“One’s destination is never a place, but a new way of seeing things.”

Juttelin viime viikonloppuna puhelimessa hurjaa matkakuumetta potevan siskoni kanssa. Kuten arvata saattaa, ei kyseinen puhelu millään tavalla ainakaan vähentänyt omaa, jatkuvasti pinnan alla kytevää poltettani päästä maailmalle ja päätimmekin ottaa kesän 2016 suunnitelmaksi kuukauden mittaisen interrailin Euroopan sykkeeseen. Olen itse asiassa haikaillut interrailista jo muutaman vuoden ajan, mutten koskaan ole saanut aikaiseksi alkaa järjestelemään reissua sen pidemmälle. Päätimme yhdessä, että siskoni täyttäessä 18 vuotta kolmen vuoden päästä lähtisimme tutkimaan Euroopan ihmeitä kahdestaan. Itsekin pääsen vielä tuona kesänä reilaamaan nuorisopassilla, joten budjetoimisenkaan ei pitäisi olla ongelma - ainakaan, kun reissuun on tällä hetkellä aikaa valmistua kolme vuotta! Olen muuten jostakin syystä luullut, että reilipassit maksavat hunajaa, mutta kuukauden mittainen global pass nuorisohinnalla pyörikin siinä reilun kolmensadan euron paikkeilla - ei paha :)

Tämä reissukuume taitaa olla muuten jokseenkin perinnöllistä, sillä äiti on matkustellut kanssamme ahkerasti jo meidän ollessa pieniä niin pikaisten, Oulussa käytyjen päiväreissujen kuin kahden viikon Intian-lomienkin muodossa. Tarkemmin ajateltuna en taida edes muistaa sellaista hetkeä, jolloin jotakin reissua ei olisi suunniteltu tai sellaisesta ei olisi edes haaveiltu. :D Arvostan ihan mielettömästi sitä, että olemme päässeet pienestä pitäen näkemään maailmaa ja matkustelemeaan erilaisissa paikoissa, sillä sitä ei todellakaan voi eikä saa pitää itsestäänselvyytenä! Hienoisena sivuvaikutuksena on tietenkin tullut se järisyttävä matkakuume, jota vastaan taisteleminen onkin sitten loppuelämän mittainen urakka. Tai no, miksi taistella?

Kuva.

Näin tässä eräänä yönä, jossa myöhästyin juuri asemalta lähteneestä junasta. Yrittäessäni selvittää vaihtoehtoista reittiä perille puhelimessa kanssani asioinut nainen totesi, etten ilmeisestikään ole matkustellut kovinkaan paljon. Suutuin kommentista hirveästi ja löin naiselle luurin korvaan. Unikirjani kertoi unesta seuraavaa: "Juna vie eteenpäin runnovalla nopeudella, kaikki esteet sivuun työntäen. Tämä unikuva liittyy lähtemiseen, menneen taakse jättämiseen ja kehitykseen. -- Kulkuneuvosta myöhästyminen viivästyttää kulkuasi unimaisemassa. Joskus myöhästyminen on tahallista, kun et edes halua käyttää tilaisuutta matkustamiseen."
Unikirjan tutkiminen silloin tällöin on mielenkiintoista, vaikken pidäkään sitä varsinaisesti elämäni ohjenuorana. Toisinaan merkitykset osuvat kuitenkin melko hurjalla tavalla kohdalleen ja tälläkin kerralla tekstissä tuntuu piilevän pieni totuuden siemen. Olen jo pienestä pitäen tiennyt haluavani matkustaa paljon, päästä vaihto-oppilaaksi, ehkä työskennellä ulkomailla. Monesti esimerkiksi lomamatkoille lähteminen on kuitenkin kiinni siitä vanhasta tutusta: rahasta. Näin opiskelijana tililläni ei komeile edes satoja euroja, vaan joudun pääsääntöisesti elämään melko pienellä budjetilla. Totuus kuitenkin on, että työpaikkani ja Suomen opintotukijärjestelmä takaavat sen, että tiettyjä valintoja tekemällä minulla on mahdollisuus säästää rahaa - ei ehkä satasta kuukaudessa, mutta pienestäkin kuukausittain sivuun pistetystä summasta kertyy ajan mittaan suurempi summa. En tosin koe olevani erityisen tuhlaileva ihminen enkä normaalisti osta vaatteita läheskään niin usein kuin tänä kesänä. Miksi en sitten säästä rahaa matkusteluun, vaan karvastelen mieluummin kotona katsellen ihania kuvia ja lukien huimaavia matkakertomuksia matkablogeista? Ajatellen, että kyllä minäkin jonain päivänä, luottaen siihen, että joskus tulee se aika, kun tilillä on rahaa ostaa lentoliput minne vaan ja elämässä on tilaisuus viettää pitkiä aikoja ulkomailla ilman säätämistä? Ehkä täydellistä hetkeä ei tule koskaan, ehkä se täydellinen hetki olisikin juuri nyt. Tietyllä tapaa voisi siis sanoa, etten halua käyttää tilaisuutta matkustamiseen, vaikka samaan aikaan se on ainoa asia, mihin haluaisin rahaa laittaa. Ristiriitaista, eikö totta?

Kuva.

Maailma on täynnä paikkoja, joissa haluaisin käydä ja asioita, jotka haluaisin kokea. Norjan upeat vuonot ja vuorenhuiput, Islannin tuliperäinen luonto, Saksan joulumarkkinat, New Yorkin valot, Rion sambakarnevaalit, Intian huikeat kontrastierot, Hongkongin moninaisten kulttuurien yhteensulautuminen, Uuden-Seelannin kuvankauniit maisemat. Olen ajatellut kirjoittavani itselleni tässä jonain päivänä bucket listin kaikesta, mitä haluaisin oikeasti tehdä ennen kuolemaani, ja matkustaminen tulee takuulla olemaan isossa osassa listallani.

Olen muutaman päivän ajan kurkkinut halpoja lentoja netistä ja harkinnut ostavani syksylle lennot johonkin päin Eurooppaa. Tällä hetkellä en ole mitenkään nuuka matkakohteen suhteen, kaikki kelpaa! :) Koska budjettini ei yllättäen tule olemaan kovinkaan suuri, olen ajatellut majoittuvani jossain edullisessa dormissa tai majatalossa, sillä hotellihintoihin lompakkoni ei luultavasti tule kuitenkaan venymään. Vielä on hieman epäselvää, saanko mukaan reissuun jonkun kaverini vai pakkaanko matkalaukkuni aivan yksinään. Kummassakaan vaihtoehdossa ei ole mitään vikaa, joten aika näyttää... :)

Uuden passin hommaaminen olisikin sitten tehtävälistassa ykkösenä...

Matkakuume rimmaa näiden kanssa:
haavakuume, keltakuume, kultakuume, nuhakuume, reumakuume, vauvakuume...
lähde: Suomisanakirja