On taas se aika vuodesta, kun lukioissa ympäri vuoden juhlitaan upeiksi tälläytyneitä, viimeiseen asti tanssikuvioitaan hioneita wanhoja sekä lukulomalle vetäytyviä, lukiouransa loppusuoraa veteleviä abeja. En sattunut valitettavasti tänään yhdenkään penkkarirekan tielle (karkit jäi siis saamatta, nyyh!) eikä huomisillankaan ohjelmassa ole wanhojentanssien ihastelua, mutta onneksi tunnelmissa voi pysytellä mukana vaikka sitten omiin muistoihin ja kokemuksiin pikaisesti palaamalla!
Omat wanhani tanssin vuonna 2010 eli huikeat neljä vuotta sitten - nytpä ei onneksi tunnu vanhalta, ei... :D Päivä oli mukava ja nautin kyllä täysin sydämin tunnelmasta sekä tanssimisesta, mutta mitenkään elämäni ehdottomaksi kohokohdaksi en päivää kutsuisi. Tälläytyminen ja mekon valitseminen oli toki tavallaan mukavaa puuhaa, mutta se yleisesti paljon puhuttu hohto ja prinsessamaisen mahtava fiilis jäivät kyllä ainakin mun osaltani puuttumaan kokonaan. Tanssiparinani toimi silloinen paras ystäväni, sillä en olis suurin surminkaan kehdannut mennä kysymään ketään puolituttua poikaa tanssimaan kanssani wanhoja - jep, lukioaikoina itsetunto oli melkoisen huonoilla kantimilla eikä luotto omaan itseen ollut kyllä millään muotoa kohdillaan... :D Päällimmäiseksi muistikuvaksi mulla nousee vielä tänä päivänäkin tietynlainen alemmuudentunne, joka korostui melkoisesti tuollaisena päivänä ja vaikutti tottakai vahvasti myös viihtymiseen ja olemukseenkin. Mulla oli tuohon aikaan hirveän tarkka mielikuva tietynlaisesta ihanneihmisestä, jota tietenkin suurin osa lukion muista tytöistä vastasi ja joihin näin ollen taisin vertailla itseäni hyvinkin ahkerasti. Tiedättehän ne tytöt, jotka ovat suosittuja, hauskoja, kauniita ja älykkäitä? ;) Ajatusmaailman ollessa noin mustavalkoinen ei varmaan oo mikään ihme, että sain luotua itselleni melkoisen kasan paineita niin ulkonäön kuin muidenkin asioiden suhteen ja tanssiessakin kuikuilin jatkuvasti niitä kaikkia muita, jotka tekivät sen niin paljon paremmin. Mulla olis aika paljon puhuttavaa neljän vuoden takaisen Lauran kanssa... :D
Kaikesta huolimatta en missään nimessä kadu wanhojen tanssimista ja vaikka prinsessapäivänä olinkin omasta mielestäni harvinaisen kaukana prinsessasta, oli mulla kuitenkin ihan oikeasti myös mukavaa ja hauskaa :) Jatkoilta muistan raahautuneeni kämpille -30 asteen pakkasessa pelkät tekokuitulegginsit jalassani sekä pizzalaatikkoa kainalossa kantaen niin, että täytteet olivat jääneet matkan varrelle nätiksi jonoksi. Ensimmäiset katkaravut taisivat tulla seuraavana päivänä vastaan rappukäytävässä... :D
Myös penkkareiden jälkeensäjättämä muisto on melko samanlainen: oli mukavaa, mutta siinä se sitten oikeastaan olikin. :D Haha, oon ollut kaikesta päätellen aika huono lukiolainen, kun nää kolmen vuoden "ehdottomat kohokohdat" ovat jääneet mun osaltani vähän laimeiksi... :D Penkkareista muistan lähinnä viimeisenä yönä pikaisesti kasaan kursitun asun, nopeasti menneen abigaalan koululla sekä jäätävän kylmän ja hujauksessa ohi olleen rekka-ajelun pikkiriikkisen Kemin keskustan ympäri - jatkot juhlittiin kaikille ah-niin-tutussa Corner Innissä eikä abiristeilykään kuulunut perinteisiin. Seuraavana aamuna olo taisi olla lähinnä luokkaa "siinäkö se nyt sitten oli"...
Tästä tekstistä saa nyt kyllä ihan sellaisen kuvan, että lukioaika olis ollut mulle ihan kamalaa pakkopullaa ja hampaiden kiristelyä, mutta sitä se ei todellakaan ollut! :D Muistan nuo kolme vuotta lähinnä mahtavina hetkinä, jolloin tutustuin huikeaan määrään mun elämässä yhä edelleen olevia ihmisiä, opettelin itsenäistymään muutettuani pois kotoa, elin huoletonta elämää (etenkin maagisen 18 vuoden iän täyttyessä... :D) ja nautin ihanasta, vaikkakin toisinaan stressaavasta musiikkiharrastuksestani. Tokihan tuo aika oli myös melkoista oman itsensä etsimistä, mutta eiköhän se ole tavallaan ihan normaaliakin tuossa vaiheessa elämää. Takaisin lukiovuosiin en haluaisi enää palata, mutta oon silti älyttömän tyytyväinen siitä, miten ne vietin!
Millaisia muistoja lukio tai ammattikoulu teissä herättävät? Oliko teidän wanhojenpäivänne unelmien prinsessapäivä tai penkkarit bileistä parhaimmat? :) Heittäkää kokemuksianne kommenttiboksin puolelle!
Loppuun haluaisin vielä toivottaa upeaa wanhojenpäivää huomenna tanssahteleville kaunottarille ja prinsseille - nauttikaa olostanne täysin siemauksin! Niin, ja toivottavasti abitkin selviävät krapulastaan suhteellisen ongelmitta... ;)
Yhteishakujen aikaan sillon aikoinaan mietin lukiota vaihtoehtona ihan vain siksi, että olis päässy tanssimaan vanhat ja pukeutumaan siihen kermakakkumaiseen prinsessamekkoon! Onneksi elämässä tulee silti vielä niitäkin hetkiä kun saa pukea oikein kunnon prinsessamekon päälle muistakin syistä. :) Vitsit, mää niin muistan ku olitte tuon rekan kyydissä ja sillon oli ihan pirun kylmä! :D
VastaaPoistaJep, ainahan sitä voi vaikka pitää prinsessaillan kavereiden kanssa ja lähteä kermakakkuna tanssahtelemaan ihan tavallisenakin viikonloppuna! ;) Tässäpä muuten idea ens kerralle, kun tuun Helsinkiin... beware!
PoistaSilloin penkkaripäivänä oli kyllä aivan mielettömän kylmä! Tämänvuotiset abit ovat kyllä päässeet helpolla, toista se oli ennen vanhaan... :D
ite en tanssinu vanhoja, juurikin siitä syystä etten olisi ikinä uskaltanut pyytää ketään pariksi/en olisi kestänyt sitä nöyryytystä, kun opettajan olisi pitänyt valita minulle pari :-D nyt kun ajattelee niin eiköhän sieltä olisi joku pari löytynyt minullekin ilman suurempaa kiristystä. toinen syy oli, ettei mulla ikimaailmassa olisi ollut edes varaa. mut ei se mua haitannut ollenkaan, ei se koko juttu sen enempää edes kiinnostanut eikä mua edelleenkään kaduta etten osallistunut.
VastaaPoistapenkkarit oli aika kivat, tosin koko edellinen viikko meni murehtiessa sitä, että jaksetaanko minut kantaa hissiltä rekan viereen. ::::D hyvin pojat jaksoivat, penkkaritkin oli ihan kivat mutta kyllähän siinä varpaat pääsi jäätymään.
Joo, tuo parin pyytäminen tuntui kyllä aivan ylitsepääsemättömän suurelta asialta silloin! Mullakaan ei ollut kovin paljon rahaa käytettävissä tansseihin, mutta 300 euron mekon sijaan hommasin omani hurjaan 70e hintaan netistä, meikkasin itse itseni ja hiukset tuli laitettua erään tuttavan toimesta. Halvallakin on siis mahdollista päästä! :D Onneksi vanhojentansseihin ei kuitenkaan oo mikään pakko osallistua eikä niihin mun mielestä kannatakaan lähteä ainoastaan sen takia, kun kaikki muutkin tanssivat.
PoistaHaha, mikä sun penkkariasu sitten oli..? Kuulostaa mielenkiintoiselta :D
Minä en tanssinut wanhoja enkä viettäny penkkareita! :D Eilen kaupungilla nopeasti käytynä (ja siitä huudosta ja väkimäärästä ahistuneena) totesin, että en todellakaan kadu, että sillon 6 vuotta sitten skippasin penkkarit kokonaan. Ei oo alkuunkaan mun jutut tuommoset. :D Nytku menin tuon sanan kuus sanomaan ääneen nii tuntuu vanhalta. Hui jessus sentään. No mutta voinpahan sanoa, etten oo sekunttiakaan katunu penkkareiden skippaamista vaikka moni jälkeenpäin niin maanittelikin. -Kirsi
VastaaPoistaTässä tulee kyllä niin vanha olo, kun alkaa laskeskelemaan, montako vuotta omista lukioajoista oikein onkaan... Juurihan sieltä vasta valmistuttiin? :D Mutta joo, munkin on pakko sanoa, että oli ihan kivaa muttei mitenkään älyttömän erikoista - jos multa kysytään, sulta ei siis jäänyt mitään kovin olennaista välistä! :D
PoistaNäin ne totuudet paljastuu...
VastaaPoistaTuttua, niin tuttua...
Jep, näin ne paljastuu... :D
PoistaNeljä vuotta?? Onko niistä niin kauan... Voi taivas :D mulla on vähän samat fiilikset kuin sulla, kivat ne oli mut siinäpä se. Ihan hauskoja ne oli silloin, mut eipä ne nyt elämää suurempia olleet.. :D
VastaaPoistaJep, neljä vuotta! :D Järkytyin itekin, kun aloin laskemaan vuosia... Mutta juu, kivaa oli eikä mua todellakaan harmita, että osallistui vanhoihin ja penkkareihin - ne eivät vaan olleet ihan NIIN isoja juttuja ainakaan mulle sitten loppupeleissä, kuin mitä niiden monesti ajatellaan olevan. Tulipahan juhlittua ;)
PoistaNauroin yks päivä FB:ssä ku katoin vanhoja kuvia, juurikin penkkarikuvaa, johon olit kommentoinut että sun raukka häntäkin oli löytynyt lopulta Aladdinin eestä, haha :DD
PoistaMulla on vanhoista aika lailla samanlaiset muistot kuin sullakin. Ihan kiva päivä, mutta ei mitään sen kummempaa- ja sitäpaitsi se mekko puristi ja kiristi joka paikasta.. :D Mutta näin jälkeenpäin ajateltuna ihan kiva että tanssin, onhan ne yleissivistäviä ja jäi kauniit kuvat muistojen kirjaan. :)
VastaaPoistaPenkkarit mulla olisi ollut tällä viikolla, mutta jouduin ne jättämään sairastumisen takia väliin, samoin risteilyn. Siksi ihan huojentavaa kuulla, kun täällä muutkin sanovat että ei se loppujenlopuksi niin huima ja mullistava päivä ollut. En jäänyt siis suurista jutuista paitsi.. Eikä se ryyppääminen ja riehuminen mun juttuni yhtään olisikaan. :D
Kiva kirjoitus! Löysin blogiisi vasta ja täytyykin jäädä seurailemaan. :)
Niinpä, ei muakaan harmita kyllä yhtään se, että osallistuin! Ehkäpä odotukset olivat vaan niin korkealla, että todellisuus ei sitten kohdannut ihan niiden kanssa :) Vanhoissa on kuitenkin sentään kyse pääasiassa laittautumisesta ja tanssimisesta, mutta penkkareissa pääpaino on sitten ihan täysin rellestämisellä - en siis oikein usko, että jäit mistään kovin erikoisesta paitsi, vaikket penkkareihin päässytkään! Harmi tietenkin, että olit kipeänä juuri silloin :/
VastaaPoistaVoi, kiitos paljon! Mäkin oon seuraillut sun blogia ja tykännyt kovasti :)