Tammikuun kirjavinkki

"Joskus kysytään, eikö minua pelota matkustaa. Minua pelottaa enemmän paikalleen jääminen. Minua pelottaa se, että alkaisin kuvitella, että tarvitsen asioita, joita en oikeasti tarvitse: olen toistaiseksi onnellinen ilman älypuhelinta ja espressokonetta. Minua pelottaa, että alkaisin pelätä asioita, joissa ei ole mitään pelkäämistä."

Yksi joululoman lukupakettiini kuuluvista kirjoista oli palkitun matkakirjailija Satu Rommin viime syksynä ilmestynyt teos Teetä ja temppeleitä - matkakirjoituksia Thaimaasta, Burmasta ja Kambodžasta.

Odotin kirjan kertovan matkapäiväkirjamaiseen tyyliin reissaamisesta Kaakkois-Aasiassa, kuvailevan paikallista elämää ja kulttuuria sekä antavan mahdollisesti vinkkejä reppureissaamista suunnitteleville - toisin sanoen ajattelin kauniiden kansien sisältävän lähinnä mukavan kevyen, eksoottisen nojatuolimatkan Aasian ihmeisiin. Teos onnistui kuitenkin yllättämään todella positiivisesti, sillä paitsi kaikkea edellämainittua, laittaa Rommi lukijansa pohtimaan asioita toden teolla käsittelemällä matkakuvausten ohella turismia ilmiönä, vastuullisen ja eettisen matkailun merkitystä sekä alueen monisäikeistä historiaa. Turismin aiheuttamat lieveilmiöt ja negatiivisetkin puolet kohdataan suorasanaisesti, mitään piilottelematta ja alueiden tämänhetkisiin oloihin päästään kurkkaamaan muun muassa haastattelujen sekä kirjailijan tekemien havaintojen kautta. Historian tapahtumat kiedotaan ymmärrettäviksi syy-seuraussuhteiksi ja lukijaa autetaan ymmärtämään, miksi asiat tällä hetkellä ovat niin kuin ne ovat.

Etenkin Thaimaa mielletään monesti pitkiä hiekkarantoja, herkullista ruokaa ja kauniita tyttöjä pursuilevaksi lomaparatiisiksi eli toisin sanoen paikaksi, missä turistit voivat rentoutua, juhlia ja nauttia elämästä sydämensä kyllyydestä ilman huolen häivää. Eihän tässä sinänsä ole mitään vikaa, mutta harva aurinkolomailija ajattelee kuitenkaan lomansa syvempää merkitystä maahan, sen asukkaisiin ja elinoloihin. Miten vastuullista on kannattaa seksiturismia? Miksi paikallisia kohtaan on ikään kuin oikeutettua käyttäytyä röyhkeästi ja epäoikeudenmukaisesti? Kenen pussiin kadulla kerjäävälle pojalle antamasi kolikko oikeasti menee? Onko vapaaehtoistyöllä aina ainoastaan positiivisia vaikutuksia?

"Thaimaalaiset hymyilevät silloin, kun he eivät halua menettää kasvojaan, tai kun he eivät halua kenenkään muun menettävän kasvojaan. Niinpä he hymyilevät, kun turistit käyttäytyvät typerästi, loukkaavasti tai jopa vihamielisesti. Ja jos turisti hermostuu turhanpäiväisesti ja alkaa meuhkata, thaimaalaiset hymyilevät, koska heitä hävettää huonosti käyttäytyvän turistin puolesta."

Paitsi turistien suosimaa Thaimaata, käsitellään kirjassa myös suuremmalle yleisölle hieman tuntemattomampia Burmaa sekä Kambodžaa. Kertomukset pitävät sisällään lukuisia mielenkiintoisia seikkoja paikallisista ihmisistä sekä lähihistorian tapahtumista, enkä meinannut suoraan sanottuna malttaa laskea kirjaa sekunniksikaan käsistäni! :D Tavallisista reissukertomuksista poiketen Teetä ja temppeleitä pureutui huomattavasti syvemmälle matkailuun ja sen vaikutuksiin mennen ajoittain reilusti mukavuusalueen ulkopuolelle, pelkäämättä epämukavan olon, surun ja kauhun tunteiden herättämistä. Pelkkää kauhukuvien maalailua lukeminen ei kuitenkaan ollut, sillä myös paljon puhutut Aasian kulttuurilliset rikkaudet, monimuotoinen väestö sekä upea luonto saivat täysin ansaitsemaansa positiivista huomiota. Lisäksi matkakertomusten lomassa oli useita, ainakin mulle itselleni uusia ja todella mielenkiintoisiksi osoittautuneita faktatietoja, jotka jättivät aivot raksuttamaan täydellä teholla vielä pitkään kirjan luettuani. 

Tässäpä siis jokaiselle matkailusta ja Aasiasta kiinnostuneelle loistava yhdistelmä kokemuksia, haastattelujen kautta kerättyjä kommentteja sekä puhdasta faktaa kiinnostavassa ja kauniissa paketissa! ;) Oon vakaasti sitä mieltä, että jokaiselle Aasiaan matkustavalle pitäisi lykätä tämä opus käteen heti koneen noustua Helsinki-Vantaalta ja velvoittaa ihmiset lukemaan se läpi ajatuksen kanssa ennen määränpäähän saapumista - ehkäpä turismin ylläpitämiä epäkohtia saataisiin sillä tavoin nostettua ihmisten tietoisuuteen ja niihin kiinnitettäisiin nykyistä enemmän huomiota? Esimerkiksi seksiturismin osalta pelkästään länsimaalaisten valistaminen ei valitettavasti poista ongelmaa, sillä ainakin mulle itselleni hieman yllättäen prostituutiota ja ihmiskauppaa ylläpitävätkin ennen kaikkea paikalliset ja naapurimaista saapuvat matkailijat. Asiat ovat arkoja ja piiloteltuja, mutta niiden esiinnostaminen voisi mahdollisesti auttaa ongelmien kitkemisessä edes hieman. 

"Ymmärrän, että ihmisillä ei ole aikaa tehdä paljon tutkimustyötä. He käyvät töissä siihen hetkeen asti, kun he lähtevät lomalle. He haluavat mennä lomalle, nauttia kauniista maisemista ja mukavista ihmisistä, syödä hyvää ruokaa ja sanoa kotiin palatessaan, että siellä oli tosi ihanaa, ihmiset ovat tosi kivoja, majoitus oli hieno, ja niin edelleen. Mutta jos todella haluaa matkustaa tietoisesti ja vastuullisesti, on oltava vähän kaukonäköisempi ja tiedostettava, mitä tukee matkustamalla jonnekin. Ja tiedostettava se, ettei kaikki ole sitä, miltä se sinusta näyttää."

 Muistakaa myös Satu Rommin aikaisemmat teokset: Kahvia ja guruja eli kolme vuotta Intiassa (2009) sekä Moottoripyörällä Himalajalle (2011).