Kun kaikki menee päin mäntyä, hymyile ja paista se pannukakku.

Positiivisen ajattelun taidot joutuivat tiistaina todelliselle koetukselle, kun työpäivän päätyttyä silmien eteen avautui lähestulkoon lattiasta kattoon asti myllätty pukuhuone ja ennen kaikkea tyhjyyttään humiseva pukukaappi. Ei vaatteita eikä lompakkoa, ainoastaan penkin alle sysätyt kengät sekä ovensuuhun unohtunut, pari viikkoa sitten Ateneumista ostettu Muumi-kangaskassi. Illan suunnitelmissa olleet salitreeni sekä Mielensäpahoittajan korkkaaminen leffateatterissa vaihtuivat siis hyvin nopeasti lukuisiin puheluihin ja käytännön asioiden hoitamiseen - pankkikorttien kuolettamiseen, rikosilmoituksen tekemiseen, avainten katoamisilmoituksen tekemiseen niin vuokranantajalle kuim kiinteistöpalvelullekin sekä tilanteen yleiseen kiroamiseen. Melko pian tavaroiden katoamisesta aiheutunut paniikki ja ärsytys kuitenkin kääntyivät lähinnä epätoivoiseksi huvittuneisuudeksi: miten ihmeessä on mahdollista, että juuri ja ainoastaan mun tavarat päätyvät ryöstön kohteeksi lukitussa ja valvotussa ympäristössä? :D Onneksi tapahtuneesta on olemassa valvontakamerakuvat eikä rosvon mukaan päätynyt loppupeleissä mitään rahallisesti tai tunnearvoltaan erityisen arvokasta!

Loppujen lopuksi tästäkin ylimääräisestä ja ennen kaikkea melko turhasta vaivannäöstä ja työstä voi löytää ne positiiviset puolet - mulla kun on esimerkiksi jo parin vuoden ajan pyörinyt mielessä ajokortin uusiminen kertakaikkisen järkyttävän ja nykyisellään myös lähes tunnistamattoman valokuvan vuoksi. No, eipähän tarvitse sitäkään asiaa miettiä enää! ;) Kaikenlaisten maksukorttien loistaminen poissaolollaan aiheuttaa myös väkisten rahankäytön suunnittelua ja turhien ostosten väliin jäämistä, sillä tällä hetkellä mun ainoa tapa päästä käsiksi omiin rahoihini on kipittää pankkiin pyytämään, josko saisin nostettua hieman rahaa tililtä :D Kortti ei siis vingu seuraavaan viikkoon ja käytetyt kolikot joutuvat jokaisella kauppareissulla tarkkaan syyniin eli kaikista pilvistä siis todellakin löytyy se kuuluisa kultareunuskin!

Varmuuden vuoksi päätin kuitenkin noudattaa vanhaa, hyvää neuvoa ja paistaa sen tunnetun, päin mäntyä menevien päivien varalle suunnitellun pannukakun. Tällä kertaa pannariohjeeksi valikoitui The Good Morning-blogin uumenista löytynyt proteiinipannukakku, joka kaikessa yksinkertaisuudessaan paljastui suussasulavan herkulliseksi ja todelliseksi päivän pelastajaksi. Tän ihanuuden suosittelen ehdottomasti nauttimaan ystävän kanssa tehdyn syyslenkin jälkeen mansikkasoseen, rahkan ja pähkinöiden kanssa! :)

Tiedetään, kuva ei todellakaan ole mitenkään houkuttelevin mahdollinen, mutta uskokaa mua - tätä kannattaa kokeilla!

2 kananmunaa

1 banaani

n. 2rkl maitorahkaa

loraus piimää

reilu 0,5dl vaniljanmakuista proteiinijauhetta

1tl leivinjauhetta

ripaus suolaa

kanelia

kardemummaa

Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Vatkaa muussattu banaani sekaisin munien, maitorahkan ja piimän kanssa. Yhdistä keskenään sekoitetut kuivat aineet banaani-muna-rahkaseoksen kanssa samaan kulhoon, levitä tasaiseksi vatkattu taikina leivinpaperilla vuorattuun vuokaan ja paista uunissa noin 10 minuuttia.

Epäonnista sattumaa lukuunottamatta elämä on rullaillut tällä viikolla melko mukavissa merkeissä. Poliisi, jolle rikosilmoituksen kävin tekemässä, muistutti Alexander Stubbia ja oli äärimmäisen rento ja huumorintajuinen ja mun mahtava työkaveri otti täysin ilman pyyntöä käsittelyynsä työpaikan takapihalle avainten kadottua  lukkoon jääneen polkupyöräni. Nyt pyörän lukko on saatu murrettua auki ja se kiikutettiin mulle kotiovelle asti uuden, numeroyhdistelmällä toimivan vaijerilukon kera - yrittäkääpä nyt vain varastaa avaimet, haha! Mielenkiinnolla odotan kyllä sitä hetkeä, kun oon taas lähdössä baarista kotiin muutaman drinkin jälkeen ja yritän epätoivoisena muistaa oikeaa koodia... :D Kotioven lukkokin on nyt väliaikaisesti vaihdettu uuteen ja muutenkin kadonneiden tavaroiden selvittely alkaa olla melko hyvällä mallilla. Tänään kävin projektiparini  kanssa muutaman tunnin reissun Saarijärvellä erään kurssin tiimoilta koulun lainattua kiltisti autoa meidän käyttöömme ja parin päivän ajan työn alla olleet Lontoon majoituksen sekä paluulentojen varaaminenkin on tullut onnelliseen päätökseen. Nyt mun ja Ninnin reissusuunnitelmat vasta käynnistyvätkin, kun ns. pakolliset osat on saatu hoidettua pois alta! ;)

Auringon alla kaikki on siis loppupeleissä vallan loistavasti - mites siellä? Löytyykö joltain muultakin kokemuksia lompakkovarkauksista?

Ps. Suosittelen todella lämpimästi kaksien henkilöllisyyspapereiden omistamista! Ajokortin hävittyä aika monen asian hoitaminen olisi ollut melko lailla vaikeampaa, mikäli multa ei olisi löytynyt kotoa passia... :D