Norway, always in my heart!

Kun pienen ihmislapsen ensimmäinen kosketus matkailuun ja ulkomaihin tapahtuu jo muutaman kuukauden ikäisenä auton konepellin päällä Jäämeren rannalla nukuttujen päiväunien merkeissä, ei varmaankaan ole mikään ihme, että löydän itseni vielä nykyäänkin samaisilta perukoilta yhä uudelleen ja uudelleen.

Pohjois-Norjalla on aina ollut oma paikkansa mun sydämessä. Lapsuudessa Varanginvuonon ja muun Finnmarkin alueen maisemat tulivat tutuiksi useiden Lappiin ja sitä kautta usein myös Norjan puolelle suuntautuneiden reissujen kautta ja perheen valokuva-albumeista löytyykin valehtelematta sadoittain kuvia tienvarsien levähdyspaikoilla vietetyistä evästauoista sekä minusta ja sisaruksistani kirmailemassa pitkillä hiekkarannoilla. Reissasimme koko kuuden hengen perheen koirineen sisäänsä mahduttavalla, parhaat päivänsä nähneellä minibussilla paljon ympäriinsä ja toki myös eteläistä Suomea on tullut kierrettyä ahkerasti. Pohjoinen on kuitenkin toiminut aina sinä tuttuna ja turvallisena suuntana, jonne auton keula kääntyi osoittamaan vähintäänkin kerran tai kaksi vuodessa.

Mun Lappiini ei ole koskaan liittynyt Ylläs, Levi tai Saariselkä - hiihtokeskukset ja laskettelulomat ovat mulle yhä edelleenkin melko tuntemattomia käsitteitä. Pohjoisessa käyminen meidän perheemme kohdalla tarkoitti yleensä isän kotiseuduilla Enontekiöllä vietettyjä viikkoja, Kautokeinossa Norjan puolella sijaitsevalla Juhlsin hopeapajalla vierailuja, Inarin kautta Vadsoon ja meren rannalle suuntaamista sekä pikaisia pulahduksia Jäämereen. Niin, joskus sitä on ollut niinkin rohkea muksu - nykyään mua ei taitaisi saada Jäämereen uimaan sillä kuuluisalla kirveelläkään... ;) Hotellien tai luksusmökkien sijaan nukuimme milloin missäkin: toisinaan tuttujen luona, toisinaan leirintäalueilla ja Enontekiöllä käydessämme isän vanhassa kotitalossa.

Siinä missä lapsena Norjan maisemia tuli ihailtua joskus jopa useamman kerran vuodessa, vähenivät vierailut yhteen väliin todella radikaalisti ja ainakin mulla hujahti yläaste- ja lukioaikoina vuosikausia ilman yhtään pohjoisen reissua. Ajokortin saatuani kävimme äidin kanssa tekemässä pienen ajoharjoittelun aka autonlainaamiskokeen ("saat lainata mun autoa sitten, kun oot ajanut Jäämerelle ja takaisin" :D) Norjassa ja

pari vuotta sen jälkeen äiti muuttikin itse Vadsøn hurjaan, noin 5000 asukkaan kaupunkiin. Muuton myötä vierailut pohjoisessa ovat taas tihentyneet ja keväisistä matkoista Ruijan raukoille rajoille on tullut jo lähes perinne.

Vadso, joka toimii Finnmarkin läänin hallinnollisena keskuksena sekä yhtenä Varangin alueen kolmesta kunnasta, on kokonaisuudessaan suoraan sanottuna melko pieni ja kuihtunut paikka. Kaupungin keskustan läpi kävelee viidessä minuutissa, liike- ja palveluvalikoima on melko suppea ja olemassaolevasta lentokentästä huolimatta esimerkiksi Osloon ei ole tarjolla suoria lentoyhteyksiä. Keskustan ohella kunnan asukkaat ovat kuitenkin levittäytyneet asumaan vuonon rannalle pienempiin kyliin, jotka saattavat parhaimmillaan sijaita vain parin kilometrin päässä toisistaan. Ainakin mulle tuo kylien tiheys tuntui aluksi hirveän hassulta - miksi ihmeessä niitä taloja ei ole voinut kasata yhteen paikkaan tai vaihtoehtoisesti ripotella tasaisesti vuonon varrelle? :D Asia selittyy kuitenkin sillä, että joidenkin kylien väestöpohja on suomalaista osan kylistä ollessa perinpohjin norjalaisia - suomenkielisiä kveenejähän alueella on ollut vielä 1900-luvun alussa noin puolet koko alueen väestöstä. Pienenä knoppitietona sanottakoon, että Varangin alue on yksi maailman pohjoisimmista asutuista alueista! ;)

Mulle tulee aina vuonon rannalle saavuttuani tietyllä tapaa hirveän kotoisa ja rauhallinen olo - silmien edessä avautuvat upeat maisemat takaavat joka kerta mielenrauhan ja jatkuvasti hengittävän meren vierellä eläminen tuntuu betoniviidakon keskeltä saavuttaessa ihanan luonnolliselta. Omaperäisen väriset, pienet norjalaistalot, pilviselläkin ilmalla eteen levittäytyvät harmaan lukuisat, upeat sävyt ja rannoille telineisiin kuivamaan nostetut kalat luovat tunnelmaa, jota on vaikeaa löytää mistään muualta. Jos voisin, pullottaisin suolaveden tuoksua itselleni talteen ja nuuhkisin sitä aina silloin, kun elämä potkii päähän tai jokin asia alkaa ahdistaa!

Äidin ihana talo ja yläkerran ikkunasta avautuvat maisemat. 

Luonto toimii Varangin alueen vetonaulana ja jo aiemmin mainitsemieni lintujenbongaamismahdollisuuksien lisäksi esimerkiksi hiihtoreitit ovat loistavat. Tana Brusta Vadsoon kulkee tunturiylängön päällä yhteensä noin 90km mittainen latu, jonka varrelta vuonolle avautuvat näköalat ovat kuulemma huikean hienot. Suuresta hiihtämisinhostani huolimatta aloinkin tällä reissulla jo harmittelemaan sitä, ettei suksia sattunut olemaan mukana - jos sivakat olisivat löytyneet, olisin ehdottomasti käynyt tekemässä pienen testireissun tunturin päällä ja kurkkimassa, miltä ne kuuluisat maisemat sieltä päin oikein näyttävätkään. ;) Myös retkeily-, kalastus-, pyöräily-, metsästys-, moottorikelkka- ja koiravaljakkosafareiden mahdollisuudet ovat toki olemassa niistä kiinnostuneille ja ainakin mun tekis mieli lähteä joku kerta testaamaan alueen vaellusreittejä ihan kunnolla!

Koska alue on mulle entuudestaan jo niin tuttua, en oikein osaa suhtautua siihen enää turistikohteen lailla. Tälläkin kertaa Norjassa vietetyt päivät kuluivat lähinnä upeaakin upeampia maisemia ihaillen (niihin ei vain voi kyllästyä!), ahkerasti lenkkeillen, äidin ja siskon kanssa kokkaillen ja leffoja katsellen, valokuvaten sekä... niin, myös niitä pakollisia kouluhommia vääntäen. ;) Mullahan ei ole tällä hetkellä pääsiäistä lukuunottamatta mitään varsinaista lomaa, joten velvollisuudet täytyy valitettavasti hoitaa pois alta olinpaikasta riippumatta. Tokihan raportin kirjoittaminenkin on mukavampaa siinä vaiheessa, kun varpaat voi upottaa lattialla olevaan lampaantaljaan ja vuonon vastaranta aukeaa edessä vangitsevan kauniina. Pidän sitä paitsi äidin suloisesta pikkutönöstä hurjan paljon ja siellä on äärettömän helppoa saada olonsa kotoisaksi! :)

Seuraavan kerran, kun mieli halajaa pohjoiseen mutta hiihtokeskukset eivät oikein tunnu iskevän, suosittelen harkitsemaan myös Varangin alueeseen tutustumista - matkaa Nuorgamista vuonon rannalle on ainoastaan n. 35km ja esimerkiksi Saariselältä paikalle ajaa noin neljässä tunnissa! :)

Varangin alueen lisäksi myös muu Pohjois-Norja kiinnostaisi todella paljon ja oonkin suunnitellut ottavani joskus lähitulevaisuudessa kohteekseni esimerkiksi Tromssan sekä Altan. Harmi vain, että reissusuunnitelmia tuntuu olevan enemmän kuin aikaa ja tämänkin matkan ajoitus taitaa sijoittua aikaisintaan seuraavan vuoden kesälle... :)