my friday

Herätyskello aloitti iloisen muumisävelmänsä yöpöydällä ennen puolta kuutta merkiksi edessä olevasta uudesta päivästä. Olo oli melko tokkurainen ja tänä(kin) aamuna mielessä pyöri ajatus herätysvaloon sponsoroimisesta - auttaiskohan sellainen oikeasti näitä keskitalven varhaisia aamuherätyksiä? Nämä pohdinnat jäivät kesken, kun aloin pikkuhiljaa laittautumaan töihinlähtöä varten ja syömään aamupalaa, joka tänä aamuna koostui kupillisesta kahvia sekä ruispuurosta mustaherukoilla, banaanilla ja raejuustolla. Nam ja maiskis! Ehdin syömisen aikana kurkkia myös päivän uutiset ja muutaman uuden blogikirjoituksen kaikessa rauhassa. Aamuhetkistä on muodostunut mulle älyttömän tärkeitä ja aikaisinakin aamuina oon yleensä valmis heräämään hieman tarvittavaa aiemmin, jotta ehdin ottaa hieman aikaa myös itselleni ja valmistautua henkisesti tulevaan päivään.

Mulla on muuten kaks herätykseen liittyvää sääntöä, joista en poikkea oikeastaan koskaan: herätyksiä on aina kaksi eivätkä ne koskaan ole tasa-aikoihin (esim. 05:30 tai 06:35). Ekan tarkoituksenahan on tietenkin varmistaa se, että todellakin herään, mutta älkää kysykö tuosta toisesta omituisuudesta mitään - en nimittäin itsekään tiedä, mistä se juontaa juurensa :D

Suuntasin lumisen ja vielä suhteellisen hiljaisen kaupungin läpi töihin seitsemäksi. Tykkään oikeastaan tehdä aamuvuoroja töissä, vaikka se tarkoittaakin sitä, että joudun myöhäisestä kouluunmenosta huolimatta heräämään aikaisin. Aamun tunnit ainakin hujahtavat ohitse aina hirveän nopeasti - ehkä en oo vaan täysin hereillä vielä heti aamusta ja puolet työvuorosta meneekin oikeasti puoliunessa ;)

Auringonnousu näytti äärettömän kauniilta ja mulle tuli vastustamaton halu kiivetä katselemaan sitä Harjun näköalatorniin. Siihen ei tosin olisi tainnut töiden puitteissa irrota lupaa... :D

Yhdeltätoista nappasin tavarat mukaani ja suunnistin seuraavaksi kohti koulua. Hieman myöhästynyt töistälähtö aiheutti pienoisen kiireen ja jouduinkin hotkimaan lounaan melko nopeasti. Feta-kasviskiusaus oli herkullista ja harmittaa, ettei mulla ollut aikaa nautiskella sitä kaikessa rauhassa. Masu kiitti kuitenkin hyvästä ruoasta ja takeaway-kupillinen kahvia kädessäni suuntasin puoli kahdeltatoista alkaneelle tunnille. 

Alas istahtaminen melko kiireisen aamun ja juuri syödyn lounaan jälkeen aiheutti kunnon väsymyskohtauksen ja puolet tunnista kuluikin lähinnä siihen, että yritin olla reväyttämättä leukojani haukotusten voimasta... Hups. :( Havahduin kuitenkin hereille siinä vaiheessa, kun bongasin valkokankaalta sanan deadline liitettynä tehtävään, josta en ollutkaan ennen kuullut. Ai että lisää koulujuttuja palautettavaksi? Jep. Kurkin hetken aikaa kalenteria ja meinasin saada kunnon hermoromahduksen, kun tajusin, miten järjettömän paljon tekemistä ennen joululomaa onkaan tiedossa. Esseitä, raportteja, suullisia kokeita, ryhmätehtäviä, esityksiä... lista tuntui jatkuvan loputtomiin, aika tosin ei. Kun tähän päälle oon lupautunut vielä tekemään normaalia enemmän työvuoroja, voi edessä häämöttävä joululoma tulla todellakin tarpeeseen... :D Seuraavan kolmen viikon ajan saatankin olla melkoinen stressipallo, terve vaan!  

Koulun loputtua kahdelta kävin nostamassa hieman rahaa ja suuntasin keskustaan, jonne olin sopinut tapaamisen erään Facebook-kirppiksen myyjän kanssa. Tämä pieni ja näppärä treenilaukku vaihtoi omistajaansa kolmella eurolla eikä ollut todellakaan hinnalla pilattu! Oon metsästänyt just tämänkokoista laukkua jo jonkin aikaa, joten tää oli kyllä todellinen lottopotti :) 

Salille hop! Tän kuvan ottamisen jälkeen puhelimen akku alkoi olemaan jo niin lopussa, ettei kamera enää suostunut käynnistymään, mutta salilla minä nyt kumminkin kävin :D Ehdin treenailla salin puolella vajaat kolme varttia ennen step intervalin alkamista 15:30. Mukavaa oli, kuten aina ja hiki valui vielä pukkarin puolellakin tunnin jälkeen.

Kotimatkalla kävin kaupassa pikaisilla juuresostoksilla ja kotona olin viiden hujakoilla. Suihkussa käytyäni kokkailin aineksista punajuuri-bataatti-porkkanasosekeittoa, jonka kanssa lautaselle päätyi tuttuun tapaan myös raejuustoa ja auringonkukansiemeniä. Ne tuppaavat olemaan jo melko lailla vakiojuttuja kaikkien keittojen (ja aika monen muunkin ruoan) kanssa nykyään :D Lueskelin myös hetken aikaa blogeja, uutisia ja katsoin vähän matkaa kesken jäänyttä Gossip Girlin jaksoa. Ehdin myös melkein ärsyyntymään hieman epäjärjestyksessä olevista tavaroista ja aloittamaan siivoamisen, mutta onneksi kämppikseni saapui juuri siinä vaiheessa kotiin ja suunnitelma jäi odottamaan parempaa päivää ja hetkeä. Mulla on sellainen melko ikävä tapa, että alan monesti väsyneenä siivoamaan ja silloin puhutaankin jo todellisesta raivosiivoamisesta - imuroin hirveällä vimmalla, järjestelen tavaroita, pyyhin pölyjä ja samaan aikaan tietenkin puhkun ja puhisen ärsyyntymisestä :D Täähän ei oo tietenkään kivaa mulle eikä sitä todistamaan joutuneille osapuolille, joten hyvä, etten tänään ehtinyt päästä edes kunnolla vauhtiin.

Seitsemän hujakoilla tartuin vihdoinkin toimeen ja aloin kirjoittamaan edellisenä päivänä aloittamaani kirjaesseetä loppuun. Voin muuten sanoa, ettei ollut ihan se mielenkiintoisin esseeaihe mistä oon kirjoittanut... Kolmisen tuntia myöhemmin palautin tiedoston kuitenkin Optimaan ja jätin kouluhommien ja muiden velvollisuuksien miettimisen loppuillaksi. Iltapalaa natustellessani kurkin samalla telkkarista Jutta ja puolen vuoden superdieetit-uusintoja ja yritin päästä selvyyteen omista mielipiteistäni ohjelmaa koskien - ne ei nimittäin olleetkaan ihan niin selkeät ja yksinkertaiset :D Toisaalta Fitfarmin ohjelmat ja ruokavaliot vaikuttavat kyllä toimivilta ja ilmeisen motivoiviltakin, mutta noin rankka dieettaaminen ja elämäntapojen muutos kertaheitolla roskaruoasta kananpalasten punnitsemiseen sotii aika lailla mun omia periaatteita vastaan. Mulle itselleni ei todellakaan sopis tuollainen ääretön tarkkuus ruoan ja treenien suhteen eikä mua myöskään motivoi millään tavalla "etkö muka oikeasti pysty tuon parempaan?"-tyyppinen valmentaminen ja lyttääminen epäonnistumisten koittaessa. Myönnän, että ohjelma sai mut muutamaan otteeseen pyörittelemään silmiäni ja jopa ärsyyntymään, mutta päädyin lopulta toteamaan, että mielipiteitä ja tapoja toimia on monia eikä kaikkien ole tarkoituskaan sopia kaikille. Jos itse peräänkuulutan rauhassa ottamista, muutoksiin sopeutumista asteittain, pitkän tähtäimen suunnitelmia ja loppupeleissä kuitenkin elämän elämistä rennosti ja nautintoja unohtamatta, voi toiselle paras tapa toimia olla juuri tuontyyppinen rääkki, grammantarkka kontrollointi ja kovat sanat. :)  

Puolenyön jälkeen kaivauduin lämpimän peiton alle pörrösukat jalassani ja hetken kirjaa luettuani laitoin nukkumaan. :)

Tällaisia mun päivät pääpiirteissään ovat - koulua, töitä, salia, ruoanlaittoa ja koulujuttuja. Rauhallisia aamuhetkiä, kiirettä ja väsymystä. Onnea elämästä, toisinaan ärsyyntymistä pienistä jutuista, omien arvojen ja mielipiteiden punnitsemista. Elämää.