Silloin kun tähän paistoi aurinko / se liimasi paidan märkänä ihoon / kuin jossain kaukana etelässä

Ulkona helottavasta lämpöisestä auringosta huolimatta olen muutaman kolean ja sateisen aamun seurauksena saanut asennoitua itseni syksyyn ja sen saapumiseen. Vaikka kesä hujahti varsin työntäyteisissä merkeissä ohitse älyttömän nopeasti, ehdin onneksi töiden ohella päästä osalliseksi myös lämmöstä, kesäherkuista ja jopa ohikiitäväksi hetkeksi siitä hermoja hellivästä lomatunnelmasta. Viime kesä oli kokonaisuudessaan upean aurinkoinen ja pakko myöntää, että valoisia vuorokausia ja lämpimiä iltoja tulee takuulla jossain vaiheessa vielä ikävä!

Lomailu keskitettiin sitten varsinaisen loman puuttuessa vapaapäiviin!

Olen kuitenkin valmis ottamaan syksyn avosylin vastaan punertuvine lehtineen, syyssateineen sekä kirpeine aamuineen - kyllähän tässäkin vuodenajassa on ne omat kohokohtansa ja huippuhetkensä. Muutaman viikon päästä tulen luultavasti kiroamaan syksyn jonnekin kaukaisuuteen ja toivon, että olisi aina kesä (I know myself...), mutta tällä hetkellä fiilikset syksyn suhteen ovat kuitenkin iloisen odottelevat!

Työharjoitteluni vetelee tällä hetkellä viimeisiään (enää kaksi päivää, hui!) ja maanantaina palaan takaisin koulunpenkille. Voi, miten ihanaa onkaan nähdä kaikkia koulukavereita pitkästä aikaa ja päästä takaisin opiskelijaelämän karunsuloiseen deadlinejen, opiskelijabileiden, raporttien kirjoittamisen ja koululla puolinukuksissa juotujen kahvikuppien maailmaan! :) Olen viihtynyt harjoittelussa ihan mielettömän hyvin, mutta kyllähän se vaihtelu pitää mielen virkeänä ja motivaationkin korkeammalla. Sitä paitsi täytyy nyt älytä nauttia näistä opiskeluvuosista, kun sellaisia on vielä jäljellä!

Syksy tuo monelle meistä romanttisesti mieleen pimenevät illat, villasukat, höyryävän kuuman kaakaokupin sekä lämpimän viltin, johon voi käpertyä nautiskelemaan pitkän päivän jälkeen. Kyllä, minäkin odotan tällaisia iltoja jo kovasti (pitäisikin itse asiassa lähteä päivittämään teevarastoa lähiaikoina!) ja kaiken kukkuraksi syksyn uutuusohjelmisto telkkarin osalta näyttää melko herkulliselta. Maanantaisin tulisi Lähiöunelmia ja Erilaiset äidit, keskiviikkoillan iloksi näytetään tuttuun tapaan Hyvät ja huonot uutiset, perjantai-iltaa tulee syksyn mittaan tähdittämään Totuuden torvet sekä aina yhtä ihana Vain elämää ja viikonlopultakin löytyisi Dancing on Icea sekä The Voice Kidsia. Hieman nolostellen täytyy myös myöntää, että tietyllä tapaa odottelen myös Julkkis-BB:n alkamista ensi viikolla... :D Heti tähän hurjan, telkkarinarkomaniaa hipovan listan perään täytyy kuitenkin todeta, että olen oikeastaan todella huono seuraamaan yhtään mitään tv:stä enkä yleensä joko muista tai yksinkertaisesti jaksa katsoa haluamiani ohjelmia. Onneksi on Katsomot, Ruudut sun muut sivustot, joiden kautta ne tärkeimmät ohjelmat voi tsekata jälkikäteenkin ;)

Ei huolta, on tässä seuraavien kuukausien aikana tarkoitus tehdä muutakin kuin katsella telkkariohjelmia netistä ja bailata opiskelijapippaloissa! Käytännössä koulun alkaminen tarkoittaa nimittäin myös sitä, että aikatauluni löystyvät huomattavasti nykyisestä ja neljänkymmenen viikkotunnin sijaan käynkin vikkoittain vain muutamalla hassulla luennolla. Ainakin näin aluksi, loppuvuodesta aikataulut taisivatkin tiukentua melkoisesti... :D Tämähän tarkoittaa kuitenkin sitä, että pääsen vihdoinkin täyttämään kalenterini illat ihanilla ryhmäliikuntatunneilla, joiden väliin jääminen on pääsääntöisesti ollut kaikista ikävintä kesän iltavuorojen tekemisessä. Syksyn lukujärjestystä olen kuolaillut jo jonkin aikaa ja sisäinen kuntokärpäseni odotteleekin jo innoissaan sitä, että pääsee viettämään vapaa-aikaansa zumban, kiinteytyksen, bodyattackin ja spinningin merkeissä ;)

Tällainen syksy siis tiedossa tällä suunnalla! Ei mitään kovin uutta eikä ihmeellistä, mutta toisaalta nautin siitä suunnattomasti. Syksy kun tuppaa aina olemaan vähän kuin toinen uusi vuosi: lupauksia tehdään, elämäntapoja pyritään muuttamaan ja muutokset tuulet pyörivät ilmassa. Kun on useampana syksynä aloittanut jotakin "merkittävää" (viime vuonna aloitin amkin, sitä edellisenä vuonna yliopiston ja sitä edellisenä taas abivuoden), on jokseenkin rentouttavaa tietää, mitä edessä tällä kertaa on. Kun elämäntaparemonttikin tuli aloitettua kliseisesti jo vuoden alussa, ei niiltä osin tarvita muuta kuin paluuta arkeen ;) Näillä mennään!

Kuva.

ps. Kävin viime yönä pienellä kävelylenkillä raikkaassa ulkoilmassa ja voi juku, miten mahtavat revontulet taivaalla olikaan! Piti oikein muutaman kerran hieraista silmiä, käydä läpi kaikki mahdolliset vaihtoehdot vihertävän valon olemassaololle taivaalla ja todeta sitten että kyllä, revontulia ne olivat. Jyväskylässä, elokuussa - huikeaa! :) Taivaalle tiiraillessani satuin bongaamaan myös tähdenlennon, mutta unohdin tyypilliseen tapaani toivoa mitään.

Höh.

Helsingissä!

Kuten parista aiemmasta tekstistäni onkin käynyt jo ilmi, kului tämä viikonloppu pääkaupunkiseudun maisemissa Hennan seurassa! :) Viikonloppureissu Helsingissä on ollut mielessä taas pidemmän aikaa, mutta kuten yleensäkin, sanojen muuttaminen teoiksi ei aina ole yhtä helppoa... Onneksi löysimme edes yhden yhteisen vapaan viikonlopun, jolloin suunnitelmat saatiin laitettua toteen ja tämä tyttö huristeli bussilla Helsinkiin! Hieman kyllä harmittaa, ettei Johanna päässyt töiden takia mukaan viikonlopun viettoon, mutta onpahan ainakin syytä ottaa uusintareissu tälle syksylle... Voihan harmi. ;)

Pari päivää kului (ylläripylläri) älyttömän nopeasti pyhän kolminaisuuden eli shoppailun, juhlimisen ja syömisen merkeissä - kunnon tyttöviikonloppu siis! :D Shoppailusta ei tosin omalla kohdallani voi oikeastaan puhua, sillä mukaan taisi tarttua jopa koulutarvikkeita muutamalla eurolla, hiuslakka ja kuoriva suihkugeeli. Voi hurja, mikä himoshoppaaja olenkaan ollut :D Eipä sillä, en lähtenytkään Helsinkiin shoppailutarkoituksissa ja viihdyin vallan mainiosti kaupungilla ihan vaan kierrellen, kaarrellen ja katsellen. Harmi, että viikonloppu hujahtaa aina ohitse niin nopeasti eikä tälläkään kertaa aikaa jäänyt muun kuin ydinkeskustan tutkimiselle. Seuraavalla kerralla voisin kyllä suosiolla skipata Forumin ja Kampin kokonaan ja siirtyä mieluummin tutkiskelemaan muita kaupunginosia, pieniä katuja ja söpöjä erikoisliikkeitä. Loppujen lopuksihan kauppakeskusten anti on aika pitkälti samaa kuin muissakin kaupungeissa: ihan samat H&M:t, Mäkkärit ja Body Shopit sitä löytyy täältä Jyväskylästäkin!
Oulunkylän ja Rautatientorin väliä kulkiessamme katseeni tarttui jostain syystä joka kerta Vallilan kaupunginosaan ja ensi kerralla haluaisinkin päästä tutkailemaan aluetta hieman tarkemmin. En osaa sanoa, mikä Vallilassa nimenomaan kiinnitti mielenkiintoni, mutta jotakin puoleensavetävää siinä oli... :)

Illan päälle otimme uudestaan suunnan kohti keskustaa tarkoituksena tutustuttaa ensikertalainen (eli minut) Helsingin yöelämään! Koska kummankaan tarkoituksena ei ollut vetäistä hattua täyteen, valikoitui lopulliseksi määränpääksi The Tiger. Sinne en melko korkeiden hintojen takia lähtisi ainakaan nykyisillä rahavaroillani liikenteeseen nesteytystarkoituksessa, mutta näin muutaman drinksun nauttimiseen ja ankaraan tanssilattian kuluttamiseen paikka oli kyllä aivan omiaan. :) Tykkäsin muuten hurjasti illan dj:stä, joka soitti taukoamatta aivan loistavia versioita hyvistä biiseistä, vieläpä erinomaisesti miksattuna! Niin joo, ja olihan tuolta ylhäältä ihan mukavat näkymätkin kaupungin ylle... ;)

"Tee mulle joku nätti drinkki", 9.75e.

Tuli sunnuntai, kotiinlähtöpäivä ja armoton pakkaaminen. Käsittämätöntä, miten sitä onkaan mahdollista levittää kaikki tavaransa ympäri asuntoa reilussa vuorokaudessa... Koska en ollut muutenkaan pakannut tavaraa mukaani riittävästi, ilmoittauduin vielä vapaaehtoiseksi adoptoimaan Hennalle suureksi jääneitä vaatteita itselleni rakastavaan kotiin - matkaan lähti ainakin bolero, pikkumusta mekko, parit farkkusortsit, farkut sekä ulkoiluhousut. :D Onneksi sain mukaani myös isomman laukun, johon kasvaneen tavaramäärän paketointi onnistui (hammasta purren ja laukun päällä istuen, mutta onnistuipa kuitenkin!). Tuntuu muuten aivan mielettömän hassulta, että pakkasin tuosta noin mukaani läjän Hennan vanhoja vaatteita, jotka vielä mahtuvat minulle! En ole oikein vieläkään sisäistänyt nykyistä vaatekokoani ja yllätyn iloisesti joka kerran, kun "ei tuo ainakaan mulle mahdu"-vaate meneekin päälle ongelmitta. :)

Ennen kotiinlähtöä kävimme vielä kaupungilla vetämässä navan täyteen mättöruokaa. Masu täynnä olikin mukavaa lähteä kotimatkalle kohti Jyväskylää mieli iloisena ihanasta viikonlopusta. :) Seuraavaa samanlaista odotellen!

Kilroy Travels tietää, mistä puhuu :D

Nyt olisikin sitten aika palata takaisin arkisen aherruksen pariin. Huomenna starttaa viimeinen harjoitteluviikkoni Cumuluksessa ja on aika karua tajuta, miten nopeasti kesä onkaan hujahtanut ohitse! Viikon päästä edessä olisi jo paluu takaisin koulun penkille - tosin ennen sitä teen vielä uuden viikonloppureissun pohjoiseen perheen luo. Onpahan meille tullut tänään uusi perheenjäsenkin, jota pääsen moikkailemaan ensimmäistä kertaa perjantaina! ;)

Ihanaa viikonalkua! :)

years go by

maanantai 23.8.2004

Heräilin yhdeksän jälkeen pikkuisten pulputukseen, eilen oltiin vasta yhdeltä kotona... Kirjoitin matkapäivistä ja tein matikan läksyt, kouluun ruokailuun mennessä (taas...). Ympillä puhuttiin maamyyrästä, kuviksentunneilla teimme vahaväreillä mustaherukoita. Äikällä katsottiin sormuskuvastoja, kirjaston kautta kotiin! Äiti paistoi vohveleita, sain EVM-paketin ja kirjeen Saaralta. Silitettiin ne "nappijutzkat", soitin tuubaa. Välillä lauloin Memmun kans Gimmeliä (3 biisiä joka levyltä). Soitin taas vähän tuubaa, tein läksyt. Vielä Ylikaupissa mutka.

T: Laura

ps. Ei hajuakaan, mikä on EVM.
pps. Nappijutzkat? Maamyyriä? Mustaherukoita?

perjantai 23.8.2013

Eilisiltainen, kymmeneen asti kestänyt työvuoro ja yön aikana tapahtunut pakkausoperaatio takasivat sen, ettei tänä aamuna kellon soidessa puoli kuuden jälkeen sängystä mönkinyt mikään maailman virkein otus... Nappasin yön lopputuloksena ilmestyneen laukkukasan mukaani ja suuntasin töihin seitsemäksi (autokyydillä, luojan kiitos!). Päivä kului melko väsähtäneissä ja hiljaisissa tunnelmissa, hotellilla ei riittänyt kovinkaan paljon vilskettä perjantaiaamulle ja aika kuluikin pääasiassa jutellen ja kahvia juoden. :D Sitä kahvia tulikin muuten tankattua ihan urakalla päivän aikana - ja hyvä niin, sillä edessä oli viikonloppu Helsingissä ilman kahvinkeittomahdollisuuksia! Apua :D Töiden jälkeen kävin hakemassa Sokkarin alakerrasta matkaevääksi salaattia ja suklaapatukan ja laahustin Matkakeskukselle. Rehellisesti sanottuna olisin siinä vaiheessa päivää halunnut päästä vain kotiin nukkumaan, sillä matkalle lähteminen umpiväsyneenä ei tuntunut siltä mukavimmalta vaihtoehdolta. Neljän ja puolen tunnin mittaisella bussimatkalla ehti onneksi keräillä energiaa pienten päivätorkkujen avulla - vaikkakin vanhuus alkaa ilmeisesti painaa ihan tosissaan, sillä tunnin puoliunessa nuokkumisen jälkeen selkä huusi hoosiannaa. :/ Ai niin, pilasin myös sukkani bussin lattialla olevaan purkkaläjään astumalla. Nice...

Helsingin lähestyessä keskityin liimaamaan nenäni kiinni bussin ikkunaan ja katselemaan ohi vilistäviä maisemia: Pikku Huopalahteen menevää ratikkaa, muutamaa rappeutunutta, mutta silti kovin kaunista rakennusta, Vallilan siirtolapuutarhan taa laskeutuvaa aurinkoa, Töölönrannan iltalenkkeiijöitä. Helsinki on mahtava paikka ja vaikka en menisi allekirjoittamaan, että haluaisin välttämättä asua täällä, on kaupunki silti valtavan kiehtova. Haluaisin ehtiä viettää joskus ihan kunnolla aikaa Helsingissä, kierrellä kaupunkia ristiin rastiin ja eksyä pikkukaduille keskustan liepeille. Ehkä vielä joskus.
Perillä "isolla kirkolla" olin siis kahdeksan jälkeen ja Henna olikin jo odottelemassa bussin saapumista Kampissa. Aivan ensimmäisenä ohjelmassa oli parin vuorokauden matkalipun ostaminen sekä iltapala-ainesten hommaaminen: Tosin sen voin sanoa, ettei ahtailla kaupan käytävillä ollut mitenkään herkkua kuljeskella matkatavaroiden kanssa. :D Helpotus olikin melko suuri, kun pääsimme lopulta Oulunkylään ja Hennan kotiin asti! Loppuilta kului mukavasti kuulumisia vaihdellen ja kaupan cafe vanillaa juoden. Ei kyllä korvannut oikeaa kahvia millään tavalla, mutta ehkä tästä selvitään... ;)

gotta get up and try

Ihan ensimmäiseksi haluan kiittää jokaista viime postaukseen kommentoinutta mielettömän ihanista ja tsemppaavista sanoista! Pienetkin positiiviset sanat piristävät päivää kummasti ja sähköpostin kilahdellessa uusien kommenttien merkiksi on hymykin ollut herkässä. Suuret kiitokset! :)
Ennen muihin asioihin siirtymistä haluaisin vielä linkata teille Helsingin Sanomissa sunnuntaina ilmestyneen tekstin Terve ja lihava, josta Stilettikorkokannan Ulla oli vihjaissut kommenttiboksissa. Juttu on pitkä, mutta täynnä asiaa ja suosittelenkin jokaista teistä kurkkaamaan linkin takaa löytyvää tekstiä! Sieltä voi bongailla aika hyviäkin pointteja:

"Lihavat näyttävät meistä löysiltä, lepsuilta ja veteliltä. He ovat itsekin sisäistäneet tuon ajatuksen. Se ei perustu faktoihin. Laihdutuslääkäri Pietiläinenkin sanoo, että reippaimmat ihmiset joita hän tuntee, löytyvät hänen potilaistaan."

"Ajan henki on sellainen, että pitää pudottaa 30–40 kiloa tai on luuseri, hän sanoo.

"Vastustan sitä, että Suurin pudottaja -kisoissa buuataan sille, joka on laihtunut vain neljä kiloa kuukaudessa. Joku voi laihtua sen verran koko urakassa. Ei sitä pitäisi mitätöidä", Pietiläinen sanoo."

"Kivalta tuntuu, että muutos huomataan, mutta en minä kehuissa kylve. Painon kommentointi on aina painoterroria, myös se, kun sanotaan, että ootpa sä laiha."

Asiasta kukkaruukkuun: havahduin tässä juuri siihen, etten ole kuluneen viikon aikana päivitellyt blogia juuri nimeksikään. Eipä sillä, arki on rullannut aika lailla vanhoja, tuttuja ratojaan eikä tällä suunnalla ole tapahtunutkaan hirveästi mitään uutta tai erikoista. Viime viikolla mieltä painoi edelleen erään minulle läheisen ihmisen paha olo, eikä tunnelmaa helpottanut hirveästi myöskään orastava flunssa, joka meinasi ottaa ylivoiman loppuviikosta. Tällä kertaa olin kuitenkin flunssanretaletta vahvempi ja tappelu päättyikin 1-0 minun hyväkseni! ;) Myös edellämainittu ihminen voi tällä hetkellä jo paremmin ja siltäkin osin mieli on jo hieman rauhoittunut.

Viikonlopun herkkuna grillijuustoa... ;p

Perjantaina kävin työviikon päätteeksi kampaajalla. Se reissu ei jäänyt mieleeni ainakaan millään tavalla parhaana kampaajamuistona: käynti oli ohitse vartissa ja näytin ovesta ulos astuessani hieman Hemulilta... :D Kampaajalla itsellään oli hirveän vahva näkemys siitä, miltä tukkani kuuluisi näyttää ja ensi alkuun hän napsaisikin pelkkien latvojen sijaan useamman sentin hiusten pituudesta pois. Lapsuudessa mieleen pesiytynyt polkkatukka-kammo nosti uudestaan päätään kurkatessani peiliin, sillä mitäpä muuta tukkani tällä hetkellä onkaan kuin kunnon polkkatukka... Argh! :D Onneksi ne sentään yltävät vielä kiinni, sillä mikäli olisin menettänyt hiusten ponnaripituuden, olisi itku ollut varmaan hyvinkin herkässä... :D

Viikonlopun ohjelmassa olikin sitten mm. hiustenvärjäilyä. Tämäkään ei tosin mennyt ihan niin kuin elokuvissa ja näiden kahden väripaketin jälkeen tukkani oli... no, monivärinen. Löytyi ruskeaa, vaaleaa, oranssia ja kaikkia näiden värien variaatioita ja olo oli kuin pienellä sirkusvaunulla. Lopputulos ei suinkaan johtunut ihanasta värjääjästäni, joka sinnikkäästi nyppi raidoitettavia hiuksia värjäyshupun läpi toista tuntia mutinoistani ja väistämisyrityksistäni huolimatta. ;) Vaalennusaine nyt vain sattuu olemaan petollinen kaveri, jonka käyttäytymistä ei oikein voi ennustaa ja näinpä kävinkin ostamassa heti eilisen työpäivän päätteeksi vielä yhden, kastanjanvärisen hiusvärin. Nyt akuutti hiushätä on pelastettu ja näytän taas suht koht ihmiseltä - sitä paitsi alle jääneet vaaleat raidat näkyvät yhä hieman vaaleampana ruskeana ja tehohoidon jälkeen eilinen hamppukasakin on hävinnyt ja jäljellä on jotain, jota voi kutsua jopa hiuksiksi!

Ei, en vieläkään pidä tuosta pituudesta, mutta kaipa siihen tottuu. Oikein kunnon first world problem taas menossa! :D

Tämä viikko sujuu tuttuun tapaan töissä, mutta perjantaina otankin suunnan kohti Helsinkiä ja viikonlopunviettoa Hennan seurassa! :) Pienikin maisemanmuutos toimii usein hyvänä piristysruiskeena ja kontrastina arkeen eikä loppukesäinen Helsinki ole todellakaan huonoin paikka lähteä etsimään vaihtelua. Maisemanmuutosta olisi muuten tiedossa vielä seuraavanakin viikonloppuna, tosin sillä erotuksella, että Nelostietä lähdetäänkin hurruuttamaan etelän sijasta pohjoiseen ja tie viekin kaverin sijasta perheen luo!

Mukavaa viikonjatkoa! :)

Nobody can go back and start a new beginning, but anyone can start today and make a new ending.

Perheeni ja sukuni on ollut aina isokokoista ja olenkin ollut lapsesta asti enemmän tai vähemmän ylipainoinen. Syöminen ja herkuttelu on toiminut minulle aina niin pakokeinona, surun tai ahdistuksen lievittäjänä kuin ilon ja onnistumisten juhlistajana. Liikunnan olemattomasta määrästä on varmaan turha erikseen mainitakaan: muutamaa hassua hiihtokilpailusta saatua hopealusikkaa lukuunottamatta koululiikunta onnistui peruskouluaikana karsimaan sen vähäisenkin liikkumisen ilon - enkä laiskana ja mukavuudenhaluisena ihmisenä pannut sitä kyllä ollenkaan pahakseni. ;) Kun musiikkiharrastukset tulivat mukaan kuvioihin ollessani 11-vuotias, ei luppoaikaa arkisin jäänyt paljon ollenkaan ja tuudittauduin tyytyväisenä siihen aktiivisuudentunteeseen, minkä koulun ja musiikkiopiston välillä tasapainottelu synnytti. Ylipainosta ja isosta koosta ei myöskään liiemmin puhuttu: se oli vain asia, jonka olemassaolo yritettiin piilottaa ja unohtaa kaikin mahdollisin tavoin. Vaikka sisäisesti olinkin epävarma itsestäni ja tyytymätön vartalooni, ajattelin asian vain olevan niin kuin se on ja peittelin oloani puheliaisuudella, hymyllä ja naurulla. Ehkä tästä syystä minua ei ole koskaan kiusattu kokoni tai minkään muunkaan asian takia - annoin ihmisille vaikutelman, ettei paino häirinnyt minua tippaakaan, vaikka todellisuudessa asia pyöri mielessäni päivittäin.

Palloposki ja tiukasta halista hieman hätääntynyt Mikki joskus 2000-luvun alkuvaiheilla.

Rippijuhlat vuonna 2007.

Muuttaessani yläasteen jälkeen Kemiin elämäntapani muuttuivatkin sitten suoraan sanottuna surkeiksi. Koulussa syödyn lounaan lisäksi söin vain harvoin mitään kunnon ruokaa ja jääkaappi täyttyikin mikropitsoista ja limsapulloista, ruokakaappi taas suklaamuroista ja nuudelipaketeista. Voi kamala miten nololta tämän myöntäminen tuntuukaan, mutta näin se lukio-Laura taisi todellisuudessakin elää... :D Täyttäessäni 18 helvetti repesi ja liikkumattomuuden ja huonon syömisen lisäksi mukaan kuvioihin liittyivät lähes viikottaiset baarireissut ja kymmenet kurkusta alas kitatut siiderilitrat. Krapulapäivinä messiin haettiin luonnollisestikin pitsaa ja jumalattomat määrät herkkuja, joita kiskottiin antaumuksella alas koko seuraava päivä.

...tuo vaaleanvioletti oli takuulla vielä se kaikista pukevin väri...

Ylioppineena!

Kävin noina vuosina kyllä satunnaisesti lenkeillä ja muistan harrastaneeni jopa juoksulenkkejä silloin tällöin. Pääsääntöisesti lenkit olivat kuitenkin pitkiä juoruilulenkkejä ystävien kanssa - mielettömän ihania ja tärkeitä, mutta liikunnalliselta kannalta katsottuna täysin riittämättömiä nollaamaan suusta alas tungetut kalorimäärät.

Joulu 2011.

JAMKin avajaispiknikillä viime syksynä!

Pieniä merkkejä muutoksesta alkoi tapahtua vasta viime syksynä, kun vedin muutaman viikon mittaisen ruisleipä-raejuusto-putken ja aloin jopa ensimmäistä kertaa elämässäni tarkkailemaan oikeasti, mitä suuhuni pistän. Se kokeilu loppui syksyllä lyhyeen, mutta tuli jäädäkseen tammikuussa 2013.

Tammikuu. Päätin vuoden alussa jälleen kerran - kuten niin monta kertaa aiemminkin - aloittavani uuden, terveellisen elämän sillä erotuksella, että tällä kertaa olin lopullisesti kyllästynyt olemaan tyytymätön peilikuvaani, väsynyt unen määrästä ja kellonajasta riippumatta sekä liian huonossa kunnossa tehdäkseni yhtään mitään. Jokin pienenpieni asia naksahti kohdalleen pääni sisällä ja se oli menoa se. Hommasin salikortin, aloin syömään kevyemmin ja hakemaan kunnollista rytmiä elämääni ja uusi Laura alkoi muodostua.

Millainen se uusi minä nyt sitten onkaan?

Tämänhetkisen Lauran ruokailutottumukset ovat muuttuneet täysin aiempiin verrattuna. Mikroateriat, pullamössöleivät ja loputtomat suklaalevyt ovat taaksejäänyttä elämää ja jääkaappini perusaineksia ovatkin nykyään salaatit, vihannekset, rahka ja raejuusto. Uuteen ruokavalioon totuttautuminen mielletään usein vaikeaksi ja hermoja raastavaksi, mutta taisin olla alkuvuodesta niin motivoitunut muutokseen, etten rehellisesti sanottuna olisi halunnut syödä mitään muuta. Muutaman kuukauden jälkeen uudet syömiskuviot alkoivat muuttua tavaksi ja nykyään huomaankin täyttäväni ostoskorini kaupassa automaattisesti samoilla rahkapurkeilla, mehukeitoilla, ruisleivällä ja kanasuikaleilla. Vaikka keväinen herkuttelun tiukka kontrollointi on hieman lipsunt kesän aikana, voin ylpeänä todeta, ettei se ole lähelläkään vuoden takaista loputonta karkkien suuhun kaatamista. Kyllä, suklaa on edelleen heikko kohtani ja toisinaan syön sitä vieläkin hieman liikaa, mutta tällä kertaa ainakin tiedostan, mitä liikaa todella tarkoittaa!

Olen ollut myös monta vuotta sitä mieltä, että aamupalan syöminen saa oloni vain kamalaksi ja että on ihan ok olla kokonainen päivä syömättä mitään mättääkseen illalla koko päivän ruokamäärän kurkusta alas. Se, mikä ennen tuntui vain todella kaukaiselta ja epätodennäköiseltä asialta on nyt totisinta totta: syön aamupalan joka aamu heräämisen ajankohdasta riippumatta ja pyrin pienten välipalojen avulla huolehtimaan siitä, ettei ruokailuväli pääse missään vaiheessa päivää venymään liian pitkäksi eikä hirveä nälkä pääse yllättämään heikkoa mieltä. Mikäänhän ei tunnetusti ole pahempaa kuin nälkä ja väsymys yhdistettynä kauppareissuun...

Toukokuu 2013.

Lähinnä sängystä jääkaapille lenkkeilyä harrastaneena olen iloisen yllättynyt myös siitä, että olen löytänyt rakkauden ryhmäliikuntaan ja oppinut jopa käymään ihan sillä perinteisellä punttisalillakin! Helmikuussa hommaamani salikortti toimi melkoisena herätysliikkeenä kauan piilossa olleelle motivaatiolleni ja olenkin löytänyt sisältäni pienen zumbaeläimen, joka rakastaa sheikkailla ympäri liikuntasalia hyvän musiikin tahdissa ;) Jumppavaatteet ovat ehtineet puolen vuoden aikana vaihtua kokoa pienempiin (ja entistä värikkäämpiin, tottakai!) ja lähtemisen vaikeudesta huolimatta olen joka kerta iloinen siitä, että olen raahannut luuni salille hyppimään, pomppimaan ja juoksemaan. Se voi olla yllättävän hauskaa!
Nykyään osaan jopa tuntea jopa huonoa omaatuntoa siitä, mikäli en ole liikkunut muutamaan päivään. Tämä on minulle aivan uusi tunne, jonka löytymisestä olen kuitenkin enemmän kuin iloinen! ;) Liikkumisesta ei ole vielä tullut ihan yhtä automaattista kuin syömispuolesta, mutta olen melko tyytyväinen jo tähän mennessä tapahtuneesta muutoksesta enkä halua odottaa vielä tässä vaiheessa liikoja - loppujen lopuksi takana on lähes 21 vuotta liikkumatonta elämää ja vain puoli vuotta uutta, aktiivisempaa elämäntyyliä.

Kuvan mekko ei mahtunut aiemmin edes päälle, tällä hetkellä se on puolestaan jopa hieman väljä!

Vaikka kovasti väitin tekeväni suuren elämäntapamuutoksen ainoastaan saadakseni oloni energisemmäksi ja kuntoni paremmaksi, olisi melkoista huijausta väittää, ettei painonpudotus ja pienentyvä vartalo miellyttäisi minua vähintään yhtä paljon kuin yleisen olon paraneminenkin. ;) On aika huikeaa shoppailla nykyään vaatteita täysin tavallisista vaatemallistoista sen vanhan tutun plus sizen sijaan, ostaa elämänsä ensimmäiset slim fit-malliset farkut ja mahtua sellaisiin vaatteisiin, joita en olisi saanut vuosi sitten ujutettua päälleni edes öljypullon avustuksella!
On väärin sanoa, että lihavat ihmiset eivät voisi olla onnellisia ja rakastaa itseään sekä ulkonäköään - tiedän monia ylipainoisia ihmisiä, jotka ovat sataprosenttisen ja jopa kadehdittavan sinut itsensä kanssa. Itse en kuitenkaan tuntenut oloani missään vaiheessa mukavaksi omassa vartalossani ja ylipaino on aiheuttanut jatkuvaa epävarmuutta omasta itsestäni ja  vaikuttanut kielteisesti jopa itsetuntoon. Kaikista tärkeintä onkin hyvä olo ja viihtyminen omassa vartalossaan, ei puntarin lukema tai vaatekoon numero. Painon putoaminen ei tietenkään tee ihmeitä, mutta minun on silti pakko myöntää, että itsetuntoni on noussut kilojen häviämisen ansiosta ja olen pikkuhiljaa alkanut tykkäämään siitä olennosta, joka minua peilistä tuijottelee. :) Tästä seikasta kertoo mm. se, että tänä kesänä käytin ensimmäistä kertaa elämässäni farkkusortseja ja itse asiassa niistä muodostuikin muutamaksi kuukaudeksi lempivaatteeni! Eiväthän nämä kintut tai käsivarret mahasta puhumattakaan ole vielä millään tavalla ihanteelliset ja toki työtä on vielä edessä runsaasti, mutta tällä hetkellä olen vain älyttömän iloinen siitä, mihin asti olen päässyt näinkin lyhyessä ajassa. Way to go!

Niin, ja paljonkos sitä painoa nyt onkaan sitten tippunut? Helmikuun 5. päivä tekemästäni ensimmäisestä punnituksesta on nyt yhteensä 20 kiloa aikaa. Enpä olisi uskonut, että voisin jonain päivänä kertoa tällaisen uutisen!

Tänään autuaan tietämättömänä siitä, mitä tuleva bodyattack tulisikaan pitämään sisällään...

Postauksen kirjoittaminen on ollut melko pelottavaa, sillä en ole koskaan puhunut ulkonäöstäni, painostani tai siihen liittyvistä tuntemuksistani näin avoimesti - ainakaan julkisesti! Tuntuu myös siltä, että jokin tärkeä pointti on jäänyt sanomatta tai vaihtoehtoisesti olen ilmaissut jonkin asian niin, että se ymmärretään aivan toisella tavalla kuin haluaisin. En ole edelleenkään mikään esimerkillisen elämän edustaja ja valvon usein liian myöhään, herkuttelen toisinaan enemmän kuin olisi väliksi, saatan haistattaa paskat salille ja juoda liikaa baarissa. Haluan kuitenkin tekstini avulla muistuttaa jokaista teitä siitä, ettei koskaan ole liian myöhäistä tehdä muutosta. Jos et ole tyytyväinen itseesi tai elämääsi, älä tyydy siihen vaan tee asialle jotain! Aika moneen asiaan pystyy loppupeleissä vaikuttamaan itse, kunhan vain haluaa niin. :) Vaikka matkaa omaan ihanneminääni on vielä, olen melko ylpeä tähänastisista saavutuksistani - ja minusta on mahtavaa voida sanoa niin.

It's never too late to start.

Everybody wants happiness, nobody wants pain. But you can't have a rainbow without a little rain.

Kauan odotetusta vapaasta viikonlopusta ei tullutkaan aivan kaikkien odotusteni mukainen. Tarkoituksenani oli rentoutua kaikessa rauhassa, nukkua kunnolla ja tehdä asioita, joista todella nautin. Tokihan niitäkin tuli tehtyä - testasin mm. jo aiemmin mainitusta Good Morning-blogista bongattua mansikka-suklaa-aamiaiskakkua (joka oli muuten melkoista herkkua!), nautiskelin perjantaina postiin kolahtaneen Lifehair-kosmetiikkapaketin sisällöstä, kävin tänään hakemassa herkkusalaatin viereisestä pizzeriasta, lenkkeilin pitkästä aikaa raikkaassa metsässä ihanassa seurassa ja juttelin pitkiä pätkiä puhelimessa minulle tärkeiden ihmisten kanssa. On kuitenkin vaikeaa nauttia olostaan täysillä, kun läheisellä ihmisellä ei ole kaikki hyvin eikä kovasta halusta huolimatta osaa tai pysty auttamaan riittävästi. Vaikka tiedän nyt, että kyseisellä henkilöllä on ympärillään ihmisiä, jotka pystyvät auttamaan häntä enemmän kuin minä tällä hetkellä, on mielenrauha ollut silti melko lailla hakoteillä ja esimerkiksi viime yönä sain unta kunnolla vasta aamukuudelta. Eilisiltainen yksin kotona istuminen ei ehkä tehnyt kovin hyvää tällaiselle huolipeikolle ja näin jälkeenpäin ajateltuna ihmisten ilmoille lähteminen olisi ehkä sittenkin ollut hieman surullisesta mielialasta huolimatta hyväksi.
Kaiken lisäksi "poskiontelotulehdus" on vaivannut koko viikonlopun ja kasvojani on särkenyt ajoittain todella kovastikin. Paineentunne poskissa ja kasvojen alueella aiheuttaa luonnollisesti myös päänsärkyä, joten pipityynyt ja pakastevihannespussit ovat olleet melkoisessa suosiossa viime päivien aikana! :D Verikokeet eivät paljastaneet mitään tavallisuudesta poikkeavaa, joten suuntaan alkuviikosta hieman tarkempiin tutkimuksiin. Toivon mukaan sieltä nyt paljastuu se epäilemäni poskiontelotulehdus, eikä ainakaan mitään sen vakavampaa...

Sallin itselleni tänään pienimuotoisen herkuttelun ja kävin hakemassa kaupasta hieman suklaata illaksi. Ristiriitaista kyllä, herkkujen odotellessa pöydällä syöjäänsä minun ei yhtäkkiä teekään niitä enää mieli. Miten ärsyttävää! :D Ehkäpä suklaahimot heräilisivät, jos laittaisin itselleni jalkakylvyn valmiiksi ja istahtaisin katsomaan Gossip Girliä - mitäs sanotte? ;) Olen muuten melko lailla innoissani tuosta saamani kosmetiikkapaketin sisällöstä: shampoon, hoitoaineen ja hoitosuihkeen lisäksi paketista paljastui myös jalka-, vartalo- ja kuorintavoide sekä jalkasuolaa. Voitin kyseisen paketin Starry Eyes-blogista muutama viikko sitten, joten omia rahojani en tuotteisiin ole käyttänyt. Totta puhuen en olisi varmaan käyttänytkään - enkä tarkoita tällä sitä, että tuotteet olisivat olleet millään tavalla huonoja tai tehottomia. Satun vain olemaan jokaisen kosmetologin ja ihonhoidon ammattilaisen painajainen, sillä pesen meikkini ainoastaan vedellä, rasvaan ihoani silloin kun muistan ja... no, siinäpä se sitten olikin. :D Olen käsittämättömän laiska kaikessa kosmetiikkaan liittyvässä ja hommaan meikkinikin aina vesiliukoisina, jotten joutuisi hinkkaamaan niitä myöhemmin pois puhdistusemulsioiden avulla. Ainakaan tähän mennessä ihoni ei ole protestoinut tätä hoidon olemattomuutta vastaan, mutten ole ihan varma, näkyykö tämä laiskuus asian suhteen mahdollisesti hieman vanhempana. Ehkäpä tämän voittopaketin myötä olisi hyvä alkaa opettelemaan - edes vähän ja silloin tällöin? ;)

Mainostuskikkoja

Sain tänään iltapäivällä sähköpostiini pitkän mainosviestin Jyväskylän keskustassa sijaitsevalta kuntosalilta, johon kävin tutustumassa helmikuussa ennen Kuntomaailman jäseneksi liittymistäni. Sähköposti lähetettiin ilmeisestikin kaikille, joihin kyseiseltä salilta ollaan oltu viimeisen vuoden aikana yhteydessä ja siihen sisältyi tarjous, jolla 20 viestiin nopeimmin vastannutta sai kuukauden kuntoilut erikoishintaan. Ei tässä vielä mitään, mainostustahan tekevät kaikki eikä siinä mitään pahaa ole.

Kuva.

Omat karvani nousivat pystyyn lähinnä viestin melko aggressiivisen sävyn takia: vastaanottajan odotettiin selkeästi olevan reilusti ylipainoinen, äärettömän huonojen elintapojen varassa keikkuva hyväuskoinen hölmö, joka haksahtaa jokaiseen pikadieettiin ja laihdutusvalmisteeseen sellaisen nähdessään. Jäseneksi liittymisen jälkeen ei tarvitse enää ponnistella hokkuspokkus-pussikeittodieettien kanssa (sanaa käytettiin viestin aikana luvattoman monta kertaa) eikä kärsiä pitkistä "rasvanpolttolenkeistä" (no hei, ei siellä lenkeillä mitään plussakaloreitakaan tule!) puhumattakaan siitä, että tarvitsisi elää seuraavaa 12 kuukautta samaan tapaan kuin edellistä vuotta (koska kyllähän siellä tiedetään, miten minä olen vuoteni elänyt). Viestissä myös painotettiin sitä, miten salin treeniohjelmien avulla "on taas mahdollista pukeutua niihin tiukkoihin vaatteisiin, joita en tällä hetkellä pidä". Kylläpäs pidän.

En tiedä, provosoidunko hieman liian helposti tällaisista jutuista, mutta minulle jäi mainoksesta todella ikävä mielikuva enkä ainakaan tämän perusteella liittyisi kyseisen kuntosalin jäseneksi. Voi toki olla, että aikaisemmat huonot kokemukseni pohjustavat tätä mielipidettä tietyllä tapaa (olen saanut kyseisestä paikasta mm. laskun jäsenyydestä, jota minulla ei ollut, sekä kuullut ystävilleni tulleista puhelinsoitoista, joissa heidän kerrottiin voittaneen jostain kilpailusta ilmaisen kuntokartoituksen. Turha varmaan sanoakaan, että mitään kilpailua ei ollut olemassakaan ja että kuntokartoitukseen mentäessä suoraveloitussopimus iskettiin käteen melko lailla saman tien...), mutta tämä ei ole lähelläkään sitä mukavaa, hyvälle mielelle saavaa mainontaa, johon kuntosalit ja muut hyvinvointipalvelut yleensä tähtäävät. Toki on varmasti ihmisiä, jotka motivoituvat tämäntyylisestä negatiivisemmasta mainonnasta ja saavat nimenomaan tällaisista viesteistä sen viimeisen sysäyksen liittyä kuntosalin jäseneksi ja lähteä raivojumppaamaan ylimääräiset kilonsa pois. Itseeni tämä ei kuitenkaan pure, ei sitten yhtään.

Mitä mieltä te olette? Kummanlaiset mainokset iskevät teihin paremmin?

Loppuun vielä suora lainaus sähköpostista:
"Mielenkiintoinen pointti: kolme kuukautta tästä eteenpäin voit olla joko kolme kuukautta vanhempi sekä hiukan painavampi TAI voit olla 5-15kg kevyempi ja 1-2 vaatekokoa pienempi."

all you need is love - but a little chocolate now and then doesn't hurt.

Paluu takaisin tavalliseen arkeen on tuntunut melko mukavalta loppuviikon yövuoroputken jälkeen. Selvisin kyllä rytmin kääntämisestä päälaelleen melko kunnialla ja jääkaappiin varattua Batteryakin tarvittiin vasta viimeisenä yönä, mutta silti olin melko hilpeällä tuulella viimeisenä aamuna tajutessani, ettei seuraavaa yötä tarvitsisi enää valvoa. Satunnaisina työkeikkoina yövuorot vielä takuulla menisivät, mutta kokoaikaiseen yötyöhön en kovin mielelläni lähtisi. Ehkä kyse on ennemminkin asennoitumisesta ja ajattelutavasta kuin mistään "oikeasta ongelmasta", mutten päässyt eroon siitä tunteesta, että olisin jatkuvasti töissä: heräsin iltapäivällä kolmen-neljän hujakoilla ja jumitin pari tuntia telkkarin ääressä vain huomatakseni, että pikkuhiljaa pitäisi alkaa taas valmistautumaan töihinlähtöön. Oli melko ikävää ja raskastakin joutua kyttäämään kelloa koko hereilläoloajan!

No, ainakaan ralliviikonlopun työ-öistä ei puuttunut vilskettä! Hotelli oli ääriään myöten täynnä ja juhlatuulella olevaa porukan päähänpistoja oli kieltämättä mielenkiintoista seurata. Pahemmilta sattumuksilta onneksi kuitenkin vältyttiin eikä vartijaakaan tarvittu paikalle kuin kerran koko viikonlopun aikana. :) Rallihumu oli kuitenkin saanut sekoitettua monen pään ja taisin lukea lehdestä myöhemmin, että viikonlopun aikana kirjoitettiin kaupungin alueella yhteensä 250 ylinopeussakkoa putkaan korjatusta laumasta puhumattakaan. Enpä tahtoisi olla poliisi... :D

Ralleista on vielä pakko avautua sen verran, että nehän eivät oikeastaan kiinnosta minua tippaakaan ja lukeutuvatkin näin ollen mm. JYPin kanssa siihen sarjaan, josta kuuluisi tykätä - nyt kun kerran Jyväskylässä asutaan. En edes muista, kuinka monesti olen kuullut ihmetteleviä kommentteja siitä, miten en ole seurannut SM-jääkiekkoa tai käynyt koskaan katsomassa rallipätkillä autojen suhahtelua ohitse... :D I'm just not into that. Jos totta puhutaan, viettäisin ainakin ralliviikonloput mielelläni jossain muualla kuin kaupungissa teiden tukkeutumisen, kaupungin yleisen ruuhkautumisen ja humalaisten ihmisten multimaalisen määrän takia. Lauantaiaamuna, kovimpien bileiden ollessa ohi,  näin väläyksen kävelykadusta ennen kadunlakaisijoiden saapumista paikalle tallustellessani kotiin nukkumaan. Oksennukset, rikotut pullot ja syömättä jääneet kebabit lojuivat sulassa sovussa vierekkäin asfaltilla pulu- ja lokkiparvien havitellessa parhaita paloja itselleen. Ah sitä näkyä! :)

Tämä viikko tulee onneksi olemaan hieman kevyempi, sillä saan nauttia kokonaisesta vapaasta viikonlopusta! Ajattelin myös aloittaa pienen itsestähuolehtimisoperaation ja ensiaskel tähän tapahtuikin jo tänään kampaaja-ajan varaamisen merkeissä. Hiukseni eivät ole nähneet saksia ikuisuuksiin ja värikin on jo kovaa vauhtia valumassa pois puolivälissä päätä. Jotain on siis aika tehdä, jotta kehtaan näyttää naamaani koulussa syyskuun alussa... :D Samalla ajattelin myös alkaa panostaa liikkumiseen, joka on jäänyt osittain melko vähäiseksi viimeisten viikkojen aikana. Kuntomaailman remontti tulee onneksi päätökseen loppuviikosta ja perjantaista lähtien salille pääseekin nauttimaan uusista, upeista tiloista! :) Ensi viikolla starttaa myös syksyn uusi ryhmäliikuntalukujärjestys, josta saa takuulla ammennettua sitä kaivattua motivaatiota urheilemiseen. Oi että, odotan jo ensi viikkoa näiltä osin!
Huomenna täytyisi myös alkaa soittelemaan lääkäriaikaa opiskelijaterveydenhuollon palatessa kesälomilta, sillä viikkoja jatkunut paineentunne poskionteloissa alkaa jo ottaa päähän - kirjaimellisesti. :/ Kärsin lapsena muutaman poskiontelontulehduksen ja pahoin pelkään, että mokoma on palannut riemastuttamaan päiviäni olemassaolollaan.

Back in business!

Täten nimeän siis elokuun teemaksi take care of yourself! Teen asioita, jotka ovat minulle hyväksi, joista nautin ja jotka tekevät minut iloiseksi. :) Kokeilkaa tekin!

if people sat outside and looked at the stars each night, i bet they would live a lot differently.

Kello on jo lähempänä puolta kahta ja minun pitäisi oikeastaan olla jo nukkumassa. Useamman töissä vietetyn yön jälkeen uni ei kuitenkaan tule silmään puoleenyöhön mennessä sormia napsauttamalla ja tästä syystä olenkin vielä valveilla kummastelemassa ympärille levittyvää hiljaista, rauhallista ja pimeää yötä. Istuskelin aikani parvekkeella haistelemassa raikasta ilmaa ja nauttimassa ympärille levittyneestä tummuudesta kaikessa rauhassa. Vaikka kovasti väitänkin olevani valon lapsi ja saavani energiaa auringosta, pidän kuitenkin tietyllä tapaa myös pimeistä öistä. Fiilis on mukavalla tavalla syksyinen eikä vielä tässä vaiheessa tarvitse murehtia kaamosmasennuksesta - sieltä se aurinko muutaman tunnin päästä taas nousee lämmittämään kesälomalaisia ja meitä muitakin. :)

Meikkejä pestessäni jäin hetkeksi tuijottelemaan omaa naamaani peilistä. Olen todella huono kehumaan ulkonäköäni ja suurimman osan ajasta elänkin ajatellen "eihän se hyvä ole, mutta menköön". Tiedän, ei pitäisi, mutta työstän tätä asiaa vielä itseni kanssa. Tänä yönä huomasin kuitenkin väsymyksestä ja päivän mittaan karisseista meikeistä huolimatta pitäväni kasvonpiirteistäni, hieman hapsottavasta tukastani ja ylipäänsä peilistä minua tuijottavasta naamasta. Eihän se tyyppi nyt niin kamala olekaan - ja sen kanssahan tulen kuitenkin viettämään koko loppuelämäni, joten parempi olisikin oppia tykkäämään! Osittain annan kyllä kunnian vessan tunnelmavalaistukselle, joka pehmentää kivasti piirteitä ja saa silmät näyttämään kirkkaammilta. Vaikka kylppärin loisteputki pitäisi jo ihan aikuisten oikeasti vaihtaa, pidän kuitenkin sinne hätävaraksi laitetuista jouluvaloista kovasti - valaistus on hieman hämärä ja piilottaa niin huoneen kuin kasvojenkin pienet virheet. Pieni pako todellisuudesta on kuitenkin paikallaan itse kullekin aina silloin tällöin ja tähän tarkoitukseen vessan monisävyinen satumaailma on omiaan. No, ehkä meidän vessasta ei ihan satumaailmaa pelkillä valoilla saa...

Nyt taitaa kuitenkin olla jo aika mönkiä peiton alle ja sulkea silmät hetkeksi ennen aamunkajoa. :) Palaillaan asiaan!

bucket list, part I

Rakastan listojen kirjoittamista. Nuorempana minulla oli tapana kirjoittaa ennen matkalle lähtöä lista kaikista mukaan pakattavista tavaroista (miksiköhän en käytä samaa kikkaa enää nykyään...), kalenterit ovat täyttyneet jo vuosikausia to do-listoista ja kauppalistatkin kirjoitan aina huolella, koukeroisesti koristellen. Ei siis mikään ihme, että aloittamani bucket listin kirjoittaminen on tuntunut äärimmäisen koukuttavalta ja kalenterin tyhjät sivut ovatkin saaneet käyttöä loputtomiin kasvavan listan muodossa. Tähän mennessä olen saanut koottua paperille vasta ensimmäisenä mieleeni tulevat asiat ja vaikka jatkoa tuleekin todennäköisesti seuraamaan aina silloin tällöin, ajattelin tulla purkamaan listaani jo tänne blogin puolelle. :) Osa listalta löytyvistä asioista vaatii hieman enemmän aikaa ja pääomaa, kun taas joidenkin kohtien toteuttaminen on huomattavasti helpompaa. Tässä se tulee: my very own bucket list!

Mitä haluan tehdä ennen kuolemaani...

Kuva.

- yöpyä majakassa.
Minua kiehtoisi hirveästi päästä viettämään yö vanhassa majakassa tyrskyävän meren äärellä. Tällaiselle arkajalalle kokemus saattaisi olla myös hieman karmiva, mutta epäilemättä kuitenkin kokemisen arvoinen! Ulkomaiden yöpymismahdollisuuksista en tiedä oikeastaan mitään, mutta eiköhän näillä kymmenellä Suomestakin löytyvällä majoitusmahdollisuuksia tarjoavalla majakalla alkuun päästä. ;) Esimerkiksi Pohjoismaiden korkein Bengtskärin majakka (kuvassa), Muumien seikkailuista Muumipapan majakkanakin tunnettu Söderskärin majakka sekä Suomen vanhimmaksi majakaksi nimetty Utön majakka kiinnostaisivat kovasti! Nyt voidaankin sitten yhdessä laskea, kuinka monta kertaa eräs tietty m-kirjaimella alkava sana saatiinkaan ujutettua näin lyhyeen tekstinpätkään...

- nähdä maailma kuumailmapallosta käsin.
Kuumailmapallolla lentäminen on varmasti yksi yleisimmistä to do-listoilta löytyvistä asioista ja yllättäen se löytyy myös minun listaltani. Mahdollisuuksia hot air balloonin kyytiin pääsemiseen löytyy ympäri Suomea, mutta taivaissa leijuva hinta (hehheh...) on ainakin tähän asti torpannut suunnitelmat kokonaan. Jos joltakin siis löytyy parisataa euroa ylimääräistä, voi summan lahjoittaa tähän osoitteeseen vaikkapa joulu- tai synttärilahjaksi, miksei myös yksinkertaisesti tavallisen arkipäivän piristykseksi... ;)   

Kuva.

  - adoptoida eläin.
Maailma on täynnä löytöeläimiä ja huonoista oloista adoptoituja eläimiä, jotka sulattavat sydämen ja suorastaan huutavat huolenpitoa, turvaa ja rakkautta. Vaikka en juuri tällä hetkellä pystykään hankkimaan omaa kissaa tai koiraa, tulee sekin päivä vastaan jossakin vaiheessa ja uskon adoptoimisen olevan siinä vaiheessa varsin varteenotettava vaihtoehto. :)

- syödä ravintolassa pitkän kaavan kautta.
Opiskelijabudjetilla eläessäni ulkona syöminen rajoittuu monesti darrapitsan hakemiseen baarin jälkeen tai äkillisen nälän tyydyttämiseen Hesen hampurilaisella. Vaikka en olekaan pääsääntöisesti valmis maksamaan kymmeniä euroja yhdestä ateriasta, voisi pitkän kaavan ruokailu alku- ja jälkiruokineen mukava kokemus!

- viettää mökkilomaa kyllästymiseen saakka.
Lapsena tätä kyllästymiseen asti jatkuvaa mökkeilyä tuli harrastettua melko runsaasti, mutta nyt muutaman vuoden ajan jatkuneen kaupunkilaiselämän jälkeen oon alkanut taas arvostamaan mökkielämää ja luonnon läheisyyttä. Tyttö voi lähteä maalta, mutta maaseutu ei koskaan lähde tytöstä vai mites se menikään... Tarkennuksena tähän vielä sellainen pikkuseikka, että ei, minun mielestäni oikealla mökillä ei ole 60" HD-telkkaria, astianpesukonetta, popcorn-konetta tai mini spata. Sähkö voisi olla ihan mukava luksuslisä, mutta ilman juoksevaa vettäkin . Tärkeintä mökkielämälle olisikin järven tai meren läheisyys, hyvä seura ja rauhallinen ympäristö - that's it!


- olla vaihto-oppilas.
Olen tiennyt jo yläasteelta lähtien haluavani päästä joskus vaihto-oppilaaksi. Tällä hetkellähän elän juuri sitä otollisinta aikaa vaihtoon lähtemisen kannalta ja tulevan lukuvuoden tehtäväksi otankin koulumme vaihtokohteisiin tutustumisen - nythän se on tehtävä, jos sen joskus meinaa tehdä! Jostakin syystä Euroopan maat eivät ole hirveästi iskeneet kipinää missään vaiheessa ja haikailenkin vaihtovuodesta Latinalaisessa Amerikassa tai Aasiassa, Aasian maista tarkennuksena vielä Hong Kongista Running With Wild Horses-blogin innoittamana. :D


- tehdä road trip USAssa.
Jep, juurikin se tavallinen rannikolta rannikolle-road trip kummittelee minunkin mielessäni ja haluaisinkin sen joku päivä vielä toteuttaa. Omaa reissua odotellessani tyydyn seuraamaan archie gone lebanon-blogissa alkavaa road trippiä ameriikanmantereella - suosittelen kurkkaamaan, mikäli samantapainen matka kiinnostaa! :)

Kuva.

  - pyöräillä Jyväsjärven ympäri.
Jyväsjärven ympäri pyöräily on ollut mielessäni jo pitkään, mutta jostakin syystä en ole saanut reissua toteutettua vieläkään. How hard is it..? :D Järven ympäri kulkee kevyenliikenteenväylä koko matkalta ja pituutta lenkille taitaa tulla n. 15km. Jotkut asiat ovat ilmeisesti helppoudestaan huolimatta kovin vaikeita... :D

- juosta 10km.
Hieman kuntoilutavoitteitakin tähän väliin! Toiveissani olisi pystyä juoksemaan 10 kilometriä putkeen, mielellään tietenkin ilman sairaalareissua tai mielettömiä rasitusvammoja... :D Tämä kohta kuuluu toisaalta helposti toteutettavien sarjaan, sillä tavoitteen saavuttaminenhan ei vaadi oikeastaan muuta kuin juoksukengät ja aina silloin tällöin vähän aikaa. Se kovin työ tehdäänkin pään sisällä - miten saada itsensä hätisteltyä lenkkipolulle tai talven tullen juoksumatolle tarpeeksi usein, jotta kehittymistä tapahtuisi?

- tehdä jotain, mitä en olisi koskaan kuvitellut tekeväni.
Ei, en tarkoita tällä huumeiden käyttämistä tai prostituutiota, vaan yksinkertaisesti itsensä yllättämistä jollakin pienellä tai suurella asialla! Tämän tarkemmin en osaa asiaa määritellä, mutta uskon että you got the point :)

- oppia puhumaan espanjaa ja venäjää sujuvasti.
Kummankin kielen kohdalla taitotasoni on tällä hetkellä alkeiden tasolla, mutta haluaisin kovasti oppia niin espanjan kuin venäjänkin niin hyvin, että pärjäisin useimmissa tilanteissa kielitaidollani ilman englantiin turvautumista. Venäjän taidosta on takuulla hurjasti hyötyä nykyään jo ihan Suomessakin, espanja nyt on muuten vaan aivan mahdottoman ihana ja kaunis kieli. :) Ei muuta kuin kirjat nenän eteen ja opiskelemaan!

Kuva.

   - päästä limusiinin kyytiin.
Vaikka en yleensä ottaen haikailekaan minkäänlaisen luksuselämän perään, olisi limusiinikyydin testaaminen silti huikeaa!

- kokea Saksan joulumarkkinat.
Olen lukenut saksaa yläasteelta lähtien ja kirjoitinkin sen C-kielenä lukiossa pari vuotta sitten. Kielitaito on päässyt ruostumaan pahasti käyttämättömyyden takia, mutta yksi asia saksantunneilta on jäänyt vahvasti mieleen: joulumarkkinat. Perinteiset ja traditioita pursuavat joulumarkkinat musiikkiesityksineen, moninaisine jouluherkkuineen ja pienine käsityökojuineen kuulostavat yksinkertaisesti ihanalta ja ne on päästävä kokemaan paikan päälle!

Kuva.

- työskennellä matkaoppaana.
En edes muista, kuinka monesti olen joutunut korjaamaan ihmisten hieman harhaanmeneviä käsityksiä siitä, ettei minusta tule ammattikorkeasta valmistuttuani matkaopasta (eikä muuten sitä lentoemäntääkään!). Haluaisin kuitenkin päästä testaamaan matkaoppaan töitä jossain vaiheessa elämääni - vaikka työ on takuulla rankkaa, työpäivät venyvät pitkiksi eikä palkalla todellakaan rikastuta, olisi kokemus varmasti mielenkiintoinen. Ehkäpä lähden valmistumisen jälkeen muutamaksi talveksi etelän aurinkoon... :)

...to be continued...

ps. Tässä oli muuten blogini sadas postaus! Jejeje!