Höpöhöpöä :)

Tiedossa on sekalaista, erittäin jäsentelemätöntä höpinää viime päivistä aiemmista postauksista tutun kuvakasan kera. Harmittaa hieman, että blogin päivittely on jäänyt näin vähäiseksi, joten kokeilen tästä eteenpäin tsempata ja muistaa tulla kirjoittelemaan tänne vaikka jotain aivan pientäkin silloin tällöin - eipähän olisi aina tällaista kilometripostausta edessä! :D Tällä hetkellä en kuitenkaan jaksa sen tarkemmin pohtia, miten postauksen parhaiten toteuttaisin, joten here it comes: ajatusvirta.

Eksyiltiin viime viikolla jonkin geokätkön etsintäpuuhissa keskelle... no, ei oikeastaan mitään. Ilta-aurinko paistoi nätisti valtavien kiviröykkiöiden valloittamalle metsäaukiolle, jonka muutamissa lätäköissä kasvoi kivannäköisiä vesikasveja. Harmi, etten ehtinyt ottaa kuvia niistä lohkarekasoista kännykän akun loppumisen takia, ne olivat nimittäin aika valtavia! Hauskaa, millaisista paikoista sitä itsensä aina silloin tällöin löytää kätköjen metsästämisen lomassa :D

Ensimmäinen ja varmaankin ainoaksi jäävä taidonnäytteeni auton parkkeeraamisesta. On muuten millilleen katukiveyksen vieressä (eikä siis tavalliseen tapaansa puolen metrin päässä siitä)!

Paulan kanssa tuli käytyä jonakin iltana mukavalla iltalenkillä, jonka aikana löysimme uusia, jännittäviä paikkoja sekä muun muassa kuvassa näkyvän, sukeltamaan opettelevan sorsanpoikasen. :)

Samalla reissulla löysimme myös sillan, jota piti luonnollisestikin käyttää kuvausrekvisiittana nyt, kun kuvaajakin sattui olemaan mukana! :) Kyseinen kuva muuten herätteli melko lailla kommenttia laihtumisestani Facebookin puolella. En ole vieläkään vastannut "vitsit, oletpa laihtunut paljon ja näytät nykyään niin hyvältä!"-tyylisiin kommentteihin mitään, sillä en oikein tiedä, miten niihin reagoisin - melko yksinkertaista olisi tietenkin vain kiittää nätisti, mutta toisaalta... niin, en tiedä. Huomion kiinnittyminen painon putoamiseen, joka ei kuitenkaan missään vaiheessa ole ollut pääasiallinen tavoitteeni, tuntuu melko kiusalliselta ja väärältä: olenhan kuitenkin se sama vanha Laura, aavistuksen eri näköisenä vain! On totta, että oloni on parantunut kokonaisvaltaisesti elämäntapojen muuttamisen myötä ja tunnen oloni melko kotoisaksi kutistuneemmassa vartalossani, mutta tämän ei pitäisi olla automaattinen oletus. Kaikki ylipainoiset eivät koe mielenkiintoa painon pudottamiseen tai mallilta näyttämiseen, mutta viihtyvät silti vartalossaan ja pitävät itsestään sellaisena kuin ovat! Aika käsittämätön ajatus nykymaailmalle... ;) Haluaisin kuitenkin uskoa, että tuonkaltaiset kommentit eivät perustu ainoastaan siihen olettamukseen, että elämäni olisi parempaa hieman hoikempana, vaan siihen, että näytän nauttivani olostani enemmän nykyään.

Ylemmässä kuvassa näkyvätkin uudet, superlaatuiset lenkkikenkäni suoraan Lidlin tarjouskorista! Ei hajuakaan, miten kestävät kengät ovat kyseessä, mutta eivätköhän nämä alle 14 euroa maksaneet popot aja kuitenkin asiansa. :) Plussaa hinnan lisäksi myös pirtsakasta väristä! Muutaman lenkin olen näillä ehtinyt jo vetää eikä valittamisen aihetta ole löytynyt. :)

Innostuimme eräänä iltana leipomaan Paulan kanssa ja hetken ähertämisen tuloksena oli mangojuustokakku. Ehdin hädin tuskin napata viimeisestä palasta kuvaa ennen sen häviämistä parempiin suihin! :D Tästä päätellen kakku taisi olla kuitenkin suhteellisen syötävää, vaikkakin allekirjoittanut läträsi liivatteen kanssa hieman liikaa ja sai aikaan hieman... noh, liiaksi jähmettyneen kakun. :D Ensi kerralla testailenkin sitten siskon näyttämää, Kinuskikissasta löytyvää liivatteetonta kuningatar-kakkua, joka näyttää aivan huikean hyvältä!

Ehdimme pelata muutaman erän korttiakin vielä ennen Paulan lähtemistä. Reilu viikko kului taas hurjan nopeasti ja hieman harmissani saattelin siskoa asemalle aikaisin tiistaiaamuna ennen töihin suuntaamista. Lähteminen on aina ikävää, oli sitten kyse omasta tai muiden lähtemisestä! :( Vielä ei ole edes tietoa siitä, milloin näemme seuraavan kerran, mutta hyvin todennäköisesti vasta syksyn koittaessa.

Lainaamastani Raxun remppa-kirjasta löytyi tärkeitä muistutuksia...

...ja kyseistä kirjaahan toki luettiin asiaankuuluvin eväin! :D

Harjoitteluni on alkukankeuksien jälkeen lähtenyt sujumaan hyvin ja työpäivät ovat hujahtaneet ohitse hurjaa vauhtia. Ensimmäisten päivien jälkeen jalatkin ovat alkaneet tottua seisomatyöhön enkä ole enää nilkuttamispisteessä siinä vaiheessa, kun päivä on takanapäin :D Työkenkinä toimivat paljettitossuni ovat tosin ehtineet ottaa reunoiltaan hieman osumaa ja se jos mikä pistää harmittamaan! :/

Tämä juliste on niin asian ytimessä kuin mahdollista! Hotellin respassa kyllä näkee ja kuulee kaikenlaista ja ensioletukseni työn helppoudesta menikin niin pieleen kuin olla ja voi: asiakaspalvelutyö ei taida koskaan olla helppoa... Tässä yhtenä päivänä yksi saksalaisryhmän jäsen oli hukannut vaimonsa ja toinen siskonsa, eräs mies valitteli ekstratyynynsä huonosta tyynynpäällisestä (joka paljastuikin tyynyn muoviseksi säilytyspussiksi) ja toinen, vanhempi ukko kävi viljelemässä kiusallisia, kuolema-aiheisia vitsejä aikansa kuluksi. :D No, eipähän tule aika pitkäksi! Tämän viikon tein pääsääntöisesti iltavuoroja, eli olin töissä juuri kiireisimpään aikaan - etenkin näin SM-uintien aikaan. Huh sitä vilskettä! :D

Parnell'sin maailman parasta kahvia! Tää on jotain eco friendlyä, jota ei kuulemma saa ostettua mistään kotiin - höh. :/

Tiistainen työlounas. H-U-H. Onneksi loppuviikon ruoat olivatkin sitten tyyliä kanaa ja riisiä, muuten olisin varmaan jo poksahtanut :D

Huikean hyvälaatuinen puhelinräpsy huikean ison järkäleen vieressä!

Satunnaisten asioiden kuvaamista toisella kätkönetsintäreissulla. :) Tuo teksti löytyy valotolpasta, jonka ohitse kuljen hyvin usein, mutta huomasin sen vasta aivan muutama päivä sitten. Joko teksti on ilmestynyt siihen aivan vasta, tai sitten - ja todennäköisemmin - olen aina painellut ohitse niin hirveällä kiireellä, etten ole koskaan edes huomannut mitään tuollaista. Etana taas sattui tielle sateen jälkeen ja tokihan siitäkin piti saada kuva! ;) Oli tosin hieman ällöttävää huomata, miten koko pyörätie oli täynnä pyörien ja kenkien alle rusentuneita kotiloita...

Jonkin kiireettömän aamun aamupala :)

Työpäivää ilahduttanut pieni, järjetön sarjakuva, joka oli pakko napata talteen! :)

Perjantain kunniaksi kävin ostamassa kotimatkalla salilta viiden kilon laatikon mansikoita. Ah sitä huumaavaa tuoksua, joka keittiön valtasi samalla hetkellä, kun sain laatikon kannettua pöydälle! Jos saisin päättää yhden tuoksun, jonka säilöisin pitkien ja pimeiden talvipäivien varalle, se olisi luultavasti juurikin tuoreiden mansikoiden tuoksu. :) Nyt on pakastin täynnä herkkuja!

Nykyinen tietokoneräpellykseni näyttää nykyään tältä! :D Tällä hetkellä läppäri siis toimii kokonaisuudessaan vallan mainiosti, mitä nyt jouduin käymään Gigantissa ostamassa uuden näppiksen rikki menneen tilalle. 14e uuden koneen ostamisen sijaan, nice!

Iltauinnit ovat olleet edelleen melkoinen henkireikä pitkien ja kiireisten työpäivien jälkeen. Useampana iltana ollaan Johannan kanssa lähdetty uimaan iltavuoroni päätyttyä kymmeneltä ja voi mikä taika iltaisissa järviuinneissa onkaan! Hiljaisuus, rauha ja kesäyö ovat käsin kosketeltavia asioita ja mieli lepää. Rakastan.