älä jarruta, älä luovuta, muuten et mitään sä saavuta

Etsiskellessäni tässä eräänä päivänä jotain ruokakaapin uumenista silmiini osui yhtäkkiä läjä karkkia. Oon kyllä tiennyt, että keittiön perimmäiseen kaappiin on tullut viikkojen ja kuukausien aikana tungettua vähän yhtä sun toista suklaan-, karkin- ja herkuntapaista, mutta en arvannut lopputuloksen olevan ihan näin... massiivinen:

Nyt kuvaa katsoessani huomaan, että jossain päin keittiötä majailee vielä ainakin yksi Fazerin Sininen sekä muutama Helsingistä ostettu, pienempi suklaalevy. Tämän lisäksi pakasteesta (tai siis tällä hetkellä parvekkeelta pakastimen ollessa sulatuksen uhrina) löytyy muutama paketillinen jäätelöä, glögijuustokakkua sekä marjapiirakkaa - kokonaisuudessaan tästä kaikesta voisi siis kasata melkoisen herkkuarmeijan! :D Ei muuten oo mitenkään epäselvää, mikä mun akilleenkantapääni herkkujen suhteen on... ;)

Tässä vaiheessa mun on todettava, että oon aivan mielettömän ylpeä itsestäni. Jokin aika sitten herkkujen säilyttäminen (vieläpä avattuna!) kaapissa oli täysi mahdottomuus ja kaikki ostamani suklaat ja muut namit hävisivätkin yleensä ääntä nopeammin käden hakeutuessa jokaisella keittiöreissulla kuin automaattisesti suklaalevyn suuta kohden. Tää taitaa olla tuttu ongelma useammallekin meistä: herkkuhimo on helppoa pitää hallinnassa niin kauan, kun kotoa ei löydy mitään epäterveellistä ja rasvaista ja illalla iskevän suklaahimon sammuttaminen vaatisi erillistä kaupassakäyntiä. Kun kaappeihin kuitenkin jää esimerkiksi leffaillan tai illanistujaisten jäljiltä suklaalevyn rippeet tai muutama kakunpalanen, huomaakin sitten yhtäkkiä ajattelevansa jatkuvasti niitä kaapissa majailevia herkullistakin herkullisempia suklaanpalasia, tumman samettisia lakritsinpalasia tai rapean rouskuvia keksejä. Tuttua, eikö totta? ;) Herkut suorastaan huutavat kaapista luokseen ja tässä vaiheessa kieltäytyminen on monesti todella vaikeaa.

Kuva.

En oikein tiedä, missä vaiheessa oma itsekurini on kasvanut siihen pisteeseen, että kykenen suhteellisen helposti sivuuttamaan karkkihyllyn antimet ja kieltäytymään tarjotusta suklaapalasta ilman ongelmia. Pieni makeannälkä on yleensä helppo taltuttaa esimerkiksi hedelmien tai pähkinöiden avulla, mutta toisinaan se oikea, todellinen herkkuhimo ottaa edelleen vallan ja siinä vaiheessa hedelmävaihtoehto saa aikaan lähinnä pahan mielen - suklaata tänne ja heti! :D Koska en pudota painoani, noudata minkäänlaista ruokavaliota tai treenaa esimerkiksi fitness-kisoihin, ei mulla oo mielestäni mitään syytä pidättäytyä täysin herkuttelemasta ja muutama pala jotain hyvää silloin tällöin toimii hyvän olon lähteenä siinä missä liikunta ja lepokin :) Oon vakaasti sitä mieltä, että herkkuja ja mua ei voi erottaa kokonaan toisistamme ja se joka sanoo, ettei ihminen oikeasti tarvitse suklaata, saa luvan varoa nahkaansa... :D

Vinkkejä itsekurin kehittämiseen löytyy etenkin näin tammikuisen treeni-innon ollessa korkeimmillaan lähes jokaisesta naistenlehdestä sekä blogista, mutta aattelin listata tähän alle muutaman omalla kohdallani varsin toimivaksi osoittautuneen niksin. Itsekurin parantaminen koostuu monien muiden asioiden tapaan loppujen lopuksi useasta pienestä jutusta, mikä olis hyvä yrittää pitää mielessä: kyseessä ei ole yksi horisontissa siintävä, iso ja tavoittelematon jäävuori, vaan kymmenistä ja taas kymmenistä, helpommin lähestyttävistä jääkuutioista muodostuva kokonaisuus. :) Haluaisin vielä korostaa, että kyseiset kommentit pohjautuvat täysin mun omiin kokemuksiin eivätkä samat vinkit siis välttämättä toimi jokaiselle!

1. Syö hyvälaatuista, terveellistä ruokaa useina pieninä annoksina pitkin päivää. Kun olet kylläinen ja saat riittävästi tarvitsemiasi ravintoaineita syömästäsi ruoasta, tunnet olosi kylläiseksi eikä hallitsematonta herkkuhimoa pääse syntymään yhtä helposti. Jääkaapin täyttäminen terveellisillä aineksilla auttaa kummasti tässäkin asiassa ja kunnon ruokaa tulee takuulla syötyä, kun vaihtoehtona ei ole isoa ranskalaispussia ja nakkipakettia! /edit Kommenttimuistutuksen jälkeen lisäisin tähän vielä riittävän veden juomisen - monesti olon ollessa nälkäinen kyse onkin todellisuudessa janosta. Lasillinen kylmää vettä on toimiva ratkaisu moneen ongelmaan, usein myös tähän!

2. Tunne itsesi ja juuri sinua motivoivat tekijät. Haluatko pudottaa painoa, syödä terveellisemmin, vähentää sokerin määrää vai yksinkertaisesti testata itseäsi? Kun itsekuri meinaa pettää, mieti, mikä on lopullinen tavoitteesi ja pohdi vielä kerran, haluatko todella syödä nenäsi edessä olevan herkun vai popsisitko ennemmin vaikka omenan? Itselläni tässä kohtaa toimi monesti ajatus siitä, miten heitän päivän treenin täysin harakoille napsimalla karkkeja kaapista illan aikana. Toimi! ;)

3. Nuku riittävästi. Väsyneenä herkkuhimo kasvaa tunnetusti uskomattomiin mittasuhteisiin ja rasvaa tihkuva ruoka houkuttelee lähes poikkeuksetta terveellisempiä vaihtoehtoja enemmän.
4. Kokeile hieman terveellisempiä herkkuja. Paitsi jo mainitsemani hedelmät ja marjat, myös hieman terveellisemmät herkutteluvaihtoehdot toimivat usein hyvänä makeannälän karkoittajana. Netti on pullollaan erilaisia reseptejä ja vinkkejä ns. "parempien" herkkujen valmistamiseksi ja kannattaakin heti alkuun kurkata ainakin blogimaailman kiistattomat tähdet tältä saralta: Terveen Hyvää, The Good Morning sekä Isompi hymy, pienempi tyttö. Näistä jokainen sisältää loistavia, terveellisiä ja joka kodista löytyvistä ainesosista valmistettuja ruoka-, välipala- sekä jälkiruokavinkkejä, joita ainakin itse tykkään testailla niin usein kuin mahdollista! :) Omia suosikkejani oon nostellut tänne blogiin aina silloin tällöin ja tuun tekemään näin jatkossakin!

5. Älä ole liian ankara itsellesi! Herkuttelu silloin tällöin on sataprosenttisen sallittua ja useissa tapauksissa totaalikieltäytyminen johtaa lopulta massiiviseen repsahdukseen, jonka seurauksena koko homma riistäytyy täysin käsistä. Vaikka yllämainitut terveellisemmät herkkuvaihtoehdot ovatkin monesti vähintään yhtä hyviä kuin alkuperäiset, rasvaa, sokeria ja vehnäjauhoja sisältävät versionsa, on sen ihan aidon, oikean pullankin syöminen ihan sallittua silloin tällöin! ;) 

Kuva.

Itsekurin paranemisen huomaaminen sai mut innostumaan siinä määrin omista kyvyistäni, että päätin haastaa itseni uudemman kerran. Tällä kertaa kohde valikoitui hieman sattumalta - voisi jopa sanoa, että se iski joululoman jälkeisenä arkiaamuna kuin salama kirkkaalta taivaalta. Nyt minä oikeasti lopetan tupakan polttamisen. 

Oon polttanut jo muutaman vuoden ajan suhteellisen säännöllisesti ja lopullinen tumppaaminen on ollut mielessä jo jonkin aikaa. Jostain syystä en kuitenkaan oo saanut itsestäni irti niin paljon, että ryhtyisin tosissani toimeen asian suhteen. Välillä oon miettinyt, miten älyttömän ristiriitaista on kannattaa terveellisiä elämäntapoja, liikkua paljon ja syödä hyvin, kun samanaikaisesti kiskoo keuhkoihinsa hirveän määrän erilaisia myrkkyjä useamman kerran päivässä - oon tuntenut itseni välillä suoraan sanottuna melko tekopyhäksi :D No, jonkinlainen potku persauksille tapahtui kuitenkin loman jälkeisenä ekana arkipäivänä, sillä parin koulukaverini kommentoidessa mun tupakalle menemistä tauon aikana aloinkin yhtäkkiä ajattelemaan, että hetkonen. Voisihan sitä vaikka oikeasti lopettaakin.

Tuon ajatuksen jälkeen poltin ainoastaan pari tupakkaa ja vaikka tarkoituksena ei ollutkaan lopettaa kuin seinään, kävi siinä loppujen lopuksi kuitenkin juuri niin. En halunnut asettaa itselleni täyttä nollatoleranssia polttamisen suhteen heti aluksi (koska totaalikieltäytymiset ei vaan toimi mun kohdallani), mutta kun aloin tupakanhimon iskiessä miettimään oman harmistukseni ja pettymykseni määrää, jos todella polttaisin sen tupakan... No, loppujen lopuksi lopettaminen hoitui siis hyvinkin nopeasti :D Takana on tällä hetkellä yli kaksi viikkoa (tarkalleen ottaen 16 päivää!) täysin savutonta elämää enkä voi kuin ihmetellä, miten helppoa kaikki onkaan loppupeleissä ollut. Varauduin tietenkin jäätävään migreeniin, pahoinvointiin ja huimaukseen, lihomiseen ja mielialan laskuun, mutta ensimmäisen päivän pienen päänsäryn ja huonon olon lisäksi nikotiiniriippuvuuden olemassaolosta ovat kielineet lähinnä kiukku- ja kärttyisyyskohtaukset ekan viikon aikana. Missään välissä en oo myöskään testannut nikotiininkorvikkeita, sillä kummallista kyllä, ajatus niistä ällöttää mua todella paljon :D Loppujen lopuksi mun polttaminen onkin siis tainnut olla lähinnä ällöttävä, pahanhajuinen ja hengenvaarallinen tapa, josta irti päästäminen on tainnut olla elämäni parhaimpia päätöksiä!

Haha, tällaisia kevyitä ajatuksia näin perjantai-illan kunniaksi! :D Herättääkö tää teksti teissä jonkinnäköisuä ajatuksia, mielipiteitä, kommentteja tai vastaväitteitä? Sana on vapaa!