Loppumatkan kommelluksia Kirkenesissä

Aiemmassa postauksessa mainituista vastoinkäymisistä huolimatta selvisimme loppujen lopuksi väsyneinä mutta onnellisina perille määränpäähän - tosin vasta muutamaa tuntia alkuperäistä suunnitelmaa myöhemmin, sillä menimme myöhästymään viimeiseltä lennolta Kirkenesistä Vadsøon ja käyttöön jouduttiin näin ollen kaivamaan plan B... :D Matka tänne kauas pohjoiseen oli siis loppuun asti täynnä niin pienempiä kuin suurempiakin sattumia, mutta tylsäksihän tää elämä kävisikin, jos kaikki menisi aina suunnitelmien mukaisesti, eikö? ;)

Hotel breakfast - totally worth waiting! :D

Tätä kuvaa ottaessa mun päässä alkoi soimaan Amy MacDonaldin biisi This Is What Happiness Means To Me. En vois enempää allekirjoittaa tätä!

Pingu!

Aamu sujui siis suunnitelmien mukaisesti ja pääsimme Helsingistä Oslon kautta Kirkenesiin asti ilman minkäänlaisia ongelmia. Kirkenesistä olin varannut vielä yhden jatkolennon pienemmällä, paikallisen lentoyhtiön koneella siitäkin huolimatta, että vaihtoaika oli todella lyhyt ja että lennolle ehtiminen tulisi olemaan kiinni lähinnä tuurista. Viime kerralla kaksi vuotta sitten ehdin koneeseen, tällä kertaa mun ruumasta tulevaa laukkua sai odotella hieman pidempään ja lähtöportti oli jo ehtinyt sulkeutua siinä vaiheessa, kun lopulta sain rikkinäisen laukkuparkani hihnalta mukaan. Juuri tällaisen myöhästymisen mahdollisuutta varten liput oli kuitenkin ostettu full flex-hinnalla, jonka ansiosta maksettu hinta saadaan kokonaisuudessaan takaisin tässäkin tapauksessa, kun liput ovat jääneet käyttämättä. :)

Kirkenes on periaatteessa hyvin lähellä Vadsøa, sillä se sijaitsee vuonon vastakkaisella rannalla eikä suora lento kaupunkien välillä kestä kuin viitisentoista minuuttia. Tietä pitkin matkaa kuitenkin kertyy n. 180km suuntaansa, joten ihan lyhyestä hakureissusta autolla ei ole tällä kertaa kyse :D Hyppäsimme keskustaan päin suuntaavaan bussiin, soitimme pikaisen tiedotuspuhelun äidille (tyyliin "hei, me ei tullakaan vielä puoli kahdelta, moikka" :D) ja selvittelimme vaihtoehtokyytejä, joiden joukosta löytyi onneksi muutamaa tuntia myöhemmin lähtevä bussiyhteys.  Näin ollen päädyimme viettämään pari ylimääräistä tuntia Kirkenesin keskustassa pankkiautomaattia metsästäen, överikallista ja mautonta patonkia syöden ja teollisuuskaupungin rumuutta ihmetellen :D

Kirkenesissä vastassa oli kunnon talvi! :D

Kirkenes (suom. Kirkkoniemi) on noin 9000 asukkaan kaupunki, joka on aikoinaan ollut hyvin vahvasti saamelaisten asuttamaa aluetta. Nykyisellään alue on norjalaistunut, mutta myös venäjää puhuvia ihmisiä näkyi katukuvassa melko paljon eikä ihme - Venäjän rajalle kun on matkaa vain muutaman hassun kilometrin verran ja esimerkiksi kaupoissa ja kaduilla kyltit oli kirjoitettu norjan lisäksi kyrillisin kirjaimin. Lisäksi joka paikassa näkyi mainoksia Venäjän puolelle järjestetyistä päiväreissuista - jos aikaa olis ollut enemmän, mua olis oikeastaan kiinnostanut käydä piipahtamassa mutka rajan takana :D

Kaupunki itsessään oli mun mielestä karun ja melko rumankin näköinen, eikä viihtyisyydestä pääpiirteissään ollut kyllä tietoakaan! Tuli ihan Kemi mieleen, sillä Kirkenes on melko samantyylinen teollisuuskaupunki rannikkosijainnin toimiessa toisaalta elinkeinon tuojana, toisaalta kaupungin ainoana kaunistajana ja piristäjänä. Merestä on siis moneksi ;) Kalastuslaivaston huoltoasemana toimimisen lisäksi myös Hurtigruten käy reitillään kääntymässä satamassa ja tuo osaltaan seudulle turisteja etenkin kesäaikaan. Hurtigrutenin kautta mäkin oon tullut piipahtaneeksi kaupungissa aiemminkin, sillä pari vuotta sitten reissasimme siskon kanssa kyseisellä paatilla Kirkenesin kautta Vardøon ja viivyimme siis myös täällä muutaman tunnin verran. Tällä kertaa musta tuntuu, että toinen kerta toden sanoi eikä kolmatta ole niin väliksi tullakaan - Kirkenes ei vaan oo mun paikka ja sillä selvä :D Tietyllä tapaa paikka on kiinnostava ja persoonallinen, mutta jokin siinä nyt ei vain sykähdytä millään tavalla... Mun kovia kokenut matkalaukkukin taisi olla samaa mieltä, sillä juuri ennen kaupungista lähtemistä myös sen renkaat jumittuivat totaalisesti eikä hieman sovelletulla taktiikalla toteutettu vetäminenkään enää onnistunut. Uskaltaisin väittää, että tää matka jäi kyllä kyseisen laukun viimeiseksi, siinä ei nimittäin oo yhtä kantokahvaa ja vetoketjua lukuunottamatta enää yhtään ehjää osaa jäljellä... :D

Tämänkinkertainen Kirkenes-visiitti jäi siis muutaman tunnin mittaiseksi ja kortinpeluuseen sekä maisemien tuijotteluun keskittyneen bussimatkan jälkeen pääsimme lopulta perille oikeaan osoitteeseen. Oli ihanaa nähdä äitiä pitkästä aikaa ja päästä nukkumaan uusien, puhtaanvalkoisten lakanoiden väliin Jäämeren hengittäessä heti ikkunan takana ja kuun luodessa siltaa vuonon ylle. Olo tuntui ihanan kotoisalta - tietyllä tapaa tästä maailmankolkasta on alkanutkin tulla mulle jo yhdenlainen kotikontu. ;)

Päivät pohjoisessa ovat kuluneet nopeasti ja palailenkin niihin myöhemmin paremmalla ajalla - kunhan vain aattelin ilmoitella, että hiljaisuudesta huolimatta täällä ollaan edelleen hengissä! :D