tiistai 30. joulukuuta 2014

My year in a nutshell, part I

2014 alkaa uhkaavasti lähestyä loppuaan ja niinpä onkin tullut taas tutun vuosikoosteen aika! Kulunut vuosi on ollut mulle henkilökohtaisesti merkittävä monella tapaa: oon astunut useampaan otteeseen oman mukavuusalueeni ulkopuolelle ja testannut rajojani, oppinut suunnattoman paljon itsestäni sekä ympäröivästä maailmasta sekä alkanut arvostaa yhä enemmän pieniä, arkipäiväisiä asioita. Matkan varrella on toki sattunut myös vastoinkäymisiä ja epäonnistumisia sekä niin pienempiä kuin suurempiakin surunaiheita, mutta kokonaisuudessaan vuosi 2014 jää ehdottomasti mieleen itsensä kehittämisen sekä vapauden ja itsenäistymisen aikakautena. :)

Tulevaisuuden tammikuu


Vuosi alkoi paukkuvien rakettien katselun merkeissä omalta kotiparvekkeelta käsin, mutta ulkoisesta rauhallisuudesta huolimatta pääkopan sisällä kuohui ajatuksia ja suuria suunnitelmia. Innostuneen koulu-, työ- ja treenikuvioihin paluun ohella pohdin paljon sitä, millaisia asioita todella haluan elämässäni tehdä ja listasinkin jossain vaiheessa tavoitteekseni oppia elämään hetkessä entistä paremmin sekä nauttimaan pienistäkin asioista sekä kuuntelemaan itseä sekä omaa hyvinvointiani enemmän. Tämän seurauksena lopetin muun muassa viikottaisten liikuntamäärien listaamisen sekä lopetin tupakoinnin.
Tammikuuta värittivät myöskin ensimmäisten vaihtoonhakupapereiden täyttäminen, Matkamessuilta reissukuumeen hakeminen sekä summamutikassa lokakuulle varattu menolippu Lontooseen. Päivittäin lisääntyvä valon määrä sai mielen pirteäksi ja jouluhössötysten jälkeen palasin takaisin arkielämään innostuneena testailemaan uusia reseptejä - blogin puolellekin jakoon päätyivät mm. helppojen mukikakkujen, terveellisemmän mustikkajuustokakun ja omenapiirakkapannareiden sekä rahkaisen pizzapohjan ja aurajuustolla twistatun omena-paprikakeiton ohjeet.

Haaveiden helmikuu

Helmikuusta päällimmäisenä asiana mieleen on jäänyt päätähuimaava vapauden ja itsenäisyyden tunne sekä elämänilon polte - alkuvuoden pohdintojen jälkeen aloin lopultakin toteuttaa päässä pyörineitä "sitku"-suunnitelmia. Sain päähänpiston hakea kesätöitä Ahvenanmaalta ja sen tiimoilta vietinkin monia tuskaisia hetkiä työhakemusta ja ansioluetteloa ruotsintaessani. Kuun lopussa tehty Prahan reissu oli mulle henkilökohtaisesti todella merkittävältä tuntunut juttu ja musta tuntuu edelleenkin, että kasvoin tuon matkan aikana henkisesti todella paljon. Elämäni ensimmäinen yksin toteutettu ulkomaanreissu upean keväiseen Prahaan sekä couchsurfingin kautta tutuiksi tulleet upeat ihmiset olivat yksi kuluneen vuoden ehdottomasti parhaista kokemuksista!
Kokonaisuudessaan helmikuu oli todella onnellista aikaa ja sen aikana tapahtuneiden asioiden lisäksi intoilin myös etukäteen tulevan kevään reissusuunnitelmista. Mainitsemisen arvoisia asioita ovat toki myös elämäni ensimmäinen oluttuoppi Prahassa sekä opiskelijaurani ekoihin Poikkitieteellisiin haalaribileisiin osallistuminen... :D

Mahdollisuuksien maaliskuu

Aurinko, lämpenevät ilmat ja lintujen laulu saivat kevään sykkimään rinnassa täydellä teholla ja maaliskuussa innostuinkin tallailemaan lenkkipolkuja kymmenien kilometrien edestä musiikkia kuunnellen ja elämää sekä miesasioita mietiskellen. Vaihtoonhaku eteni myös tässä vaiheessa siihen pisteeseen, että paperihommia pääsi tekemään urakalla ja erinäisten lomakkeiden sekä selvitysten täyttäminen tulikin enemmän kuin tutuksi!
Tulevan kesän kuviot selkenivät ja elämäni ensimmäisen, äärimmäisen jännittävältä ja stressaavalta tuntuneen ruotsinkielisen puhelinhaastattelun seurauksena mulle tarjottiin lopulta töitä Maarianhaminasta kesäksi. Sitä työpaikkatarjouksen lukemista seurannutta ilon, ylpeyden ja jännityksen määrää on oikeastaan mahdotonta kuvata sanoin - tunsin tuolloin ylittäneeni itseni ehkä ensimmäistä kertaa elämässäni todella.
Maaliskuussa vietin myös mahtavan viikonlopun serkun luona Kangasalla ja loistavan päähänpiston seurauksena pääsin tällä reissulla tähdittämään myös muun muassa musiikkivideota... :D


Hetkessä elämisen huhtikuu...

Huhtikuu oli kokonaisuudessaan irtioton, elämästä nauttimisen ja ystävien sekä perheen kanssa vietetystä ajasta nauttimisen kulta-aikaa. Sambatunnelmissa vietettyjen synttäreideni jälkeen pakkasin kimpsuni ja kampsuni ja lennähdin kolmeksi viikoksi pohjoiseen aloittaen Lapland tourini äidin luota Norjasta. Kirjoittelin tuolloin suhteestani Norjaan ja muutaman päivän loma Jäämereltä puhaltavan tuulen tuiverruksessa syvensi rakkautta tuohon upeaan maahan entisestään! Norjasta palasimme pääsiäiseksi Kuivaniemelle, missä vietin reilun viikon nauttien perheen seurasta ja upeista kevätilmoista sekä ystävien tapaamisesta. Kuun lopussa suuntana oli vielä pitkä ja unohtumaton, Ruka Spring Breakissa vietetty viikonloppu mahtavan porukan kanssa.

perjantai 26. joulukuuta 2014

4 x 11 little facts you just can't live without! ;)

Lauran blogissa törmäsin pari viikkoa sitten hauskanoloiseen haasteeseen, jonka päätin röyhkeästi anastaa myös itselleni - tai no, kyllä mä taisin ilmoittaa ystävällisesti kommenttiboksin puolella lähteväni leikkiin mukaan itsekin.... :)

Kuvituksena toimivat jouluiset, parin viime vuoden ajalle ajoittuvat kuvat.
Näin tosissaan täällä ollaan! ;)
Neljä nimeä, joilla ihmiset kutsuvat minua muuten kuin omalla nimellä:
* Lauruska (lähinnä äidin silloin tällöin käyttämä kutsumanimi... :D)
* Larex (tää sai alkunsa joskus lukioaikana - muistaako joku vielä, millainen tarina taakse kätkeytyi?)
* Leppis (johdettuna sukunimestä)
* ...en keksi tähän enää neljättä? :D

Neljä työpaikkaa, joissa olen työskennellyt:
* Ålandhotels
* Coor Service Management
* Lasten levykauppa
* Kemin kaupunginorkesteri

Neljä leffaa, jotka olen katsonut useammin kuin kerran:

* Titanic
* Moulin Rouge
* Joulutarina
* Discomadot (:D)


Neljä paikkaa, joissa olen asunut:

* Kuivaniemi
* Kemi
* Jyväskylä
* Maarianhamina

Neljä paikkaa, joissa olisin mieluummin juuri tällä hetkellä:

* Totta puhuen juuri tällä hetkellä mun on erittäin hyvä näin! :) 
Neljä ruoka-ainetta, jota en mielelläni syö:
* Roskaruoka ylipäänsä
* Vehnähöttöleivät
* Maksa
* Vaalea pasta

Neljä suosikkiruokaani:

* Kana
* Lämminsavulohi
* Vuohenjuusto
* ...no se puuro! :D

Neljä suosikki tv-sarjaani:
* Täydelliset naiset
* Gossip Girl
* Vain elämää
* ...en ees keksi tähän neljättä! Oon aivan surkea katsomaan telkkaria... :D
Neljä lehteä, joita luen mielelläni:
* Fit
* KuntoPlus
* Me Naiset
* Helsingin Sanomat (aikuisuuspisteitä tuli kai tän myötä ropisten? ;D)

Neljä asiaa, joita odotan vielä tänä vuonna:

* Tämäniltaisia tapsantansseja lukioaikaisten ystävysteni seurassa
* Muidenkin vanhojen ystävien tapaamista ja pitkiä juoruiluhetkiä
* Luistelemaan pääsemistä pitkästä aikaa!
* Suomen upean talvisesta luonnosta ja poskipäitä kipristelevästä pakkasesta nauttimista ennen etelän tuuliin lennähtämistä :)

Neljä harrastustani (muut kuin juoksu, kuntosali, ryhmäliikunnat):

* Bloggaaminen
* Keittiössä räpeltäminen
* Lukeminen
* Valokuvaaminen

lauantai 20. joulukuuta 2014

Sorono, Jyväskylä!

Terveisiä pahvilaatikoiden ja Ikean hyllylautojen keskeltä! :D Mun Jyväskylä-elämäni alkaa vedellä tältä erää viimeisiään ja tää viikko onkin tullut käytettyä tehokkaasti jokaisen kaapinnurkan tyhjentämiseen, lukuisien paperipinojen läpikäymiseen sekä pakkausteipin ja pahvilaatikoiden kanssa vänkäämiseen. Vaikka oon kieltämättä meinannut menettää uskoni tän muuton onnistumisen suhteen jo useampaan otteeseen, on kaikki äherrys ja kiroilu ollut kuitenkin vaivan arvoista. Suunnittelin aluksi tekeväni sellaisen näppärän pikamuuton niin, että jättäisin itselleni ainoastaan pari päivää aikaa kimpsujen ja kampsujen nopeaan ja tehokkaaseen pakkaamiseen, mutta... noh, onneksi en kuitenkaan päätynyt siihen ratkaisuun :D Ajoissa aloitetusta muuttoruljanssista on ollut hyötyä onneksi paitsi tavaroiden läpikäymisen ja järkevän organisoinnin suhteen, myös siinä mielessä, että ekat laatikot ovat olleet pakattuna heti alkuviikosta ja sain kuljetettua ne serkkuni Jyväskylässä asuvan ystävän varastoon jo maanantaina. Viisi laatikkoa, matkalaukku sekä matot löysivät väliaikaisen kotinsa Vaajakoskelta ja mä en jälleen kerran voinut lakata ihmettelemästä mulle lähestulkoon tuntemattoman ihmisen ystävällisyyttä ja avuliaisuutta, jota korvaamaan ei kiitokseksi viety konvehtirasia tuntunut riittävän ollenkaan. Lupailin tosin tuoda hieman Fazerin Sinistä eksoottisempia tuliaisia Hong Kongista laatikoita hakiessani, joten ehkä kunnon kiitoksen välittäminen tulee tapahtumaan vain hieman myöhemmin ;)

Joulukortteja ja lahjanaruja, itsetehdyn kasvonaamion kanssa vietetty pieni rentoutumishetki sekä jumppapirkkoilua!
Elämän pahvilaatikkoihin pakkaamisen lisäksi oon pyrkinyt hyödyntämään ahkerasti vielä tämän viikon voimassa ollutta Kuntomaailman kaveripassia ja viikon jumppasaldoon on saatu kerrytettyä vähän kaikenlaista kiinteytyksestä bodycombatiin ja attackista stepiin. Vanhalla, rakkaalla salilla käyminen on ollut kyllä mielettömän mukavaa taas pitkästä aikaa ja ajatus jäsenyyden hommaamisesta takaisin Suomeen palattuani on kieltämättä pyörähtänyt mielessä muutamaan otteeseen... No, ehkä palaan takaisin näihin pohdintoihin sitten, kun salikortti Jyväskylästä tulee taas ajankohtaiseksi. ;) Oon joka tapauksessa iloinen siitä, että pääsin hyödyntämään jumppatarjontaa näinkin tehokkaasti vielä ennen joulua ja toivoa sopii, että tiiviin sporttirupeaman jälkeen malttia löytyisi myös rauhoittumiseen ja matalatehoisempaan liikuntaan - kuulen jo melkein korvissani Lenni-hauvan innostuneen vikinän ruskeiden nappisilmien bongatessa talutushihnan... :D
Keskiviikkoinen joulupuurolounas sekä aina yhtä ihanalta tuntuva, jo monivuotiseksi perinteeksi muodostunut Kauneimmissa joululauluissa käynti. Vaikka oon hyvin kaukana uskonnollisesta ihmisestä, tuntuu joulun aikaan kirkossa vierailu vain olevan asia, jota ei yksinkertaisesti voi jättää välistä! Tänäkin vuonna selkäpiissä juosseet kylmät väreet, sisuskaluissa asti tuntuneiden urkupillien jykevä sointi sekä silmiin lähes kihonneet kyyneleet takasivat sen, että epämukavissa puupenkeissä tullaan takuulla istumaan ensi joulunakin :D
Liikkumisen ohella on tän viikon ohjelmaan kuulunut olennaisena osana myös syöminen, sillä viimeisten lomaa edeltävien päivien kunniaksi oon päässyt nautiskelemaan ravintolaherkuista niin työporukan kuin opiskelukavereidenikin ihanassa seurassa. Maanantaina vuorossa oli vielä tuolloin taivaalta valuneen rännän vesittämästä todellisuudesta pakeneminen viikinkiravintola Haraldiin, jossa vierähtikin useampi tunti suussasulavan herkullisen pikkujoulumenun sekä asiasta kukkaruukkuun lennelleiden juttujen viihdyttäminä. Kolmen ruokalajin päivällisen kohdalla olin tyytyväinen, että aamupäiväisen salireissun jälkeen olin tavallisen lounaan sijaan malttanut tyytyä rahkaan ja omenaan - tää koitos vaati nimittäin hieman tavallista enemmän tilaa! :D Ähkyistä olotilaa ei onneksi päässyt lukemattomista herkuista huolimatta syntymään ja ihmettelen tätä kyllä suuresti, sillä huikean suuren alkupalatarjonnan jälkeen syötyjen härän sisäfileen ja riimiporon, valkosipulirelissillä kuorrutetun perunakakun sekä puolukka-kanervankukkasorbetin kanssa tarjoillun omenapiirakan jälkeen olo olis voinut olla huomattavasti tukalampi... :D
Maanantain herkutteluista toipumisen jälkeen seuraavat ruokapirskeet olivat keskiviikkoiltana, kun kokoonnuimme matkailun tyttöjen kanssa viimeistä kertaa tälle vuodelle yhteen illallisen merkeissä. Syyslukukausi on vierähtänyt kuin siivillä ja useamman opiskelukaverini tavoitellessa restonomin papereita tassuihinsa jo tulevana keväänä oli kamalaa tajuta, että takaisin Hong Kongista palattuani tää tuttu, turvallinen ja hassunhauska porukka olisi kokenut muutoksia ihmisten lennähdellessä pois kuka minnekin. Tätähän tää elämä tietenkin on ja tottakai tiedossa on koko ajan ollut, että opiskeluaika kestää loppujen lopuksi vain ohikiitävän hetken - mutta että se alkais olemaan pulkassa jo tässä vaiheessa? Tiukat, hiljaisen kadun varrella vaihdetut halaukset kertoivat kuitenkin paljon ja tiedänkin useamman ihmisen pysyvän mun elämässä myös jatkossa riippumatta siitä, missä kukanenkin kulloinkin sattuu majailemaan.

Maanantain kevyet alkupalat sekä päivällisen jälkeinen omakuva ;)
Kävelykadun upea joulutähti piristää takuuvarmasti mieltä joka kerta! Viikon mittaan postiluukusta on myös tipahdellut ihania, hymyn huulille nostattavia kortteja sekä pieniä, Aasiaan mukaan otettavia Suomi-muistoja - näiden söpöyksien edessä oli taas pakko todeta, että mun ystävät on vaan kaikista parhaita ja piste! :D Vastalahjaksi oon pyrkinyt panostamaan myös itse lähettämiini joulukortteihin tekemällä jokaisen alusta loppuun itse ja vaikka lopputulos saattaa siitä huolimatta näyttää lapsen töherryksiltä (vai mitäs sanotte noista "poroista", haha :D), on ajatus kai silti tärkein? 
Kalenterin kiiruhtaessa vinhaa vauhtia eteenpäin oon luonnollisesti pyrkinyt nautiskelemaan myös lähestyvien pyhäpäivien tunnelmoinnista viimeisten joulukorttiaskartelujen, Spotifyssa jatkuvasti pyörivän joululaululistan kuuntelun sekä ulkona hiljalleen leijailevien lumihiutaleihen ihastelun merkeissä. Ihanaa, että Keski-Suomessakin on lopultakin päästy nauttimaan lumesta ja kaikesta päätellen tännekin on tulossa perinteisen valkoiset joulunpyhät. Mä tosin suuntaan tänään Johanna-serkun seurassa joulunviettoon kohti pohjoista ja ainakin Kemin seudulle lupailtujen sääennusteiden mukaan mustasta tai vesisateisesta joulusta ei tarvitse huolehtia - lunta nimittäin löytyy ja pakkaslukematkin taisivat aaton hujakoilla tipahtaa alle parinkymmenen asteen... :D Hrr!

Viimeinen, kolmen ja puolen vuoden ajan tukikohtana toimineessa kotikolossa tyylikkäästi tuolin päältä syöty aamupuuro.
Nyt mun taitaa kuitenkin olla aika alkaa pakkailemaan loput, pesusta tulleet vaatteet matkaan lähteväksi ja keräillä viimeisetkin pöydille ripottautuneet tavarat laatikoiden uumeniin. Tuntuu kieltämättä melko uskomattomalta, että tää hetki on lopultakin koittanut - mun joululomani alkoi eilen syksyn viimeisen raportin napsahtaessa palautuskansioon klo 23:28 ja nyt kuukausikaupalla takaraivossa kolkutelleet koulujutut on lopultakin taputeltu, paketoitu lahjapakettiin ja lykätty pois mielestä. :D En siis oo vieläkään oppinut aloittamaan kouluun liittyvien asioiden tekemistä riittävän ajoissa ja tuttuun tapaan tämäkin lukukausi käytettiin hyödyksi lähestulkoon viime minuutteihin asti, mutta mitäs pienistä. NYT ON LOMA!


keskiviikko 17. joulukuuta 2014

Varaslähtö jouluun eli taatelinen päärynächiapuuro!

Jouluaattoon on enää viikko aikaa ja ainakin tällä suunnalla kanelin, piparkakkumausteen ja muiden jouluisten mausteiden käyttöä on lisätty ruokaan jos toiseenkin aste asteelta aina marraskuun puolivälistä saakka. Pipareiden, torttujen sun muiden perinteisten herkkujen syömisen oon aatellut säästää pääsääntöisesti itse juhlapyhille, mutta pienellä maustetwistillä tavalliseenkin aamupalaan saa lisättyä vähän tonttulakin kilinää ja kimaltelevan puuterilumen tupsahduksia! ;)

Jouluinen päärynächiapuuro
2dl vettä
1dl kaurahiutaleita
1 päärynä
1rkl chiasiemeniä + 1dl vettä
4-5 kuivattua taatelia
1rkl vaniljaheraa
1 valkuainen
suolaa
piparkakkumaustetta

Laita chiasiemenet sekä taatelit likoamaan veteen mielellään jo edellisenä iltana. Soseuta päärynä ja lisää se kiehuvan veden joukkoon kaurahiutaleiden kanssa. Mausta suolalla ja anna seoksen kiehua hetken aikaa miedolla lämmöllä ennen chia-taateliseoksen lisäämistä. Anna puuron kiehua vielä muutama minuutti, lisää joukkoon vaniljahera ja valkuainen sekä piparkakkumauste ja jätä herkku tekeytymään pieneksi hetkeksi kannen alle.

Lisukkeeksi tälle jouluisen makuiselle herkulle sopii esimerkiksi kanelilla ja vaniljaripauksella maustettu rahka, päärynäviipaleet sekä muutama pähkinä. Ekstralisänä ja takuuvarmana hymyn nostattajana tässä annoksessa toimi vielä rakkaan ystävän tekemä minisydänpipari - ja kappas, huonosti nukutun yön aiheuttama ärsytys oli pyyhkäisty pois! ;)


Jouluisia makuja löytyy myös tässä postauksessa esitellystä piparipuurosta - suosittelen testaamaan! :)

tiistai 16. joulukuuta 2014

Let's start the journey - kevät Hong Kongissa!

Postaus mun tulevasta vaihto-opiskelukeväästäni on odotellut tulevansa kirjoitetuksi siitä lähtien, kun aukaisin eräänä marraskuisena perjantaiaamuna koulun sähköpostin ja näin sinne lävähtäneen hongkongilaisen yliopiston hyväksymiskirjeen. Taisin tuolloin päivittää blogia nopean pikahehkutuksen muodossa, mutta tarkemmat kertomukset Hong Kongista sekä vaihto-opiskelusta ylipäänsä ovat jääneet kokonaan - pahoitteluni tästä!

Hakuprosessi juontaa tosiaan juurensa kauas tammikuuhun 2014, kun näpyttelin ensimmäisen, siinä vaiheessa vasta omalle koululleni päätyneen hakemuksen vaihtoon lähtemisestä. Tää koko vaihtohomma on tosiaan ollut yks mun suurimmista haaveista about koko elämän ajan ja oon vuosikausien ajan tiennyt haluavani kokea tän lähestulkoon kaikkien niin suuresti hehkuttaman elämänvaiheen. Onneksi havahduin vuosi sitten siihen pikkuseikkaan, että mun amk-opiskelijaurani alkaa lähestymään loppuaan ja mikäli vaihtoon halusi vielä tän koulutusohjelman puitteissa ennättää, alkoivat viimeiset hetket olla pikkuhiljaa käsillä! ;)
Kuva.
Alusta alkaen mulle oli jostain syystä hyvin selvää, että tulisin hakemaan nimenomaan Hong Kongiin. En oikeastaan oo itsekään osannut vastata mitään kovin yksiselitteistä kysymykseen siitä, miksi näin on - toisaalta mahdollisuus muutosta Euroopan rajojen ulkopuolelle tuntui kiinnostavalta, toisaalta taas Aasia on aina kiinnostanut mua maanosana. Lisäksi oon kuullut tulevasta yliopistostani, The Hong Kong Polytechnic Universitysta, todella paljon positiivista palautetta ja etenkin matkailun osalta koulu on kaikesta päätellen todella korkeatasoinen ja kansainvälisesti arvostettu. Kaiken lisäksi seurasin edellisenä vuonna erään lempibloggaajani, Veeran, vaihtoajan seikkailuja Hong Kongin sykkeessä eikä innostus kyseiseen kaupunkiin ainakaan laantunut niitä juttuja lueskellessa... ;)
Kuva.
Vaikka olinkin hakenut vaihtoon vasta kevääksi 2015, vaadittiin myös multa sekä muilta kevätkaudeksi lähteviltä kaikkien paperiasioiden kuntoon hoitamista jo maaliskuun aikana. Tuolloin taistelinkin itseni melkoisen paperisuman läpi - täyttelin learning agreementeja ja alustavia kurssisuunnitelmia sekä usean sivun mittaisia kiinankielisiä viisumihakemuksia, etsin käsiini opinto-otteita ja opiskelusuunnitelmia sekä keräsin kasaan pankista pyytämäni todistukset siitä, että mulla todella on varaa lähteä vaihtoon. Kaikista PolyU:n vaatimista dokumenteista tää viimeisin oli mulle ehkä tietyllä tapaa yllättävin - koululle piti tosiaan lähettää pankista haettu virallinen todistus siitä, että mun tililtä löytyy riittävästi katetta. En nyt muista enää tarkalleen vaadittua summaa, mutta euroissa taidettiin huidella muistaakseni jossain parintonnin hujakoilla :) Myös vajaan 50e arvoinen opiskelijaviisumi täytyi maksaa jo tässä vaiheessa siitäkin huolimatta, ettei minkäänlaista varmuutta sisäänpääsystä ollut edes olemassa.
Paperihommat kasaan saatuani edessä olikin sitten lähinnä odottelua - ja sitä sitten todella riittikin! Onneksi kevään reissuilut sekä kesän työkuviot pitivät ajatukset kiireisinä ja vaikka mielessäni olinkin varautunut ulkomailla vietettyyn kevääseen, en uskaltanut luottaa sisään pääsemiseeni kovinkaan varmasti eikä mulla todellisuudessa ollut hajuakaan siitä, miten suurella todennäköisyydellä tulisin valituksi.

Syksyn tullen ja takaisin Jyväskylään palatessani sähköpostiin kilahti linkki online-hakemukseen, joka täytettiin tosiaan netissä. Tässä vaiheessa koko juttu alkoi tuntua jo paljon konkreettisemmalta ja vaikka puhuinkin Hong Kongista jatkuvasti jos-muotoa käyttäen, tuntui esimerkiksi koulumme kansainvälinen koordinaatti ajattelevan, että mut oli jo lähestulkoon hyväksytty :D Hakemusvaiheessa täydentelin tosiaan vielä kevään kurssisuunnitelmiani ja päivitin tarpeen vaatiessa keväällä kasaamiani papereita vastaamaan paremmin senhetkistä tilannetta.
Lokakuun pyörähtäessä käyntiin ja lähestyessä loppuaan alkoi musta jo tuntua siltä, kuin olisin elänyt tulisilla hiilillä - multa kyseltiin lähes päivittäin, joko tiesin tulevan kevään kuvioista ja joka kerta jouduin tyytymään pään pudisteluun. Mielessä alkoi itää myös plan B, sillä vaikka olinkin kaikin puolin varautunut myös kielteiseen päätäkseen, oli kai ajatus keväästä ulkomailla onnistunut silti kaivautumaan pääkopan uumeniin ja tylsän tavallisesti koulun jatkaminen Jyväskylässä tuntui lähinnä kuolettavan tylsältä vaihtoehdolta :D Pyörittelin mahdollisia ulkomaansuunnitelmia päässäni itse asiassa juuri tuona samaisenakin aamuna, jolloin hyväksymiskirje oli kolahtanut sähköpostiin. Onneksi varasuunnitelmaa ei kuitenkaan tarvinnut tällä kertaa alkaa pohtimaan sen kummemmin! ;)
Kuva.
Jos olin alkuvuodesta hukkumassa vaadittaviin lomakkeisiin ja tarvittaviin liitteisiin, oli varsinainen paperisota ja asioiden järjestelysuma kuitenkin edessä vasta tässä vaiheessa. Heti virallisen hyväksymisen jälkeen edessä oli luonnollisestikin valtava kasa tekemistä odottavia juttuja: nykyisen asunnon irtisanominen, lentolippujen ostaminen, matkavakuutusten ja rokotusten ajan tasalle hoitaminen, lopullisten kurssivalintojen tekeminen, asumisen järjestely Hong Kongissa... Listaa voisi jatkaa ikuisuuksia :D Koulukiireet, viikonloppujen reissut sekä joulun uhkaava lähestyminen takasivat myöskin sen, etten joutunut hirveästi huolehtimaan ylimääräisestä ajasta ja välillä mua jännittikin, olinko varmasti muistanut tehdä kaiken oikein ja huolella. No, tähän mennessä ainakaan ei mistään ole kuulunut tietoa siitä, että olisin myöskään onnistunut mokaamaan mitään kovin pahasti, joten ehkäpä tässä nyt on vielä toivoa... ;)

Mikäs tilanne onkaan siis tällä hetkellä? Löysin kohtuullisen hintaiset ja vaihtoajoiltaan inhimilliset lennot melko helposti ja jätän kotimaan kamaran taakseni tammikuun 7. päivänä. Parin tunnin mittaisen, Amsterdamissa tapahtuvan vaihdon jälkeen lennän Cathay Pacificilla (jonka aterioilla tarjotaan Siveltimellä-blogin Sannan kokemusten mukaan jälkkäriksi jäätelöä! :D) suoraan Hong Kongiin seuraavaksi aamuksi. Matka-aikaa kertyy yhteensä reilut 16 tuntia, mutta alle neljänsadan euron lentolipulle ja inhimillisille matkustusajoille tää on mun mielestä täysin ok. Tokihan Finnairilla olis päässyt lentämään suurkaupungin sykkeeseen myös suoraan reilussa yhdeksässä tunnissa, mutta hintakin olisi tällöin noussut lähes nelinkertaiseksi - kiitos, mutta ei kiitos :D Perillä oon siis varhain 8. päivän aamuna, jolloin mulla on vuorokausi aikaa asettua aloilleen ennen seuraavana päivänä alkavia tervetulo- ja orientaatiohässäköitä.

Asumisen puolesta mun ei tarvinnut liiemmin mietiskellä vaihtoehtoja, sillä yliopiston opiskelija-asuntoloihin muuttaminen oli aika selkeä ratkaisu eikä sinne pääsemiseen vaadittu parin lomakkeen täyttämistä kummempaa. Tuun siis majoittumaan kahden hengen huoneeseen koulun yhteydessä sijaitsevassa asuntolarakennuksessa, jonka muihin mukavuuksiin kuuluvat mm. kuntosali, uima-allas, pelihuone, pianohuone sekä quiet room - näin muutaman mainitakseni :D Asumiskustannuksetkaan eivät päätä huimaa, sillä koko kevätkaudesta tuun maksamaan n. 700e vuokraa. Samaan huoneeseen muuttaminen vieraan ihmisen kanssa jännittää kieltämättä vähän, mutta eiköhän tästäkin kokemuksesta selvitä kunnialla!

Matkavakuutus- ja rokotusasiat ovat tällä hetkellä varsin mukavalla mallilla ja viimeisten osalta työn alla on enää toisen hepatiittipiikin ottaminen ennen uutta vuotta. Jyväskylän asuntoni on irtisanottu ja kuten oonkin jo paljastanut, ovat muuttopakkailut jo käynnissä. Mun tarkoituksenani olisi saada tavarat pakattua melko lailla valmiiksi ennen joulua niin, että veisin osan laatikoista mukanani pohjoiseen joulunviettoon suunnatessani ja kävisin noutamassa loput vaikka päiväreissuna välipäivien aikana - ruusunpunaisia ja aivan liian yksinkertaiselta kuulostavia suunnitelmia, mutta ainakin tällä hetkellä pakkauspuuhat ovat lähteneet hyvään vauhtiin! Ehkä toivoa vielä todellakin löytyy... :) Myös kämppikseni on löytänyt uuden kotikolon ja tämänhetkinen, kolme ja puoli vuotta palvellut kaksio jääkin siis vuodenvaihteessa täysin tyhjilleen.

Oon tehnyt myös lopulliset kurssivalinnat kevätkaudeksi ja tällä hetkellä mun kevään opinnot tulevatkin koostumaan Attractions and Visitor Managementista, Urban Tourismista, Cruise Services and Managementista sekä Merchandising and Retailingista. Näiden lisäksi odotan tietoa siitä, hyväksytäänkö mun viime keväänä käymäni kurssit riittäviksi etukäteisopinnoiksi Hotel Planning and Development-kurssille - thumbs up! :) Myös kiinan kielen alkeita olisin halunnut kovasti päästä opiskelemaan, mutta tällä hetkellä näyttää siltä, että aikatauluongelmien vuoksi joudun jättämään kielikurssin kokonaan väliin.
Kuva.
Tässä nyt siis pientä, alustavaa pohjustusta tulevan kevään suunnitelmista - juttua nimittäin riittää vielä vaikka hur mycket ja aattelin palailla hieman myöhemmin kirjoittamaan myös mm. kevään muista, opiskeluun liittymättömistä suunnitelmista sekä niistä asioista, jotka mua eniten jännittää ja pelottaa vaihtoon lähtemisessä. Pysykää siis linjoilla, sillä jatkoa seuraa! :)

sunnuntai 14. joulukuuta 2014

Pilateksesta pakkaamiseen!

Hellurei ja energistä sunnuntaita! :) Mä tulin tuossa just hetki sitten kotosalle päästyäni nautiskelemaan herkullisesta bodyattack + cxworx-kombosta ja kuten arvata ehkä saattaa, olo on nyt kieltämättä kaikkensa antanut - mutta samalla niin äärettömän loistava, ettei ole tosikaan! Oon kyllä rehellisesti sitä mieltä, että harva asia maailmassa voittaa kunnon treenien jälkeistä hyvänolontunnetta :D
Kuva.
Yleistä liikkumisen aiheuttamaa onnellisuusryöppyä lisää kieltämättä myös se, että pääsin jumppailemaan kyseiset tunnit vanhalla rakkaalla salillani. Kuntomaailmassa on näin joulunalusajan kunniaksi menossa kaverikampanja ja eräs ihana ystäväiseni kiikutti mulle salilla piipahtaessaan kaveripassin, jolla pääsen käymään jumpissa ja salilla rajattomasti ensi viikon perjantaihin asti. Jep, kyllä vain! Ei tarvitse varmaan erikseen edes mainita, miten happy oon tästä - mulla kun on ollut oikeasti ikävä Kuntomaailman ihanan kotoisaa tunnelmaa ja loistavaa tuntitarjontaa. Korkeakoululiikunnan tarjoamat ryhmäliikunnatkin sattuivat loppumaan melko lailla sopivasti just tällä viikolla, joten ajoitus ei oikeastaan olis voinut olla yhtään parempi :D Mikäli mitään maata mullistavaa ei tapahdu, aattelin siis muuttohommien ja viimeisten koulujuttujen väsäämisen ohella vetää viimeisen viikon ennen joulua kunnon jumppahuuruissa vielä, kun siihen on mahdollisuus. Jospa sitä pienen loppuspurtin jälkeen malttaisi rauhoittua siihen joulunviettoonkin kaikessa rauhassa!

Oon muuten löytänyt uudestaan erään mun vanhan lapsuusajan harrastuksen - perjantaina kävimme tosiaan Danielan kanssa Keuruulla uimahallissa ja mä innostuin altaassa polskimisesta uudelleen monen vuoden tauon jälkeen! :D Oon siis lapsena ollut melkoinen vesipeto ja esimerkiksi kesäkausien ajan taisin lähestulkoon asua vedessä puhumattakaan rakkaudestani uimahallireissuihin. Jossain vaiheessa (tai siis varmaankin teininä, kun uimisesta tuli yhtäkkiä hirveän noloa...) tää harrastus jäi kuitenkin unholaan ja vuosi vuodelta myös kesäiset uintireissut ovat vähentyneet vähentymistään. Nyt sain kuitenkin kunnon rakkauskipinän uimiseen uudestaan ja oonkin jo suunnitellut houkuttelevani äitiä ja sisaruksia mukaan kinkunsulattelu-uinnille joululoman aikana - beware... ;) Uimisen lisäksi tällä viikolla on tullut muutenkin poistuttua siltä tutulta "lenkkeily-combat-core/reisi-peppu-vatsa"-linjalta ja liikuttua kerrankin oikeasti melko monipuolisesti - kuluneisiin seitsemään päivään on nimittäin mahtunut niin circuit-tyyppistä lihaskuntotreeniä ja pilatesta korkeakoululiikunnan tarjonnasta, salsa-reggaetonia Lauran salilla vieraillessani sekä syksyn ohjelmista miksattua bodycombatia Kuntomaailmassa kaverini kanssa käydessä. On muuten ollut oikeasti aika mahtavaa käydä jumppailemassa näin paljon kavereiden kanssa, yleensä kun oon melkoinen yksinäinen susi mitä liikkumiseen tulee :D Mulla ei siis oo mitään ystävien seurassa liikkumista vastaan, lähinnä kyse on kai vain siitä, että oon kauhean laiska sopimaan kenenkään kanssa aikatauluja ja koen paljon helpommaksi mennä lenkille/jumpalle yksinkertaisesti silloin, kun se mulle sopii. :p

Mun tekis kovasti mieli jatkaa höpöttelyä vielä hieman kauemminkin, mutta velvollisuudet aka muuttolaatikot kutsuvat ja seuraavaksi työn alla olisikin pientä pakkausoperaatiota. Aloittelin kaappien tyhjentämistä tosin jo aamuhämärissä unen loputtua kesken jo puoli seitsemän hujakoilla, mutta tän homman tiimoilta tekemistä kyllä riittää... Pakkausmotivaatiota otetaan vastaan, anyone? :D


Ps. Miten onnellinen ihminen voikaan olla siitä, että maassa on vihdoinkin lunta? Maailma näyttää niin paljon valoisammalta ja muutaman päivän karkuteillä ollut joulufiiliskin palasi lumisateen mukana vauhdilla takaisin :D

perjantai 12. joulukuuta 2014

my life lately

Kuvitteellinen kuukauden bloggaaja-palkinto ei napsahtaisi tähän osoitteeseen ainakaan marraskuun päivittelyn perusteella - selailin tuossa juuri omia julkaisujani kuluneen kuukauden ajalta ja saldo on jäänyt kieltämättä melko säälittäväksi :D Parin pitkän, kilometrien mittaisen päivityksen lisäksi postauksia on tullut lähinnä muutaman satunnaisen reseptivinkin muodossa ja ote bloggauksen suhteen on selkeästi hieman lipsunut. Innostuksen tai motivaation puutteesta ei siis tosiaan ole kyse, lähinnä elämä on vain pyyhkäissyt niin tiiviisti mukanaan, ettei aikaa kirjoittelulle ole oikein tahtonut löytyä. Kun oon vielä melko tarkka julkaisemieni kirjoitusten suhteen ja pyrin lukemaan tekstit läpi joskus jopa useampaan otteeseen ennen höpötysten päätymistä bittiavaruuteen on yhdenkin "tavallisen" postauksen kirjoittaminen melko aikaavievää touhua :D Tässäpä nyt kuitenkin muutama satunnaisista räpsyistä koottu kuvakollaasi viimeaikaisiin tapahtumiin liittyen!

1. Taas eletään sitä ihanaa aikaa vuodesta, kun oon saanut uppoutua oikein ajatuksen kanssa (ja usein hieman tärkeämpien juttujen kustannuksella, köhköh...) glitterliiman, kimallepilvien ja hopeatussien maailmaan ja askarrella joulukortteja! Ihmisten muistaminen on ihanaa ja haluankin panostaa kortteihin hieman kaupasta ostettua korttia ja alle pikaisesti sutaistua nimeä enemmän - sehän on sitä paitsi oikeasti ihanaa! :)
2. Tein serkulleni joululahjaksi suklaakeksiainekset sisältävän jättimäisen purkin, jonka sisuskaluista saa taiottua varmaan lähemmäs viitisenkymmentä keksiä :D Asiaan kuuluvasti erikoiskuljetuksen ammattilaisen lahjan toisella puolella olevassa etiketissä lukee "Caution! Oversize transport" ja purkin kaulaan ripustetusta lapusta löytyy liikenteenohjauksessa käytettävä liikennemerkki. Kanteen taiteilin vielä Volkswagenin logon, onhan serkun tärkein omaisuus luonnollisesti uskollinen, Evelace-logolla varustettu Transporter!
3. Sunnuntaiaamun juhlimisen jälkeiset fiilikset... Aina silloin tällöin musta todellakin tuntuu, että oon tullut vanhaksi! Onneksi aamun heikotukset hävisivät nukkumalla hieman pidempään eikä dagen efter vaivannut loppujen lopuksi kovinkaan pahasti.
4. Kaapinpohjalta löytyneistä aineksista koottu jämäsalaatti, joka osoittautuikin todelliseksi herkkulöydöksi! Pala grillijuustoa, cashewpähkinöitä, paahdettua kurpitsaa sekä kanaa - that's it!
1.-4. Reilu viikko sitten keskiviikon ohjelmassa oli tosiaan Palveluaaltoja-messuille osallistuminen syksyn aikana työn alla olleen uuden palvelutuotteemme kanssa. Messut järjestettiin tosiaan ihan JAMKin tiloissa ja vieraat koostuivat pääasiassa opettajista, muista opiskelijoista sekä yritysten toimeksiantajista - sen suuremmasta tapahtumasta ei siis kuitenkaan ollut kyse. :) Oli mahtavaa huomata, miten paljon kaikki olivat panostaneet omiin messuständeihinsä ja vaikka mä olisin kaivannut meidän omalle pisteellemme ehkä vielä enemmän jotain, tuli ständistä paljon positiivista palautetta ja kimpsut ja kampsut sai onneksi koota pussiin hyvillä mielin. :)
Tuossa ensimmäisessä kuvassa on pieni sneak peek meidän pöydästämme: kuvia mökeistä, jollaisiksi kuvittelisimme omat mökkimme, asiakkaan palvelupolun valottamista mökin omistajan saatekirjeen sekä tervetuliaislahjan muodossa sekä alueesta kertovia esitteitä ja mainoksia. Kiinnostaisko teitä muuten kuulla enemmänkin tästä lopullisesta palvelutuotteesta, jonka saimme syksyn aikana synnytettyä? :) Ehdin onneksi kierrellä päivän aikana kurkkimassa myös muiden pystyttämiä messupöytiä ja matkan varrelta löytyi kaikkea huikean hienoa piparien koristelumahdollisuuksista tunnelmalliseen, talvihäitä markkinoiviin hattarataivaisiin.

1. A WORD.
2. Johannan tupareilla pääsin nautiskelemaan pitkästä aikaa yhdestä mun ehdottomista lemppareista, mitä ruokaan tulee: poronkäristyksestä sekä perunamuusista! En edes muista, milloin oon viimeksi saanut herkutella kunnon käristyksellä ja ekan haarukallisen kohdalla meinasin kirjaimellisesti alkaa itkemään onnesta :D
3. Samalla reissulla tehdyn reippaan kävelylenkin varrelta löytyi muun muassa läjä tällaisia veitikoita. Tehdasalueella lenkkeily voi olla joskus melko mielenkiintoista!
4. Niitä asioita, jotka meidän jokaisen olisi hyvä pitää mielessä päivittäin... :)
1. Tallinnan ihanilta joulumarkkinoilta löytyi myös muun muassa suussasulavan tuoksuisia, käsintehtyjä saippuoita. Mä tyydyin tällä kertaa ainoastaan (todella) intensiiviseen haisteluun, mutta tokihan pari tuollaista olisi voinut napata mukaan myös lahjapakettien täytteeksi :)
2. Suloisia kissanameja kissakahvilan tyyliin!
3. Tää kannon päälle piirretty sydän nosti kyllä hymyn huulille kesken lenkin :)
4. Koska banaanitkin tarvitsevat hieman lämmikettä koleaa syysilmaa vastaan...

Perjantaiaamu ja -aamupäivä ovat hujahtaneet leppoisasti joulukorttiaskartelujen merkeissä ja nyt mun olis aika napata lähtöä odottelemassa oleva laukku mukaani sekä suunnata askeleet kohti Keuruulle köröttelevää bussia. Tämän viikonlopun suunnitelmissa olisi tosiaan pakkaamisen aloittelun lisäksi loppuraporttien ahkeraa vääntämistä ja tätä varten reissaankin yhden yön mittaiselle reissulle Keuruun taakse Kolhoon projektiparini Danielan luo. Tokihan raporttia olisi voinut naputella tuttuun tapaan koululla tai jossain muuallakin, mutta me ajattelimme yhdistää ikäviin velvollisuuksiin samalla myös hieman mukavampia juttuja ja viettää pienimuotoisia pikkujouluja ennen loman alkamista - tänään ohjelmassa on siis uimahallireissua, rentoutumista ja villasukat jalassa hengailua! Huomisaamuna sitten pamahtaa raportin suhteen, odotapas vain... ;)

Mukavaa ja rentouttavaa viikonloppua teillekin sinne ruudun toiselle puolelle! :)

keskiviikko 10. joulukuuta 2014

Elämän virtaa

Sunnuntai-iltana se iski: pitkästä aikaa, täysin puun takaa ja voimakkuudeltaan lähestulkoon hyökyaallon kaltaisena. 

Alkuviikko-angsti.

Sen jälkeen, kun oon viimeisen vuoden aikana alkanut tietoisesti keskittymään arkielämän pienistä asioista nauttimiseen ja täysin tavallisten päivien kivojen juttujen miettimiseen, ovat viikonloput jälkeiset "aaaaa-huomenna-on-maanantai-en-kestä"-ahdistukset jääneet lähes kokonaan pois - vapaapäivien ohella kun oon ihan aikuisten oikeasti tykännyt myös mun arkipäivistä jopa ne aikaiset ja tähän aikaan vuodesta vieläpä pilkkopimeät maanantaiaamut mukaan lukien ;) Tällä kertaa takana ollut äärettömän ihana viikonloppu sekä typerästi sunnuntai-illalle jätetty koulutehtävä kuitenkin saivat aikaan sen, että muutama päivä sitten olisin todella ollut valmis tekemään lähestulkoon mitä tahansa, ettei maanantaiaamu koskaan tulisi :D

Tähän väliin mun on kyllä pakko sanoa, että viimeisen kuukauden ajan oon saanut nautiskella niin huikeiden ihmisten seurasta ja niin mahtavista viikonlopuista, ettei kaikkea meinaa välillä uskoa edes todeksi. Yleensä mun viikonlopuilla on ollut tapana olla suhteellisen rauhallisia kaiken maailman menojen, harrastusten ja pippaloiden ajoittuessa viikolle, mutta marraskuussa myös viikonloput ovat olleet täynnä kaikenlaista hulinaa ja hälinää. Melkoista matkalaukkuelämää on tullutkin harrastettua useamman viikon ajan, kun oikeastaan säännönmukaisesti oon perjantain koittaessa hypännyt bussin tai auton kyytiin ja reissannut muualle ja palannut takaisin sunnuntaina tai maanantaina vain tehdäkseni saman uudestaan pari päivää eteenpäin :D

Isänpäiväviikonlopun vietin pohjoisessa...


...jonka jälkeen edessä oli mahtava, pitkiä keskusteluja, hyvää ruokaa sekä avajaishälinää sisältänyt viikonloppu tehdashalliin muuttaneen serkkuni luona.


Siitä seuraavana viikonloppuna suuntasin nenäni kohti joulunaikaan heräilevää Tallinnaa rakkaan ystäväni kanssa...

...ja viikkoa myöhemmin löysin itseni uudelleen Kangasalta. Tästä viikonlopusta en ookaan ehtinyt muistaakseni kertoa muutamaa pikaista lausetta enempää, mut kyseessä oli tosiaan yhdistetty teatteri/tupariviikonloppu Tampereen ja Kangasalan maisemissa. Perjantai-iltaiseen, Tampereen Työväen Teatterin esittämään Evita-musikaaliin sain lipun Johanna-serkkuni kautta ja ensimmäistä kertaa elämässäni pääsin seuraamaan teatteriesitystä VIP-aitiosta käsin väliaikatarjoilujen kera. Ei siis valittamista! ;) Kuten Lontoossakin jo ehdin todeta, täytyis mun alkaa käymään ehdottomasti enemmän teatterissa - tälläkin kertaa kokemus oli nimittäin aika huikea ja ainakin mä tunnen pääseväni esitykseen paljon tylsästi valkokankaalta katsottua leffaa paremmin mukaan. 

Argentiinalaisen, maailmantunnetun näyttelijätär Evitan elämästä kertova musikaali on tarinaltaan mukaansatempaava ja koskettava, mutta itse juonen lisäksi myös näyttelijäkaarti onnistui vakuuttamaan mut täysin ja TTT:n versio onkin kerännyt hurjasti kehuja ja hyviä arvosteluja esityksistään koko syksyn ajan :) Tämä tyttö ainakin suosittelee lämpimästi!

Perjantai-illan kuluessa teatterissa vietettiin lauantaina puolestaan Johannan tupareita kodiksi ja alusvaateliikkeeksi muuntautuneessa tehdashallissa. Tällä kertaa tie ei vienyt meitä viihteelle kaupungin vilinään, vaan vietimme iltaa kaikessa rauhassa lautapelien pelailun, syömisen ja rennon jutustelun merkeissä. Mä toimin itse asiassa tuolla kertaa yhdenlaisena pikkuemäntänä, sillä olin lupautunut hoitamaan mm. tiskaamisen sekä osallistumaan ruoan laittamiseen ja tarjoiluun ja tää järjestely osoittautui oikein toimivaksi - mäkin pääsin näin ollen purkamaan pientä ADHD-olotilaani johonkin yleishyödylliseen puuhasteluun :D

Kabinetista paljastui väliajan alkaessa herkulliset tarjoilut shampanja-raparperileivoksen ja kahvin muodossa!

Lauantai-illan the game oli DixIt, jonka perusversio on tullut tutuksi jo useamman joulun ajalta - tätä tullaan mitä luultavimmin pelailemaan tulevinakin juhlapyhinä melko antaumuksella kotosalla!
Tampereen kauniit jouluvalot hämärtyvässä sunnuntai-iltapäivässä.
Kun soppaan lisätään tosiaan vielä edellinen, Vaasasta visiitille saapuneen Emilian kanssa vietetty viikonloppu, ovat suupielet kieltämättä jo melkoisessa virneessä. Jokainen teistä varmasti tietää, miten ihanaa rakkaan ystävän näkeminen pitkästä aikaa onkaan - kun koko kesä on tullut seikkailtua vähän siellä sun täällä kuin paita ja peppu ja kun heti ensinäkemästä asti on ollut sellainen olo, kuin olisi tuntenut toisensa aina, tuntuu reilun kolmen kuukauden "tauko" oikeasti pitkältä ajalta. Oon kuitenkin äärettömän iloinen siitä, että ehdin näkemään tätäkin huippunaista vielä ennen kaukomaille suuntaamistani ja viikonloppu olikin kokonaisuudessaan melko lailla täydellinen. Fiilistelimme keskustan joulutunnelmaa, kokkailimme herkkuruokaa, kävimme hikoilemassa SATSilla lauantaiaamupäivän tehojumpassa, juhlimme mun muiden rakkaiden tyttöjen kanssa Suomen itsenäisyyttä sekä pikkujouluja paljettimekkojen, punaviinin sekä tanssilattian valloittamisen merkeissä, teimme kotitekoisia kasvonaamioita Notting Hillin pyöriessä taustalla... Niin, ja suuhan kävi luonnollisestikin koko ajan, onhan kyse kuitenkin näinkin hiljaisista tytöistä ;)
Perjantain romanttinen illallinen :D
Tää ihana nainen toi mulle tuliaiseksi ehkä maailman söpöimpiä, glitterkuorrutteella koristeltuja minipipareita!
Ai mikä sormi kameran linssissä...

Kaikesta huolimatta all good things always come to and end, in one way or another, ja maanantaiaamuna jouduin palaamaan pitkin hampain takaisin arkielämän pyörteisiin. Tässä vaiheessa vuotta koulu alkaa kuitenkin pikkuhiljaa olla paketissa eikä ainakaan mun kohdallani voi onneksi enää puhua mitenkään kovin rankasta viikosta: parin työvuoron ohella mun kalenterista taisi löytyä tälle viikolle huikeat pari-kolme kouluun liittyvää kontaktituntia :D Toimettomana ei oo kuitenkaan tarvinut pyöriä, sillä jouluun liittyvät järjestelyt, kampaamo- ja lääkärikäynnit, viimeisistä ryhmäliikuntatunneista nautiskelu sekä syksyn  loppuraporttien työstäminen ovat kyllä saaneet ajan kulumaan vähän liiankin nopeasti. Siitäkään tosiasiasta en meinaa päästä yli eikä ympäri, että mun täytyisi aivan aikuisten oikeasti alkaa pikkuhiljaa pakkailemaan kamojani tulevaa muuttoa varten - jouluunhan ei tosiaan ole enää kahta viikkoa kauempaa ja ainakin nenänpään tarkoituksena olis kääntyä kohti pohjoista ja kotimaisemia ensi viikon lopulla. Siihen mennessähän tää ruusunpunaisissa haavemaailmoissa elävä tytöntylleröhän tosiaan ajatteli tyhjentäneensä koko oman osuuden asunnostaan ja pakanneensa kaiken maallisen omaisuutensa siististi laatikoihin niin, että koko roska tarvitsisi ainoastaan nostaa autoon ja kuljettaa säilytystä varten paikkaan X :D Ihan näinköhän tulee käymään, mitäs luulette? Onko jollain antaa hyviä vinkkejä pakkaamiseen - tai jos nyt edes lähtökohtaisesti siihen, että saisi itsensä aloittamaan pakkaamisen? Haluaisin kovasti saada edes suurimman osan työstä tehtyä ennen joulua, jotta välipäivinä mun ei tarvitsisi mahdollisesti käydä Jyväskylässä pikaista piipahdusta kauempaa ja vuodenvaihteesta eteenpäinhän mulla ei sitten edes ole minkäänlaista osoitetta koko kaupungissa. Apua :D

Vuosi alkaa siis lähenemään loppuaan ja tekemistä riittää enemmän kuin tarpeeksi. Joululahjajutut ovat onneksi jo hyvällä mallilla ja viimeisten lahjojen pitäisi tupsahtaa postiluukusta huomenna tai ylihuomenna. Pakko sanoa, että tänä vuonna oon yrittänyt panostaa lahjapuoleen ja oonkin niin tyytyväinen hommaamiini ja tekemiini lahjoihin, etten oikeastaan millään malttais odottaa että saan antaa ne! :D

Nyt mun on kuitenkin laitettava nukkumaan, sillä huomisaamuna mua odottelee tän vuoden viimeinen työvuoro!
...by the way - Hong Kongiin lähtöön on aikaa tasan neljä viikkoa!

lauantai 6. joulukuuta 2014

Itsenäisyyspäivän pikaterveiset

Kuvat.
Aattelin tulla vielä pikaisesti toivottelemaan kaikille mukavaa itsenäisyyspäivää ennen illan pippaloihin ja Linnan juhlien kisakatsomoon suuntaamista - tänään on taas se päivä, kun viimeistään huomaa keskittyä ajattelemaan sitä, miten hieno asia suomalaisuus oikeastaan onkaan. Vaikka rakkaasta kotimaasta löytyykin vielä paljon epäkohtia ja korjausta sekä asennemuutoksia vaativia seikkoja, oon kuitenkin pohjimmiltani äärettömän kiitollinen kaikesta siitä, mitä Suomeen syntyminen ja täällä asuminen mahdollistaa. 97-vuotiaan isänmaan kunniaksi löysin pari linkkiä, joiden takaa löytyy asioita, joissa Suomi on maailmanlaajuisesti ykkönen sekä 56 syytä, miksi Suomessa asuminen on upea juttu. 

Nyt mun on kuitenkin aika kaivaa meikkipussi ja paljettimekko esiin ja alkaa tälläytymään illan ohjelmaa varten - jatkoa huikeasti alkaneelle viikonlopulle on siis tiedossa loistavan tyttöporukan, herkuttelun sekä tanssimisen merkeissä! VR kuljetti tosiaan eilen mun luo melkoisen kultakimpaleen ja samalla tän joulun parhaan lahjan, sillä mun rakas kesätyttöni Emilia saapui Vaasasta tänne ilahduttamaan mua. Itsenäisyyspäivä starttailtiin aamupuuron jälkeen Liikuntapäivilta saamiani kuponkeja hyödyntämällä kunnon hikijumpalla sekä sen jälkeen herkutellulla uunilohella ja juuresmuusilla. Kun päivä on alkanut tällä tavalla, ei jatkokaan voi mennä huonosti, eihän? ;)

Hyvää itsenäisyyspäivää siis myös muille - onko teillä illalle jotain suunnitelmia? :)

torstai 4. joulukuuta 2014

Joulukalenteriluukut 2, 3 ja 4!


Tiistaisen, aamusta pitkälle alkuiltaan pääasiassa sisätiloissa vietetyn päivän jälkeen oli huikaisevan ihanaa astua ulos ammattikorkean loisteputkilamppujen alta raikkaaseen ulkoilmaan ja huomata, että jossain vaiheessa päivää oli satanut lunta! Vaikka kyseessä oli tosiaan vain harsomaisen ohut kerros, valaisi sekin vähä maailmaa aivan eri tavalla kuin märkänä hohteleva asfaltti ja hymy oli pitkästä päivästä huolimatta herkässä kotimatkan aikana :) Toivon mukaan lunta olisi tiedossa vähän enemmänkin - en mä mitään jättimäisiä kinoksia kaipaa, mutta sellainen muutaman sentin lumikerros pikkupakkasella kuorrutettuna sopis paremmin kuin hyvin! ;) Santa, can you hear me..?


Keskiviikkona koko syksyn ajan työn alla olleen palvelutuoteprojektin suunnittelu sai loppuhuipennuksensa, kun esittelimme lähestulkoon omilta lapsukaisilta tuntuneet palvelutuotteemme koulun henkilökunnalle, opiskelijoille, toimeksiantajille sekä muille messuvieraille. Syksyn yhtenä suurena missiona on siis ollut ideoida, suunnitella ja kehittää täysin uusi palvelutuote ja vaikka mua vielä tiistaina hirvittikin lähteä esittelemään yhä keskeneräiseltä tuntunutta mökkimatkailuprojektiamme muille ihmisille, sujuivat messut onneksi hyvin ja saatu palautekin oli kauttaaltaan positiivista :) Nyt kurssi on raporttia vaille (hahah, kylläpäs sain sen kuulostamaan helpolta... :D) taputeltuna valmiiksi ja ajoittain uniinkin asti tunkeutuneet varauskanavamietteet, ympäristöystävällisyyden pohdinta sekä palveluprosessien ajatteleminen alkavat lopultakin olla takanapäin. 


Puhuimme aamulla kaverini kanssa koulussa reissaamisesta sekä tulevasta vaihdostani (josta muuten on tulossa postausta piakkoin - lopultakin!) ja lukuisten eri vaihtoehtojen pohdinnan keskellä havahduimme huomaamaan, miten käsittämättömän hyvin asiat oikeastaan ovatkaan. Meillähän toden totta on vaihtoehtoja, mikä ei suurelle osalle maailman ihmisistä ole ollenkaan niin itsestäänselvää. Tää seikka täytyy todellakin pitää mielessä siinä vaiheessa, kun ahdistus tulevasta keväästä ja kesästä pääsee iskemään päälle - tällä hetkellä kun mun ainoa tarkka tietoni on se, että tammikuun 7. päivä tuun nousemaan lentokoneeseen ja reissaamaan Hong Kongiin. Koulun päättymisen jälkeinen aika on kuitenkin vielä täysin pimennon peitossa ja pää tursuaakin matkusteluun, kesätöihin, asunnon hankkimiseen ja muihin samankaltaisiin seikkoihin liittyviä ajatuksia. Mulla ei ole hajuakaan siitä, missä tuun kesällä olemaan ja asumaan ja vaikka tää meinaakin välillä nostattaa stressitasoja entisestään, on mun tilanne kuitenkin oikeastaan aika hyvä: mulla todella on vaihtoehtoja ja se jos mikä on upeaa.

Millaisista asioista te ootte olleet kiitollisia tällä viikolla? :)

maanantai 1. joulukuuta 2014

1st of December

Tänä aamuna kalenteria avatessani meinasin tippua tuolilta - maanantai, joulukuun ensimmäinen. Joulukuu? Anteeks mitä?
Kuva.
Oon kyllä koko syksyn ajan tiedostanut jollain tapaa sen, miten nopeasti aika todella kuluukaan ja miten joulu sekä vuoden loppuminen ovat koko ajan lähempänä ja lähempänä. Kaikesta huolimatta joulukuun alku pääsi kuitenkin yllättämään aivan puun takaa ja aiheutti hetkellisesti jopa pienimuotoisen paniikin - enhän mä oo vielä kirjoittanut sitäkään raporttia, joululahjatkin ovat osittain vielä suunnitteluasteella enkä oo ehtinyt edes miettimään tavaroiden pakkaamista muuttolaatikoihin! Jep, tuttu juttu varmasti jokaiselle: vuosi lähenee loppuaan, tekemistä on enemmän kuin tarpeeksi ja joulunpyhien lopulta koittaessa ollaan totaalisen rättipoikkipuhki kaikesta siitä vilinästä ja hälinästä, jota edelliset viikot ovat olleet pullollaan. Myös mulle ylläolevan kaltainen käytös on valitettavasti enemmän kuin tuttua ja mun on myönnettävä, että oon ehtinyt harrastamaan täysin turhaa stressaamista ja ahdistumista edellä mainittujen asioiden takia jo koko marraskuun ajan. Pieni stressihän tekee yleensä ottaen ainoastaan hyvää ja parantaa suorituskykyä, mutta mä oon ajoittain antanut sille keuhkojen ympärille puristuvalle hirviölle hieman liikaa valtaa. Lopputuloksena onkin sitten ollut ylitse vyöryvä ahdistus, joka lamaannuttaa viimeisetkin toimintakyvyn rippeet ja vaikeuttaa asioihin tarttumista entisestään. Tässäkö nyt muka on hyvä ratkaisu kaikkeen? Ei todellakaan!

Sen sijaan, että päästäisin to do-listaa pyörähtämään vinhaan vipellykseen pääkopan sisällä, antaisin sykkeen nousta tekemättömien koulujuttujen vuoksi tai sallisin itselleni turhanpäiväisen panikoinnin edessä olevien muuttohommien ja joululahjojen hankinnan vuoksi päätin lähestyä asiaa hieman toisella tavalla. Vaikka tulevina viikkoina ei tekemisenpuutteesta tarvitse liiemmin kärsiä, voi kiireiseenkin arkeen vaikuttaa melkoisesti omalla suhtautumisellaan. Helppohan näin on tietenkin sanoa - hienon ajatuksen toteuttaminen käytännössä onkin sitten huomattavasti haastavampaa... :D

Tällä kertaa aattelin kuitenkin yrittää ihan toden teolla ja alkaa miettimään asioita hieman toiselta kannalta. Koen kylläkin olevani pääsääntöisesti positiivinen ihminen ja löytäväni myrskypilvistäkin ne kuuluisat kultareunukset melko helposti, mutta tää varsin tarpeellinen ja elämää huomattavasti piristävä taito on päässyt hautautumaan marraskuun pimeyden ja kiireiden alle. Sen sijaan, että energiaa kuluisi turhaan voivotteluun ja murehtimiseen voi lähestymistavaksi ottaa kuitenkin myös kiitollisuuden - tästäkin maailmasta löytyy paljon ihmisiä, jotka tekisivät mitä tahansa päästäkseen opiskelemaan itseään kiinnostavaa alaa, toteuttamaan upeita projekteja ja tekemään töitä opintojen ohessa. Joskus aikataulut kiristyvät hieman liiaksi ja asioiden järjestely vaatii hieman organisointia, mutta loppupeleissä oon kuitenkin todella tyytyväinen elämääni ja jokaiseen siihen kuuluvaan pikku osaseen. Tästä maailmasta löytyy sitä paitsi takuulla ikävämpiäkin stressin aiheita kuin lahjojen miettiminen rakastamilleni ihmisille tai lähestyvä vaihto-opiskelu? ;)

Koska nimenomaan joulunalusaikaan pienet, jokapäiväiset rauhoittumishetket ja mietintätauot tulevat enemmän kuin tarpeeseen päätin perustaa tämän kuun ajaksi oman, pienen joulukalenterini - kalenterin, jossa lupaan pysähtyä päivittäin miettimään asioita, joista olen juuri sinä päivänä ollut kiitollinen ja onnellinen. Kiitollisuusjoulukalenteriin päästäkseen asian ei tarvitse olla suuri tai mitenkään merkittävä, vaan pointtina on lähinnä silmien avaaminen ja turhan stressin tunnistaminen sekä välttäminen.


Viikonlopun aikana juttelin pitkän tovin rintasyöpää sairastavan ja sytostaattihoitojen heikentämän naisen kanssa, jonka uskomaton vahvuus ja elämänilo jäivät mieleeni todella selkeästi. Starttaillessani tänään vuoden viimeistä kuukautta käyntiin sporttisissa merkeissä fitinterval-tunnilla kyseinen nainen pälkähti mieleeni uudelleen. Pysähdyin miettimään, miten harvoin sitä tuleekaan arvostettua niinkin itsestäänselvältä tuntuvaa asiaa kuin liikuntakykyistä, tervettä kroppaa - eihän ole ollenkaan taattua, että kymmenen vuoden, vuoden tai vaikkapa kuukaudenkaan päästä pystyisin pomppimaan steppilaudan yli tai tekemään lihaksia polttelevia syväkyykkyjä. Elämä on loppupeleissä hyvinkin arvaamatonta ja vaikka turhanpäiväinen asioiden vatvominen tai pelkääminen ei kannatakaan, voi mitä tahansa kuitenkin tapahtua ja tilanteet saattavat keikahtaa silmänräpäyksessä täysin päälaelleen.

Tämän päivän kiitollisuuspisteet keräsi siis oma, vuosien varrella melko lailla muuttunut, toisinaan häpeää, toisinaan taas ylpeyttä aiheuttanut kroppani: kiitos siitä, että olet kestänyt kaikki nämä vuodet mukisematta ja väsymättä sekä mahdollistanut esimerkiksi sen, että liikunnasta on tullut minulle jokapäiväinen, rakas harrastus.

Innostuiko joku muukin lähtemään mukaan tekemään omaa kiitollisuusjoulukalenteriaan? :)

sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Roasted bell pepper hummus

Kovasti kehumassani tallinnalaisessa vegaaniravintolassa saimme alkupalalautasella nenämme eteen herkullista leipää, jonka päältä löytyi vieläkin herkullisempaa roasted bell pepper hummusta. Sana 'bell pepper' ei soittanut minkäänlaisia kelloja kummankaan päässä, mutta uskomaton makuelämys jäi kummittelemaan mieleen vielä reissun jälkeenkin niin, että päädyin googlettelemaan tätä mystistä bell pepperiä heti kotiin päästyäni. No, paprikastahan tässä tietenkin oli kyse - ei siis mistään sen ihmeellisemmästä tai eksoottisemmasta :D Sanakirja vaihtui nopeasti reseptien etsimiseksi ja hyvin nopeasti löysinkin ihanassa My cup of coffee-blogissa julkaistun paahteisen paprikahummuksen ohjeen.

Uskokaa mua, kun sanon, että tätä todellakin kannattaa kokeilla - herkku vei nimittäin kielen mennessään! Allaolevasta reseptistä tulee melko reippaanlaisesti hummusta, mutta ainakin allekirjoittaneelle se maistuikin kyllä melko kiitettävästi... ;)

175g kikherneitä
iso punainen paprika
1 punasipuli
0,5dl oliiviöljyä
1tl savupaprikajauhetta
1tl suolaa
1tl mustapippuria
vettä

Mikäli käytät kuivia, kypsentämättömiä kikherneitä, liota niitä ensin kylmässä vedessä vähintään 8 tunnin ajan ja keitä sitten suolaripauksella maustetussa vedessä noin tunnin ajan. Valuta hyvin.
Laita uuni lämpenemään 225 asteeseen ja leikkaa paprika sekä punasipuli lohkoiksi. Asettele lohkot uunipellille ja anna paahtua noin parinkymmenen minuutin ajan varoen kuitenkin polttamasta sipuleita.
Paprikoiden pehmennyttyä siirrä kaikki ainekset suureen kulhoon ja soseuta seos tasaiseksi. Lisää joukkoon vettä sekoittamisen yhteydessä niin kauan, kunnes koostumus on mieleisesi.

Alkuperäinen ohje: My cup of coffee

Mikä on teidän suosikkihummuksenne? :)

keskiviikko 26. marraskuuta 2014

From Tallinn with love!

Uskomattoman hyvää ruokaa, rakas ystävä ja joka puolelle levittäytynyt lämmin joulutunnelma - siinäpä se pyhä kolminaisuus, joista viime viikonloppu mun kohdallani muodostui. Perjantai-iltapäivänä matkasin jo varsin tutuksi tulleella Onnibussilla pääkaupungin lumituiskuiseen vilinään ja muutaman hassun nukutun tunnin jälkeen matka jatkui aamun sarastaessa kohti Tallinnaa yläasteaikaisen ihanan ystäväiseni kanssa. Viikonloppu oli kokonaisuudessaan mielettömän ihana ja vaikka pieni flunssanpoikanen meinasikin ravistella kumpaakin meistä, selvittiin reissusta kuitenkin loppujen lopuksi kunnialla ja hymyssä suin - eihän sitä nyt niin vähästä passaa lannistua... ;)

Tallinna on mulle tuttu kaupunki lapsuudesta, jolloin Suomenlahden takana tuli vierailtua oikeastaan vuosittain äidin kirjamessuille suuntautuneiden reissujen yhteydessä. Noina aikoina mun ehdottomia must have-juttuja Virosta olivat ne kaikkien tuntemat ällömakeat lehmätoffeet sekä isot, oikeastaan aika pahanmakuiset venäläiset konvehdit, superhienot (huomatkaa sarkasmi...) tekokuitupörröpaidat sekä cd-levyt, joista suurin osa ei ollut ehtinyt vielä Suomen markkinoille ollenkaan. Piraattiversioitahan ne toki olivat, mutta en mä sitä tuolloin tajunnut... :D Viime vuosina Viron-matkat ovat kuitenkin vähentyneet todella paljon eikä mulla oo itse asiassa hajuakaan siitä, milloin olisin viimeksi käynyt tallailemassa Tallinnan katuja - saattaa hyvinkin olla, että edellisestä kerrasta on kulunut jo lähemmäs kymmenen vuotta! Tästä syystä kaupunkiin olikin mahtavaa päästä visiitille taas pitkästä aikaa ja muutosta mun mielikuvieni Tallinnaan oli tapahtunut kieltämättä hurjasti. Vanha kaupunkihan oli toki pysynyt hyvin pitkälti samanlaisena kuin aina, mutta ostoskeskusten määrä ja koko tuntui räjähtäneen käsiin ja uusia, metallinhohtoisia hotellejakin näkyi katukuvassa huomattavasti aiempaa enemmän. Aivan länsimaisten kaupunkien kopioksi Tallinna ei ollut onneksi vielä muuttunut ja hyvä niin, neuvostoaikojen näkyminen ja ne ehkä hieman rähjääntyneenkin näköiset rakennukset jättiostareiden ja merkkiliikkeiden vieressä tuovat nimittäin mun mielestäni mukavasti särmää ja persoonallisuutta kaupunkikuvaan.






Reissun ajoitus juuri kyseiselle viikonlopulle oli kieltämättä tarkoituksenmukainen, sillä Tallinnan joulumarkkinat olivat starttailleet tämänvuotiset hulinansa juuri edellisenä päivänä. Oon aina halunnut päästä käymään "oikeilla", keskieurooppalaisilla joulumarkkinoilla ja etenkin Saksan legendaariset ja perinteiset weichnachtsmarktit välkkyvät edelleen matkahaaveiden joukossa. Koska Saksaan lähteminen ei tänä vuonna kuitenkaan onnistunut, sai Tallinna toimia eurooppalaisen joulutunnelman välittäjänä - ja onnistuikin siinä muuten täydellisesti! Idyllinen Raatihuoneenaukio oli täynnä kauniita jouluvaloja, pieniä käsitöitä ja herkkuja myyviä puoteja, onnellisia hymyjä sekä höyryäviä glögimukeja. Edellisenä päivänä satanut ohut lumikerros tuntui kruunaavan hetken ja hetkellisesti tuntui siltä, kuin olisi ajautunut keskelle joulun ihmeellistä satumaailmaa. Jos pankkitilini olisi ollut pohjaton, olisin ostanut takuulla koko torin tyhjäksi - tällä kertaa matkaan tarttui kuitenkin glögimukillisen lisäksi ainoastaan pussilliset tyrni- ja mustikkajauhetta hurjaan viiden euron yhteishintaan. En uskalla edes ajatella, mitä saisin pulittaa niistä Suomessa... :D



En kestä, miten ihanan värikäs tää karkkikauppa oikein olikaan! :D
Ihanan joulutunnelmoinnin lisäksi viikonloppuun mahtui myös huikean upeita ruokaelämyksiä ja tää reissu kiilasikin ravintolakokemusten puolesta mun tähänastisten matkojeni kiistattomaksi ykköseksi! Lauantaina päädyimme aivan sattumalta syömään vanhan kaupungin kaduilla vastaan tulleeseen Vegan Restoran V:hen, joka osoittautui niin uskomattomaksi ruokataivaaksi, että päädyimme vasten alkuperäisiä suunnitelmiamme syömään kolmen ruokalajin lounaan aina alkupalalautasesta jälkkäreihin ja kahveihin asti. Kun makuhermoja hivelevän ruoan lisäksi ravintolaympäristö oli varsin suloinen ja idyllinen, henkilökunta ystävällistä ja hinnat erittäin kohtuulliset (alkupalasnacksit, pääruokana nautiskeltu mausteinen tofupihvi ananaksella, quinoalla ja pähkinäkastikkeella viinilasin kera sekä jälkkärikahvi kakkupalalla kuorrutettuna kustansivat tosiaan yhteensä vajaat 20e...), ei tätä paikkaa voi todellakaan muuta kuin suositella!

Lauantai-illan ruokapaikaksi valikoitui puolestaan F-hoone, josta olin ehtinyt lukea useampia suosituksia ennen reissua. Hieman syrjäisempi, ydinkeskustan ulkopuolinen sijainti vanhalla teollisuusalueella aiheutti aluksi pientä etsiskelyä, mutta loppujen lopuksi karunnäköisen tiilirakennuksen sisältä paljastui trendikäs ja persoonallinen, ruokatarjonnaltaan huikean monipuolinen ja hintatasoltaan edullinen ravintola. Paikka oli sinne päästyämme täpötäysi (eikä muuten ihme...), mutta ehdimme onneksi saada pöydän ennen keittiön sulkeutumista ja falafelburger olikin kuin pala taivasta! ;)
Sunnuntain ruokaseikkailut sijoittuivat uuteen, noin kuukausi sitten avattuun kissakahvila Nurriin, jonne päädyimme - yllätysyllätys - suloisenkarvaisen liikeidean vuoksi. Tallinnan löytöeläinkodista tuodut kisut saavat liikkua vapaasti kahvilan tiloissa ja asiakkaille jaetaan heti sisäänastumisen yhteydessä karvapallojen kanssa noudatettavat pelisäännöt. Kissoja ei esimerkiksi saa häiritä niiden nukkuessa eikä ruokkia ihmisten ruoalla - sen sijaan niille voi valita listalta oman aterian! Jokainen eläin on myöskin adoptoitavissa ja jo useampi karvatassu olikin ehtinyt löytää ensimmäisen kuukauden aikana uuden kodin. :) Mun mielestä ajatus oli kertakaikkiaan ihana (vaikkakin ajatus kahvilapöydillä hyppivistä kissoista tuntui kieltämättä aluksi hieman oudolta) ja toivon todellakin samanlaisen liiketoimintamallin vahvempaa rantautumista myös Suomeen! Onko joku teistä käynyt Nurrissa? Entä Tampereelle avatussa, Suomen ensimmäisessä (ja vielä tällä hetkellä myöskin ainoassa..?) kissakahvilassa? :)

Herkullistakin herkullisemmat starter snacksit!
Jaoimme jälkkäriherkut puoliksi: mustaherukkaisen raakakakun lisäksi testiin päätyi tämä pähkinäinen cupcake. I fell in love!
 

Tämä hauskannäköinen veijari sai hymyn huulille vaihtamalla tasaisin väliajoin pöytää ja näyttämällä koko ajan äkäisen mietiskelevältä. Mitähän kisulla mahtoikaan pyöriä päässä... :D

Tää ovi oli yksinkertaisesti upea!

Katumyyjän tavarakomero!


Paluumatka kuluikin sitten lähinnä näissä merkeissä yli-innokkaan risteilykansan energiatasoja ihmetellen... :D
Kokonaisuudessaan reissu oli siis mielettömän ihana ja laatuaika ihanan ystävän kanssa oli enemmän kuin tervetullutta! Näemme nykyään Iiriksen kanssa valitettavasti melko harvakseltaan, mutta onneksi olemme molemmat suuntaamassa joulunviettoon kohti pohjoista ja ehdimmekin treffailemaan vielä ainakin kertaalleen ennen tämän tytön suuntaamista Hong Kongiin. :)

Sunnuntai-iltana niinikään jouluvaloihin viikonlopun aikana verhoutuneeseen Helsinkiin kotiuduttuamme hyppäsin vielä Koskelaan menevään bussiin ja majoituin yhdeksi yöksi fitnesstyttöni aka Hennan luo. Yöunet jäivät sinä yönä vähäisiksi juttujen jatkuttua yli puolenyön ja herätyskellon piristessä aamuvuoron ja bussin lähtemisen merkiksi heti viiden jälkeen, mutta mitäs pienistä - elämää ja harmaan marraskuisia päiviä värittävien ystävien aikaansaama onnentunne kantoi koko päivän ajan iltaan asti. Muumipapan sanoin tunsin itseni niin onnelliseksi, etten edes pelännyt hetken menevän ohitse.