millään malttais odottaa sitä hetkeä, kun astun ulos lentokoneesta uudessa maassa, kaikki tuntematon ja jännittävä vielä edessäni; tiedättehän sen tietyn tuoksun, joka leijailee nenään ulkomailla lentokentälle saavuttaessa? Tuoksu on jollain tapaa erilainen jokaisessa kohteessa, mutta samanaikaisesti siinä on paikasta riippumatta jotain hyvin samanlaista - ehkä kyseessä on ilmassa leijaileva jännitys, jälleennäkemisten ja hyvästien yhteenkietoutuma, uutuudenviehätyksen sekä rutiinimatkojen yhdistelmä? Mun mielestäni juuri tuohon yhteen pieneen, ohikiitävään hetkeen, jolloin keuhkot vetäistään ensimmäisiä kertoja täyteen uuden kohteen ilmaa ja aistit ovat virittäytyneet huippuunsa, kulminoituu kaikki se, mikä matkustamisessa on kaikkein parasta.  

Innostuneisuudella on toki myös vastapuolensa: toisaalta koko ajan uhkaavasti lähestyvä lähtö myös pelottaa hurjasti ja saa vatsanpohjan kutisemaan perhosten siipien lepatuksesta. Tää on varmaankin aika luonnollista, onhan edessä kuitenkin suuri ja täysin uudenlainen muutos aiempaan elämään verrattuna. Yksi suurimmista mahanpohjan kipristelijöistä on luultavastikin kaupungin uskomattoman suuri koko - yli seitsemän miljoonan asukkaan kaupungissa ei tarvitse liiemmin yksinään oleskella! :D Vaikka oonkin ehtinyt matkustella pienen ikäni aikana suhteellisen paljon ja suurkaupungin sekamelskaa on tullut Euroopan kaupunkien ohella koettua esimerkiksi Delhissä (jonka Hong Kong takuulla peittoaa järjestelmällisyydessään ja selkeydessään sata-nolla! :D), on hyppy alle parintuhannen asukkaan Kuivaniemeltä tuonkaltaiseenmetropoliin kieltämättä melko... noh, suuri. :D Onneksi oon kuullut useammastakin lähteestä kaupungin olevan ainakin julkisen liikenteen osalta melko selkeä ja johdonmukainen, joten eiköhän tästäkin pienen alkulämmittelyn jälkeen selvitä!

Kuva.

Myös asuntolaelämästä ja siihen totuttautumisesta tulee aluksi takuulla mielenkiintoista. Koulun asuntolarakennus majoittaa uumeniinsa noin 3000 opiskelijaa ja kevätkauden ajan tuun jakamaan muutaman neliön kokoisen huoneen toisen opiskelijan kanssa. Yksityisyydestä joutuu siis tinkimään tulevien kuukausien aikana melkoisesti ja ensi alkuun oman rauhan puute sekä henkilökohtaisen tilan pieni koko tulevatkin takuulla tuntumaan oudoilta ja ahdistavilta seikoilta. Asuntolahakemusta täyttäessä saimme onneksi esittää toiveen siitä, haluammeko majoittua paikallisen opiskelijan, vaihtarin vai toisen suomalaisen kanssa - mä päädyin noudattamaan kultaista keskitietä valitsemalla toisen vaihtarin. :)

Kuva.

Viimeisen viikon ajan oon hoidellut kaikenlaisia lähtöön liittyviä juoksevia asioita niin Oulun kuin Keminkin suunnalla; matka-apteekki on päivitetty ajan tasalle, passikuvat opiskelijakorttiin sun muihin tarvittaviin läpysköihin on hommattu, käteistä vaihdettu, nettiliittymät katkaistu ja rinkka kaivettu esiin varaston uumenista. Oon myös kotiuttanut itselleni uuden matkakumppanin - pari päivää sitten elektroniikkaperheeni kasvoi nimittäin pikkuruisella läppärillä, joka tulee reissaamaan kanssani kauas itään ison ja huomattavasti painavamman isoveljensä jäädessä odottelemaan mun paluutani Suomeen. :) Pitkäaikaisesta tablettivastaisuudestani huolimatta päädyin lopulta alistumaan tähän pieneen suloisuuteen, sillä kuten laitteen mulle joululahjaksi sponssannut äiti totesi, on kevyempi ja näppärämpi vekotin yksinkertaisesti kaikin tavoin helpompi reissukuvioita ajatellen. No, ehkä voin tän kerran niellä periaatteeni turhista tekniikkahömpötyksistä... :D 

Pakkaamisen aloittaminen on tuntunut jokseenkin ylitsepääsemättömältä ja tälläkin hetkellä mun rinkkani tosiaan makaa yhä edelleen huoneen nurkassa odottelemassa motivaatiopuuskan syttymistä. Oon äärettömän huono pakkaamaan tilanteesta riippumatta ja etenkin nyt on tarvittavien vaatteiden ja muiden tavaroiden miettiminen sekä kerään kasaaminen tuntunut vielä tavallistakin haastavammalta. :D Kovin paksuja vaatteita rinkan täytteeksi ei varmaankaan tarvitse raahata lämpötilan huidellessa Hong Kongissa lähempänä kahtakymmentä, mutta esimerkiksi housuja aattelin pakata mukaan jopa hieman ylimitoitetusti - 175 sentin korkeuksissa huitelevana ihmisenä mua jännittää vähän riittävän pitkien housujen löytäminen tuosta pienten kiinalaisten ihmemaasta :D Hyviä pakkausvinkkejä otetaan siis ehdottomasti vastaan!

Kuva.

Vaikka siis oonkin ajoittain yrittänyt jopa sulkea lähtöhetken miettimistä mielestäni ahdistuksen ja pelon tunteiden välttämiseksi, oon kuitenkin pohjimmiltani sataprosenttisen valmis lähtemään matkaan ja kohtaamaan edessä odottelevat uudet haasteet, paikat ja ihmiset. Luotan siihen, että intuitio kyllä vinkkailee mua kääntymään toiseen suuntaan väärän ratkaisun hetkellä ja siihen merkkiin asti tää tunteiden ja ajatusten vuoristorata taitaa olla ihan vain normaalia - because if your dreams don't scare you, they aren't big enough. ;)

Nyt kuitenkin pää tyynyyn ja nukkumaan - huomenna tää tyttö aloittaa aivan aikuisten oikeasti sen pakkaamisen! :D