Joskus aamulenkille lähtö väsyttää ja lämmin sänky houkuttelisi huomattavasti koleaa syysilmaa enemmän.
Nämäkin aamuiset hetket usvan kietoutuessa uuteen päivään havahtuvan kaupungin ja pikkuhiljaa heräilevien sorsien ympärille olisivat kuitenkin jääneet kokonaan kokematta, mikäli itseään ei olisi vääntänyt edes silloin tällöin ylös, ulos ja lenkille. :) Suoraan sanottuna musta on tullut heti kesän helteiden väistyttyä yhdenlainen aamulenkkifanaatikko ja tälläkin hetkellä tuntuu lähinnä ärsyttävältä, että koko viikko on täynnä aikaisia työ- ja kouluaamuja. Niin, ei siis suinkaan siksi, että joudun heräämään aikaisin, vaan koska en ehdi terapeuttiselle juoksulenkilleni ennen liikenteeseen lähtöä :D 30-45 minuutin rento hölkkääminen paitsi herättelee kropan ja aistit tulevan päivän haasteisiin, myös kerryttää ruokahalua kiitettävästi niin, että se aamupala maistuu ehdottomasti vielä entistäkin paremmalta!
Kuka muu tunnustaa hurahtaneensa aamulenkkeilyyn? Millaisia tapoja teiltä löytyy - kävelettekö vai hölkkäättekö, ennen vai jälkeen aamupalan..? Sana on vapaa!
Niin. Te, jotka olette edelleen hieman ennakkoluuloisia aamuisten reippailulenkkien suhteen: give it a chance!
Just tänä aamuna mietin, miten terapeuttista se oikeesti on kuljeskella aamun ensimmäisen tunnin aikana pitkin hiljaisia merenrantapolkuja. Tänäänkin sain ihastella joutsenperheen aamutoimia usvaisen kaislikon reunalla. :) Aika ainutlaatuinen tapa aloittaa päivä! Mulla Rico on "motivaatio" lähteä jokaikinen aamu pihalle ja onneksi onkin. Paljon jäisi kokematta!
VastaaPoistaYleensä taitan ennen aamupalaa tehtävät lenkit kävellen, mutta fiiliksen mukaan saatan myös kevyesti hölkötellä sen 30-45 minuuttia :)
Huippua viikonloppua Laura! <3
Aamulenkkeily on kyllä nimenomaan terapeuttista ja ihanan rentouttavaa etenkin siinä vaiheessa, kun liikkeelle ehtii lähtemään oikeasti aikaisin suurimman osan vielä heräillessä tulevaan päivään :) Mua jo oikein harmittaa tulevan talven lähestyminen, sillä pimeinä pakkasaamuina itsensä sängystä ylös kampeaminen alkaa tuntua jo huomattavasti vaikeammalta eikä lumikinoksissa kahlailu ja auratuilla teillä liukastelu muutenkaan kuulu lempipuuhiin - mun lenkkeilykausi siis ainakin loppuu siinä vaiheessa ja palailen asiaan yleensä vasta keväällä :(
PoistaIhania aamu-usvaisia kuvia! En ole koskaan ollut aamuihminen, joten en ole harrastanut pitkiä aamulenkkejä (koirien kanssa lyhyet on pakollisia), mutta aikaeron vuoksi heräilin kesällä matkan jälkeen yliaikaisin aamulla. Silloin tein pitkiä lenkkejä aamulla koirien kanssa ja voi että se oli ihanaa! Harmitti, kun rytmi palautui takaisin ja sitten en vain saanut enää kammettua itseäni aamulla ylös. Ihanaa, kun sulla on energiaa! :)
VastaaPoistaMäkin oon vuosikausia luullut olevani enemmän iltaihminen, mutta viimeisen vuoden aikana jokin sisäinen aamuvirkku on alkanut selkeästi nostaa päätään ja oon alkanut nauttimaan aamun varhaisista tunneista nimenomaan hereillä vietettynä, en unisaarilla seilatessa :D Kai ihminen voi sitten muuttua tämänkin asian suhteen?
PoistaTakuulla jo nuo pikaiset pikkulenkitkin koirien kanssa piristävät aamuja tyhjää enemmän! Mä oikein toivoisin, että mulla olisi täällä koira, jonka kanssa ulkoilla aamuisin ja tästä syystä oonkin aina perheen luona vieraillessa onneni kukkuloilla, kun voin napata perheen koiran heti aamutuimaan lenkkiseuraksi! :D
Sori kun en oo aikoihin kommentoinut! Luen kumminkin joka postauksen, ja täytyy sanoo että oot kehittynyt hirveesti kirjoittajanakin :) kun luen näitä kuvailevia tekstejä tuntuu että oisin itekin Suomessa ja aamulenkillä <3 mulla on muutenkin hirvee ikävä (siis sua ja muita - ei ehkä hanskojen tarvetta yms :D), mutta kyllä se tästä. Toivottavasti nähdään nyt syksyllä <3
VastaaPoistaEi sulla oo kyllä mitään anteeksipyydeltävää, sillä mustakin on tullut ihan armottoman laiska kommentoija... :D Ihanaa kuitenkin kuulla, että luet näitä mun sekalaisia höpötyksiä ja että näistä ehkä saa aina silloin tällöin jotain selvääkin! ;)
PoistaToivon mukaan tosiaan ehditään näkemään nyt syksyllä, kun tuut takaisin!