Miniloma keskellä työviikkoa!

Äidin ja pikkusiskon muutaman päivän mittaista Ahvenanmaan-vierailua ajatellen mun työvuorot ajoittuivat kerrankin täysin pyytämättä juuri sopiviksi: tiistain aamuvuorosta selvittyäni mulla olikin koko loppupäivä aikaa leikkiä turistiopasta ja näyttää ensikertalaisille Maarianhaminaa ja sen lähiympäristöä. Keskiviikkoinen vapaapäivä puolestaan kului melko pitkälti Ahvenanmaan muita kolkkia tutkiskellessa ja ehdimmekin päivän aikana ajella mutkan niin saaren länsipäädystä löytyvällä Vårdön saarella kuin pohjoisrannikolla sijaitsevassa Getassakin. Kuten etukäteen hieman epäilinkin, ei perheen naisosaston vakuuttaminen alueen kauneudesta ja ihanuudesta vaatinut mun osalta oikeastaan minkäänlaista ylimääräistä työtä, sillä ympäristö maisemineen hoiti homman kotiin päin täysin ilman apuakin... ;)

Oonkin jo aiemmin maininnut siitä, miten lyhyet välimatkat täällä on joka paikkaan ja tämä fakta tuli todettua jälleen kerran auton keulan kääntyessä kohti Vårdöa - välimatkaa kaupungista Manner-Ahvenanmaan läntiseen kolkkaan kertyi nimittäin ainoastaan nelisenkymmentä kilometriä. Päivän suunnitelmissa ei ollut mitään ympäriinsä kiertelyä ja paikkojen katselua kummallisempaa, joten matkanteko oli hieman päämäärätöntä ja päätökset seuraavasta suunnasta tehtiin yleensä noin kymmentä metriä ennen tienristeystä - mukavaa vaihtelua kellon kanssa ajamiselle! :D Loppujen lopuksi päädyimme tutkailemaan alle viisisataa asukasta käsittävää Vårdöä ja piipahdimme myös Simskälan pikkusaarella kurkkimassa, miltä elämä pienenpienellä, lossimatkan vaativalla saarella oikein näyttääkään! Vårdö toimii myös pohjoisen saaristoreitin päätepisteenä ja mikäli matkustajalaivoilla matkustaminen alkaa maistua puulta, on tätä kautta mahdollista matkata mantereelle saariston läpi ajamalla. :) Mua kiinnostaisi ihan hirveästi päästä testaamaan tuota kyseistä, tai vaihtoehtoisesti eteläistä, reittiä, mutta tähän mennessä oon joutunut reissaamaan aina niin tiukoilla aikatauluilla, ettei fiilistelyajomatkaan ole yksinkertaisesti ollut aikaa. Suoraan mantereelta Ahvenanmaalle ajaminen taisi muistaakseni tulla myös melko kalliiksi, mikäli matkan varrella ei pysähdy yöpymään jollekin saarelle, joten tästäkin syystä reitti on aina tipahtanut suoraan pois vaihtoehtojen joukosta. Mutta hei, jonain päivänä mä vielä koen tämänkin! ;)

Ensimmäisenä stoppi tapahtuikin heti Godbyssa sijaitsevan Taffelin tehtaanmyymälän kohdalla, jonka edustalla varsin symppikseltä vaikuttanut jättijuustonaksu toivottelikin vierailijat tervetulleeksi! 

Herkullisia tuliaisia kotiinvietäväksi löytyi runsain mitoin ja isällä sekä veljillä tuleekin olemaan herkulliset päivät tämän lastin rantautuessa kotipihaan! ;)

Vårdön saarelle pääsee lossilla, joka liikennöi muutamaa lyhyttä taukoa lukuunottamatta vuorokauden ympäri.

Juuri vastarannalle satamasta startannutta lossia odotellessa olikin sitten hyvin aikaa nautiskella termarikahvista sekä eväsleivistä varsin merellisissä maisemissa!

Vårdöstä pääsi lautalla myös pienelle Simskälan saarelle, josta on kotoisin mm. Myrskyluodon Maijan kirjoittanut Anni Blomqvist. Väderskär, jota on käytetty Myrskyluodon esikuvana itse teoksessa, löytyy hieman Simskälasta pohjoiseen.

Simskäla tarjosi idyllisiä maalaismaisemia, kapeita pikkuteitä sekä aavistuksia siitä, millaista saaristossa eläminen todella voisi olla!

Paluumatkalla pysähdyimme kuvaamaan tien molemmin puolin löytyviä, valtavan suuria omenapuuviljelmiä. Noin 60% suomalaisista omenoista tulee Ahvenanmaalta, joten tietyllä tapaa tää viljelmien määrä on tietenkin aivan ymmärrettävä... :D

Salakuvaaja iski!

Läntisen Ahvenanmaan valloittamisen jälkeen palailimme jonkin matkaa takaisinpäin ja valitsimme seuraavaksi suunnaksi tien numero neljä, joka johtaa pohjoiseen Getaan. Mun pohjatietoni Getasta koostuivat ainoastaan siitä seikasta, että 107 metrin korkeuteen kohoava Getavuori on kokemisen arvoinen paikka ja sinnehän mekin sitten lopulta päädyimme! ;) "Vuoren" huipulta löytyvästä Soltunan kahvila-ravintolasta olikin melko hulppeat näköalat alas saaristoon ja Selkämerelle ja nälän kurniessa vatsassa päätimme jäädä paikan päälle myös syömään. Oli ihanaa istahtaa alas mahtavien maisemien ääreen, nauttia herkullisesta ruoasta sekä äidin ja siskon ihanasta seurasta ja rentoutua auringon lämmittäessä kasvoja - juuri sillä hetkellä en osannut kaivata mitään muuta. Tai no, terassin radiosta olisi ehkä voinut soida jotain muuta kuin Macarenaa... ;)

Mikään varsinainen vuori ei tosiaan ollut kyseessä, mutta muuhun Ahvenanmaahan verrattuna korkeutta kyllä riitti! 

Minigolfin lisäksi Getavuorelta olisi löytynyt myös lyhyt, 5km mittainen vaellusreitti, jonka varrella olisi ollut mahdollista nähdä myös Djupviksgrottenin luola. :)

Ruoka-annokset olivat vähintäänkin herkullisen näköisiä...

...ja siltä ne myös maistuivat! 

Kokonaisuudessaan keskiviikko oli siis oikein onnistunut ja käsitys Ahvenanmaasta avartui taas entisestään! :) Kun torstainakin tiedossa oli vasta iltavuoroon meneminen, oli mulla aikaa nautiskella rakkaan perheen seurasta vielä aamupäivän ja päivän ajan. Rajallisen ajan vuoksi päädyimme viettämään päivän kaupungissa kauppojen kiertelyn ja - ylläripylläri, syömisen merkeissä. Viimeisen viikon aikana ei oo siis ainakaan hyvästä ruoasta ollut puutetta eikä mulla oo ainakaan mitään valittamista tän asian suhteen... :D

Maarianhaminan idyllinen pääkatu.

Rakastan tätä vanhan talon, kukkaloiston ja yhdistelmään loistavasti sopivien, päiväkävelyllä olevien eläkeläismummojen yhdistelmää! :D

Ennen mun työvuoron alkamista kävimme vielä syömässä lounasta ihastuttavassa Bagarstuganissa. Jos teidän pitää valita yksi kahvila Maarianhaminasta, käykää täällä! :D Viimeisen päälle mietitty, kaunis sisustus, suussasulavan näköiset leivosvitriinit ja ystävällinen henkilökunta takasivat sen, että täältä mut tulee löytämään kyllä uudestaankin... Lounaaksi syöty katkarapusalaattikin hävisi parempiin suihin ennätysvauhtia!

Katsokaa nyt - miten söpöä! :D

Keskustakiertelyn lisäksi piipahdimme Paulan kanssa myös Maxingessa, jonka eräälle liikkeelle oon menettänyt sydämeni täysin. Puneh Oriental on yhdistelmä Punnitse&Säästä-tyylisiä superfood- ja raakaruokatuotteita, itämaisten kauppojen monenkirjavia tuotteita sekä paikallisen chocolaterien hienostuneita, käsinvalmistettuja suklaakonvehteja. Palkkapäivää odotellen... :D

Clas Ohlsonilla tein pienen "päivän turhake"-ostoksen ja tuhlasin lähes neljä euroa kuvassa näkyvään pussukkaan. :D Löytyypähän ainakin aikaisempaa, eväslaukun virkaa toimittaneen punaruutuisen kylmälaukun sijaan hieman tyylikkäämpi kassi työeväiden kuljettamiseen..

Nyt on kuitenkin tullut taas aika palata takaisin arkeen ja aamulla heräsinkin hieman tavallista aikaisemmin aamulenkille, pyykkäämään, imuroimaan ja käymään kaupassa. Pääsin jopa yhteisymmärrykseen taloyhtiön pesutuvasta löytyneen pyykkikoneen kanssa, vaikka aluksi olinkin varma siitä, että pyykkiurakan seurauksena olisi vähintäänkin tulva... :D Loppu hyvin, kaikki hyvin ja uskallan kajota rakkineeseen toistekin! Mun loppuviikko kuluukin rattoisasti iltavuorojen parissa ja vaikka tykkäänkin periaatteessa työskennellä iltaisin, on pakko myöntää että tänään kieltämättä kirpaisi lähteä töihin siinä vaiheessa, kun vastaantulevat ihmiset olivat selkeästi aloittelemassa viikonlopun viettoa ja aurinko mollotti pilvettömällä taivaalla... No, itsepä oon alani valinnut ja matkailualalla ollessa tuun vastaisuudessakin työskentelemään pääasiassa silloin, kun muut ovat vapaalla. :D Parempi vain pitää pienet, mutisevat mörrimöykyt mahassa ja nauttia siitä, että saan palvella auringon pehmittämiä ja hyväntuulisia lomalaisia!

Eilisillan maisemia töistä lähtiessä.

Nyt on kuitenkin aika painaa pää tyynyyn ja toivoa, että huomisen sääennusteet pitäisivät paikkansa ja pääsisin rannalle käristämään nahkaani ennen töitä... ;)