be a dreamer, a doer, a believer.

Kuten jo vuodenvaihteessa mainitsin, en tehnyt tänä vuonna yhtään varsinaista lupausta tulevan vuoden varalle. Vaikka kiveenhakattuja päätöksiä tai koko tuttavapiirille kuulutettuja lupauksia uudesta, paremmasta elämästä ei tällä kertaa omalta osaltani ole olemassakaan, oon silti pyöritellyt päässäni muutamaa itseeni liittyvää kehittämisen kohdetta. Jokaisessa pian mainitsemassani asiassa on jo edellisen vuoden aikana tapahtunut huomattavaakin edistystä aiempaan verrattuna, mutta kasvunvaraa löytyy yhä edelleen rutkasti! ;)

Haluan lopettaa turhan murehtimisen ja stressaamisen. Miksi niin monia asioita tulee pyöriteltyä päässä edestakaisin sellaisinakin hetkinä, kun tietää varsin hyvin olevansa kykenemätön tekemään asian hyväksi yhtään mitään? Käytän suhteessa järjettömän paljon aikaa tulevien juttujen miettimiseen ja stressaamiseen verrattuna siihen, miten kauan itse asioiden tekemiseen lopulta meneekään. Täysin hyödyttömällä huolehtimisella ja pohtimisella paitsi tuhlaan energiaa, vaikutan monesti samalla myös mielialaani negatiivisesti - ja kukapa nyt haluaisi tahallaan herättää itsessään väsymyksen, ahdistuksen ja ärtymyksen tunteita? Tästä eteenpäin tarkoituksena olisikin siis pysähtyä aina aika ajoin miettimään sitä, onko ajatukset tullut taas suunnattua liian tiiviisti niihin ns. "turhiin seikkoihin" ja pyrkiä ylimääräisen ajatustyön sijaan keskittymään asioiden tekemiseen. Vanhan sanonnan poissa silmistä, poissa mielestä noudattaminen voisi tehdä aina silloin tällöin ihan hyvää! ;)

Samasta asiasta oon kirjoittanut kokonaisen postauksen verran jo syksyllä sekä edellisenä keväänä stressatessani kouluhommista oikein urakalla - käykäähän kurkkaamassa, mikäli kiinnostaa :)

Haluan tavoitella ja toteuttaa pitkäaikaisia haaveitani. Tähän asti myönnän eläneeni monelle tuttua "sitten kun"-elämää: Sitten kun mulla on rahaa, aikaa, ammatti, työpaikka, rohkeutta.... listaa voisi jatkaa loputtomiin. Kuluneen vuoden aikana oon lopultakin herännyt tajuamaan sen tosiasian, että täydellistä hetkeä haaveiden toteuttamiselle ei välttämättä tule koskaan - oonko todellakin kuvitellut saavani jonain päivänä puolen vuoden palkallisen loman vakituisesta työstäni, muutaman tonnin matkakassan käyttööni ja suoranaisen kehotuksen lähteä kiertämään maailmaa? Niinpä. Koska tällaisia juttuja harvemmin tapahtuu meille normaaleille, lottoarvonnat autuaasti unohtaville pulliaisille, taitaa paras keino haaveiden saavuttamiseksi olla nostaa peppu ylös sohvalta, kerätä kaikki olemassaoleva sisu sekä rohkeus kasaan ja alkaa tekemään asioiden eteen jotain. :D

Edistystä haaveiden tavoittelussa on toki ollut huomattavissa esimerkiksi elämäntapamuutoksen tiimoilta, mutta kehityksen kohteita löytyy vielä muiltakin osa-alueilta. Vaihtoon lähteminen on ollut mulle the dream koko mun pienen elämäni ajan ja oon haaveillut vaihto-oppilasvuodesta ensimmäisen kerran muistaakseni jo ala-asteella. Nyt, kun elän asian toteuttamista ajatellen ehdottomasti kaikista otollisinta aikaa, huomaankin pyörittäväni pään uumenissa loputtomiin jatkuvaa tekosyiden listaa: ei mulla ole varaa, no mites se asunto sitten, voi kamala miten paljon järjestelemistä näissäkin asioissa on. Suu tukkoon, nainen, ja toimintaa! Asioilla on tapana järjestyä eikä mikään niin mitätön seikka kuin asunnon pohtiminen voi olla esteenä vuosikausia itäneelle haaveelle. Myös ulkomailla työskentely sekä matkustelu sijoittuvat haavelistassa hyvin korkealle ja näidenkin osalta pätee sama tosiasia kuin vaihtoon lähtemisenkin kanssa: ei muuta kuin korvaan kuiskailevat epäilyksen siemenet kauas pois, pelot kauimmaiseen nurkkaan ja tarttumaan innolla uuteen haasteeseen! :) Hyvä lähtökohta tälle oli syksyinen ex tempore-idea varata yksin lentoliput kaupunkiin, josta mulla ei ollut mitään käsitystä - Praha, täältä tullaan!

...ja ei, kaikkia haaveita ei tarvitse toteuttaa tulevan vuoden aikana! :D

Vaikka rakastan tietynlaisia rutiineja elämässä, haluan silti tehdä ja kokea jotain uutta ja odottamatonta. Uuden juustolajin ostaminen kaupasta, eksoottisen ruokalajin testaaminen ravintolassa, suunnittelematon bileilta osittain tuntemattomassa seurassa, entuudestaan tuntemattoman lenkkipolun valitseminen, keskustelun aloittaminen vieraan ihmisen kanssa bussipysäkillä, kimppakyydin hommaaminen paikkaan, jossa ei ole ennen tullut käytyä... Tapoja tämän toteuttamiselle on useita eikä mikään uusi asia ole liian pieni tämän tavoitteen toteuttamiseksi! :) Kukapa nyt haluaisi hukkua ja tukehtua omaan, päivästä toiseen samanlaisena toistuvaan arkeensa ja toimia aina, joka ikisessä tilanteessa samalla tavalla kuin aina ennenkin? En minä ainakaan!

Haluan oppia elämään hetkessä sekä huomaamaan elämän pienetkin ilot. Tästäkin aiheesta oon kirjoitellut blogiini aiemminkin, mutta yhä edelleen haluan opettaa itseäni nauttimaan elämästä juuri nyt sellaisena, kuin se mun ympärillä levittäytyy. Elämme suurimman osan päivästämme uppoutuneena joko menneisyyteen tai tulevaisuuteen: mitä tänään syötäisiin, eilen illalla oli niin mukavaa, enää viikko lomareissuun, voi kun se edellinenkin oli niin ihana. Kun tähän päälle vielä lisää kaiken tietokoneen ja television ääressä vietetyn ajan, ovat juuri kulloinkin elettyyn hetkeen keskitetyt ajatukset todellakin vähissä. Päivittäin tekisi hyvää pysähtyä hetkeksi, katsella maailmaa ympärillään, haistella ympäristöstä tulevia hajuja ja tuoksuja ja keskittyä pienimmänkin taustahälyn rekisteröimiseen omassa päässään - monet pienet mutta merkitykselliset asiat voivat muuten vilahtaa ohitsemme ilman, että edes tiedostamme niitä!

Haluan mahdollisista ulkoisista paineista huolimatta kuunnella itseäni ja panostaa omaan hyvinvointiini. Toisinaan on päiviä, jolloin muiden ihmisten ruokapäiväkirjat ja viikottaiset treenimäärät ajautuvat kuin huomaamatta mielen perukoille ja alkavat paukuttamaan sanomaansa sieltä pääkopan syövereihin: Kun muutkin, niin kai nyt sinäkin? Tuokin treenaa kymmenen tuntia viikossa, pitäisiköhän munkin, on tuo viis tuntia aika mitätön suoritus verrattuna tuollaiseen määrään. STOP! Maailma tarjoaa meille jatkuvasti erilaisia muotteja, joihin meidän oletetaan mahduttavan itsemme. Mikäli maailma ei sitä tee, tapahtuu tämä muottien syntyminen viimeistään omassa pääkopassa vertailemalla omaa toimintaa muiden elämään ja tekemällä näin johtopäätöksiä siitä, miten itsekin kuuluisi toimia.

Oon päättänyt alkaa tietoisesti vaimentamaan noita sinnikkäitä ääniä päässäni ja keskittyä sen sijaan kuuntelemaan omaa oloani ja fiilistäni - aina ei huvita lähteä viihteelle eikä aina ole myöskään pakko tehdä niin. Jos kroppa on totaalisen jumissa, ei ehkä kannata vetää päälle rääkkitreeniä, vaikka niin olisi edellisenä päivänä suunnitellutkin tekevänsä. Vaikka vieressä istuva kaveri napsii porkkanoita leffaeväänä, se ei tarkoita sitä, etten itse saisi herkutella kauan haaveilemallani suklaapatukalla - toisaalta muiden herkutellessa leivonnaisilla ja karkeilla oon aina oikeutettu jättämään itse herkut välistä, jos siltä tuntuu. Omaa itseään kuuntelemalla pääsee yleensä ottaen pitkälle, sillä pääsääntöisesti ottaen se, mikä tuntuu hyvältä, tekee myös hyvää! Tässäkin toki omalla järjellä sekä lakipykälillä on melkoisen suuri merkitys... ;)

Tällaisten asioiden kanssa aattelin alkaa työskentelemään uuden vuoden kunniaksi! Onkos siellä ruudun takana tehty jonkinlaisia lupauksia tai asetettu tavoitteita? :)

Kuvat: Pinterest