raindrops

Olipa kerran harmaa ja sateinen lauantai - pitkään aurinkoisena jatkunut syksy näytti lopulta todelliset kyntensä eikä ulos tehnyt paljoa mieli päätään pistää. Sisälläkin olo tuntui hieman tylsistyneeltä ja mieli kaipasi jotain tekemistä. Mitäs sitten?

Jonkinlainen hyvän onnen haltiatar sattui kuitenkin leijailemaan lähistöllä juuri tuona päivänä, sillä Jyväskylässä vietettiin edellisellä viikolla Liikkujan viikkoa ja siihen liittyen kaikki kaupunkiliikenteen bussimatkat olivat lauantaina ilmaisia. Mikä onnenpotku, varsinkin, kun allekirjoittaneen bussikortti on lojunut lataamattomana lompakossa huhtikuussa lähtien ja kertamaksu bussiin maksaa hurjat 3,30€. Kallista lystiä. Päivän ohjelmaksi valikoituikin siis kaverin nappaaminen kainaloon, bussiin hyppääminen ja kaupungin toisella laidalla sijaitsevien isojen kirppareiden luo suuntaaminen!

No, tämän tarjousharakan kirpparireissu päättyi melko edullisissa merkeissä, sillä kolmella eri kirpparilla käymisen päätteeksi matkaan oli tarttunut yllänäkyvästä kuvasta ainoastaan vaaleanruskea lörttöneule (6e), huivi (1,50e) ja paketillinen tusseja... hetkonen, missäs se tussipaketti oikein onkaan? Voi olla, että se alitajuntaisesti unohtui kuvasta, sillä eihän se nyt sovi mitenkään yhteen näiden muiden kanssa! ;) Tussipaketti sieltä kuitenkin mukaan lähti, that's a fact.

Kuten arvata saattaa, loput kuvasta löytyvät tavarat onkin ostettu sitten ihan keskustan ketjuputiikeista. Ennen lähtöä tein itselleni lupauksen, etten osta mitään turhaa, ja tässä haasteessa taidettiinkin onnistua kerrankin melkoisen hyvin. Iloisenvärisiä sukkia, parit mustat sukkahousut, musta ja harmaa perus-t-paita, meikinpoistoaine ja peitevoide - eipä paljon käytännöllisempää ja tarpeellisempaa voisi ollakaan! Kappas, huomasin taas, että olen piilottanut kuvasta jälleen yhden ostoksen, joka sitten hieman karistaakin tätä ylpeyttä ostaa vain tarpeellisia asioita. Chocolate, me loves you...

Rankka (kuuden tunnin!!!) shoppailu vaatii rankat huvit. Enkä muuten liioittele yhtään, buffetin mättäminen nimittäin tuntui mahassa vielä illalla nukkumaanmennessäkin... Tykkään sittenkin ihan vaan salaatista tästä lähtien!

Vanhusta väsyttää. Kuvasta näkee myös erittäin selvästi, miksi ostoskasasta löytyikään peitevoidetta... kröhöm.

Päivä hujahti melkoista vauhtia kaupungilla pyöriessä ja kotiin päästyä olisi tehnyt mieli loikata sängylle, heittää ketarat ojolleen ja olla löllötellä vaan. Eihän ilmaisten bussimatkojen hyödyntämistä voinut kuitenkaan vielä tähän lopettaa, ja tunnin päästä kotiin saapumisesta löysinkin itseni jälleen kerran keskustasta. :D

Kotiseuduilla kuvattu Tumman veden päällä on ollut jo jonkin aikaa tarkoitus lähteä katsomaan, mutta vanha sanonta parempi myöhään kuin ei milloinkaan pitää jälleen kerran paikkansa... ;) Rankka ja karu elokuva, jonka aikana olisin luultavasti tirauttanut muutamaan kyyneleenkin, ellei vieressä istunut mies olisi ärsyttänyt niin suuresti jatkuvalla ja ennen kaikkea kovaäänisellä huokailullaan. Ei ole pakko tykätä, mutta jotain rajaa nyt kuitenkin... Hyvä elokuva se nyt kuitenkin oli ja oli mukavaa bongailla taustalta tuttuja paikkoja! Hieman vain pistää Kemin ja Keminmaan osalta huolestuttamaan se, että esimerkiksi tänä päivänäkin käytössä olevat bussit ja hotellit kelpaavat suoraan 70-luvulle sijoittuvaan elokuvaan. Mitäs sitä turhaan uudistamaan mitään ;)

Sunnuntain kunniaksi vuorossa onkin ollut takaisin arkeen paluu ja nenäni on ollut painautuneena alla näkyvään kirjaan lähes siitä asti, kun aamulla heräsin. Muistanko mitään? Enpä tietenkään.

Wish me luck!