perjantai 2. tammikuuta 2015

My year in a nutshell, part II

Työntäyteinen toukokuu
Kevät eteni ja mielen perukoilla jännitystä aiheuttanut lähtö Ahvenanmaalle alkoi tulla ajankohtaiseksi. Paluu lähes kuukauden mittaiselta, totaalilomalta tuntuneelta reissulta takaisin arjen pyörteisiin oli hieman kivinen ja kevään viimeisten kouluvelvollisuuksien kanssa räpistely tuntui todella tuskalliselta. Parin viimeisen Jyväskylässä viettämäni viikon aikana muistan olon olleen lähinnä levoton ja jollain tapaa juureton - toisaalta odotin tulevia seikkailuja innolla, toisaalta taas tulevaisuus tuntui pelottavalta ja ahdistavaltakin.
Maarianhaminaan lähteminen sekä kaiken tutun ja turvallisen taakse jättäminen sai housunpuntit tutisemaan toden teolla ja täysin uusiin kuvioihin ja vieraaseen ympäristöön astuminen aiheuttikin koko pienen ihmisen tunneskaalan läpikäymisen moneen kertaan. Alkukankeuksien jälkeen huomasin kuitenkin paitsi selviytyväni, myös nauttivani nenän eteen tupsahtaneista haasteista ja rakkaus Ahvenanmaata kohtaan syveni samaa, hurjaa vauhtia kielitaidon kehittymisen sekä uusiin ihmisiin tutustumisen kanssa. Kuun vaihteessa juhlittuihin Heikin lakkiaisiin suunnatessani ja mantereen puolelle astuessani mulla olikin jo sellainen olo, kuin olisin lähtenyt kotoa ja sain todeta mukavuusalueen ulkopuolelle hyppäämisen todellakin kannattavan! :)

Kokemusten kesäkuu
Kesäkuussa mulla oli melko paljon työvuoroja ja lähestulkoon kaikki viikonloput sekä pyhäpäivät - juhannus mukaan lukien - kuluivatkin respatiskin takana hymyillessä. Työnteko tuntui päivä päivältä paremmalta sitä mukaa, kun talon käytänteet tulivat tutummiksi ja totesin jälleen kerran olevani ehdottomasti omimmillani asiakaspalvelutyössä. Töistä saatu palaute oli hyvää ja työkaverit huikean mukavia eikä työvuoroihin meneminenkään tuntunut oikeastaan koskaan vastenmieliseltä. :)
Ihan pelkkää töissä kököttämistä ei kesän alku kuitenkaan ollut, sillä tiedossa oli myös grillijuhlia, äidin ja siskon vierailua sekä Ahvenanmaan läpi ajelemista, lapsuudenaikaisen ystäväni visiittiä ja turistioppaan leikkimistä sekä parin päivän reissua Tukholmaan. Pysähdyin hetkeksi myös miettimään sitä, miltä yksin Ahvenanmaalle lähteminen on tuntunut ja totesin jälleen kerran olevani äärettömän tyytyväinen siihen, että uskalsin ottaa askeleen oman mukavuusalueeni ulkopuolelle!

Helteinen heinäkuu
Heinäkuussa tapahtui uskomattoman paljon kaikkea upeaa, elämyksellistä ja huikeaa, etteivät mun sanat riitä kuvailemaan kaikkea - oli yhdeksänpäiväisiä festareita, karnivaalitunnelmaa ja jalkapallohuumaaunohtumattomia juhlia ja uskomattomia hetkiä saaristossa kuin myös kesäisestä luonnosta nauttimista sekä melonta- ja purjehduskokeiluja. Elämä oli huoletonta ja rentoa ja töistä huolimatta ehdin päästä loistavasti osalliseksi kaupungin kesähulinoista - parin viikon ajan päivien ohjelma muodostuikin pyhästä töiden, nukkumisen ja festaroinnin kolminaisuudesta. :D Aurinko paistoi ja helteet hellivät, Maarianhamina täyttyi iloisista kesäturisteista ja kadut vilisivät elämää kellonajasta ja viikonpäivästä riippumatta - tää kuukausi jää ehdottomasti mun mieleen yhtenä upeimmista kuukausista ikinä.

Elämyksellinen elokuu
Elokuun alkaessa edellisten viikkojen railakas ja vapaudentäyteinen elämä vaihtui hiljalleen takaisin arkeen ja myös lähestyvä syksy sekä paluu takaisin opiskelijaelämän pyörteisiin alkoivat hivuttautua pikkuhiljaa ajatuksiin. Varsinaisesta arkielämästä ei nyt kuitenkaan voitu vielä oikeastaan puhua, sillä mulla oli koko kesän ajan töistä huolimatta sellainen olo, kuin olisin ollut lomalla - lähinnä kiihkeä festarielämä ja tapahtumasta toiseen juokseminen vaihtui hieman tavallisempaan menoon. ;) Vaikka suurin osa kaupungin menoista ja hulinoista painottuikin heinäkuulle, löytyi loppukesällekin vielä tekemistä esimerkiksi kulturnattenin muodossa. Tutustuin myös paremmin ruotsalaiseen "vuokranantajaani" sekä hänen ystäviinsä, koin upean ilta-aurinkoisen veneretken kauniille Kobba Klintanille, päädyin lähtemään Ruotsiin elämäni ensimmäisille rapujuhlille muutaman tunnin varoitusajalla (ja huomio, palasin myös iltavuoroon seuraavaksi päiväksi! :D) ja sain eräiden bileiden seurauksena selkääni abstraktin kynsilakkataideteoksen. Kaiken kaikkiaan tajusin olleeni ja olevani edelleen vapautuneempi ja rennompi kuin koskaan.
Kuten arvata saattoi, tuntui paluu takaisin mantereelle sydäntäraastavan kamalalta ja kuun lopussa hyvästelin horisonttiin katoavan Maarianhaminan laivan kannelta itku kurkussa.

1 kommentti:

  1. Olipas piristävä ylläri, tämä ulkoasun muuttuminen! Oikein hyvältä näyttää. :) Edelleen en voi kuin huokaillen katsella sun mennyttä vuotta. Ihan uskomattoman paljon sait kokea ja nähdä.

    VastaaPoista