silti kiilto mun silmissä ei oo vettä, se on kaipuuta uskomattomaan

Kuva.

Minä kaipaan ja himoan vapautta
vaikken tiedä mitä se on
Sitä ettei ole ketään josta pitää huolta
vai sitä että nimenomaan on?
Sitä että menee yöksi aina samaan paikkaan
vai että on juureton?

Haen sitä fiilistä ruoasta, miehistä, aamuyöstä ja tupakasta
Haen sitä tanssisalien hiestä, hurmiosta ja jumalasta

Lentää tammikuussa tropiikkiin
vai jäädä kotiin ja soittaa?
Lämmin peitto vai dieselin tuoksu
viski vai kamomilla?
Olla teflonin päällystämä
vai aina mustelmilla?

Sanat: Kerkko Koskinen Kollektiivi - Vapaudesta

Jos oisin viisas tai ees

suhteellisen sees

ja puhuisin selkeämmin

kävelisin pystypäin

sanoisin tää on näin

sylissäs mun oisi lämmin

Ja kun sä katot mua

mä voisin punastua

niin mä oon sua miettinyt

ja kun sä pyydät mun numeroo

mä voisin sanoo joo

ja kaikki vois olla ihanasti nyt

Mut koska maireus on naurettavaa

mä sanon mua ei hei kuka tahansa saa

ja sä meet, ja niin on tärkeää

että kyyneleitäni kukaan ei nää

muuten ne kuvittelee

et sil on väliä

ne kuvittelee

Ja ne jotka kaiken tietää

ne sanoo tuo on prinsessa Jää

se varmaan hileitä hengittää

ja se kaikesta selviää

Sanat: Maija Vilkkumaa - Prinsessa Jää

enjoy the ride

"Syksyllä on sitten takuulla aikaa viettää rauhallisia iltoja kynttilänvalossa, hautautua sohvannurkkaan teekupin ja hyvän kirjan kanssa ja nautiskella kotielämästä kesän kiireiden ja sinne tänne huitelemisen jälkeen."

...niin, tai sitten ei :D En tiedä, miksi tuollainen yliromantisoitunut syysfiilistelykuva on mun päähän koskaan edes putkahtanut, sillä useamman vuoden kokemuksen perusteella luulisi jo munkin oppineen, että tää vuoden toinen puolikas on yleensä hyvin kaukana rauhallisesta ja hiljaisesta! :D Jostakin syystä syksylle tuntuu aina kertyvän vähintäänkin tuplamäärä tekemistä käytössä oleviin tunteihin nähden ja nytkin mua harmittaa, että esimerkiksi blogin päivittely on jäänyt näinkin vähäiselle - motivaatiota ja intoa kirjoittamiseen kyllä löytyisi, mutta aika tuntuu olevan jatkuvasti aivan liian kortilla. Siinä vaiheessa, kun takana on useampi tunti tietokoneella näpyttelyä kouluhommien vuoksi, ei postauksen kirjoittaminen oo myöskään ihan ensimmäisenä mielessä - pahoittelut siis tällaisista harvakseltaan ilmestyvistä ja sisällöltään erittäin sekalaisista postauksista :D

Älkää nyt kuitenkaan käsittäkö väärin, sillä mun mielestä on ihanaa, kun kalenteri täyttyy monenlaisista mukavista menoista ja tapahtumista eikä sinne sun tänne viipottaminen tunnu mitenkään vastenmieliseltä! Tokihan joukkoon mahtuu sitten myös niitä hieman tylsempiäkin juttuja, kuten kouluraporttien kirjoittamista ja aikaisia työaamuja, mutta niitäkin tarvitaan mukaan tasapainottamaan arkea - eiväthän ne mukavat jutut tuntuisi yhtään miltään, jos koko elämä olisi Ressu Redfordin sanoitusten mukaan mannapuuroa ja mansikkaa ;)

Missäs merkeissä mun viime viikko sitten hujahtikaan? Alkuviikkoon mahtui ainakin melkoinen määrä työtunteja, joista suurin osa ajoittui vielä hurjan varhaisille aamuille. Parhaimmillaan aloittelin päiviäni tosiaan jo puoli viiden hujakoilla ja siinä vaiheessa oli kyllä pakko myöntää, että vaikka aamuherätyksistä tykkäänkin, menee mullakin jossain sentään raja :D Työvuoroja on muutenkin tuntunut riittävän melko mukavissa määrin ja oikeastaan tekemistä löytyisi vielä paljon nykyistäkin enemmän. Yritän kuitenkin pysyä tiukkana työtuntien ottamisen suhteen, sillä luonnollisesti myös koulu (eli se tämänhetkinen ykkösduuni) vaatii osansa ja aamuyöllä töihin herääminen syö päiväunista huolimatta iltapäivän ja illan jaksamista pidemmällä tähtäimellä. Tällä hetkellä teen keskimäärin 12-16 viikkotyötuntia ja alkuperäiseen, n. 4-8 viikkotunnin suunnitelmaan nähden oon selkeästi jo lipsahtanut joustamaan melkoisesti vuorojen ottamisessa :D Jokin aika sitten mulla tulikin itse asiassa erään ystäväni kanssa puheeksi se, miten epäreilua elämä onkaan: on paljon ihmisiä, joilla ei ole minkäänlaista työtä ja jotka tekisivät mitä tahansa, jotta saisivat edes jonkinlaisen pätkätyön. Toisaalta on taas meitä, joilla töitä tuntuisi riittävän paljon enemmän kuin resursseja löytyykään :D Toki täytyy olla kiitollinen siitä, että kuulun kuitenkin tällä hetkellä tähän onnekkaampaan ihmisryhmään - kunhan muistaa tosiaan pitää päänsä ja muistaa ajatella myös omaa jaksamistaan, ei ainoastaan sitä palkkatilin kerryttämistä :)

Reisi-peppu-vatsaa!

Kun alkuviikko pyhitettiin töille, oli loppuviikosta ohjelmassa sitten koulua koko viikon edestä - saimme nimittäin irlantilaisen yliopistotohtorin vieraaksemme ja pitämään meille kahden päivän mittaista workshopia Diversity Managementista. Intensiivisistä ja pitkistä, peppua puuduttaneista päivistä huolimatta luennoitsija osoittautui loistavaksi ja aiheen ollessa mielenkiintoinen tunnitkin hujahtivat kuin siivillä. :)

Kaiken muun ohella oon yrittänyt parhaani mukaan myös ehtiä jumppailemaan sekä kokeilemaan myös uusia juttuja - tiistaina kävin muun muassa JOPNOn eli Jyväskylän opiskelijoiden Pohjola-Norden-seuran (mikä sanahirviö... :D) uusien illassa, josta mulle vinkattiin Nordjobbin toimesta edellisellä viikolla. Mullahan ei lähtökohtaisesti ollut minkäänlaista käryä siitä, minne olin menossa, mutta uteliaisuuden vietyä voiton päätin lähteä kurkkimaan, millainen illanvietto oli kyseessä - enkä jäänyt katumaan! JOPNOn toiminta vaikutti mun korvaan älyttömän kivalta, sillä yhdistys järjestää vuoden mittaan kaikenlaista vapaamuotoista toimintaa aina svenskatalande luncheista pohjoismaalaisiin leffailtoihin, illanistujaisiin ja erilaisiin retkiin. Mikä parasta, tätä kautta pääsen lopultakin hyödyntämään kesän aikana hankittuja ruotsintaitoja! ;) Viime viikkoisessa uusien illassa en valitettavasti jaksanut aikaisesta herätyksestä johtuen hengailla paria tuntia kauempaa, mutta jo sinä aikana ehdin tutustua muutamaan hurjan mukavalta vaikuttaneeseen ruotsinopiskelijaan sekä herkutella räksmörgåseilla sekä ålandspannkakalla. Ei siis hassummin!
Keskiviikkona uutuuskokeilu jatkui opiskelijakunnan international clubin järjestämän, Revolution-ravintolasta paikkansa löytäneen Burger Party Nightin merkeissä. Heti alkuun mun on kyllä pakko myöntää, että olin aika surkea burgerbailaaja tuona iltana - mun ei nimittäin zumbatunnin jälkeen tehnyt ollenkaan mieli burgeria enkä edes jatkanut iltaa seinän takana sijainneeseen Freetimeen jatkoille. Pitkien, Coffee Housen vessassa käytyjen tulevaisuuden haaveisiin ja tavoitteisiin liittyvien kevyiden (:D) keskustelujen jälkeen otinkin siis suunnan kohti kotia ja päätin samalla olla seuraavissa burger partyissa hieman paremmin mukana - silloin voisin edes syödä sen asiaankuuluvan hampurilaisen... :D

Viikonloppuna istuin lähinnä nenä kiinni koulukirjoissa tämänpäiväisen palvelumuotoilun tentin takia, tein pitkiä ja terapeuttisia kävelylenkkejä lukemisen lomassa ympäri uskomattoman kauniissa syksyn väreissä kylpevää kaupunkia sekä vietin aikaa keittiössä porisevien pannujen ja kattiloiden äärellä tämän viikon ruokia kokkaillessani. Innostuin ehkä hieman liikaakin kaikista ihanista, mielessä jo jonkin aikaa pyörineistä resepteistä ja nyt sekä jääkaappi että pakastin ovat kirjaimellisesti sanottuna räjähtämispisteessä kaiken maailman soija-juurespyöryköiden, lanttukeittojen, maissiriisien ja chiahillojen toimesta :D Eipähän tarvitse käyttää taas hetkeen aikaa ruoanlaittoon!
Yllä olevat kuvat ovat muuten lauantai-illalta, kun kävin muutaman kaverini kanssa kurkkimassa kaupungissa järjestetyn Valon kaupunki-tapahtuman tarjontaa. Kokonaisuudessaan tapahtuma oli kolmen päivän mittainen ja sen tiimoilta Jyväskylästä löytyi useita upeasti valaistuja kohteita, tietoa uusista, energiatehokkaista valaisuvaihtoehdoista sekä tapahtumia aina puolimaratonista musiikkiesityksiin - yhdenlainen paikallinen Taiteiden yö siis tämäkin! :D Mä piipahdin tutustumassa tapahtuman ohjelmaan tosiaan ainoastaan lauantaina ja koleasta ilmasta johtuen paikalla tuli viivyttyä ainoastaan pari tuntia. Tuossakin ajassa ehdin kuitenkin vaikuttua kauniista väreistä ja valojen ympärille luoduista taideteoksista, haistella upean ruokabasaarin herkullisia tuoksuja sekä nähdä muutaman melko vaikuttavan bändiesityksen - ehdottomasti siis kohmeisten varpaiden ja kipristelevien poskien arvoinen reissu! ;)

Nyt mun taitaa kuitenkin olla aika laittaa nukkumaan, sillä huomenaamulla edessä olis taas vaihteeksi laittoman aikainen herätys töihin. Onneksi mulla ei oo töitä kuitenkaan neljää tuntia enempää ja suurissa suunnitelmissa olisikin tulla heti vuoron päätyttyä kotiin syömään ja nukkumaan hetkeksi ennen koulujuttuihin paneutumista... :) Illemmalla tarkoituksena olis suunnata testaamaan afrotanssia korkeakoululiikunnan tunnille ja tänpäiväisen hiphop-kokeilun jälkeen mua hävettää jo valmiiksi oma rautakankimainen notkeuteni - ei oo tähän osoitteeseen jaettu synnärillä niitä letkeitä lanteita tai notkeita jäseniä! Mulla on kuitenkin suurena missiona testailla nyt mahdollisimman paljon erilaisia tarjolla olevia ryhmäliikuntatunteja, sillä eihän kukaan pakota menemään niille toista kertaa, jos laji tai tunti ei jostain syystä nappaa :D Oon muutenkin ajatellut kirjoitella jossain välissä vähän tarkemmin juttua tuosta korkeakoululiikunnasta, joten jonkinlaista tarinaa liikuntajuttuihinkin liittyen on siis tiedossa lähiaikoina!

Lähipäivien ohjelmaa... :)

Tämä höpöttelijä suuntaa tässä vaiheessa kuitenkin unten maille - onneksi olkoon, jos joku todella jaksoi lukea koko tekstin loppuun asti! :D

morning moments

Joskus aamulenkille lähtö väsyttää ja lämmin sänky houkuttelisi huomattavasti koleaa syysilmaa enemmän.

Nämäkin aamuiset hetket usvan kietoutuessa uuteen päivään havahtuvan kaupungin ja pikkuhiljaa heräilevien sorsien ympärille olisivat kuitenkin jääneet kokonaan kokematta, mikäli itseään ei olisi vääntänyt edes silloin tällöin ylös, ulos ja lenkille. :) Suoraan sanottuna musta on tullut heti kesän helteiden väistyttyä yhdenlainen aamulenkkifanaatikko ja tälläkin hetkellä tuntuu lähinnä ärsyttävältä, että koko viikko on täynnä aikaisia työ- ja kouluaamuja. Niin, ei siis suinkaan siksi, että joudun heräämään aikaisin, vaan koska en ehdi terapeuttiselle juoksulenkilleni ennen liikenteeseen lähtöä :D 30-45 minuutin rento hölkkääminen paitsi herättelee kropan ja aistit tulevan päivän haasteisiin, myös kerryttää ruokahalua kiitettävästi niin, että se aamupala maistuu ehdottomasti vielä entistäkin paremmalta!

Kuka muu tunnustaa hurahtaneensa aamulenkkeilyyn? Millaisia tapoja teiltä löytyy - kävelettekö vai hölkkäättekö, ennen vai jälkeen aamupalan..? Sana on vapaa!

Niin. Te, jotka olette edelleen hieman ennakkoluuloisia aamuisten reippailulenkkien suhteen: give it a chance!

Måndag med mig!

04:38   Herätyskello soi ensimmäisen kerran ja yrittää havahdutella unihiekkaisia silmiä auki hieman huonosti nukutun yön jälkeen. Väsyttää ja tekisi mieli kääntää kylkeä.

04:51   Nousen ylös muutamaa minuuttia ennen toisen hälytyksen soimista. Herääminen tuntuu paljon raskaammalta, kun ulkona on vielä hämärää - tulevaa talvea siis innolla odotellen... Teen normaalit aamurutiinini: puen, pesen hampaat, meikkaan ja keitän lautasellisen tällä kertaa vahvalla kahvilla terästettyä puuroa. Rusinoiden, tuoreiden luumujen ja kanelilla maustetun rahkan kanssa nautiskeltuna tämä kofeiinipommi tuntuu todella tehoavan ja pikkuhiljaa ne silmätkin alkavat aukeamaan uuteen päivään! Aamupalaa syödessäni lukaisen tuttuun tapaan muutaman blogikirjoituksen sekä päivitän Facebookini.

05:36   Lähden kotoa ja poljen sateisen ankeassa ilmassa keskustaan työpaikalle. Hämäryys, luihin ja ytimiin puhaltava syystuuli sekä puista alas satavat värikkäät lehdet yhdistettynä varhaiseen aamuun ja vielä hiljaiseen kaupunkiin luovat todellisen syysfiiliksen!

05:57   Törmään työkaveriini takapihalla ja niitä näitä jutustellen suuntaamme pukukopeille sekä aloittelemaan päivän töitä.

08:13   Pari nopeasti hujahtanutta, muun muassa ralliautoihin ja minigerbiileihin liittyvien keskustelujen siivittämää työtuntia on takanapäin ja on kahvitauon aika! Kahvin sijaan juon parin riisikakun sekä omenanlohkon kaverina kupillisen teetä.

10:07   Lyhyt työvuoro on takanapäin ja astun ulos työpaikan ovista. Käyn viemässä isännöintitoimistolle kopion viime viikolla tekemästäni rikosilmoituksesta sekä hakemassa löytötavaratoimistosta nipun sinne toimitettuja henkilökorttejani. Ajokorttia, opiskelijakorttia ja maksukortteja lukuunottamatta lähestulkoon koko lompakkoni muu sisältö oli löytynyt loppuviikolla avuliaan pullomummon toimesta kaupunginteatterin takaa - sainpahan ainakin muun muassa Seppälän klubikortin, Maarianhaminan kirjastokortin sekä vanhentuneen PAMin jäsenkortin takaisin! Jee :D

10:32   Taas kotona! Herättelen kämppikseni ja yritän lämmitellä ulkona kohmettuneita sormiani. Muistutan itseäni hanskojen hyödyllisyydestä seuraavan kerran ulos astuessani.

11:07   Nenän edessä on lautasellinen kaalilaatikkoa, jota kokkailin kerralla hieman isomman satsin pari päivää sitten. K-Supermarketin houkuttelevan tarjouksen seurauksena kannoin tosiaan loppuviikosta kotiin lähes kolmen kilon painoisen keräkaalin ja nyt mulla onkin kovasti pohtimista, mihin kyseisen möllykän oikein käyttäisin... :D Mutta hei, 0,69e/kg - eihän tuollaista voinut vastustaa!
Lueskelen syödessäni postiluukusta tupsahtaneen Keskisuomalaisen, viestittelen siskoni kanssa ja tsekkaan koulun sähköpostin. Jälkiruokakahvin rinnalla herkuttelen maailman suloisimmalla minipäärynällä, jonka eräs työpaikkamme asiakasyrityksen työntekijä on kasvattanut omalla takapihallaan Jyväskylässä. Pienestä koosta huolimatta päärynä maistuu todella hyvältä ja alan melkein itsekin harkitsemaan oman päärynäpuun hankkimista... :D

Vauvapäärynä - vieressä vertailun vuoksi ruokalusikka :)

13:06   Liian hyvään kirjaan (Jonas Jonassonin Lukutaidoton joka osasi laskea - suosittelen! :D) ja whatsappailuun keskittyminen saa ajantajun katoamaan kokonaan ja lähden polkemaan kotoa koululle hieman myöhässä. Ilma on, jos mahdollista, vielä aamuistakin hyytävämpi ja huomaan jälleen unohtaneeni hanskat kotiin.

13:16   Oikean luokan pienestä etsiskelystä huolimatta olen ainoastaan minuutin myöhässä! Alamme jatkamaan projektiparini kanssa alulle pantua suunnitelmaa, jonka tarkoituksena olisi luoda valitsemallemme yritykselle uusi palvelutuote. Tajuamme kuitenkin melko pian, ettei meille valikoitunut toimeksiantaja kiinnosta meitä riittävästi motivaation ylläpitämistä varten ja päädymme vaihtamaan yritystä. Löydämme uuden, aiempaa huomattavasti innostavamman tapahtuma- ja elämyspalveluja tarjoavan yrityksen, jolle haluaisimme alkaa kehittämään uutta tuotetta ja yritämme kontaktoida yritystä samantien. Meitä pyydetään kuitenkin palaamaan asiaan puhelimitse uudestaan keskiviikkona asiakaspäällikön palattua töihin.
Projektisuunnittelun ohella huomaan myös, että seuraavan viikon maanantaille kalenteriin on merkitty palvelumuotoilua käsittelevä tentti, johon tarvittavaa kirjaa ei löydy enää kirjastosta. Kiroan itseni ja ikuisen liian myöhään havahtumiseni ja alistun ajatukseen e-kirjan lukemisesta.

15:46   Astun kotiovesta sisään jälleen kerran litimärkänä ja kylmissäni. Lämmitän lautasellisen sosekeittoa, hautaudun lämpimän viltin alle ja uppoudun hetkeksi jo aiemmin mainitun kirjan pariin.

17:23   Havahdun herätyskellon soimiseen. Kaivaudun pois viltin alta, vaihdan pikaisesti urheiluvaatteet ylleni ja intoilen kuudelta alkavasta hip hop-tunnista, jota ajattelin lähteä testaamaan ensimmäistä kertaa elämässäni.

17:41   Poistun kolmatta kertaa kotoa ja lähden polkemaan vauhdilla kohti muutaman kilometrin päässä sijaitsevaa liikuntatieteellisen rakennusta, missä suurin osa ryhmäliikuntatunneista järjestetään. Edelleen ilman niitä hanskoja.

17:47   Pyörän poljin kalahtaa maahan kesken matkan ja huomaan seisovani keskellä kaatosadetta poljin kädessäni ja hölmistynyt ilme naamallani. En kuitenkaan jaksa yllättyä mitenkään erityisen paljon huonosta tuuristani, sillä pyöräilystä puhuttaessa olen yleensä ottaen melkoinen Aku Ankka. Talutan pyörän viereisen kaupan pihalle ja etsin puhelimestani menopelin minulle myyneen miehen numeron. Mies lupaa tarkistaa tilanteen ja lähden taluttamaan pyörää parin kilometrin päähän harmitellen samalla väliin jäänyttä tuntia.

18:12   Myyjä lupasi muutama viikko takaperin pyörää ostaessani vastaavansa sen mahdollisista piilevistä vioista ja lupaa tästä syystä hoitaa kulkupelin takaisin ajokuntoon täysin ilmaiseksi todettuaan ensin, ettei ole koskaan aiemmin nähnyt metallin syöpyvän rikki samalla tavalla. Pyörä jää siis huoltoon ja lähden kävelemään takaisin kotiin kieltäydyttyäni ensin minulle tarjotusta autokyydistä.

18:14   Kiroan itseni ja mietin, miksi ihmeessä valitsin litimärät varpaat lämpimän autokyydin sijaan.

18:38   Saavun kotiin arvottuani hetken, kävelisinkö sittenkin yliopistolle seuraavaa, seitsemältä alkanutta tuntia varten. Huonon vaatetuksen takia paleltumiskuolema ei kuitenkaan ole lähellä ja päädyn valitsemaan kotijumpan ryhmäliikunnan sijaan. Vaihdan vaatteet ja lämmittelen hetken aikaa neuletakin kätköissä.

19:08   Isken Spotifyn volyyminappulat kaakkoon, nappaan kahvakuulan käteeni ja aloitan innokkaana erityisesti peppuun, reisiin ja vatsalihaksiin keskittyneen treenin. Yritän parhaani mukaan olla välittämättä kämppiksen kissojen kummastuneista katseista.

20:16   Joudun keskeyttämään loppuverryttelyt hieman suunniteltua nopeammin puhelimen soidessa. Äiti soittaa ilmoittaakseen tulevien hautajaisten muuttuneesta päivämäärästä ja keskustelen asiasta myös veljen ja mummon kanssa.

21:21   Pääsen lopultakin suihkun kautta iltapalan ja seuraavan työpäivän eväiden pakkaamisen pariin. Surffailen syödessäni koneella, bongaan Facebook-kirppikseltä hienon nahkatakin ja sovin myyjän kanssa sovitusajankohdan loppuviikolle.

22:15   Laitan tietokoneen kiinni kurkattuani vielä seuraavan päivän säätiedotuksen: nollakeliä ja lumensekaista räntäsadetta. Loistavaa!

22:35   Soitan vartin pikapuhelun ystävälleni, jolla on kerrottavanaan herkullisia yksityiskohtia senpäiväisiltä treffeiltään.

23:05   Katson viimeisen kerran kelloa, tarkistan seuraavan aamun herätykset ja luen kirjasta jäljelle jääneet viimeiset sivut ennen unisaarille lennähtämistä.

Koska aina ei tarvitse olla tehokas.

Tämän sunnuntain tavoitteenani oli viettää tehokas ja aikaansaava vapaapäivä: herätä aikaisin aamulla lenkille, suunnitella ja aloittaa kouluun liittyvien projektien ja tehtävien tekemistä, ehkä myöskin siivota. Suunnata alkuillasta muutama päivä sitten yliopiston ilmoitustaululta bongaamaani afrikkalaiseen iltaan, tehdä kunnon lihaskuntotreeni ja olla kaikin tavoin Ahkera Ihminen.

Kuva.

Aamulla herättyäni ja hetken aikaa arvottuani päätin kuitenkin nauttia pitkästä aikaa aamulenkin sijaan lämpimästä ja loikoilemaan houkuttelevasta sängystä hieman tavallista pidempään. Avasin hyvän kirjan, kannoin aamupalan ja kahvikupin sänkyyn ja nautin kiireettömyyden tunteesta täysin siemauksin. Niinäkin aamuina, kun heti aamusta ei tarvitse olla koulussa tai töissä, on mulla tapana herätä joka tapauksessa aikaisin ja pyrähtää pikaiselle puolen tunnin lenkille. Aamureippailu on osoittautunut ehdottoman loistavaksi tavaksi startata uusi päivä, mutta toisinaan sitä vain yksinkertaisesti tarvitsee myös näitä rauhallisia, laiskoja aamuja ilman minkäänlaista hötkyilyä!

Pari tuntia myöhemmin pienimuotoinen syyllisyys alkoi kuitenkin kolkutella takaraivoa: pitäisiköhän tässä nyt oikeasti tehdä jotain hyödyllistä? Yöpöydälle pinotut Kuntoplussat ja hyvinvointiaiheiset opukset tuntuivat tuijottavan pistävästi ja voin melkein vannoa tunteneeni terävät, lenkkipolkua tai salia kohti tyrkkivät potkut takapuolessani. Keittiön pöydältä syyllistäviä vilkaisuja minuun päin puolestaan loi auki jäänyt kalenteri sekä sen ympärille levitetyt koulupaperit, jotka niin ikään odottivat jonkinlaista toimintaa tapahtuvaksi.

EI. 

Kuva.

Loppujen lopuksi päädyin tekemään päivän parhaan päätöksen heittämällä jokaisen "pitäisi"-ajatuksen parvekkeelta alas ja tekemällä juuri niin kuin minusta itsestäni tuntui: pujahtamaan takaisin peiton alle aamulla aloitetun kirjan pariin ja torkahtamaan uudestaan väsymyksen iskiessä. Jättämään afrikkalaisen illan väliin laiskuuden iskiessä ja hengailemaan sen sijaan koko päivän yöpuku päällä sekä katsomaan telkkarista huonoa komediasarjaa ja jättämään sänkyni petaamatta ja puurokattilan tiskaamatta. Etenkin kaksi viimeistä kohtaa ovat mun kohdalla lähes hälyttäviä - petaan nimittäin aina sänkyni ja astiatkin tulee yleensä tiskattua lähestulkoon heti käytön jälkeen :D Tällainen pieninä asioina ilmennyt huolettomuus tuntui ihanan vapauttavalta ja havahdutti huomaamaan, miten järjestelmälliseksi ja järkeväksi päivittäinen elämä onkaan oikeastaan mennyt. Pienikin irtiotto ja jo muutaman rutiiniksi muodostuneen asian murtaminen rentoutti oloa huomattavasti eikä se lenkkipolun väliin jättäminenkään silloin tällöin ole maailmanloppu :) Älkää käsittäkö väärin: nautin tietynlaisesta järjestelmällisyydestä ja arkielämästäni pääsääntöisesti täysin siemauksin eikä sinne lenkille lähteminen tavallisesti tunnu minkäänlaiselta velvollisuudelta. Toisinaan sellaiseenkin kuitenkin turtuu ja jonain aamuna sitä havahtuu huomaamaan, miten onkaan taas kiskomassa lenkkareita jalkaan pohtimatta tarkemmin omaa senpäiväistä olotilaansa tai fiilistään. Tässä maailmassa on mun mielestäni aivan riittävästi sellaisia asioita, joita joutuu tekemään, halusi tai ei: ei kai sellaisia kaivata enää yhtään enempää? :D

Pienimuotoiset appelsiinisuklaaöverit, ylimääräinen kuppi kahvia ja pitkä puhelu pikkuveljen kanssa - tällä yhdistelmällä on hyvä lähteä kohti uutta, töiden- ja koulujuttujen täyteistä arkiviikkoa.

Kuva.

Kun kaikki menee päin mäntyä, hymyile ja paista se pannukakku.

Positiivisen ajattelun taidot joutuivat tiistaina todelliselle koetukselle, kun työpäivän päätyttyä silmien eteen avautui lähestulkoon lattiasta kattoon asti myllätty pukuhuone ja ennen kaikkea tyhjyyttään humiseva pukukaappi. Ei vaatteita eikä lompakkoa, ainoastaan penkin alle sysätyt kengät sekä ovensuuhun unohtunut, pari viikkoa sitten Ateneumista ostettu Muumi-kangaskassi. Illan suunnitelmissa olleet salitreeni sekä Mielensäpahoittajan korkkaaminen leffateatterissa vaihtuivat siis hyvin nopeasti lukuisiin puheluihin ja käytännön asioiden hoitamiseen - pankkikorttien kuolettamiseen, rikosilmoituksen tekemiseen, avainten katoamisilmoituksen tekemiseen niin vuokranantajalle kuim kiinteistöpalvelullekin sekä tilanteen yleiseen kiroamiseen. Melko pian tavaroiden katoamisesta aiheutunut paniikki ja ärsytys kuitenkin kääntyivät lähinnä epätoivoiseksi huvittuneisuudeksi: miten ihmeessä on mahdollista, että juuri ja ainoastaan mun tavarat päätyvät ryöstön kohteeksi lukitussa ja valvotussa ympäristössä? :D Onneksi tapahtuneesta on olemassa valvontakamerakuvat eikä rosvon mukaan päätynyt loppupeleissä mitään rahallisesti tai tunnearvoltaan erityisen arvokasta!

Loppujen lopuksi tästäkin ylimääräisestä ja ennen kaikkea melko turhasta vaivannäöstä ja työstä voi löytää ne positiiviset puolet - mulla kun on esimerkiksi jo parin vuoden ajan pyörinyt mielessä ajokortin uusiminen kertakaikkisen järkyttävän ja nykyisellään myös lähes tunnistamattoman valokuvan vuoksi. No, eipähän tarvitse sitäkään asiaa miettiä enää! ;) Kaikenlaisten maksukorttien loistaminen poissaolollaan aiheuttaa myös väkisten rahankäytön suunnittelua ja turhien ostosten väliin jäämistä, sillä tällä hetkellä mun ainoa tapa päästä käsiksi omiin rahoihini on kipittää pankkiin pyytämään, josko saisin nostettua hieman rahaa tililtä :D Kortti ei siis vingu seuraavaan viikkoon ja käytetyt kolikot joutuvat jokaisella kauppareissulla tarkkaan syyniin eli kaikista pilvistä siis todellakin löytyy se kuuluisa kultareunuskin!

Varmuuden vuoksi päätin kuitenkin noudattaa vanhaa, hyvää neuvoa ja paistaa sen tunnetun, päin mäntyä menevien päivien varalle suunnitellun pannukakun. Tällä kertaa pannariohjeeksi valikoitui The Good Morning-blogin uumenista löytynyt proteiinipannukakku, joka kaikessa yksinkertaisuudessaan paljastui suussasulavan herkulliseksi ja todelliseksi päivän pelastajaksi. Tän ihanuuden suosittelen ehdottomasti nauttimaan ystävän kanssa tehdyn syyslenkin jälkeen mansikkasoseen, rahkan ja pähkinöiden kanssa! :)

Tiedetään, kuva ei todellakaan ole mitenkään houkuttelevin mahdollinen, mutta uskokaa mua - tätä kannattaa kokeilla!

2 kananmunaa

1 banaani

n. 2rkl maitorahkaa

loraus piimää

reilu 0,5dl vaniljanmakuista proteiinijauhetta

1tl leivinjauhetta

ripaus suolaa

kanelia

kardemummaa

Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Vatkaa muussattu banaani sekaisin munien, maitorahkan ja piimän kanssa. Yhdistä keskenään sekoitetut kuivat aineet banaani-muna-rahkaseoksen kanssa samaan kulhoon, levitä tasaiseksi vatkattu taikina leivinpaperilla vuorattuun vuokaan ja paista uunissa noin 10 minuuttia.

Epäonnista sattumaa lukuunottamatta elämä on rullaillut tällä viikolla melko mukavissa merkeissä. Poliisi, jolle rikosilmoituksen kävin tekemässä, muistutti Alexander Stubbia ja oli äärimmäisen rento ja huumorintajuinen ja mun mahtava työkaveri otti täysin ilman pyyntöä käsittelyynsä työpaikan takapihalle avainten kadottua  lukkoon jääneen polkupyöräni. Nyt pyörän lukko on saatu murrettua auki ja se kiikutettiin mulle kotiovelle asti uuden, numeroyhdistelmällä toimivan vaijerilukon kera - yrittäkääpä nyt vain varastaa avaimet, haha! Mielenkiinnolla odotan kyllä sitä hetkeä, kun oon taas lähdössä baarista kotiin muutaman drinkin jälkeen ja yritän epätoivoisena muistaa oikeaa koodia... :D Kotioven lukkokin on nyt väliaikaisesti vaihdettu uuteen ja muutenkin kadonneiden tavaroiden selvittely alkaa olla melko hyvällä mallilla. Tänään kävin projektiparini  kanssa muutaman tunnin reissun Saarijärvellä erään kurssin tiimoilta koulun lainattua kiltisti autoa meidän käyttöömme ja parin päivän ajan työn alla olleet Lontoon majoituksen sekä paluulentojen varaaminenkin on tullut onnelliseen päätökseen. Nyt mun ja Ninnin reissusuunnitelmat vasta käynnistyvätkin, kun ns. pakolliset osat on saatu hoidettua pois alta! ;)

Auringon alla kaikki on siis loppupeleissä vallan loistavasti - mites siellä? Löytyykö joltain muultakin kokemuksia lompakkovarkauksista?

Ps. Suosittelen todella lämpimästi kaksien henkilöllisyyspapereiden omistamista! Ajokortin hävittyä aika monen asian hoitaminen olisi ollut melko lailla vaikeampaa, mikäli multa ei olisi löytynyt kotoa passia... :D

life's such a great thing

Viikon biisi:

Oon aivan koukuttunut Tove Lon ihaniin biiseihin ja tämänvuotiselta syyssoittolistaltani löytyykin oikeastaan lähestulkoon koko Spotifysta löytyvä tuotanto :D Yllä oleva kappale on kuitenkin päätynyt yksiksi suosikkikappaleistani ja se tuntuu olevan tehosoitossa jatkuvalla syötöllä!

Viikon urheilusuoritus:

Alkuviikon flunssailuista toivuttuani pääsin lopultakin testailemaan jo jonkin aikaa mielen perukoita poltelleen korkeakoululiikunnan tarjonnan ja korkkasin syksyn jumppakauden fit intervalilla ja corella. Etenkin jälkimmäinen, keskivartaloa tiukasti kurittanut rääkki tuntui pitkän tauon jälkeen mahtavalta ja tällä viikolla tuntikokeiluja olisikin tarkoitus jatkaa täydellä motivaatiolla! :)

Viikon bileet:

Kuva: Joonas Tikkanen

Tämänviikkoisen party-pokaalin nappasi ehdottomasti JAMKOn lukuvuoden avajaiset, joita juhlittiin ensin aurinkoisessa puistossa piknikin merkeissä ja sitten kolmen tunnin bileristeilyllä kauniilla Jyväsjärvellä päivän taittuessa illaksi, tunnelmavalaistuksen syttyessä ja auringonsäteiden muuttuessa veteen heijastuvaksi kuunsillaksi. Risteilyn jälkeen bileet jatkuivat vielä luonnollisesti baarissa lähes valomerkkiin asti - evening well spent! :D Etenkin risteily toi iltaan loistavan lisäsäväyksen ja oli kyllä mukavaa vaihtelua tavallisiin, yleensä melko lailla samaa kaavaa toistaviin opiskelijabileisiin. Tällaisia lisää, mielellään vieläpä niiden 2,50e drinkkien ja hanajuomien kera... ;)

Viikon lupaus:

Yöelämää on tullut nuuskittua parin viime viikon aikana melko ahkerasti ja lupailinkin lauantai-illan jälkeen itselleni, että seuraavan kerran tuun viettämään alkoholipitoista iltaa Kauppakadun Appron koittaessa lokakuun alussa. Pippaloitahan toki riittäisi tässä välissäkin vaikka jokaiselle sormelle ja varpaalle aina uusien opiskelijoiden tursajaisista haalarikastajaisiin ja muihin illanviettoihin, mutta juuri nyt mun bilekiintiö on melko lailla tyydytetty ja edellä mainitut ryhmäliikuntatunnit sekä hipsterihamsteriruoilla (eli siis niillä viime postauksessa mainituilla chia-siemenillä :D) kikkailu tuntuvatkin taas tervetulleelta vaihtelulta bailuelämään. Tää mun juhlimisinto on kyllä niin kausittaista, että itseäkin alkaa välillä naurattamaan :D Onneksi silloin tällöin vietetyistä kosteista illoista huolimatta muut elintavat kulkevat tutuilla raiteillaan eikä muutaman drinkin kumoaminen aiheuta mässäilykierrettä tai liikuntaharrastusten totaaliunohtumista!

Viikon uusi kokeilu:

Viikonlopun iloksi päätin laittaa testiin chia-letut, joiden resepti on pyörinyt yksittäisellä A4-arkilla keittiön kaapin uumenissa jo jonkin aikaa. Reseptiä tähän herkkuun on tulossa myöhemmin, sillä ainakin minut tämä herkku sai vakuuttuneeksi ja tuo sitä paitsi loistavaa vaihtelua ah-niin-hyviin mutta ah-niin-tuttuihin banaanilettuihin :) 

Viikon houkuttelevimmat suunnitelmat:

Viikon suunnitelmat liittyivät ehdottomasti ainoastaan kuukauden päässä mollottavaan Lontoon reissuun - tällä hetkellä tilanne reissun suhteen kun on edelleenkin se, että sähköpostista löytyvät ainoastaan menoliput. ;) Paluupäivämäärän lukkoon lyömistä, yöpaikan metsästystä ja muiden matkaan liittyvien toiveiden ja ajatusten läpikäyntiä jatketaankin vielä tällä viikolla. Oon kyllä aivan älyttömän innoissani tulevasta tyttöjen reissusta Euroopan metropolissa ja mulla on todella vahvasti sellainen olo, että tästä matkasta tulee yksinkertaisesti mahtava! :D

Viikon luksus:

Perjantaina saimme kämppikseni kanssa vieraaksi fitness-kisoja ihastelemaan tulleen Hennan, jonka luona tosiaan majailin edellisenä viikonloppuna Helsingin suunnalla. Kahden peräkkäisen viikonlopun viettäminen tämän mahtavan naisen kanssa on todellista hemmottelua, sillä pahimmillaan tapaamisten väliin saattaa jäädä helposti puolikin vuotta arjen kiireiden ja aikataulujen yhteensovittamisongelmien vuoksi. Tällä kertaa ystävän seurasta sai kuitenkin nauttia oikein kunnolla ja kiitollisuus tällaisten ihmisten kuulumisesta mun elämään on kyllä sanoinkuvaamattoman suuri!

Viikon hyvä teko:

Leivoin pahasta silmätulehduksesta kärsivälle ystävälleni sairaslomapäivien piristykseksi läjän vanilja-mustaherukkamuffinseja - ainakaan vielä ei ole kuulunut uutisia ylimääräisistä sairaalareissuista, joten ehkäpä lopputulos ei epäonnistunut kovinkaan pahasti! :D Mulle tuli kyllä täydellinen kotirouvaolo jälleen kerran, kun lähdin kotoa sadan metrin päässä asuvan Ninnin luo pehmoisissa hengailuvaatteissa lautasellinen leivonnaisia käsissäni ja mieleen tuli yllättäen kaikki ne Täydellisten naisten kohtaukset, missä Bree kulkee Wisteria Lanea pitkin korillinen itsetehtyjä herkkuja mukanaan :D Ihan samalle tasolle en tainnut kyllä näiden kakkusten kanssa päästä, mutta ei anneta pikkujuttujen häiritä!

Viikon järkytys:

Melko myöhään keskiviikkoiltana sain kuulla kotipuolesta surullisia uutisia erään läheisen sukulaisen poismenoon liittyen. Vaikka tilanne itsessään oli vainajan kannalta paras mahdollinen ja lähempänä yhdeksääkymmentä ikävuotta oleva sukulaiseni sai nukkua pois kaikessa rauhassa omassa kodissaan, tulevat tällaiset uutiset kaikesta huolimatta järkytyksenä ja shokkina. :/ 

Viikon herrasmiesteko:

Lauantai-iltana jonottaessamme tyttöjen kanssa automaatille ennen baariin suuntaamista eräs keski-ikäinen, muutaman lasillisen nautiskellut pukumies ilmestyi yllättäen viereemme. Emme jaksaneet oikein noteerata miesparan esittämiä humalaisia kehuja, mutta kun herra ilmoitti menevänsä toivomaan viereiseltä katusoittajalta meille osoitetun kappaleen ja hetken päästä ilmoille kajahtikin Pretty Woman, ei hymyä voinut enää välttää. Kyllähän siinä kieltämättä tuli melko otettu olo, vaikka kyse olikin noin pienestä asiasta ;)

Viikon kuva:

Kuva.

Syksyn uutuuskokeiluja

Syksy on alkuvuoden ohella tunnetusti uudistumisen aikaa: vaatekaapin sisältöä uudistetaan, kesäauringon vaalentamia ja kuivattamia hiuksia värjäytetään ja leikkautetaan, treeni-innostusta herätellään henkiin mahdollisen tauon jälkeen ja ajatukset täyttyvät tarmokkaista työ- ja opiskelusuunnitelmista. Tuttua, eikö totta? ;) Näissä merkeissä oon kieltämättä aloitellut itsekin omaa syyskauttani enkä näe toisten mielestä hieman huvittavassakin alkuinnostuksessa minkäänlaista väärää. Tokihan motivaatioryöpyt asian jos toisenkin suhteen tuppaavat laantumaan useimmiten joulun lähestyessä eikä uusien asioiden tai päätösten tekemiseen tarvita niin syksyä kuin sitä kuuluisaa maanantaitakaan - ihan yhtä hyvin itseään voi piristää uudella, räväkällä hiusvärillä keskellä kuuminta kesää tai uuden hyvinvointihaasteen voi startata vaikkapa maaliskuisena iltapäivänä. Syksy nyt kuitenkin tietyllä tapaa sattuu olemaan melko luonnollinen hetki startata hieman uudenlainen elämä kesän jäljiltä eikä siitä pääse mihinkään :D

Asiasta kukkaruukkuun! Mun syyskuutani ovat ilahduttaneet niiden vanhojen, tuttujen ja rakkaiden asioiden lisäksi myös muutama uutuus, joita oon päätynyt testailemaan niin sattuman johdattamana kuin naurettavan pitkän harkinta-ajankin jälkeen. Löytyykö allaolevista jutuista jotain omia suosikkejanne tai vaihtoehtoisesti täysin uusia tuttavuuksia? :)

Chia-siemenet eivät varsinaisesti ole mulle mitenkään uusi asia, sillä ensimmäisen kokeilusatsin ehdin ostaa jo keväällä. Kesän aikana pussin sisältö ehti kuitenkin huveta ja päätinkin tehdä täydennystä siemenvarastoon (haha, kuulostan nyt ihan oravalta tai hamsterilta... :D) heti Jyväskylään palattuani. Loppukesällä nenän eteen sattui kuitenkin Grouponin houkutteleva tarjous, jota hyödyntämällä hintaa kilon pussille jäi ainoastaan parikymmentä euroa.  Ei hassummin tällaisesta hipster health-tuotteesta! ;)

Tämän kohdalla myönnän olleeni sataprosenttisesti mainostuksen uhri ja tilanneeni purnukan iHerbistä ainoastaan Mini Fitness-blogista lukemani hehkutuksen vuoksi - enkä muuten todellakaan pettynyt! Kyseessä on tosiaan jauhe, josta saadaan veteen sekoittamalla aivan täydestä ainakin tähän herkkusuuhun uppoavaa maapähkinävoita huomattavasti tavallista kevyempänä versiona :) Hintaa purnukalla oli 5,31 puntaa eli noin 6,60 euroa, mutta uutena rekisteröityneenä käyttäjänä sain ensimmäiseen tilaukseeni käytettäväksi viiden punnan alennuskoodin. No, jokainenhan osaakin sitten laskea, että tämä herkkujauhe kotiutettiinkin Suomen kamaralle sitten käytännössä täysin ilmaiseksi... ;)

Proteiinia siellä, proteiinia täällä - vallalla oleva fitnessinnostus on nostanut kaikenlaisten proteiinivalmisteiden myynnin ja kysynnän huippuunsa ja lähes jokaiselta vähänkään urheilua harrastavalta ihmiseltä taitaa nykyään löytyä jonkin sortin palauttelujuomaa tai treenibuusteria liikuntasuoritusten ohessa nautittavaksi. No, niin löytyy nykyään myös tältä tytöltä! :D Pitkään ja hartaasti mietinnässä ollutta protskujauhepussia en hankkinut kuitenkaan palkkaritarkoituksessa vaan puhtaasta mielenkiinnosta kyseisen aineen kokeilemisesta leivonnassa ja ruoanlaitossa. Mauksi valikoitunut vanilja osoittautui loistavaksi ja ainakin aamupuuroon jauhe tuo herkullisen säväyksen! Vielä en oo ehtinyt testailemaan tätä paria puuroannosta enempää, mutta eiköhän ne kuuluisat proteiiniletutkin pääse lähiaikoina testiin... :D

Kookoksen ystävän ehdoton nappivalinta! Koska oon saanut itseni koukuttumaan jo mantelimaitoon keitettyyn puuroonkin, oli tätä herkku-uutuutta luonnollisesti päästävä myöskin maistamaan ja luulenpa, ettei ensimmäinen kokeilukerta jäänyt missään nimessä viimeiseksi... :)

Jälleen kerran blogimainonnan uhriksi joutunut sinisilmä ilmoittautuu! :D Ihana Minulla on siivet-blogin Anni kirjoitteli muutama viikko sitten uudesta Lushin shampoolöydöstään ja Helsinkiin matkatessani täytyi munkin tietenkin päästä liikkeeseen nuuhkimaan ja haistelemaan, miltä tämä ihmeellinen, kuukausitolkulla kestävä shampoopala oikein vaikuttaa. No, kaikesta päätellen ainakin niin hyvältä, että varsin merellisen tuoksuinen möntti päätyi pussiin ja mukaan testaamista varten! Vielä en oo ehtinyt avata pakettia kääreistään, mutta testikokemuksia tuun päivittelemään ehdottomasti tänne bloginkin puolelle siinä vaiheessa, kun oon tuotetta ehtinyt muutamaan kertaan kokeilla. 

Kaikki muut ovat luultavasti ehtineet herkuttelemaan Magnumin uutuusjätskillä jo kesällä, mutta koska en onnistunut löytämään kyseistä namia koko Ahvenanmaalta kesäkuukausien aikana jäi maistaminenkin hieman myöhäisempään ajankohtaan. Kaunis ulkokuori ei pettänyt ja kotelosta paljastuikin melkoinen herkkupuikko - tässähän alkaa pian kuola valumaan, kun vain ajattelenkin valkosuklaan ja pistaasin ihanaa yhdistelmää... :D

Miltäs näyttää? :)

and she'll continue to smile

Viikonloppu Helsingissä tuntui vyöryvän ylitse kuin myrsky: se tulvi ja velloi parin päivän ajan joka puolella, täytti kokonaisvaltaisesti kaikki aistit ja pakotti heittäytymään mukaan virran vietäväksi sekä keskittymään täysipainoisesti ohitse vilistäviin hetkiin.

Minulle syyskuisen loppuviikon Helsinki tuntui Onnibussin liukkailta, punaisilta nahkapenkeiltä ikkunan läpi hohkaavan auringon lämmössä. Lämpimiltä, taakse jääneeltä kesältä tervehdyksenä tulevilta tuulenhenkäyksiltä poskipäillä ja kiireisten ihmisten tönäisyiltä perjantai-iltapäivän ruokakaupparuuhkassa. Ystävän tiukalta halaukselta ja ympärille kiertyviltä käsivarsilta, pakahduttavalta jälleennäkemisen aiheuttamalta onnentunteelta sydämessä ja lasimurskalta kenkien alla baarin tahmealla lattialla. Tanssimisesta kipeytyneiltä jaloilta, pehmeältä, pitkän päivän jälkeen poskea vasten painetulta tyynyltä sekä ihmiset yhteen kietovalta yhteisymmärrykseltä.

Se näyttäytyi kultareunuksisina hattarapilvinä, kauniina syyspäivinä ja lämpötilan innoittamana esiin vielä viimeisiä kertoja kaivettuina paljaina säärinä. Kymmenien metrien pituisina jonoina Ateneumiin, silmiä hivelevän pysäyttävinä taideteoksina sekä varhaisen aamun usvakiehkuroilta Töölönlahden yllä. 

Se maistui uudelta raakasuklaakokeilulta, lasilliselta helmeilevää valkoviiniä ja aamuisilta, Rainbowin pikakahvista keitetyiltä kahvikupillisilta. Höyryävän kuumalta vihreältä teeltä, museon näyttelysalin nurkassa salaa syödyltä proteiinipatukalta sekä laukussa jo hetken aikaa majailleelta, hieman nahistuneelta ruisleivältä. Kuulosti liikenteen melulta, ratikoiden kiliseviltä kelloilta ja niin iloisilta naurunpurskahduksilta kuin hiljaiselta, syvällisempiin asioihin uppoutuneelta keskustelulta. Kissan maukumiselta, koko vartalon mukaansa houkuttelevilta rytmeiltä ja basson sykkeeltä sekä maanantaiaamuisen lähijunan konduktöörin heikoilta vitsailuyrityksiltä.

Helsinki tuoksui elämältä, ihmisiltä ja pakokaasuilta, alkusyksyn raikkaudelta ja pikkuhiljaa maatuvilta lehdiltä. Viimeisenä päivänä se ei sitten tuoksunutkaan enää millekään päälle sinnikkäästi puskeneen flunssan tukahdutettua hajuaistin rippeet, mutta onneksi pahinkaan flunssa ei voi viedä ihmiseltä sitä, mikä oikeasti on tärkeää elämässä: ystäviä, suklaata ja auringonsäteitä. 

This is the part when I break free

Kuva.

Syyslukukausi on nyt starttailtu käyntiin kaikessa rauhassa muutamalla kontaktitunnilla käyden, uuteen kampukseen totutellen, kotikaupungin syystuulia haistellen ja tilin sisällön kaiken maailman välttämättömyyksien hankkimiseen tyhjentäen. Tää koulun alku tuntuu käyvän aina kukkaron päälle, kun samanaikaisesti rahaa joutuu upottamaan miljoonaan eri asiaan yhtä aikaa - yhtäkkiä pitäisi olla täyttämässä ruokakaappia kesän jäljiltä, uusimassa opiskelijajäsenyyttä ja hommaamassa liikuntatarraa, ostamassa pyörää ja ottamassa osaa kaikkiin alkusyksyn ihaniin illanistujaisiin ja bileisiin. Kun päälle lisätään vielä havahtuminen syyskelpoisten kenkien ja vaatteiden totaaliseen puuttumiseen (miten tää sama tilanne voi muuten olla vastassa joka syksy, kysynpä vaan? :D), alkaa visan vinkuminen muuttua lähinnä säälittäväksi piipittämiseksi rahavarojen huvetessa kuin silmissä. No, kerranhan tää kai vain kirpaisee... eikö?

Kahden vuoden Lutakossa oleilun jälkeen meidät matkailu- ja ravintola-alan opiskelijat siirrettiin tosiaan tästä syksystä eteenpäin majoittamaan pääkampuksen tiloja ja näin ensi alkuun uudet ympyrät vaativat hieman totuttelua - ihan jo vaikka siitä lähtien, että esimerkiksi tänä aamuna meinasin ajatuksissani pyöräillä vanhalla kampukselle... ;) Aika monet olivat muuttoa vastaan viimeiseen asti, mutta mulle koulupaikan vaihdos sopi paremmin kuin nenä päähän eikä vähiten siitä syystä, että koulumatka lyheni jonkin verran ja aamuisin saa nukkua hieman aiempaa pidempään. Matkan pituutta tärkeämpi seikka mun mielestä kuitenkin on se, ettei mun tarvitse enää kulkea koulumatkalla keskustan läpi ja säästyn näin aamujen ja iltapäivien ruuhkalta melko näppärästi. :) Ilo se on pienikin ilo!

Syysiltojen lämmikkeeksi Lauran blogista jo aikaisemmin bongattuja ja erinomaiseksi todettuja porkkanarieskoja!

Alkuperäisistä suunnitelmista poiketen mun ei tarvinnutkaan ottaa työvuoroja vielä tälle viikolle ja oon näin ollen päässyt aloittelemaan arkielämää kaikessa rauhassa tavaroita pikkuhiljaa purkaen ja tuleviin viikkoihin virittäytyen. Muutaman päivän breikki pakkaus- ja muuttourakan jälkeen tuli todellakin tarpeeseen ja akut alkavat olla latautuneet kaikin mahdollisin tavoin tulevia seikkailuja varten - alkaen tästä päivästä. Suurin osa korkeakouluopiskelijoista on jo tainnut aloitella syksyn bilekautensa tässä vaiheessa viikkoa, mutta tänä iltana myös me mattimyöhäiset hyppäämme kyytiin mukaan keskustan takuuvarmasti täyttävien Poikkitieteellisten haalaribileiden aka poikkareiden merkeissä! ;) Kävin eilen metsästämässä keskustasta yleisliimaa hieman rästiin jääneiden haalarimerkkien liimaamista varten (kyllä, liimaamista. Olkoon miten feikkiä ja epäopiskelijamaista tahansa, mutta oon todennut ettei mikään oo merkkien ompelun aiheuttaman kärsimyksen, ärsyyntymisen tai verenhukan arvoista. Ei mikään.) ja nyt puuhapetepöksyt ovat vyötärölle köyttämistä vaille valmiit kolmanteen elinvuoteensa.

Huomenna puolestaan tarkoituksena olis hypätä Onnibussin kyytiin (heti aamun ja aamupäivän koulu-urakasta selvittyäni...) ja lehahtaa viikonlopun viettoon pääkaupunkiseudun suunnalle näkemään rakkaita ystäviä sekä tutustumaan paljon kehuja keränneeseen Tove Janssonin näyttelyyn. :) Näihin kuviin, näihin tunnelmiin - mukavaa viikonloppua teille muillekin!

Huomatkaa meidän syksyllä 2012 opintonsa aloittaneiden superhieno haalarimerkki! ;)

This is how I do it! :D