gotta get up and try

Ihan ensimmäiseksi haluan kiittää jokaista viime postaukseen kommentoinutta mielettömän ihanista ja tsemppaavista sanoista! Pienetkin positiiviset sanat piristävät päivää kummasti ja sähköpostin kilahdellessa uusien kommenttien merkiksi on hymykin ollut herkässä. Suuret kiitokset! :)
Ennen muihin asioihin siirtymistä haluaisin vielä linkata teille Helsingin Sanomissa sunnuntaina ilmestyneen tekstin Terve ja lihava, josta Stilettikorkokannan Ulla oli vihjaissut kommenttiboksissa. Juttu on pitkä, mutta täynnä asiaa ja suosittelenkin jokaista teistä kurkkaamaan linkin takaa löytyvää tekstiä! Sieltä voi bongailla aika hyviäkin pointteja:

"Lihavat näyttävät meistä löysiltä, lepsuilta ja veteliltä. He ovat itsekin sisäistäneet tuon ajatuksen. Se ei perustu faktoihin. Laihdutuslääkäri Pietiläinenkin sanoo, että reippaimmat ihmiset joita hän tuntee, löytyvät hänen potilaistaan."

"Ajan henki on sellainen, että pitää pudottaa 30–40 kiloa tai on luuseri, hän sanoo.

"Vastustan sitä, että Suurin pudottaja -kisoissa buuataan sille, joka on laihtunut vain neljä kiloa kuukaudessa. Joku voi laihtua sen verran koko urakassa. Ei sitä pitäisi mitätöidä", Pietiläinen sanoo."

"Kivalta tuntuu, että muutos huomataan, mutta en minä kehuissa kylve. Painon kommentointi on aina painoterroria, myös se, kun sanotaan, että ootpa sä laiha."

Asiasta kukkaruukkuun: havahduin tässä juuri siihen, etten ole kuluneen viikon aikana päivitellyt blogia juuri nimeksikään. Eipä sillä, arki on rullannut aika lailla vanhoja, tuttuja ratojaan eikä tällä suunnalla ole tapahtunutkaan hirveästi mitään uutta tai erikoista. Viime viikolla mieltä painoi edelleen erään minulle läheisen ihmisen paha olo, eikä tunnelmaa helpottanut hirveästi myöskään orastava flunssa, joka meinasi ottaa ylivoiman loppuviikosta. Tällä kertaa olin kuitenkin flunssanretaletta vahvempi ja tappelu päättyikin 1-0 minun hyväkseni! ;) Myös edellämainittu ihminen voi tällä hetkellä jo paremmin ja siltäkin osin mieli on jo hieman rauhoittunut.

Viikonlopun herkkuna grillijuustoa... ;p

Perjantaina kävin työviikon päätteeksi kampaajalla. Se reissu ei jäänyt mieleeni ainakaan millään tavalla parhaana kampaajamuistona: käynti oli ohitse vartissa ja näytin ovesta ulos astuessani hieman Hemulilta... :D Kampaajalla itsellään oli hirveän vahva näkemys siitä, miltä tukkani kuuluisi näyttää ja ensi alkuun hän napsaisikin pelkkien latvojen sijaan useamman sentin hiusten pituudesta pois. Lapsuudessa mieleen pesiytynyt polkkatukka-kammo nosti uudestaan päätään kurkatessani peiliin, sillä mitäpä muuta tukkani tällä hetkellä onkaan kuin kunnon polkkatukka... Argh! :D Onneksi ne sentään yltävät vielä kiinni, sillä mikäli olisin menettänyt hiusten ponnaripituuden, olisi itku ollut varmaan hyvinkin herkässä... :D

Viikonlopun ohjelmassa olikin sitten mm. hiustenvärjäilyä. Tämäkään ei tosin mennyt ihan niin kuin elokuvissa ja näiden kahden väripaketin jälkeen tukkani oli... no, monivärinen. Löytyi ruskeaa, vaaleaa, oranssia ja kaikkia näiden värien variaatioita ja olo oli kuin pienellä sirkusvaunulla. Lopputulos ei suinkaan johtunut ihanasta värjääjästäni, joka sinnikkäästi nyppi raidoitettavia hiuksia värjäyshupun läpi toista tuntia mutinoistani ja väistämisyrityksistäni huolimatta. ;) Vaalennusaine nyt vain sattuu olemaan petollinen kaveri, jonka käyttäytymistä ei oikein voi ennustaa ja näinpä kävinkin ostamassa heti eilisen työpäivän päätteeksi vielä yhden, kastanjanvärisen hiusvärin. Nyt akuutti hiushätä on pelastettu ja näytän taas suht koht ihmiseltä - sitä paitsi alle jääneet vaaleat raidat näkyvät yhä hieman vaaleampana ruskeana ja tehohoidon jälkeen eilinen hamppukasakin on hävinnyt ja jäljellä on jotain, jota voi kutsua jopa hiuksiksi!

Ei, en vieläkään pidä tuosta pituudesta, mutta kaipa siihen tottuu. Oikein kunnon first world problem taas menossa! :D

Tämä viikko sujuu tuttuun tapaan töissä, mutta perjantaina otankin suunnan kohti Helsinkiä ja viikonlopunviettoa Hennan seurassa! :) Pienikin maisemanmuutos toimii usein hyvänä piristysruiskeena ja kontrastina arkeen eikä loppukesäinen Helsinki ole todellakaan huonoin paikka lähteä etsimään vaihtelua. Maisemanmuutosta olisi muuten tiedossa vielä seuraavanakin viikonloppuna, tosin sillä erotuksella, että Nelostietä lähdetäänkin hurruuttamaan etelän sijasta pohjoiseen ja tie viekin kaverin sijasta perheen luo!

Mukavaa viikonjatkoa! :)