Oli miten oli, mutta näin on ja näillä mennään!

Tää on niin tätä, niin on, mutta kyllä tässä pärjätään

tää on niin tätä, jos ei hyvin niin sitten huonosti, eli ei hätää

Vaikka yleensä ottaen en liiemmin kuuntele Petri Nygårdia, oli tää kyseinen biisi pakko kaivaa tänään esiin Spotifyn kätköistä - mun tulevan tour Laplandin alku ei nimittäin ollut minkään mittapuun mukaan se kaikista vahvin... :D

Pääsin nukkumaan viime yönä vasta kellon lähestyessä yhtä pakkauspuuhien venähdettyä tuttuun tapaan ja aamulla herätys oli soimassa jo kuuden jälkeen hoputellen pakertamaan vielä viimeisen työvuoron ennen parin viikon reissuilua. Ensimmäinen vastoinkäyminen sattui jo työmatkalla bussissa, kun mun matkalaukun vetokahva (siis se, joka nousee ylös ja josta laukkua vedetään, you know... :D) päätti sanoa sopimuksen kokonaan irti ja räsähtää rikki kahvaosan jäädessä mun käteen ja laukun läjähtäessä komeasti keskelle bussin käytävää. Vedettävä matkalaukku muuttui siis kertaheitolla käsilihasten treenivälineeksi  - näinkö se parin viikon mittainen salilla käymättömyys nyt sitten kostautui...

Töiden jälkeen ehdin onneksi käydä hermoja lepuuttavalla synttäripullakahvilla rakkaan ystäväiseni kanssa ennen junan lähtöä. Mummin Pullapuodin ruutukuvioiset pöytäliinat ja pääasiassa vanhuksista koostuva asiakaskunta loivat mukavan kotoisan ja rauhoittavan tunnelman ja mulle tuli kahvista huolimatta sellainen rennon unelias olo - olisin ollut kypsä pistämään pikkupäikkäreille siihen pöydän ääreen ennen matkalle lähtöä :D Myöhemmin mietin, että pienet nokoset eivät itse asiassa olisi olleet yhtään pahitteeksi - ennen junan lähtöä olin nimittäin saanut myös housuihin säären kohdalle reiän sekä oikean käteni vuotamaan verta. Mieleen hiipi kieltämättä ajatus siitä, olisko tää koko reissuidea pitänyt haudata kokonaan näin surkean aloituksen jälkeen, mutta onneksi tällaiset mietteet hävisivät yhtä nopeasti kuin olivat päähän tupsahtaneetkin. Alkoihan mun Prahan reissukin mitä moninaisimmilla sattumuksilla, mutta lopputuloksesta tuli huikea - ehkäpä tässä pätee sama homma?

Mummon Pullapuodin pullaa!

Junassa mun missiona oli saada pari sähköpostia lähetettyä eteenpäin, mutta junan netti ei yllättäen halunnut tehdä minkäänlaista yhteistyötä ja sain hakata päivitä-nappulaa lähes Tampereelle saakka ennen yhteyden saamista sen säälittävän puolen minuutin ajaksi, minkä tarvitsin sähköpostien lähettämistä varten. Netin pätkimisen vuoksi en pystynyt myöskään kuuntelemaan Spotifysta sinne juuri edellisenä päivänä ladattuja uusia soittolistoja ja jouduin tyytymään nenä nyrpyllään puhelimesta löytyviin, useamman vuoden takaisiin baarihittirenkutuksiin :D Kun Täykkäreiden katsominenkin epäonnistui dvd:itä pyörittävän ohjelman puuttumisen vuoksi, laukkuun tehdyt eväsleivät löytyivät vettyneinä muovipussista ja samassa vaunussa istui lähinnä huonoa englantia kovaäänisesti omppupuhelimiinsa solkottavia bisnesmiehiä, alkoi koko homma tuntua lähinnä huonolta vitsiltä... :D Onneksi onni tuntui kääntyneen Tikkurilaan päästyäni ja loppuilta on sujunut ilman sen suurempia ongelmia: selvisin hotellille laukun kanssa ja ehdin jopa hengähtää hetken aikaa ennen Oulun koneella saapuneen Paula-siskon hakemista kentältä!

Tällainen taivaasta tupsahtaneen harakan näköinen olento saapui lopulta hotellille... :D 

Ehdimme nauttia hotellin puhtaanvalkeista lakanoista muutaman arvokkaan tunnin ajan ennen takaisin kentälle suuntaamista - melkeinhän tässä olisi ollut sama viettää se yökin sitten siellä... :D Äidiltä sähköpostiin kilahtaneen kuvan perusteella pohjoisen maisemat näyttävät melko mukavilta ja kutsuvilta ainakin viime viikonlopun myrskyyn verrattuna: koko Finnmarkin alueella oli nimittäin riehunut melkoinen puhuri tuulennopeuden ollessa n. 30m/s, aaltojen noustessa 14m korkeuteen, parinkymmenen tienpätkän ollessa kokonaan suljettuna huonon ilman vuoksi ja irtotavaroiden lennellessä tuulen mukana ilmassa. Voimassa oli ollut myös jos ei varsinaisesti ulkonaliikkumiskielto, mutta erittäin vahva suositus pysytellä sisätiloissa. Joskus sitä miettii, mihin ihmeeseen on oikein matkustamassa... :D Toivotaan kuitenkin, että samankaltainen myrsky ei enää uusiudu - mulla ei  ainakaan ole mitään mielenkiintoa kokea sellaista omakohtaisesti!

Nyt tämä tyttö taitaa kuitenkin kaivautua peiton alle ja ummistaa silmänsä hetkeksi - jos siis maltan nukkua tältä aamiaisbuffetin odottelultani... ;) Palaillaan asiaan ylläolevan kuvan kaltaisista maisemista! Ai niin, ja pitäkää mulle peukkuja matkalaukun kestämisen kannalta... :D