maanantai 29. huhtikuuta 2013

Valon pisaroita

+ Esittelimme tänään kauan työn alla olleen liiketoimintasuunnitelmamme ja meinasin pyörtyä kaikesta siitä positiivisesta palautteesta, mitä niin muilta ryhmäläisiltä kuin kurssin kolmelta opettajaltakin tuli! Oli aivan mahtavaa huomata, ettei kymmenien ja taas kymmenien tuntien työ ollut mennyt hukkaan ja hyvä palaute tuntui huuhtovan kerralla pois kaikki ne tuskastumiset, kyyneleet ja unettomat yöt, joita tuon vuoksi on joutunut kokemaan. :D Palkitsi!


+ Viimeisen parin viikon aikana salilla käyminen on jäänyt lähes kokonaan mm. edellämainitusta syystä. Tänään kävin alkuillasta kuitenkin taas lemppariksi nousseella sh'bam-tunnilla ja voi miten kivaa olikaan! :) Tykkään aivan mielettömästi tämän hetkisestä ohjelmasta ja erityisesti Gangnam Style saa mielialan ja sykkeen hyppäämään taivaisiin. Aluksi inhosin kyseistä biisiä, mutta nyt siitä on tullut melkein kestosuosikki niin baarissa kuin salillakin. Miten niin myöhäisherännäinen...

Parin viikon erittäin vähäiset liikkumiset ovat tosiaan lähinnä koulujuttujen syytä ja pakko sanoa, että pitkät päivät tietokoneella istuen ovat kyllä tuntuneet etenkin niska-hartiaseudulla! Kaikki tai ei mitään-asenne on päässyt myöskin nostamaan päätään ja tästä syystä myös esimerkiksi lenkkeily on jäänyt kokonaan - "kun ei sillä yhdellä lenkillä viikossa ole mitään merkitystä" :D Ruokailun suhteen on kuitenkin sanottava, että oon ilmeisesti saanut vakiinnutettua suhteellisen kevyen ruokavalion jo osaksi arkielämää ja samoja pöperöitä onkin tullut syötyä täysin automaattisesti koko ajan. Myös paino oli yllättäen laskenut parin viime viikon aikana, vaikka pelkäsin jotain aivan muuta! Ei tosin mitenkään kovin merkittävästi, mutta kuitenkin :)

Toukokuun ajalle ajattelin asettaa itselleni liikuntatavoitteen, jota voisin valottaa joku toinen kerta vähän enemmän. Yritetään nyt ensin selviytyä tästä tulevasta vapusta... :)

Vietin tänään, kuten suurimmaksi osaksi koko viime viikonkin ilman meikkiä. Oon huomannut muutosta asenteessani ja ajatuksissani ainakin siinä mielessä, että oon alkanut kestämään meikitöntä naamaani aiempaa paremmin eikä mulla ole enää ollenkaan niin ruma olo, vaikka meikkaaminen jäisi aamulla välistä. :D Aiemminkaan ilman meikkiä kulkeminen ei siis ole ollut ongelma, mutten olo on yleensä ollut melko paljas ja... no, niin. Pitäisiköhän tämä tulkita niin, että itsetunto on ottanut askeleen ylöspäin? :)

+++ Huomenna on vappu!

Kuva.
Toivotaan, ettei Iltalehden ennustus sateesta ja rakeista toteudu ja alkuillasta pääsee puistoon aloittelemaan ilman vaaraa kastumisesta :) Hauskaa vappua kaikille jo näin etukäteen! 

Sieluni kaltainen

Tein sunnuntai-illan ratoksi persoonallisuustestin Namasten sivuilla. Tykkään aina silloin tällöin tehdä erilaisia persoonallisuutta kuvaavia testejä, vaikkakin harvemmin tulokset ovat mielestäni kovinkaan osuvia. Tämä testi antaa kuitenkin melko lailla paikkaansapitävät tulokset ja voinkin samaistua useampaan kohtaan "omien" ihmistyyppieni kuvailussa. :D Alun perin idea testin tekemiseen lähti Muuttolintuja syksyllä-blogin postauksesta, mutta  samaisen persoonallisuustestin oon tehnyt muutaman kerran aiemminkin. Aina sieltä vain tulee samat vastaukset! ;)
Ykkösvaihtoehdoksi minulle tarjottiin ihmistyyppiä numero 2, "Avulias Huoltaja":

"Kakkoset ovat ihmiskunnan avuliaita ja huomaavaisia kanssaihmisiä. He rientävät tueksi ja avuksi sinne, missä heitä eniten tarvitaan. Kakkosille auttaminen on luonnollinen ja miellyttävä tapa toimia maailmassa. Kakkoset saattavat laittaa toisten ihmisten parkkimittareihin lisää kolikoita tai auttaa pyytämättä apua kaipaavan näköisiä kanssaihmisiä. Kakkoset haluavat olla avuliaita, ystävällisiä ja pidettyjä. He ovat luonnostaan empaattisia ja ihmiskeskeisiä. Kakkonen pyrkii tekemään ihmisiin myönteisen vaikutuksen ja haluaa omalla panoksellaan tehdä toisten elämästä mukavampaa ja miellyttävämpää.

Okei, harvemmin kyllä tulee maksettua muiden parkkimaksuja... :D Myönnän kuitenkin olevani aika ihmisläheinen persoona ja haluavani olla hyödyksi ja pidetty - ehkä liiankin kanssa. 




Kakkosella on suuri halu ja tarve olla mieliksi muille. Ihmissuhteet ovat Kakkoselle todella tärkeitä ja hän tekee kaikkensa ylläpitääkseen hyviä suhteita läheisiinsä. Siksi Kakkonen on välillä ehkä liiankin avulias tai ystävällinen. Hän saattaa touhuta muiden hyväksi ja järjestellä asioita joskus jopa kysymättä avun todellista tarvetta tai ihmisten omia toiveita. Kakkonen ei aina valitettavasti saa pelkästään myönteistä palautetta tekemisistään, sillä joskus tämä hyvää tarkoittava avuliaisuus saatetaan tulkita toisten asioihin sekaantumiseksi.


Siellä se muille mieliksi oleminen tulikin... :D Kannatan kyllä periaatteessa sitä ajatusta, että "jos et tykkää, ei tarvikaan tykätä", mutta oon aika huono noudattamaan sitä itse!

Kakkonen tavoittelee muiden hyväksyntää olemalla ystävällinen ja avulias, mutta ei aina osaa itse ottaa toisten apua tai huolenpitoa vastaan. Kakkosille tekee hyvää opetella pitämään huolta myös omista tarpeistaan ja jaksamisestaan, niin että toisten auttamisesta ei tule vain yksipuolista tai marttyyrimaista uhrautumista. Kakkonen alkaa  helposti tehdä liikaa muiden eteen ja uhrautuu unohtaen silloin helposti omat tarpeensa.  Joskus Kakkoset heittäytyvät marttyyreiksi kokiessaan, ettei heidän tekemisiään arvosteta tarpeeksi. Kakkonen toivoo kiitosta ponnisteluistaan ja loukkaantuu, jos hän kokee tulleensa hyväksikäytetyksi.





Parhaimmillaan Avulias Huoltaja eli Kakkonen on huomaavainen, lämminsydäminen ja ihmisrakas. Hän on rohkaiseva, kannustava ja kiva toisia kohtaan. Hän ymmärtää yleensä luonnostaan poikkeuksellisen hyvin toisten tunteita, tarpeita ja ajatuksia. Muiden auttaminen on Kakkoselle tärkeää ja siksi hän tekee mielellään palveluksia muille. Kakkonen tulee iloiseksi saadessaan olla hyödyksi ja avuksi. Työpaikoilla Kakkoset ovat erityisen hyviä hengenluojia ja yhteyshenkilöitä. Kakkonen pitää mielellään huolta siitä, että kaikki tuntevat olonsa kotoisaksi ja tervetulleeksi esimerkiksi firman yhteisissä illanvietoissa. Kakkoset ovat luonnostaan positiivisia, hauskoja ja hyviä seuramiehiä ja -naisia."


Toiseksi minua vastaavaksi ihmistyypiksi testi nimesi "Sopeutuvan Rauhanrakentajan":

"Maailma olisi varmasti parempi, rauhallisempi ja tasapainoisempi paikka, jos useammat ihmiset jakaisivat Ysien hyvät ominaisuudet. Ysit ovat tyyniä, hyväksyviä ja tasapainoisia eikä heillä ole suurta tarvetta korostaa eriäviä mielipiteitään. Ysit ovat mukautuvia ja muut kauniisti huomioon ottavia ihmisiä. Ysit ymmärtävät erilaisia mielipiteitä erityisen hyvin ja ovat luonnostaan hyviä kuuntelijoita ja miellyttäviä seuraihmisiä. Ysien seurassa on yleensä rento tunnelma, sillä he ovat aidosti myönteisiä ja hyväksyviä. 


Ysille on tärkeää säilyttää oma rauha ja henkinen tasapaino. Hän vetäytyy mielellään omaan sisäiseen maailmaansa ja nauttii yksinolosta ja omista mukavista rutiineistaan. Ysi pyrkii välttämään ristiriitoja ja konflikteja. Hän sopeutuu mieluummin muiden toiveisiin kuin korostaa omia eriäviä mielipiteitään. Ysi pyrkii säilyttämään hyvät ja ystävälliset välit läheisiinsä ja saattaa rauhan säilyttämisen nimissä välillä sopeutua liikaakin muiden tahtoon. Ysin on vaikea sanoa "ei" ja hän myöntyy muiden toiveisiin ollakseen mieliksi ja välttääkseen erimielisyyksiä. Ysille on usein helpompi olla taustalla ja välttää ristiriitoja kuin sanoa oma mielipiteensä ja ottaa aktiivisesti osaa neuvotteluihin tai väittelyihin.

Omat, pienet ja arkipäiväiset rutiinit ovat kyllä muodostuneet mulle tärkeiksi, mutta en voisi sanoa nauttivani yksinolosta ainakaan suurina määrinä kerrallaan. Viime vuosien aikana musta on tullut jotenkin paljon seurallisempi ja liian pitkä yksinolo alkaa ahdistamaan! Mutta jep, allekirjoitan täysin tuon mukautuvuuden ja myöntymisen muiden tahtoon liian helposti... Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että tekisin automaattisesti kaiken vastoin omaa mielipidettäni ja muiden tahdon mukaisesti, en vain tuo omaa mielipidettäni välttämättä esille jokaisessa tilanteessa kovinkaan äänekkäästi. Lisäksi mut on myös aika helppo taivutella mukaan melkein mihin tahansa...




Ysi haluaa ennen kaikkea sopua ja harmoniaa elämäänsä eikä innostu muutoksista, jotka saattavat järkyttää tätä tasapainoa. Joskus Ysin on vaikea tehdä päätöksiä tai valita useamman vaihtoehdon väliltä. Hän ei osaa aina tunnistaa, mitä itse haluaisi, vaikka ymmärtää hyvin muiden ihmisten toiveita. Ysi ei näytä helposti suuttumustaan tai ärtymystään. Hän saattaa silti olla itsepäinen ja hiljaisen vastustava ollessaan eri mieltä, haluamatta kuitenkaan sanoa omaa mielipidettään ääneen. Joskus Ysin haluttomuus käsitellä ristiriitatilanteita saattaa aiheuttaa ongelmia ja Ysi joutuu kohtaamaa välttelemänsä asiat tavalla tai toisella. Jopa isompina kuin ne alunperin olivat.


Kaikki, jotka ovat olleet mun kans esimerkiksi shoppailemassa, voivat varmasti allekirjoittaa tuon ensimmäisen tummennetun kohdan! Kaksien korvakorujen väliltä valitseminen on kuitenkin vielä pientä, valinnat kun tuppaavat olemaan yllättäen vaikeita isompienkin asioiden kohdalla... Oon toisinaan kunnon jahkailija ja joskus pelkäänkin, että jokin hieno tilaisuus karkaa käsistä yksinkertaisesti siitä syystä, etten osaa tehdä valintaani ajoissa.

Parhaimmillaan Ysi on rauhallinen, tasapainoinen ja tyyni. Hän on tyytyväinen ja läsnä omassa elämässään itselleen ja toisille ihmisille. Ysi osaa olla miellyttävän eloisa, aktiivinen ja tasapainoisen aikaansaava. Hän on hyväksyvä, epäitsekäs, emotionaalisesti vakaa ja seesteinen. Ysi luottaa itseensä ja osaa myös tuoda omat toiveensa esille ja sanoa reippaasti oman mielipiteensä. Parhaimmillaan Ysi on myönteinen, kärsivällinen, vaatimaton, ystävällinen ja aidosti hyväksyvä. Ysillä on rauhoittava vaikutus ympäristöönsä. Hän tuo ihmiset yhteen, sovittelee ja luo todellista kestävää rauhaa ja harmoniaa. Yleensä Yseillä on laaja ystävien ja tuttavien verkosto ja he nauttivat sosiaalisesta elämästä ja toisten ihmisten seurasta suuresti."


Tasapainoisen aikaansaavaksi en ainakaan menisi itseäni kuvailemaan, lähinnä tuon "tasapainoisen" vuoksi :D Oon enemmänkin ehkä sellainen, että joko teen kaiken tai en mitään ja se kultainen keskitie on aika vaikeaa saavuttaa. Myöskin tuo "osaa sanoa reippaasti oman mielipiteensä" hieman haiskahtaa, sillä eikö tuolla aiemmin juurikin puhuttu siitä, miten kyseinen ihmistyyppi myötäilee helposti muita eikä välttämättä ilmoita omaa mielipidettään äänekkäästi? 


Käykää tekin tekemässä testi täällä!
Alun perin postauksen piti ilmestyä jo eilen, mutta nukahdin telkkarin ääreen kesken kaiken... :D

Kuvat: weheartit.

lauantai 27. huhtikuuta 2013

Maailma on tehty meitä varten.


Kauhulla odottamani stressiviikko on nyt takanapäin ja vaikka unen määrä jäi minimiin, tietokoneen ja Wordin kanssa tuli hengattua enemmän kuin laki sallii ja salilla käymiset ovat taas jääneet, olo on kevyt ja helpottunut. :) Itseni tuntien pelkäsin hirveitä stressiahdistuskohtauksia, mutta pahimmilta taidettiin kuitenkin välttyä - ja siltikin kaikki tehtävälistalla olleet asiat tuli hoidettua! Ihmeellistä :D

Kävin maanantaina syömässä poikkeuksellisesti JAMKin pääkampuksella - ja kattokaa miten hienoja salaatteja siellä oli! Ei kyllä yllä ihan meidän ruokalan pöperöt tälle tasolle...
Lyhyesti sanottuna: venäjän suullinen koe sujui paremmin kuin ajattelin, ruotsinkurssi on yhtä ensi viikolla saatavaa kirjallista tehtävää vaille suoritettuna ja elämyspalvelukurssin ryhmätehtävä saatiin esiteltyä ja raporttiin kehitysideoita lopullista palautusta varten. Kaikista tärkein ja isoin juttu mulle kuitenkin oli, että liiketoimintasuunnitelma on lopultakin palautettu! :D Voi sitä helpotuksen tunnetta, kun vihdoin ja viimein sai painaa maagista "lähetä"-nappia tehtävän palautuslaatikossa ja tajuta samalla hetkellä, miten kymmenien ja taas kymmenien tuntien työ on takanapäin. Okei, maanantain esityksiä varten täytyy vielä värkkäillä powerpointteja ja reflektointiraporttikin on vielä kirjoittamatta, mutta ne ovat aivan piece of cake tuon varsinaisen lts:n kirjoittamisen jälkeen. Ah tätä ihanuutta :D

Siinä se on. 19 sivua tuskaa, kyyneleitä ja hikeä. SE ON VALMIS!
Torstai-iltana kaiken koulupuurtamisen jälkeen ohjelmassa olikin sitten kevään viimeiset opiskelijapippalot!


Viimeisen kerran kunniaksi illan dress code ei ollutkaan tuttuun tapaan haalarit, vaan kuten pääsylippukin vihjailee, tällä kertaa päälle ajautuikin mekko ja korkkarit! ;) Kävin ostamassa vähän ekstrablingiä illan asuun Cubuksesta sekä Bijou Brigittestä ja erityisesti Mollukkaan oon erityisen tyytyväinen! Kuva ei sitä oikeastaan paljasta, mutta kyseessä on siis sormus... :D


Aloittelua Mian luona...
...ja ihanat tytöt!
Hieman meinasi kyllä haikeus iskeä, kun tajuntaan iski se tosiasia, että tää nyt tosiaan taisi olla viimeinen baardikerta tällä porukalla muutamaan kuukauteen. Koulua on jäljellä enää pari viikkoa ja nopeimmat aloittavat harjoittelunsa jo ihan lähipäivien aikana - kuka Suomessa, kuka ulkomailla. Pienen haikeuden ohella oli kuitenkin mukavaa huomata, että koulun loppuminen sai aikaan tällaisia tuntemuksia, sillä sehän toisaalta meinaa sitä, että tuntee kuuluvansa porukkaan ja on viihtynyt! :) Kun mietin viime kevättä, ainoa tunne koulun loppumisen jälkeen oli suurensuuri helpotus siitä, että tuskainen vuosi oli takanapäin ja edessä oli jotain uutta ja erilaista. Yliopistovuoden aikana en myöskään tutustunut keneenkään "luokkalaiseeni" kovin hyvin, sillä jotenkin mulla oli koko ajan sellainen tunne, ettei meillä ollut mitään yhteistä eikä myöskään mitään puhuttavaa keskenämme. Onneksi elämä ohjasi mut amkiin oikealle alalle ja tutustumaan näihin mahtaviin ihmisiin, joiden kanssa koulun käyminen on ollut oikeasti hauskaa ja mukavaa! :)

Mutta juu, ilta oli vallan loistava (hello there 2,50€ shotit!) eikä siitä sitten sen enempää... :) Hieman vaan pelkään, että jonkinasteinen flunssa on tuloillaan, sillä fiksuna tyttönä kävelin perjantaiaamuna keskustasta kotiin pelkkä n. polviin asti yltävä mekko päälläni :D Olihan mulla toki takki päällä, auki tosin, ja farkut mukana, mutta eivät jalassa vaan pussissa. Ja farkut kun lähtivät illaksi mukaan ainoastaan sitä varten, että voisin laittaa ne jalkaan ennen kotiinlähtöä... Hei jee :D Ilmakaan ei ollut siihen aikaan kovin lämpöinen ja lämpötila saattoi itse asiassa olla jopa miinuksen puolella. Eipähän voi sitten syyttää muita kuin itseään!

Että sellaista! Eilinen päivä meni melko lailla koomaillessa ja nukkuessa, mutta tänään heräsin jo viideltä Johannan lähtiessä töihin ja aloin siivoamaan. Sairasta hommaa, mutta olinpahan saanut tiskit tiskattua, jääkaapin pestyä, lattiat imuroitua ja pyyhittyä sekä verhot vaihdettua ennen aamuyhdeksää! :D Ehdin myös taas viettää mukavan, tällä kertaa onneksi lyhyen jutusteluhetken viereisen rapun vanhan miehen kanssa. Viime kesänä törmäsin kyseiseen ukkoon pihalla, kun olin tulossa kotiin tuubakotelo selässäni - ja siitä se sitten lähti. Miesparka on aivan äärettömän innostunut siitä, että oon "musiikki-ihmisiä" ja intoutuu joka kerta minut nähdessään selittämään omasta haitaristaan pitkän kaavan kautta :D Yhtenä aamuna tällä viikolla meinasin myöhästyä koulusta, kun jouduin jäämään kuuntelemaan tarinoita kolmentoista haitaria sisältäneen yhteen konsertista... Tämän aamun infopläjäys oli puolestaan, että haitarista oli jumittunut nappula pohjaan ja D-ääni oli jäänyt soimaan. Yritä siinä sitten näyttää kiinnostuneelta ja nyökkäillä innostuneena, kun vettä sataa niskaan, kauppakassi painaa kädessä ja naapurin mies selittää haitaristaan.

Ja minä kun en edes pidä haitarista.

sunnuntai 21. huhtikuuta 2013

Lately


Koin perjantaina jotain aivan uutta ja ihmeellistä.

Olin koko illan baarissa selvin päin eikä se harmittanut ollenkaan! Oon melko ylpeä itsestäni, sillä mulla ei oo ollut hajuakaan siitä, että kykenisin tuollaiseen noinkin hyvin :D Annan itestäni nyt ehkä tietyllä tapaa juopon kuvan, mutta totuus on vain aina ollut se, että joko lähden baariin ja juon tai sitten en lähde sinne ollenkaan. Muutaman kerran oon ollut messissä kuskin roolissa, mutta muuten viinattomat baarireissut ovat mulle aika vieras käsite :D En myöskään hallitse kovin hyvin muutamilla käymistä, sillä parista drinkistä tulee lähinnä huono mieli! :D Kaikki tai ei mitään, that's it. 
Mutta hei, myös "ei mitään"-vaihtoehto onnistuu ja on yhtä hauska! Tässä vaiheessa on ehkä hyvä selventää, että ylläoleva kuva on parin viikon takainen, ei toissaillalta.

Perjantaina olin tosiaan juhlimassa Lauran tupareita tuolla "kaukana kaupungin toisella puolen" eli Aittorinteessä :D Aattelin eka tuon paikan sijaitsevan jossain hyyyyvin kaukana, mutta eihän sinne tainnutkaan olla keskustasta kuin muutama kilometri. Mukana juhlimassa oli tällä kertaa lähinnä meitä matkailun tytsyjä, tosin lisämausteena paikalla oli mun ja Lauran lukiokaveri Ninni. :)


Herkkuja riitti moneen lähtöön! :) Itse tosin satuin hengailemaan koko illan tuossa päässä, mistä löytyivät porkkanat, kurkut ja tomaatit ja dippailin sitten niitä sipsien sijaan. Laiskana en jaksanut siis vain kurottua joka kerta syömään sipsejä, mutta ehkä siitä ei ollut niin paljon haittaa... :D

Yön koittaessa otimme suunnan kohti keskustaa. Meillä oli vähän erimielisyyksiä siitä, mihin baariin menisimme - muutama liputti Jyväskylän teinihelvetin Gigglin Marlinin puolesta, loput halusivat Escapeen. Tai no, ei mulla ehkä ole oikeutta sanoa GM:stä tuollaista, sillä en oo koskaan edes käynyt siellä, mutta kyllähän se jono baarin oven ulkopuolellakin kertoi jo jonkin verran asiakkaiden iästä ja tyylistä... :D GM on siis tällä hetkellä ilmeisesti ainoa baari, jossa ikäraja on viikonloppuisin K18. Ja sen kyllä huomaa
Päädyttiin sitten kuitenkin vanhaan tuttuun Escapeen, joka on kylläkin ehkä Jyväskylän kalleimpia baareja. Tällä kertaa ei onneksi tarvinnut maksaa kuin sisäänpääsy ;) Yläkerran Waikiki-puolella biletettiin sinä yönä latinobiisien tahtiin, kun taas alakerrassa soi Mikael Gabrielin hostaamana perustanssibiisit höystettynä extraräpillä. Viihdyttiin tanssilattialla käytännössä koko ilta ja sen kyllä huomasi sitten aamuyön koittaessa: oikea polvi ei oikeen tykännyt mun tanssimuuveista ja oli melko tuskaisen kipeä päästessäni kotiin... Vanhuus se sieltä tulla tupsuttelee!


Kaiken kaikkiaan ilta oli siis hauska, halpa ja terveellinen - tätähän voisi testata joskus toistekin :D En edes hakenut ruokaa yöllä kotimatkalla, vaan paahdoin kiltisti pari ruisleipää aamuyöpalaksi ennen nukkumaanmenoa. Haha :D Pakko myöskin sanoa, että kaiken maailman stressit ja murheet hävisivät kyllä melko tehokkaasti eikä lts:t sun muut enää paljoa vaivanneet!

Lauantaina aattelin piipahtaa Veturitalleilla järjestetyllä blogikirppiksellä, mutta laiskuus voitti enkä jaksanutkaan raahautua paikalle kahdeksitoista. Pienimuotoista kirppistelyä tuli kuitenkin harrastettua, sillä lähdettiin iltapäivällä käymään Johannan kanssa Seppälänkankaan isolla kirppiksellä :) Viime käynnistä on ehtinyt vierähtää jo jonkin aikaa ja kirppisalue oli pienentynyt yllättävän paljon siitä, mitä se esimerkiksi viime syksynä oli. Harmi! :( Mitään mainitsemisen arvoista ei tällä kertaa löytynyt, mutta puolet hauskuudesta on ainakin mun mielestä myös se myytävänä olevien tavaroiden ihastelu ja kauhistelu - mitä kaikkea ihmiset laittavatkaan myyntiin! Aina on myöskin yhtä iloista löytää jotain omaan lapsuuteen vahvasti liittyvää, kuten lapsena paljon luettuja kirjoja, haluttuja leluja tai pelattuja pelejä. Ah :)

Tää päivä onkin sitten ollut melko tiivistetysti tässä: venäjää, venäjää ja venäjää. :D Tunnen itseni melkein ahkeraksi! Tyypillisesti tänään olikin sitten todella ihana ja lämmin ilma ja olisin halunnut viettää vaikka koko päivän ulkosalla (en tiiä mitä tehden, mutta pikkujuttuja...), mutta tällä kertaa jouduin jäämään sisälle istumaan venäjänkirjan ja Optiman ääreen. Ehkä joskus toiste, sillä kaipa näitä lämpimiä päiviä nyt tulee useampikin tälle keväälle ja kesälle... Pientä piristystä väliin toi kyllä TV5:ltä tullut S Club 7-leffa - kuka muu muistaa kyseisen bändin 2000-luvun alusta? :D Itse ainakin popittelin bändin biisejä aivan onnessani Spaissareiden, Britneyn ja Gimmelin lomassa!




Stressitöntä ja ihanaa tulevaa viikkoa, minäkin teen parhaani turhan ahdistuksen välttämiseksi! :)

perjantai 19. huhtikuuta 2013

Freaky Friday

Tänä aamuna herätessä teki mieli iskeä puhelin seinään ja olla koko päivän muun maailman tavoittamattomissa. Takana oli jälleen kerran huonosti nukuttu yö ja jonkin sortin ahdistus nosti päätään heti, kun sain silmäni auki.


Oon nukkunut jo jonkin aikaa hieman huonosti, sillä jostain syystä heräilen aina puoli viiden ja viiden välillä enkä meinaa saada nukuttua sen jälkeen ollenkaan. Tuo herääminen tapahtuu joka kerta samoihin aikoihin eikä oo millään tavalla riippuvainen siitä, oonko laittanut nukkumaan kymmeneltä vai kahdelta. Pidemmän päälle se alkaa olla melko raskasta ja jaksaminen on jo koetuksella! Viime yönä kuvioon ilmestyi vielä mukavasti ekstraa, sillä ensin en meinannut saada millään nukahdettua miljoonien asioiden painaessa mieltä. Kun kello tuli viisi, heräsin tuttuun tapaan ja päähäni paukahti samalla sekunnilla paineet liiketoimintasuunnitelman tekemisestä sekä siitä, etten oo ehtinyt käydä salilla koko viikon aikana kuin pari kertaa. Turha varmaan erikseen mainitakaan, että yöunet jäivät siihen ja aamusta olin taas kerran kärttyinen kuin pieni hamsteri juoksupyörän jumittaessa.

Stressiä kertyy jostain ehtymättömästä varastosta koko ajan lisää enkä kohta tiiä, mitä sen kanssa pitäisi tehdä :D Pitkät päivät ja kiireinen aikataulu ei niinkään stressaa, vaan veikkaan syylliseksi jälleen kerran niitä suorittamispaineita. We meet again, old friend! En tiiä, onko koskaan aiemmin halunnut menestyä kouluhommissa samalla tavalla kuin nyt - ehkäpä se oma ala on nyt todellakin löytynyt :) Vähän vaan pitäisi osata höllätä jostain suunnasta ennen kuin löydän itseni jostain pehmustetusta huoneesta :D Hyviä vinkkejä paineensietokyvyn kehittämiseen, anyone?

Kaamean aamun jälkeen päivä kuitenkin alkoi pikkuhiljaa muuttumaan siedettävästä mukavaksi. Aurinko alkoi pilkistämään pilven takaa samaa tahtia mielialan nousemisen kanssa ja töistä päästyäni kävin pyörähtämässä mutkan Forumissa ja ostamassa itelleni uuden mekon illaksi. Tuhlaamisesta ei tullut edes huonoa omaatuntoa, joten ehkäpä tässä sittenkin kehitytään edes jonkin verran? :D

Taidan alkaa pikkuhiljaa ottamaan suunnan kohti Aittorinnettä ja Lauran tupareita. Nyt yritetään unohtaa univajeet, ärtymykset ja stressi!




 Mukavaa viikonloppua! :)


torstai 18. huhtikuuta 2013

Koulutehtävät in my ass!

Kappas vaan, jälleen kerran oon langoilla blogin suhteen vasta näin viikonlopun lähestyessä :D Mikähän siinä aina on, että havahdun koko blogin olemassaoloon yleensä tässä torstain tienoilla, en esimerkiksi alkuviikolla?

Tällä viikolla päivät ovat kyllä hujahtaneet ohi niin samanlaisina, että hyvä kun pysyn itsekään perässä, mikä viikonpäivä, kuukausi tai vuosisata on menossa. Loppukevään koulustressi on nimittäin iskenyt täysillä taas päälle ja oon valehtelematta istunut joka päivä koululla vähintäänkin viiteen asti väkertämässä erinäisiä ryhmätöitä. Tänäänkin takana on lähes yhdeksän tuntia liiketoimintasuunnitelman kirjoittamista ja aivot ovat vähintäänkin tukossa - anteeksi siis, jos tekstistä tulee tänään jokseenkin omituinen tai töksähtelevä :D

Kuten missä tahansa koulussa, myös meillä kaikkien kevään raporttien, ryhmätöiden ja analyysien palautus on jotenkin kummallisesti ajoittunut samalle, tässä tapauksessa ensi viikolle. Hyvä puolihan tässä on toki se, että sen tuskaisen viikon jälkeen loppukevät on yhtä lomailua, mutta kyllä sitä silti arvostaisi, ettei aivan kaiken täytyisi olla valmista samaan aikaan! :D

Maanantaina mulla olis edessä venäjän suullinen tentti ja tällä hetkellä koko homma tuntuu olevan niin pahasti hakusessa, ettei mitään järkeä. En todellakaan tiedä, miten tuun selviämään maanantaista hengissä! Jos nyt kuitenkin niin sattuu käymään, olis heti tiistaina vuorossa ruotsinkurssin "opetustuokio jostain matkailuun liittyvästä asiasta". Pointtina olisi siis pitää noin puolen tunnin mittainen tuokio, jossa opetamme muille ryhmäläisille jotain uutta niin, että hekin pääsevät osallistumaan mukaan. Meidän ryhmän tarkoituksena olisi pitää tietovisa eri maiden nähtävyyksistä, tavoista ja lipuista. Saapa nähdä - kuten eräs ryhmäläisemme asian ilmaisi, "täähän olis muuten aivan helppo homma, mutta kun pitää osata niin monta eri ruotsinkielistä sanaa." :D

Tähän väliin voisin mainita, että kuvassa näkyvän koulutehtävän palautus on vasta toukokuun puolenvälin paikkeilla. Luonnollisesti aloitettiin kuitenkin siitä tämän tehtäväsuman purkaminen ja voidaan ainakin sanoa, että yksi koulujuttu on saatu valmiiksi! :D Mikäli kuva ei kerrokaan enemmän kuin tuhat sanaa, oli kyseessä siis matkailutuotteen kehittäminen ja elämyksellistäminen. Tällä kertaa päädyttiin pyöräretkeen Pariisissa. :D
Loppuviikolla onkin sitten edessä ne kevään suurimmat deadlinet, eli elämyspalvelukurssin ryhmätehtävä sekä liiketoimintasuunnitelma. Ensimmäisessä tehtävänantona oli valita jokin matkailullisesti merkittävä alue tai kaupunki Suomesta, tutustua sen matkailutarjontaan ja asiakassegmentteihin, analysoida alueen matkailun menestys tilastojen avulla ja keksiä kehitysideoita tulevaisuutta ajatellen. Ryhmätyöstä saatu arvosana kattaa vaatimattomasti 40% koko vuoden kestäneen kurssin arvosanasta, joten ihan piece of cake on siis kyseessä... :D Lisäksi olis vielä tuo paljon puhuttu liiketoimintasuunnitelma, jota varten ollaankin istuttu Lauran ja Annin kanssa koululla about koko valveillaoloaika ja väännetty markkinoinnin, kilpailijoiden, henkilöstön, palkkauksen, palveluiden, asiakassegmenttien, kustannusten ja liikevaihdon kanssa. HUH. Paljonhan tääkin tehtävä on antanut, mutta valehtelisin jos väittäisin etten odottais sitä hetkeä, kun raportti on saatu palautettua! :D

Facebook on ollut oikeasti opiskeluväline lts:n kirjoittamisessa! Meidän keskustelut viimeisen kolmen viikon ajalta näyttävät about tältä...
Semmoista tänne siis tällä viikolla, toivottavasti en kyllästyttänyt kaikkia noinkin pitkillä höpinöillä koulujutuista! Muutama viikko enää and it's summertime, babes ;) Tai no, toivon mukaan olis - tää viikko on ollut kokonaisuudessaan niin sateinen, ettei mitään järkeä :D Lumet on toki sulaneet pikavauhtia, mutta muuten en oikein arvosta tuota jatkuvaa vedentuloa sitten tippaakaan. (ehehehe) Osasyy tähän on varmaankin se, että aloitin virallisen pyöräilykauden maanantaina ja pyörällä suttaamisen iloa vähentää kyllä huomattavasti se, että taivas repeää niskaan joka kerta, kun saan itseni väännettyä Uljaan Valkoisen selkään. :D Tänäänkin pyöräilin kotiin järjettömässä kaatosateessa, en nähnyt eteeni käytännössä ollenkaan ja sain about jokaiselta ohiajavalta autolta kunnon rapasuihkun niskaan. Ihanaa :)

Ai mitennii kastuin?
Oon myös ollut koko viikon jotenkin äärettömän väsynyt ja nälkäinen! :D Väsymys nyt toki on vanha tuttu, mutta tuota loputonta nälkää en oo oikein vieläkään sisäistänyt. Syömisestä huolimatta olis tehnyt mieli kiskoa vain lisäälisäälisää ihanmitävaan eikä koskaan tuntunut olevan sellaista tavallista, mukavan kylläistä oloa. Oon sinänsä suht ylpeä itsestäni, etten kaameasta nälästä huolimatta sortunut missään vaiheessa pikaruokaan, mutta hieman tuo nälän alkuperä tietenkin pistää häiritsemään. :D

MUTTA tokihan sitä on tapahtunut kaikkea iloistakin! Sain yhtenä aamuna hirveän hämmentävän viestin, jossa väitettiin, että mulle olis kertynyt yhteensä 10 palkallista kesälomapäivää tulevalle kesälle :D Olin kyllä aivan puulla päähän lyöty, sillä eihän mulla ollut käynyt mielessäkään, että näin osa-aikaisena työntekijänä saisin kerrytettyä mitään lomapäiviä, varsinkaan palkallisia sellaisia! Hirveen hyvin oon taas perehtynyt näihin työntekijän etuihin sun muihin :D No, en kyllä aatellu pistää hirveästi vastaankaan... Veronpalautuksiakin näytti kertyneen useamman sadan euron edestä, me likes! Hävettää myöntää, mutta oon aina verotuksesta puhuttaessa aivan totaalisen pihalla eikä mulla tänäkään vuonna ollut minkäänlaista käsitystä siitä, olisiko vastassa mätkyjä vai veronpalautuksia. Onneksi tänä(kin) vuonna oikea vastaus oli tuo jälkimmäinen vaihtoehto. :)

Jooooo. Voisin tietenkin lopettaa tämän tajunnanvirran purkautumisen ja lähteä ahkerasti tekemään mulle määrättyä polvijumppaa! :D Kävin maanantaina fysioterapeutilla ja sain kotiin tuotavaksi kolmen sivun mittaisen henkilökohtaisen harjoitusohjelman. Näitähän alkaa nyt tippua vähän joka suunnasta! Tää kyseinen harjoitusohjelma sisälsi tosin lähinnä erilaisia venytyksiä sun muuta, joten mistään kovin raskaasta treeniaikataulusta ei oo tällä kertaa kyse. Eihän tässä muuta ongelmaa ole kuin muistaminen, sillä oon aivan armottoman huono edes venyttelemään iltaisin! Pakko yrittää tsempata, sillä tuntuu hieman typerältä maksaa fysioterapiakäynnistä ja saada ohjeet polven kuntouttamiseksi, mutta jättää kaikki sitten yksinkertaisesti tekemättä.

Huomenna tiedossa olisi työvuoro ja illasta Lauran tuparit, joten palaillaan viikonlopun aikana astialle! :)

sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

WEEK 15

Sunnuntaiseen tapaan vuorossa olis taas viikon HeiaHeiat, olkaapa hyvä! :D

Tuossa ei nyt taaskaan ole mitään hirveän ihmeellistä kerrottavaa - paitsi että oon aika ylpeä siitä, että tällä viikolla on tullut liikuttua näinkin paljon! :) Maanantainen, aerobiciksi merkitty syke-tunti oli melko hurja, kun tunnin ohjaajan iPodista loppui yllättäen akku ja toinen puolisko tunnista vedettiinkin sitten vaihtoehtomusiikilla. Ei siinä muuten mitään, mutta tunnin rankkuusaste nousi melko lailla huomattavasti nopeatempoisemman musiikin takia! :D Huh. Tänään kävin sitten yllättäen lenkillä, jonka pohjimmainen tarkoitus oli vuokraleffan palauttaminen Filmtowniin. Mulla on joku oma, päänsisäinen periaate siitä, mitä kirjaan tänne ja mitä en: arkiliikuntaa en lähtökohtaisesti merkitse ollenkaan, vaikkakin joinakin päivinä tulee käveltyä yhteensä lähemmäs 10km ihan vaan liikkuessa paikasta toiseen. Se on kuitenkin erilaista liikuntaa, ei varsinaista, tarkoituksenmukaista urheilua jossa yrittää antaa kaikkensa. Tai no, kai paikasta toiseen liikkuminen on tietenkin tarkoituksenmukaista, mutta... antaa olla :D You got the point, or you didn't get the point! Tällä kertaa otin tuon periaatteessa arkiliikuntaan kuuluvan reissun lenkin kannalta ja voi apua, miten kuuma tuolla auringonpaisteessa hölkkäillessä tulikaan! Lenkkeilyä voisi kyllä alkaa harrastamaan vähän useamminkin, varsinkin nyt, kun ilmat ja kelit paranevat koko ajan eikä polvikaan tuntunut panevan pahasti vastaan. :)

Kaiken kaikkiaan viikko näyttää olleen melko aerobinen. Yhteensä tuli huhkittua 8 tunnin edestä, jee! :)

Kokkailin tänään ruoaksi kookos-curry-kanaa cashewpähkinöillä. Kookosmaito on ollut tähän mennessä mulle aika vieras ruoka-aine, mutta tulipahan testattua sekin ja voin kertoa, että tulee kokeiltua vastaisuudessakin!

Lisäksi leikin tänään uudella blenderilläni ja tein iltapalasmoothiesta vaaleansinistä Alkosta mukaan tarttuneen makusiirapin avulla. Ilo se on pienikin ilo! Sain tosiaan uuden rakkauteni, blenderin, synttärilahjaksi viikko sitten ja voin valehtelematta myöntää käyttäväni sitä päivittäin - itse asiassa 2-3 kertaa päivän aikana. Kohta en varmaan syökään enää mitään, mikä ei olisi mennyt blenderin läpi... :D Lahja osui todellakin nappiin, sillä oon kuolaillut vekotinta joka ikinen kerta, kun bongaan sellaisen jostakin mainoksesta. Toisin sanoen aika usein.

Vaaleansininen smoothie ja drinkkitikku - piristävä iltapala taattu!

Nyt oliskin jo aika suunnata nukkumaan, jottei maanantaiaamusta tulis ihan kamala univajeen takia... Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille! :)

lauantai 13. huhtikuuta 2013

Vain elämää, ei sen enempää eikä vähempää


Kun ulkona näyttää tuolta, on kiusaus heti herätessä suuri jäädä vain peiton alle koko päiväksi löllymään ja odottelemaan sitä ihanaa auringonpaistetta, jolla meitä on hemmoteltu jo päiväkausia.

Sain itseäni otettua kuitenkin niskasta kiinni ja lähdin käymään salilla puoliltapäivin. Bussilla tosin, ei tuolla tihkusateessa ihan huvikseen tee mieli tallustella 3km suuntaansa, mutta lähdinpä kuitenkin. Se kannatti! Oli ihanaa käydä pitkästä aikaa bodybalancessa ja aattelin, että täytyisi ottaa tavaksi käydä enemmänkin noilla rauhallisemmillakin ryhmäliikuntatunneilla. :)

Jee, ei enää kauaa! :)
Bussia odotellessani piipahdin mutkan Gina Tricotissa, jossa oli huimat 50% alennukset käynnissä. Bongasin yhdestä rekistä ihanan, tummanharmaan leopardikauluspaidan kympillä, ja jäin miettimään hetkeksi sen ostamista. Paita jäi kuitenkin jälleen kerran kauppaan, kuten moni muukin viime aikoina ihailemani vaate/koru/mikä tahansa asia. Musta on tullut viime aikoina mielettömän pihi kaikkien itseeni liittyvien ostosten kanssa enkä meinaa raaskia ostaa itselleni yhtään mitään! :D Toisaaltahan tää on hyvä asia, sillä näin opiskelijana tulot eivät ole mitenkään kovin kaksiset, mutta kai sitä pitäisi pystyä itseään hemmottelemaan edes joskus ilman huonoa omaatuntoa? Jo ihan tavallisen, alle kymmenen euron paidan ostamisesta tulee pienoinen morkkis ja ajattelen ainoastaan sitä, mitä järkevää olisin sillä kympillä saanutkaan. Naurettavaa? :D No, lupaan hemmotella itseäni vaatteilla kesän koittaessa ihan jo vaikka siitä syystä, että mun kuntoiluprojekti on lähtenyt ehkä jopa pelottavan hyvin liikkeelle: paino on tippunut n. 5kk aikana yhteensä 10kg!

Matkalla kotiin aloin miettimään sitä, miten sadesääkin voi olla tavallaan kaunis - jopa näin keväällä, kun joka paikassa on yleisesti ottaen vain harmaata ja rumaa.

Puiden latvojen seassa väijyvä sumu näytti uskomattoman kauniilta! Kuvasta se ei valitettavasti erotu niin hyvin...


...vaikkakin sadepisaroiden tuijottelu on luonnollisesti paljon mukavampaa sisältä päin tiirailtuna. ;) Kotona onneksi odottelivatkin lämmin keitto, villasukat sekä kahvikuppi - mitäs muuta sitä voisikaan toivoa!

Taitaa olla eka kerta pitkään aikaan, kun söin näinkin oikeaoppisen lounaan kotona, lisukesalaattia ja leipää myöten!

Kahvi lempimukista, nyppyyntyneet legginsit ja villasukat. Rakkautta.
Iltapäivä kului yllättävänkin rennoissa merkeissä - yllättävän, sillä en oo viime aikoina oikein osannut rauhoittua paikalleni ilman ikuisuuksiin jatkuvaa to do-listaa pääni sisällä. Jonkinlainen suorittamisvaihe on selvästikin jäänyt päälle ja tunnen itseni heti hirveän saamattomaksi, jos en tee jotain hyödyllistä. Pieni, väliaikainen stressihän on vain hyväksi, mutta ainakaan väliaikaisesta tää olotila ei ole enää kuullutkaan pitkään aikaan. Ajatukset pyörivät päivittäin rataa "herään klo 6, jotta ehdin tehdä sitä, tätä ja tuota ennen kouluun lähtöä. Koulusta pääsen klo x, jonka jälkeen ehdin käydä salilla 2 tuntia ja olen kotona noin klo x. Kotona mulla on niin ja niin paljon aikaa pyyhkiä hylly, imuroida, tiskata, järjestää kolikot, silittää kengännauhat ja hinkata tiskipöytä hammasharjalla. Voi ei, en ehtinytkään kiillottaa ovenkahvoja tänään, täytyy herätä huomenna aikaisemmin!" 
Viimeiset olivat ehkä pientä liioittelua, mutta kuvastavat oikeastaan vain sitä, millaisiin älyttömyyksiin alan, jotta tuntisin itseni ahkeraksi ja aikaansaavaksi :D Aikataulutan päiväni ihan huomaamattani ja pidän aivoni jatkuvasti ylikierroksilla kaiken maailman juttujen vuoksi, jotka on pakko tehdä nyt eikä huomenna. Herään viikonloppuisinkin aikaisin, jotta ehtisin muka tekemään paljon kaikenlaista! Aiheutan siis itse itselleni mieletöntä stressiä kaikista pienistä jutuista, jotka eivät ole elämän kannalta mitenkään olennaisia tai välttämättömiä. Myöskin liikunta, jota pidetään yhtenä stressin purkamiskeinoista, on alkanut menemään yhä lähemmäs suorittamista kuin siitä liikunnan ilosta nauttimista. Joskus on toki tarpeen patistella itseään liikkeelle, mutta joskus on aivan yhtä tarpeellista jäädä sittenkin kotiin nukkumaan ilman huonoa omaatuntoa.

Täytyis varmaan lähteä oikeasti jonnekin etelänlomalle alkukesästä nollaamaan aivot ja aloittaa sen jälkeen aivan puhtaalta pöydältä itsensä kanssa, sillä koen selvästikin huonoa omaatuntoa aivan liian monesta asiasta! :D Eihän tämän näin pitäisi mennä, vaan elämästä pitäisi pystyä nauttimaan. Se, että ostaakin paidan heräteostoksena, jättää treenaamisen välistä joskus kun siltä tuntuu ja syö sen sijaan kokonaisen suklaalevyn yhdeltä istumalta. Antaa pölypallojen vaeltaa hyllyn alla rauhassa huomiseen asti, tekee jotain ennalta-arvaamatonta aivan ex tempore ja pysähtyy joskus ajattelemaan juuri tätä hetkeä. Sellaista elämän pitäisi olla.

Siksipä aion viettää loppuillan hyvän seuran, Pussikaljaelokuvan ja herkkulättyjen parissa ja alkaa tästä hetkestä eteenpäin miettimään elämää elämisen, en suorittamisen kannalta. 

Herra Lätty, persikka-mango-kermavaahtoa & Fazerin Sinistä!
Amen.

Ps. Asiaan liittyen kannattaa kurkata mm. Maianna-blogin postaus!

perjantai 12. huhtikuuta 2013

MegaZoneilemassa!

Se olis sitten viikko pulkassa! Huomenna mulla on vihdoinkin se kauan kaivattu vapaa perjantai - tiedossa ei ole työvuoroa, luentoja eikä ryhmätöitä. Mun perjantait ovat olleet periaatteessa vapaita koko kevätlukukauden ajan, mutta jotain ohjelmaa sinne on aina joltain suunnalta ilmestynyt. Eipä sillä, koulujuttujahan pitäisi toki tehdä vaikka hur mycket, mutta ainakin saan tehdä niitä kotona, vaikka sitten yöpuku päällä ja sängyllä maaten. ;) Luksusta!

Päivät ovat venähtäneet tällä viikolla taas melko pitkiksi ja aikataulut ovatkin olleet vähän luokkaa kaikki tai ei mitään: joko oon aamukasista iltayhdeksään menossa tai sitten koko päivä (eli se huominen) on vapaa. No, normaalipituiset päivät ovatkin aivan yliarvostettuja :D


Tiistai-iltana kävimme kouluporukan kanssa MegaZonessa lasersotimassa. Voi jukupätkä miten hauskaa se olikaan! :D Voitti yläasteaikana testatun paintballin kyllä ihan sata-nolla, vaikkapa jo ihan siitä syystä etteivät osumat käyneet kipeää... Alun perin mulla (eikä ilmeisesti kovin monella muullakaan) ollut oikeastaan mitään käsitystä siitä, minne oltiin oikeastaan päämme työnnetty, mutta paikan päällä oli onneksi hyvä alkuohjeistus ja viimeistään pelin alkaessa mukaan pääsi aika nopeasti!

"Ei rumaa kielenkäyttöä peleissä" oli kieltämättä melko vaikea sääntö noudatettavaksi... :D
Meitä taisi olla yhteensä 27 pelailemassa ja jakauduttiinkin kolmeen eri joukkueeseen. Blue team ilmoittautuu! ;) Erä kesti kerrallaan 22 minuuttia ja päästiin onneksi pelaamaan lähes kolme täysimittaista erää - joka sekin tuntui aivan liian vähältä... Peli vei todellakin mukanaan ja adrenaliini virtasi! Adrenaliinin lisäksi virtasi kyllä myöskin hiki, vaikka erät eivät olleetkaan fyysisesti mitenkään raskaita.  


Aseen käyttämisessä oli kieltämättä pienesti ongelmia, sillä se vaati toimiakseen kahta kättä - joka ei mulle olekaan aivan niin itsestäänselvyys. Onneksi vasemmalla kädellä ei aseesta tarvinnut varsinaisesti pitää kiinni, riitti kun "pyssynsuussa" olleet sensorit tunnistivat toisenkin käden. Pienistä vaikeuksista huolimatta pelaaminen onnistui kuitenkin loppujen lopuksi suht ongelmitta! :)
Kaiken kaikkiaan MegaZone oli kyllä sellainen kokemus, jonka haluaisin ottaa uudestaan joku kerta. Harmi, että pelit maksavat aika paljon ja näin yksityispelinkin ottaessa porukkaa pitää olla enemmän kuin kymmenen, ettei hinta per henkilö nouse aivan pilviin saakka. Tällä kertaa maksoimme pelistä 14,50e nenältä, mikä oli mun mielestä täysin kohtuullinen summa kolmesta erästä. No, ehkäpä uusi mahdollisuus tarjoutuu vielä joku kerta! :)

Keskiviikkoaamuna piipahdin mutkan lääkärillä, joka lähinnä ilmoitti, ettei röntgenkuvista ollut paljastunut mitään erikoista ja kehotti juttelemaan asiasta fysioterapeutin kanssa, jolle mulla onkin aika ens viikolle. Kuntoutuksesta ei takuulla ole mitään haittaa - päinvastoin - mutta tällä hetkellä mua vaan vähän epäilyttää, tuleeko se kuitenkaan poistamaan vaivaa kokonaan. :/ Fysioterapeutilla käynti tulee kyllä noin niin kuin muutenkin tarpeeseen, oon nimittäin hengaillut kaverini Selkäkivun kanssa jo muutaman päivän sekä tutustunut uudestaan Selkäkivun serkkuun Pohjekipuun. Vanhuus alkaa selvästikin painaa päälle! :D

Muuten ei oo kyllä tainnut tapahtua mitään kovinkaan erikoista - mukavaa perusarkea siis! :) Kävin eilen kaupungilla kurkkimassa kevät- ja kesävaatteita ja voi mitä kaikkea sieltä olis löytynytkään! Ihania, kirkkaita värejä, leopardikuviota (my love) ja kevyitä materiaaleja eli kaikkea, mitä tämän vuodenajan vaatteilta voi toivoa. :) Tällä kertaa lähdin kotiin tyhjin käsin, mutta kesän lähestyessä tulee ainakin H&M:llä vierailtua muutamaan kertaan! Koulun puolesta taas liiketoimintasuunnitelma edistyy (ja deadline lähenee...), sain lopultakin täytettyä kesäajan opintotukihakemuksen sekä aloitettua harjoittelusopimuksen tekemistä ja ilmoittauduin kesäkuun alkuun vielä yhdelle kesäkurssille. Viimeinen siis puhtaasti siitä syystä, että saisin nostettua opintotukea myös kesäkuussa, mutta innostuin kyllä muutenkin valitsemastani kurssista - Destination Branding. Let's see! Ai niin, ilmoittauduin myös ensi syksyn Nordic Business Forumiin vapaaehtoiseksi, sillä viime vuoden kokemus oli kertakaikkiaan niin huikaiseva, ettei poisjääminen tänä vuonna ole oikeastaan edes mahdollisuus. Viimeksi työskentelin ilmoittautumispisteellä, tälle kerralle kirjoitin haluavani joko puhujapalveluihin tai hostiksi. Toisin sanottuna hostaan hyvällä tuurilla joko jonkin tietyn yrityksen edustajia tai jopa itse puhujia - ja kun mukana on mm. Wikipedian perustaja Jimmy Wales ja yhdysvaltalainen yritysjohtaja Jack Welch, voi työtehtävistä tulla aika mielenkiintoisia! :D

Loppukevennykseksi vielä Facebookiin eilen lisäämäni kuva, joka jaksaa naurattaa edelleen:


NIIN.

maanantai 8. huhtikuuta 2013

21 years

Huh, maanantai kahlattu taas kunnialla läpi! :D Aamulla kunnon lumimyräkkä meinasi vetää suoraan takaisin peiton alle - onneksi päätin, että tänään on silti kevät ja laitoin kevättakin päälle tuiskusta huolimatta. Toimi ja lumisade lakkasi! - ja viime tipassa tenttiin harjoitteleminen alkoi loppuvaiheilla jo ahdistaa, mutta loppujen lopuksi tästä tuli kumminkin aivan kelpo päivä :D Vaikka en uskallakaan sanoa laskennan tentin lopputuloksesta juuta enkä jaata, sen verran oon pysynyt numeroissa kuitenkin kärryillä, että taisin täyttää tänään 21 vuotta :(

No ei vaiskaan, eihän tuo nyt vielä ole onneksi pahakaan :D Ehdin vain vetää viikonloppuna semmoiset ikäkriisit itsekseni että oksat pois! Tajusin muun muassa sen, että oon melkein lähempänä 25 vuotta kuin 18 vuotta (no okei, en tiiä onko tää nyt ehkä ihan niin kamala juttu) ja että seuraavan kerran täytän pyöreitä kolmikymppisenä... Hei jee. Sitä paitsi synttärit olivat ennen paljon hauskempia ja spesiaalimpia kuin nykyään - voi sitä jännitystä jo edellisenä iltana, kun tiesi, että seuraavan kerran herää syntymäpäivänä! :D Se kupliva ilontunne säilyi iltaan asti ja koko päivä oli niin paljon "juhlallisempi" kuin tämänikäisenä. Tässä vaiheessa tuskin enää muistaa koko synttäriä, ja sitten kun sen muistaa, toivoo että unohtais jo :D Enkä saanut edes synttärikakkua, sellainenkin olis pitänyt käydä ostamassa ite. Pyh :(
Kuva.
Jotain muuta kävin kuitenkin tänään ostamassa - piipahdin nimittäin Punnitse&Säästä-liikkeessä ensimmäistä kertaa. Oon kävellyt kyseisen puljun ohi monta, monta kertaa, mutten oo muka koskaan ehtinyt pysähtyä hetkeksi ja käydä kurkkaamassa, mitä kaikkea sisältä oikein löytyykään. Tänään mulla jäi onneksi luppoaikaa venäjäntunnin ja jumpan väliin ja ehdin kerrankin pysähtymään kaikkien niiden herkkulaarien ääressä ihan kunnolla. :D Voi vitsit, sieltä olis löytynyt kyllä kaikkea mahdollista hampunsiemenistä raakasuklaaseen ja shampoosta smoothiesekoituksiin! Jos mulla olisi varaa, kävisin mielelläni tuolla useamminkin ostoksilla... Tällä kertaa tyydyin kuitenkin pelkkiin maistiaisiin.

Tuo patukka oli aivan ihanan makuinen! :D
Mukaan tarttui lisäksi goijimarjoja, kookoslastuja ja mulperimarjoja. :)
Alunperin oli tarkoitus kirjoittaa siitä viikonlopustakin, mutta väsy alkaa painaa päälle ja taidankin sen sijaan lähteä nukkumaan. :) Huomenna suunnataan kouluporukan kanssa illasta MegaZoneen, jee!

Tässäkin postauksessa oli pointtinsa. 21 vuotta ja kookoslastut.

sunnuntai 7. huhtikuuta 2013

Weeks 13 & 14

Ajattelin pikaisesti päivittää viimeisen kahden viikon liikuntapäiväkirjat tänne, kun viikko sitten tällainen postaus jäi kokonaan tekemättä pääsiäislomalla ollessa. :) Mitään kovin ihmeellistä tuosta ei taaskaan löydy: pääsiäisen aikaan yritin liikkua edes jonkin verran herkuttelun vastapainoksi, vaikka en salille päässytkään. Huomaa kyllä heti, miten paljon enemmän itsensä motivoimista lenkille lähteminen vaatii verrattuna kuntosaliin, ainakin omalla kohdallani! :D Hassua. Ehkä tilanne helpottuu, kun kevät etenee ja tiet alkavat sulaa ihan kunnolla... :) Tälläkin hetkellä kyllä liikun ulkona ja kävelen ihan arkiliikunnan kannalta mielelläni ulkona, mutta jostain syystä varsinaisesti lenkille lähteminen on niin paljon vaikeampaa!

Tällä viikolla oli alunperin tarkoitus käydä pari kertaa enemmän salilla, mutta tuttuun tapaan tuli pari muuttujaa ja nyt meni näin. That's just life! Ero esimerkiksi puolen vuoden takaiseen on kuitenkin aivan huikea ja oon ylpeä itsestäni siinä mielessä, että tää "aloitan terveellisen elämän"-projekti ei olekaan jäänyt aiempien tapaan parin viikon mittaiseksi. Pikkuhiljaa mennään kohti säännöllistä liikkumista ja terveellistä ruokavaliota... :)

Kirjoittelen viikonlopun kuulumisista myöhemmin, nyt mun täytyy keskittyä vielä hetkeksi harjoittelemaan katetuottoprosenttien ja varmuusmarginaalien laskemista huomista tenttiä varten... Wish me luck! ;)

lauantai 6. huhtikuuta 2013

Freekend weekend

Uutta postausta miettiessäni sain omasta mielestäni hirveän hyvän idean kertoa kuluneesta viikosta kuvapläjäyksen kautta. Sitten huomasin, että hetkonen - oon tainnut tehdä niin viime viikolla, sitä edellisellä viikolla ja ties kuinka monesti aiemminkin... :D Tää nyt hieman laimensi sitä uuden idean keksimisestä aiheutunutta iloa, mutta päätin kuitenkin toteuttaa ajatukseni tämän(kin) kerran. Ehkäpä ens viikkoon mennessä oon keksinyt jo jotain oikeasti uutta ja mullistavaa! :D

Jee, laskentaa! Meillä olis maanantaina ulkoisen laskennan tentti ja kaiken maailman katetuottoprosentit ja kriittisten pisteiden laskentakaavat pitäisi olla kirkkaana mielessä. Ei tuu onnistumaan! :D Kävin lukiossa pitkän matikan, mutta keskiarvo taisi olla muistaakseni 6 enkä päässyt matikan yo-koettakaan läpi :D En ollut valinnut sitä pakolliseksi yo-aineeksi - onneksi, sillä jos ylioppilaaksi pääseminen olis matikasta kiinni, istuisin varmaan vieläkin lukiossa. Minä & matikka = never gonna happen. Harmi sinänsä, sillä matikka on mukavaa niinä hetkinä, kun tuntee osaavansa laskea jotakin. Viimeksi näin taisi käydä 4-luokalla...

Istuttiin Annin kanssa pitkä iltapäivä koululla kirjoittaen liiketoimintasuunnitelmaa. Ens viikolla on ohjauskeskustelu henkilöstöjohtamisen osa-alueesta ja siihen mennessä piti saada tehtyä kokonaisuutta vähän pidemmälle... Eipä siinä, koko lts:n palautukseen ei taida olla aikaa enää kuin parisen viikkoa, joten pitäisi tuo kai saada muiltakin osin tehtyä :D Ens viikolla pidetään kunnon tehoviikko tämän työstämisessä, joten eiköhän tää tästä etene! 
Liiketoimintasuunnitelman tekeminen on ollut yllättävän iso projekti enkä oo tainnut koskaan ajatellakaan, miten paljon mietittävää, suunniteltavaa ja pohdittavaa yrityksen perustamiseen liittyy. Huh!

Liisan piirtämät pikkuörvelöt piristivät kummasti migreenin sävyttämää iltapäivää! :) Sain torstaina taas pitkästä aikaa kunnon päänsäryn, joka muuttui pahoinvoinnin ja silmien valonarkuuden myötä migreeniksi. Onneksi ehdin kotiin nukkumaan ajoissa (eli suoraan koulun jälkeen...) ja olo oli seuraavana aamuna taas normaali. 

Iltapalaa! En nyt oikein osaa sanoa, tykkäsinkö tuosta vai enkö... :D Taidan kuitenkin pitäytyä mun mehukeittömössöissä vastaisuudessakin!

...eli siis näissä. Tässä siis puolestaan aamupala - wooou :D Musta on tainnut tulla ihan true bloggaaja, kun näin ahkerasti esittelen kuvia kaikesta, mitä oon suuhuni tunkenut! :D

Tiimarin mainos tipahti postiluukusta muutama päivä sitten. Pidetäänkö ihmisiä nykyään jotenkin yksinkertaisina vai kuvittelenko vaan? :D Huomatkaa myös kohta "kaikkien kyselyyn vastanneiden kesken arvotaan polkupyörä". Eikö tässä tilanteessa olis voinut vaatia jo oikeaa vastaustakin arvontaan osallistumisen ehdoksi... :D

Ihananvihreää poppariruohoa! No ei vaan, ei hajuakaan millä nimellä tuota pitäisi kutsua, sillä lähtökohtana oli multaa ja popcorninjyviä, tuloksena tämä. Kivalta se nyt kumminkin näyttää!

Ei lisättävää. :D

Karusta, lumen alta paljastuneesta maasta löytyi ihana yllätys. :)

Eilen lähdin töihin villasukat ja talvikengät jalassa sekä villahuivi kaulan ympärille kiedottuna. Aamupäivällä selvisin talvivarustuksen kanssa vielä joten kuten, mutta kun iltapäivällä astuin takaisin ulkoilmaan, ei läkähtymiskuolema ollut kaukana. Tuntui valehtelematta kesältä ja olis tehnyt mieli kävellä suoraan jonnekin terassille istuskelemaan :D Kotimatkalla kesäfiilis nousi entisestään ja pian huomasin kuuntelevani kesäisiä biisejä repeatilla ja hymyileväni koko ajan. Parasta oli, kun älysin, että kengistä oli päässyt läpi vettä ja villasukat olivat aivan litimärät eikä sekään haitannut tippaakaan. Aurinko ja lämpö saa mielen ihan sekaisin! :D

Käytiin eilen katsomassa Johannan kanssa 21 tapaa pilata avioliitto - vihdoinkin! Aikomus on ollut kova jo parin kuukauden ajan, mutta jotenkin sopivaa hetkeä ei oo tuntunut löytyvän. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan ja leffa oli juurikin niin hyvä kuin mitä olin kuvitellutkin sen olevan :D

Hese oli eilen illalla kaveri taas pitkästä aikaa. En edes muista, milloin oisin viimeksi syönyt kunnon hesemättöä! :D Herkkuahan tuo toki oli, mutta seurauksena oli jotain, minkä olemassaolosta en oo edes tiennyt: ruokakrapula. :D Heräsin aamulla siihen, että voisin juoda litratolkulla vettä, suussa maistui omituiselle ja olo oli turvonnut ja kaikin puolin kuin baari-illan jälkeen. Ihan oikeasti, enkö voi nykyään syödä enää roskaruokaa edes harvakseltaan ilman tällaisia jälkioireita? :D

No, samapa tuo toisaalta on, sillä tänä iltana mutkat vedetään suoriksi joka tapauksessa. Vietän nimittäin elämäni viimeistä viikonloppua kakskymppisenä ja tokihan siitä täytyy ottaa kaikki irti! Pientä ikäkriisiä jo pukkaa, mutta murehdin sitä sitten maanantaina... Hauskaa viikonloppua teillekin!