Hän.

Vartalo takertui peittoon eivätkä silmät olisi millään halunneet aueta aamulla herätyskellon soidessa. Hän vilkaisi kelloa ja nousi huokaisten ylös.

Hän aloitti päivänsä pehmeästi makuhermoja hivelevällä maitokahvilla, lautasellisella makean hedelmäistä puuroa sekä lasillisella kirpsakan virkistävää sitruunavettä. Aamun blogipäivityksissä puhuttiin pepun ulkonäön ja oikeanlaisen muodon tärkeydestä miesten miellyttämiseksi sekä Uuden-Seelannin upeista, elokuvistakin tutuista maisemista.

Työnteon lomassa hän vietti työvuoronsa nauraen työkaverin huonoille vitseille, ihastellen ja maistellen tämän kahvitauolle hakemia pääsiäismuffinseja sekä matkustaen päänsä sisällä uusiin, ihmeellisiin maihin. Ymmärsi myös, miten etuoikeutettu oli pystyessään haaveilemaan kaukomailla seikkailusta tietäen, että haaveiden toteutuminen oli lähinnä hänestä itsestään kiinni.

Hän ärsyyntyi erään henkilön uskomattoman hitaaseen järjenjuoksuun, mutta leppyi pian tajutessaan olevansa itsekin turhan usein se kanootista rannalle jäänyt inkkari. Mielikuva hymyilytti ja ärtymys kaikkosi huvittuneisuuden tieltä.

Hän oli kiitollinen siitä, että jo useamman päivän omituista ääntä pitänyt punainen mummotunturi kuljetti hänet jälleen kerran turvallisesti kotiin saakka. Mielessään hän rukoili pyörän kestävän vielä alkuviikon ajan ja lupasi hoitaa asian kuntoon heti pohjoisesta palattuaan.

Kotiin päästyään hän tiskasi kaksi lusikkaa, kattilan ja pienen kulhon, pyyhki näkkärinmurut keittiön pöydältä ja tunsi pienen pistoksen sydämessään ottaessaan päiväunet lenkille lähtemisen sijaan.

Hän mietti, miksi ihmeessä tunsi syvällä sisimmissään pientä ylpeyttä siitä, että illan asuvalintana oleva mekko oli kokoa XS. Miksi vaatteiden koko merkitsi yhtäkkiä jotain, kun hän pohjimmiltaan oli sitä mieltä, että koolla ei ole mitään merkitystä? Miksi hänestä tuntui niin hyvältä?

Hän puhalsi ilmapallon, aukaisi skumppapullon ja oli onnellinen.