Pian matkalla etelään!

Tapaninpäivän hämyisän illan koittaessa, kun takana oli jo useampi päivä kotona völlymistä, pehmoiset tossut jalassa ympäriinsä tallustelua sekä kirjan ja tv:n ääressä vietettyjä hetkiä, alkoi mieli vetää jo pikkuhiljaa jonnekin ihmisten ilmoille. Onneksi iltaohjelma kyseiselle päivälle oli jo hyvissä ajoin suunniteltu ja suuntasinkin illasta Kemiin juhlimaan rakkaiden, vanhojen ystävieni kanssa. Paikalle oltiin saatu koottua yhtä lukuunottamatta koko porukka ja ilta olikin huikean hauska! :) Johanna, sua kyllä kaivattiin! Alkuilta kului iloisen puheensorinan merkeissä ja puoliltaöin lähdimme suunnistamaan kohti baaria. Elämä tuntui helpolta, kun matkaa määränpäähän oli ulko-ovelta jopa noin kaksisataa metriä... :D

Ilta ja yö kuluivat tanssien, loistavien biisien tahdissa hihkuen, sambukaa juoden ja kavereita moikkaillen. Tapsantanssit olivat herätelleet hirveän määrän vanhoja tuttuja viihteelle ja käänsi päänsä mihin tahansa, oli vastassa yleensä joku tuttu naama. Mua alkoi jossain vaiheessa jo melkein ahdistamaan se, miten paljon vuosien takaisia ihmisiä samojen seinien sisälle olikaan mahtunut... :D Toki joukkoon mahtui niitäkin, joita oli mukavaa nähdä pitkästä aikaa, mutta luonnollisesti vastaan tuli myös sellaisia ihmisiä, joita en olisi niin välittänyt tavata. No, niiden henkilöiden ei onneksi annettu häiritä illan kulkua ;)

Hauska ilta päättyi vanhojen aikojen muistoksi keittiön lattialla istuskeluun sekä elämän ja ihmisten pohdiskeluun kellon lähestyessä aamukuutta. Menin sinä yönä nukkumaan hymy korvissa ja muistan vain olleeni äärettömän kiitollinen siitä, miten meidän pieni poppoo on välimatkasta ja erilaisista elämäntilanteista huolimatta pysynyt kovin samanlaisena ja miten mukavaa meillä oli ollutkaan.

Anniakin näin pitkästä aikaa!

Perjantaina piipahdimme Hennan kanssa kaupungilla aleostoksilla (eli Kemin tapauksessa kävelimme Seppälän ja Subwayn läpi Cittariin :D) ja illaksi palasin takaisin Kuivaniemelle treffailemaan ihania tyttöjäni siellä. Tässä on kyllä kans toinen porukka, jonka kohdalla mahdollisesti pitkääkin taukoa edellisestä näkemisestä ei edes huomaa, vaan jutut jatkuvat täsmälleen siitä, mihin ne ovat viimeksi jääneet! Aliaksen ja Trivial Pursuitin pelailun, hillittömän huonojen vitsien ja yhtäkkisten nauruunrepeämisten välissä pysähdyin miettimään sitä, miten mahtaviin ihmisiin oonkaan vuosien aikana tutustunut ja miten mielettömiä ystäviä mulla onkaan. Friends will be friends ei yhtäkkiä tunnukaan niin kliseiseltä lauseelta... :)

Alias toimii aina!

Viikonloppu kului melko rauhallisissa kotoilutunnelmissa, mitä nyt eilen kävimme sisarusporukalla moikkaamassa mummoa ja pappaa Torniossa. Pohjoisen loma alkaa pikkuhiljaa lähestyä loppuaan ja huomenna olisikin aika napata kimpsut ja kampsut kainaloon sekä puksutella junalla takaisin Jyväskylään. Aika on mennyt mielettömän nopeasti ja loma on ollut todellakin onnistunut - oon rentoutunut ihan kympillä, nauttinut tekemättömyyden tunteesta, nukkunut pitkiä ja kunnollisia yöunia sekä viettänyt aikaa rakkaiden ihmisten kanssa. Tänään kävin pitkällä lenkillä koiran kanssa, ihailin pilvien taakse laskevaa, upeanväristä aurinkoa sekä hengittelin raikasta maaseudun ilmaa kaikessa rauhassa. Näin on ollut hyvä, mutta nyt on taas aika jatkaa matkaa eteenpäin.

Huominen lähtö tuntuu tällä hetkellä ajatuksena melko haikealta, mutta toisaalta alan jo pikkuhiljaa kaipailemaan jonkinlaista puuhaa ja tekemistä - tästä puolesta Jyväskylässä pitävät huolen ainakin loppuviikon työvuorot sekä kuntosali! ;) Oon lupautunut torstaiksi ja perjantaiksi töihin, mutta sen jälkeen loma jatkuu koulun alkuun eli viikon puoliväliin asti. Ei valittamista!