sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Desperate housewife vai täydellinen nainen? :D

Kaikki alkaa baarireissujen asteittaisella vähenemisellä. Yhtäkkiä viikonlopuille löytyy muutakin tekemistä kuin siideripullon tyhjentäminen, tanssilattian tallaaminen korkojen puuduttamilla jaloilla tai peiton alla makaaminen päänsärkyisenä ja pahoinvoivana - sitähän voi vaikka lenkkeillä, lukea hyvää kirjaa tai mennä ajoissa nukkumaan! Miten paljon mukavampaa onkaan herätä varhain sunnuntaiaamuna aikaiselle aamulenkille, hymähdellä mielessään loistavilta jatkoilta kotiin päin palaileville juhlijasankareille ja kiirehtiä nälän yllättäessä kotiin nautiskelemaan aamupalasta ja päivän ensimmäisestä kofeiiniannoksesta kaikessa rauhassa. Ravitsevan aamiaisen jälkeen voikin jo aloitella kodin siivoilua pyykkikoneen täyttämisen ja imurin esiin kaivamisen merkeissä - vapaapäivien käyttäminen siivoamiseen kun tuntuu oikeasti hyvältä idealta!
Tämänaamuinen tiikeriaamiaiskakku.
Päivän edetessä onkin aika alkaa tutkailemaan innosta puhkuen tietokoneen suosikeista löytyviä lukuisia reseptejä ja suorittaa tuttuun sunnuntaiseen tapaan koko viikon ruoat käsittävä kauppareissu. Parin tiiviisti keittiössä vietetyn tunnin jälkeen asunnossa leijailee tonnikalan, mausteiden, sämpylöiden ja kukkakaalin toisiinsa kietoutuvat tuoksut ja pöytätasoilta löytyy erinäisiin Tupperware-astioihin pakattuja, pian jääkaapin ja pakastimen uumeniin häviäviä ruoka-annoksia.



Illan koittaessa jääkaappi on täynnä ruokaa, koti tuoksuu Tolulta, pyykit on pesty ja sängyssä odottelevat puhtaat, raikkaat lakanat. Mieli on tyytyväinen ja hyvällä tavalla hieman väsynyt - tästä onkin sitten hyvä aloittaa uusi viikko!

.....anteeksi nyt vain, mutta minkä ikäinen mä oikein olenkaan? Pian 22, vai ehkä sittenkin 42? Onko huolestuttavaa, että nautin aidosti sunnuntaisista kotipuuhasteluista, ruoan laittamisesta ja järjestelmällisyydestä enkä liiemmin kaipaile bileiltojen jälkeistä kankeutta ja epämukavuutta? Voiko tässä tilanteessa kutsua itseään enää opiskelijaksi - opiskelijapirskelaskurini mukaan hurjia pippaloita kun on tämän vuoden puolelle kertynyt jopa yksien juhlien verran ja silläkin kerralla karkasin baarista jo ennen kahta kun alkoi väsyttämään... :D Baarireissujen määrän voi muutaman viime kuukauden ajalta laskea muutenkin huoletta yhden käden sormin. En nyt siis tarkoita, että mitenkään kaipailisin sellaista bileprinsessa-elämäntyyliä tai että viikottainen baarissa juokseminen olisi mitenkään mun tavoitteena, mutta kyllähän tässä vähän alkaa olla jo häpeäksi muille korkeakouluopiskelijoille :D
Muksuja, farmariautoa, kultaistanoutajaa tai sitä miestäkään ei näy mailla eikä halmeilla, mutta oon kaikesta päätellen päässyt kotiäitiytymään melko ansiokkaasti ja kohta löydän varmaan itseni virittelemästä pientä yrttitarhaa parvekkeelle tai keskustelemasta pyykin valkaisusta naapurin mummon kanssa pihakeinussa. En liiemmin yllättyis, sillä vielä pari vuotta sitten olisin nauranut räkäisesti, jos mulle olis kerrottu, miten vietän 21-vuotiaana sunnuntaipäiväni - vieläpä vapaaehtoisesti! :D

Osimoilleen näin... Kuva.
Joko oon täysin menetetty tapaus vai vieläkö mua voi jostakin kohtaa kutsua normaaliksi, parikymppiseksi naiseksi? Sanokaa nyt, että joku muukin potee samanlaista kotirouvautumista? :D

Onneksi tulevien synttäreiden osalta suunnitelmissa olisi pitkästä aikaa ihan kunnon baarireissu tyttöporukalla - jospa se muistuttelis mua siitä, ettei tässä vielä ole mitään syytä hautautua kotoiluelämän pariin ;)

lauantai 29. maaliskuuta 2014

Lenkkikenkien kuluttamista, asunnon löytymistä sekä lauantaiaamun uunipuuroresepti!

Pitkiä fiilistelylenkkejä aurinkoisessa kevätsäässä musiikin pauhatessa korvissa, tavallisesta arkiruoasta nautiskelua, uudesta kamerasta unelmoimista ja jo olemassaolevan elektroniikan kiroamista syvälle maan rakoon. Kalenterin selailua, kevään kouluhommien suunnittelua ja aikatauluttamista, uusi tv-sarjaihastus (Nymfit!) sekä yllättävän montaa asiaa rajoittavan, peukalossa olevan haavan kanssa toimeen tulemista. Työvuoroja, pari koulussa istuttua kontaktituntia ja seuraavan viikonlopun synttäriteemasta intoilua - tällaisista asioista mun viikkoni on pääsääntöisesti muodostunut.

Vaikka arkiviikko lyhenikin päivällä maanantaisen lusmuiluni takia, oli mulla perjantai-iltapäivän koittaessa puhti aivan kokonaan pois ja kaaduinkin sänkyyn päikkäreille heti töistä kotiin päästyäni :D Se kyllä kannatti, sillä lyhyiden nokosten ja välipalan jälkeen energiaa riitti taas aivan uudella tavalla ja suunnittelemastani "kunhan nyt vähän käyn hölkkäilemässä"-iltalenkistä muodostuikin reilun tunnin mittainen, riemuidioottihymyllä kuorrutettu juoksulenkki Jyväsjärven ja Harjun upeissa maisemissa. Lenkit ja treenit tuntuvat muuten kummasti sujuvan parhaiten juuri silloin, kun itselleen ei ole etukäteen luvannut rikkovansa juuri tänään sitä edellistä ennätystä tai paahtavansa viikon parhaan suorituksen vaikka väkisin. Ainakin mulle on todella tuttua, että niinä päivinä, kun jo lähtiessä puhkun tekeväni pitkän ja tehokkaan juoksulenkin, lopahtaa mun innostus jo parin ensimmäisen kilometrin jälkeen ihan kokonaan ja jalkojen nostelu tuntuu lähinnä tervassa uimiselta. Tähän voi toki osasyynä vaikuttaa se, että lenkkeily on mulle niin vahvasti fiilispainotteinen liikuntamuoto ja teen sitä paitsi fyysisen, myös henkisen hyvinvoinnin takia. Kun on hyvä mieli, jalat hakkaavat maata kuin itsestään - vastaavasti alkaessani stressata liikkumisesta askel muuttuu saman tien raskaammaksi ja vaivalloisemmaksi. Musta ei siis taida tällä fiilistelyasenteella saada tavoitteellista juoksijaa tekemälläkään, sillä esimerkiksi maratonjuoksijana olisin luultavasti juurikin sellainen ihminen, jota ei huvittaisi treenata riittävästi etukäteen mutta joka pinkaisisi itsensä tappiin asti kisoja edeltävänä päivänä. ;)
Sataprosenttinen lenkkeilyinnostus on siis päässyt kevään koittaessa valloilleen ja salilla käyminen on jäänyt melko vähäiseksi - viime viikolla taisin käydä kahdesti, tällä viikolla näytin naamaani paikalla kerran. Tuntuu jotenkin kamalalta tuhlaukselta jäädä sisätiloihin, kun ulkona on niin loistava ilma! :D Myöskin ryhmäliikuntainnostuksen suhteen eletään jonkinlaista hiljaista vaihetta eikä mulla oo muutamaan viikkoon käynyt suoraan sanottuna mielessäkään edes kurkkia tuntikalenterin suuntaan. Toivottavasti se into ei iske takaisin juuri ensi viikolla, sillä mun salijäsenyys loppuu virallisesti maanantaina ja sen jälkeen myös mahdollisuudet sosiaaliseen jumppapirkkoiluun häviävät hetkeksi kokonaan. Harkitsin kyllä sen korkeakoululiikunnan tarran hommaamista tälle keväälle, mutta oman salin kuukauden mittaisen irtisanomisajan sekä tulossa olevien reissujen takia mun ei kyllä kannata maksaa edes sitä 40e siitä, että ehtisin piipahtaa tunneilla parin viikon ajan. Täytynee palailla tän asian tiimoilta takaisin asiaan sitten syksyn koittaessa, ellen nyt sitten mene rakastumaan Ahvenanmaahan aivan totaalisesti ja päätä jäädä asumaan sinne... ;)
Torstaina pääsin koulusta jo puolenpäivän jälkeen ja ehdin kotiin ennen venäjäntunnin alkamista nauttimaan lounaasta auringon lämmittämällä parvekkeella. Kuvan ottamisen jälkeen musta neulekin lensi pois päältä ja lopulta aloittelin sunbathing-kautta pelkkä hihaton toppi päälläni :D / Jonkin päivän välipalariisikakut tutulla maapähkinävoi- ja banaanitwistillä ;)
Kesän suhteen asiat ovat edenneet sen verran, että tällä hetkellä mulla olis Maarianhaminasta tiedossa melko varma asunto eikä sitä varasuunnitelmana ollutta telttaa tarvitse kaikesta päätellen kasata ainakaan ihan heti ensi alkuun satamaterminaalin parkkipaikalle. ;) Taisin mainita eräässä kolmiossa tarjolla olevasta huoneesta jo aiemminkin ja koska muita potentiaalisia vaihtoehtoja ei oo tähän mennessä tullut vastaan, oon ilmoittanut varaavani kyseisen huoneen kesän ajaksi kotikolokseni. Huonetta mulle vuokraava tyttö vaikuttaa ainakin älyttömän mukavalta ja ehdinkin itse asiassa saada kutsun huhtikuun puolivälissä pidettävään Maarianhaminan omaan versioon Kauppakadun Approsta, öl rundaan - jos en olis juuri tuona viikonloppuna Norjassa, olisin ehdottomasti lähtenyt tsekkailemaan tulevan työpaikkani, asuntoni sekä Ahvenanmaan opiskelijaelämän! :D

Tieto asunnosta huojentaa kyllä suuresti mieltä ja tällä viikolla postitin myös työsopimukseni toisen puolikkaan allekirjoitettuna takaisin työnantajalleni. Apua, täähän alkaa muuttumaan ihan totisimmaksi todeksi! :D Tuohon sopimuksen kirjoittamiseen asti oon kai edelleen ajatellut koko homman olevan jollakin tapaa vain hassu ajatusleikki tai jonkinasteinen vitsi, mutta kun lätkäisin nimeni paperin alakulmaan, sisäistin lopultakin että tässä sitä nyt sitten mennään ja puolentoista kuukauden päästä ollaankin jo Maarianhaminassa!
Lounassalaatti muovirasiaan esteettisesti aseteltuna sekä työminä!
Eilisiltaiset maisemat Kuokkalan sillalta. / Juoksulenkin jälkeen Fidon valmistamat lämpimät voileivät maistuivat parhaimmalta maailmassa! ;) 
Tästäkin tekstistä tuli näköjään kilometrin mittainen jaarittelu vähän siitä sun tästä asiasta - pahoitteluni, jos koette tällaiset liibalaaba-postaukset hieman sekaviksi ja vaikeiksi. Yritän vastedes tiivistää sanomisiani edes hieman, mutta kovasta yrityksestä huolimatta tässä kuitenkin aina käy näin... :D Referointi ei ollut koskaan mun vahvimpia puolia koulussa!

Tässä vaiheessa taitaa kuitenkin olla hyvä hetki toivotella sille puolen ruutua mukavat lauantaipäivän jatkot ja jatkaa itsekin tämän leppoisan vapaapäivän viettelyä vaikkapa hyvän kirjan parissa. Heräsin tänään suhteellisen aikaisen unen loppuessa yksinkertaisesti kesken, tein itselleni rauhallisen aamun kunniaksi uunipuuroa ja kävin pikaisella happihyppelyllä ulkona aamupalan kypsyessä uunissa. Ennen lähtöäni ajastin vielä kahvinkeittimen valmiiksi reilun parinkymmenen minuutin päähän ja kotiin palattuani nenään leijailikin käsittämättömän ihana tuoreen kahvin, vaniljan ja kanelin tuoksu - olin valehtelematta vähällä pyörtyä ulko-ovelle! :D Tuo uunipuuro osoittautui todelliseksi herkuksi ja kun kuvan ottamisen jälkeen lisäilin päälle vielä banaaniviipaleita sekä maapähkinävoita, oli lopputulos yksinkertaisesti täydellinen! :D
Aurinkoisen lauantaiaamun uunipuuro

½ banaani
1dl kaurahiutaleita
1dl pähkinämaitoa
1dl vettä
kanelia
kardemummaa
suolaa
1 kananmuna
1/4tl leivinjauhetta

3rkl raejuustoa
1rkl maitorahkaa
vaniljajauhetta
kookoshiutaleita

Laita uuni lämpenemään 225 asteeseen. Muussaa banaani haarukalla mössöksi uuninkestävään astiaan ja lisää sekaan kaurahiutaleet, maito, vesi sekä mausteet. Sekoita ja laita puuro mikroon parin minuutin ajaksi. Puuron ollessa kypsää sekoita joukkoon vielä kananmuna ja leivinjauhe.
Sekoita raejuusto, rahka, vaniljajauhe sekä kookoshiutaleet erillisessä kulhossa. Tarkista maku ja upota seos puuron keskelle. Kypsennä uunissa 20-30 minuuttia ja nauti!

Alkuperäinen resepti The Good Morning-blogissa.

Ihanaa ja aurinkoista viikonloppua!

perjantai 28. maaliskuuta 2014

Photo a day / maaliskuu, osa IV

Tuttuun perjantaiseen tapaan vuorossa olisivat valokuvahaasteen viikon kuvat! Oon vähän miettinyt tätä haasteeseen osallistumistani muutaman viime päivän aikana ja vaikka se hieman hassulta tuntuukin, taidan laittaa homman tämän postauksen myötä ainakin hetkeksi jäähylle, vaikka maaliskuun haastetta olisikin jäljellä vielä pari hassua päivää. Jotenkin koko homma on alkanut alkuinnostuksen jälkeen tuntua lähinnä velvollisuudelta ja vaikka kuvia onkin useimmiten kivaa näpsiä, kun mielessä on jo valmiiksi jokin tietty aihe, aiheuttaa tämä sama asia toisinaan myös pienoisia paineita. Tästä syystä jätän haasteen ainakin tältä erää kesken - palaillaan asiaan mahdollisesti joskus myöhemmin :) Ennen lopullisia jäähyväisiä kannattaa kuitenkin kurkata kuluneen viikon kuvat: 

22. Lauantaiaamuna herätessäni mua odotti yläkerran keittiön pöydällä melko mielenkiintoinen yhdistelmä vihanneksia, suklaata ja alkoholia. Oliskohan noista nyt sitten pitänyt päättää, millä aamuni haluan aloittaa? :D
23. ...hyvää ruokaa, hyvää seuraa ja hyviä leffoja! Katsoin serkun kanssa sunnuntaina It's All Gone Pete Tongin, joka osoittautui parhaaksi elokuvaksi, jonka oon nähnyt pitkään aikaan :) Mikäli joku ei oo kyseistä kuuroutuvasta dj:stä kertovaa pätkää vielä nähnyt, voin kyllä suositella sitä lämpimästi!

24. Aloitin maanantaiaamuni kävelylenkillä Kangasalan keskustan liepeillä ja törmäsin reissullani upeannäköiseen Kangasalan kirkkoon. Wikipedia kertoi, että kirkko on rakennettu jo 1760-luvulla ja että kirkon katto muodostuu sadoista raameissa olevista tähdistä - melko huikeaa! Sisälle en tällä kertaa päässyt kurkkaamaan, mutta ihastelin omalaatuista ja mahtavan näköistä kirkkoa hetken aikaa ulkoapäin ennen matkan jatkumista. :)
25. Ilta-auringon pehmeä kajo valaisi upeasti järven rannalla seisovat puut.

26. In da Jyväskylä, ainakin vielä toistaiseksi!
27. Torstaina ehdin kotiin muutamaksi tunniksi keskellä päivää ja raapustin tauon aikana venäjänläksyjä aurinkoisella parvekkeella. :)
28. Oon täydentänyt lenkkeilysoittolistaani viime aikoina myös hieman vanhemmilla biiseillä ja täniltaisella fiilistelylenkillä puhelimesta pärähti yhtäkkiä soimaan kuvassa näkyvä biisi. Voi sitä nostalgiaryöppyä, minkä ketsuppibiisin kuunteleminen oikein aiheuttikaan! :D

Maaliskuun aikaisemmat haastepostaukset löytyvät täältätäältä sekä täältä.
Alkuperäinen haaste täällä.

torstai 27. maaliskuuta 2014

Neiti Kevät on tullut kaupunkiin!

Se pulppuaa purona puitten alla,
se livertää leivona taivahalla.
Se sinkoaa silmiini säihkyvän säteen,
se kasvattaa kukkasen kulkijan käteen.

Se laineena laulaa, se käkenä kukkuu,
se itkee ja nauraa, se valvoo ja nukkuu.
Se utuisen unelman onnesta antaa,
se lempeä lupaa, se kaihoa kantaa.
- Annikki Kujala 


Herätyskello aloittaa pehmeän aamumelodiansa klo 06:17 ja herättelee höyhensaarilta palailevaa varovaisesti uuteen päivään. Ikkunan läpi hohtava aamunkajo saa silmät avautumaan huomattavasti tavallista helpommin ja piristää vielä hieman unenpöpperöistä mieltä saaden väsymyksen kaikkoamaan muutamassa sekunnissa. Kahvinkeittimen porina ja aamupuuron suloisen marjainen maku hemmottelevat auringonvalon häikäisemien silmien lisäksi myös muita aisteja ja valmistelevat niin kehoa kuin mieltäkin kaikessa rauhassa tuleviin seikkailuihin.

Ulos astuessa raikas, vielä muutaman asteen pakkasen puolella oleva ulkoilma pyyhkäisee kasvoja virkistävällä tuulenvireellään. Puunoksien läpi siivilöityvät auringonsäteet lämmittävät kuitenkin poskipäitä, huumaavan ihana roudan alta paljastuneen mullan tuoksu kiemurtelee nenään ja joka puolella livertävät pikkulinnut saavat olon virkistymään. Mikäli voisin, pullottaisin kevään tuoksua itselleni pitkän talven varalle ja nuuhkuttelisin heräilevän luonnon monivivahteisia aromeja marraskuun loputtoman tuntuisten pimeiden iltojen iloksi. Tuoksussa on jotain äärettömän ihanaa, uuden alun tuntua ja lupauksia jostain tulevasta. Kesästä, lämmöstä, vapaudesta.

Pyöräily tuntuu kevyeltä renkaiden rullatessa sulalla asfaltilla kuin itsestään. Iltapäivällä keskustan läpi kulkiessani huomioni kiinnittyy ulkoilmasta nauttimaan tulleisiin ihmisiin, puistonpenkillä aurinkoa ottaviin vanhuksiin ja lämpimän ilman villiinnyttämiin lapsiin. Hymy tavoittelee varovasti useampiakin vastaantulevia kasvoja - kuin kokeillen, joko talven jäljiltä hieman kohmeessa olevat lihakset vielä muistaisivat, miten ne suupielet oikein nostettiinkaan ylöspäin. Pikkuhiljaa ne pienenpienet lihakset löytyvät ja niitä kevyesti nykäisemällä ihmiset vaikuttavat heti paljon vapautunemmilta. Aurinkolasit on kaivettu hyllyjen ja kaappien uumenista pölyttymästä ja iltaisin lenkkeilypolut täyttyvät energisistä ja iloisista ulkoilijoista laskevan auringon värjätessä taivaanrannan upeilla väreillään. Omatkin jalkani hakkaavat maata tasaisella sykkeellä nenän nuuhkiessa raikasta kevätilmaa ja ympärillä olevia tuoksuja entistä tarkemmin. Pieni koira haukahtaa ohi kulkiessani ja sen omistaja vilkaisee minuun hieman anteeksipyytelevän huvittuneen näköisenä. Sydäntä lämmittää vuoden ensimmäisten pajunkissojen bongaaminen ojanreunan pusikoista ja hölkkään eteenpäin naama typerässä virneessä musiikin pauhatessa korvissani. Kevät. 


Toisinaan ilma on sateinen, lähes päivittäin kengät ja housunlahkeet saavat monisävytteisen mutakuorrutuksen ravan ja kuran läiskyessä ympäriinsä ja aina silloin tällöin saata astua ulos mennessäni ensimmäisenä mojovaan läjään koirankakkaa. Joka paikassa leijaileva kuiva katupöly kaivautuu syvälle keuhkoihin ja lämpimältäkin näyttävä ilma voi joskus osoittautua hyytävän kylmäksi. Toisinaan lumituisku yllättää kesken aurinkoisimman kauden ja saa iltapäivälehtien etusivut sekä kahvipöytäkeskustelut täyttymään takatalveen liittyvillä manauksilla. Myönnetään - ei se kevät ole aina aivan yhtä ruusuilla tanssimista kuin mitä postauksen alku antoi ymmärtää. Kaiken kaikkiaan kyseessä on kuitenkin ehdottomasti mun lempivuodenaikani ja onkin käsittämätöntä, miten paljon energiaa, intoa ja toivoa lisääntyvä valon määrä voikaan antaa!

Lapsena lempivuodenaikaa kyseltäessä vastasin omaksi suosikikseni automaattisesti kaikkien muiden tapaan kesän. Miksi ei? Kesällähän paistaa aurinko, on lämmintä, pääsee uimaan ja saa nauttia loputtomista vapaapäivistä ja valoisista öistä. Totta (mitä nyt loputtomat vapaapäivät ovat nykyisellään muuttuneet loputtomiksi työpäiviksi... :D). Kesällä on oma, erittäin tärkeä paikkansa sydämessäni ja se on vuodenaika, jota odotan joka vuosi palavalla innolla. Kaikesta huolimatta juuri kevät on sitä aikaa, jolloin tunnen oloni vapaaksi ja onnelliseksi, katselen maailmaa ruusunpunaisten lasien läpi, käyttäydyn kuin ylipositiivinen hörhö, haluaisin syödä irtojäätelöä joka päivä enkä anna pikkuasioiden haitata fiilistelyäni.

 Ehkä se on se kontrasti edelliseen vuodenaikaan, ehkä tieto siitä, että kesä on vielä tuloillaan. Ehkä lapsuuteni onnelliset, pääsiäiseen ja omiin synttäreihin liittyvät muistot kumpuavat kaukaa menneisyydestä saaden kevään näyttämään hieman kauniimmalta vielä näinäkin vuosina.

Ehkä minä olen vain niitä ihmisiä, jotka todella heräävät henkiin auringon kivutessa taivaalle. Valon lapsi - sitä minä todella olen.

Kaksi vanhaa puuta sateenpieksämää, katsoo kevääseen, seisoo erillään ja kestää joka tuulen ja sään.

keskiviikko 26. maaliskuuta 2014

Photo a day / maaliskuu, osa III

Kuvahaasteen kolmas osa tulee valitettavasti tällä kertaa lähes viikon myöhässä, sillä perjantaina en ehtinyt julkaista edellisen viikon kuviani ennen lähtöä ja viikonlopun hujahtaessa muissa maisemissa nyt ollaankin jo ihan huomaamatta menossa taas puolivälissä uutta viikkoa... :D Parempi kai myöhään kuin ei milloinkaan, eikös? ;)
15. Lauantai-illan päätähtenä toimi tällä kertaa uusi Benkkujenkku. Viime kerrasta olikin ehtinyt vierähtää jo muutama vuosi, mutta herrat Ben ja Jerry eivät petä koskaan ja tääkin maku osoittautui erikoiseksi, mutta aivan syntisen herkulliseksi!
16. Ainakin mun silmää miellyttävä, afrikkalaishenkinen lempikahvimuki, mummon maalaama ruusulautanen ja värikäs välipalanäkkäri. :)
17. Aurinkoa, sulavaa lunta ja kevään tuntua!
18. Viisi vuotta sitten olin lähes 17-vuotias ja nautiskelin kotibileiden kulta-ajasta erittäin ahkerasti :D
19. Keskitytäänpäs oleellisimpiin, eli minuun ja matkamessuhauvaan! ;)
20. Nykyään kaikki mun saamat kirjeet näyttää lähinnä tällaisilta... :(
21. Vaikka yritin pitää käsilaukun mahdollisimman tyhjänä ja sisällyttää sinne vain tärkeimmät tavarat, näytti laukkuparka kuitenkin tältä odotellessani junaa illalla rautatieasemalla... Huoh, en vaan osaa! :D Myönnettäköön kuitenkin, että keskustasta mukaan nappaamani tuliaiset verottivat kyllä melkoisesti tilaa, joten ihan täysin mun omasta roinasta ei tällä kertaa ollut kyse.

tiistai 25. maaliskuuta 2014

Kevätpäivät Kangasalla!

Kulunut viikonloppu toimi loistavana arjen katkaisijana ja irtiottona tavallisesta elämästä. Älkää käsittäkö väärin, mä todella pidän arkielämästäni ja ikiomista pikku rutiineistani ja tavoistani - yleisesti tunnettu juttuhan vain on, että ajoittainen poistuminen jokapäiväisestä ympäristöstä tekee hyvää meille jokaiselle! :) Perjantai-iltana hyppäsin siis Tamperetta kohti puksuttelevan junan kyytiin päämääränäni Kangasala ja viikonlopun vietto serkkuni seurassa. Parin päivän visiitti venähti lopulta hieman aiottua pidemmäksi ja sunnuntain sijaan palailinkin takaisin kotiin vasta eilen iltapäivällä. Hyvän seuran takiahan on joskus täysin sallittua skipata maanantain ainoa kontaktitunti, eikö totta? ;)

Sukuni on todella pieni ja esimerkiksi serkkuja multa löytyy ainoastaan kolme. Johanna on luonnollisestikin yksi näistä kolmesta ja samalla serkuistani myös ehdottomasti se, jonka kanssa oon ollut aina eniten tekemisissä ja jonka kanssa ollaan aina oltu melko lailla samalla aaltopituudella. Ikäeroa meiltä löytyy kymmenen vuoden verran, mutta useammin kuin kerran meitä on ehditty luulla siskoksiksi - monesti jopa kaksosiksi! :D

Näiden kuvien jälkeen en tosin enää hirveästi ihmettele kaksosepäilyjä, yhdennäköisyys on nimittäin melko huomattava ja muistan jopa muutaman kerran katsoneeni valokuvia ja miettineeni, miksi ihmeessä mulla on kuvassa näkyvä paita päällä - kunnes oon tajunnut, että kuvassa onkin Johanna, en minä :D Etenkin Intian-reissulla, mistä viimeinen kuvakin on otettu, saimme kuulla paljon juttuja "kaksosuudestamme" ja koska ulkonäön lisäksi meitä yhdistää myös palava intohimo suklaaseen, vääntyi twinsistä hyvin nopeasti twix ja... noh, siitä lähtien olemme olleet sitten twixejä! :D

Kokonaisen viikonlopun viettäminen serkun seurassa oli melkoista luksusta, alusvaateyrittäjänä ja erikoiskuljetusten kanssa työskentelevänä ihmenaisena serkun kalenteri kun tuppaa olemaan melko lailla jatkuvasti täynnä. Tässä onkin muuten loistava esimerkki siitä, miten kahden täysin erilaisen ammatin yhdistäminen voi olla mahdollista: Johanna toimii Evelace-alusvaatteiden jälleenmyyjänä (tarkemmin sanottuna Suomen toiseksi parhaana sellaisena!) ja on laittanut kotinsa alakertaan pystyyn oman pienen putiikkinsa. Koulutukseltaan serkkutyttö on kuitenkin logistiikan insinööri ja tekee aina ehtiessään erikoiskuljetuskeikkoja ympäri Suomea. Huh, sanon minä! :D Melkoisista työkiireistä huolimatta tää viikonloppu oli varattu vapaaksi ainoastaan mua varten ja olin kieltämättä melko otettu vierailuni merkityksellisyydestä :D

Kolmeen päivään mahtui paljon kaikenlaista: äärettömän herkullista ruokaa niin Haraldin a la carte-listan tarjoamana kuin kotosalla tehtyjen naudan ulkofileepihvienkin muodossa, saunomista ja vaahtokylpyjä vaaleanpunaisten lonkeroiden kanssa, kultahippuskumppaa ja maailman parhaita muffinseja, loistavia leffoja, rentoa yhdessäoloa rupatellen niin kevyistä kuin hieman syvällisemmistäkin aiheista, Kangasalan ympäri ajelemista ja maisemien ihastelua, sokkosuklaamaistiaisia ja huonoja vitsejä, Tampereelle tehty sunnuntainen teatterireissu, automuseossa käymistä sekä ex tempore-ideana syntyneen videon kuvaamista! :D Päätimme lauantaiaamuna kuvata videon erääseen 70-luvulla levytettyyn kappaleeseen (don't ask...) ja päivän ohjelmaksi muodostuikin näin mm. niityllä tanssiminen mekko päällä, pellon reunassa rämpiminen sekä mittakepin kanssa puuhastelu kalliota mitaten. Meillä oli älyttömän hauskaa ja tulipahan tehtyä taas jotain sellaista, mitä en oo koskaan aikaisemmin edes kuvitellut tekeväni... :D Kokonaisuudessaan takana on siis täydellinen tyttöjen viikonloppu - tällaisia täytyy alkaa ottaa tavaksi pitää useamminkin!  
Kultaa, kultaa! ;)
Behind the scenes osat yksi...
...kaksi...
...ja kolme! :D
Kävin ensimmäistä kertaa Viikinkiravintola Haraldissa Tampereella ja pakko sanoa, että paikka vakuutti mut sataprosenttisesti paitsi ruokansa, myös huikean palvelunsa puolesta! :) Kuvassa näkyvä kevyt lounas oli kahden hengen Asgårdin kilpi, joka sisälsi mm. härän ulkofileetä, karitsanniskaa, punahirveä, savujuustoperunoita, hunajaisia juureksia sekä suppilovahvero- ja pontikkakaarnikkakastia. Kyllä muuten maistui! :D
Tampereen keväisiä katuja.
Vielä tässä vaiheessa en tiennyt, että tuloillaan olivat maailman herkullisimmat suklaamuffinsit... :P
Lauantai-illan rentoiluja!
Sunnuntainen teatterivisiitti herttaisessa Irjalan makasiinissa.
Vaikka en oo mitenkään erityisen kiinnostunut autoista enkä ainakaan ymmärrä niistä mitään, oli Vehoniemen automuseossa käynti hurjan mielenkiintoista. Komeitahan nuo autot ovat ainakin olleet! :D
Twix vuosimallia 2014!
Nyt ollaankin sitten taas palattu takaisin arjen tohinoihin ja aikaisin aamulla popsittujen aamupuurojen pariin. Pakko sanoa, että vaikka mielettömän herkullisten ruokien syöminen oli mahtavaa ja nautin siitä todella paljon, oli ihanaa palata takaisin "omaan ruokavalioon" rahkoine, ruisleipine, hedelmine ja kanasuikaleineen. Parin päivän tankkauskuurin jälkeen ihan tavallinenkin arkiruoka maistuu taivaalliselta eikä musta siis selvästikään olisi esimerkiksi diplomaatiksi syömään herkullisia päivällisiä harva se päivä. Niin no, ihan kuin huolta diplomaatiksi tulemisesta olis muutenkaan... :D

Loppuun vielä lauantaina kuvattu video: muistakaa olla ottamatta sitä liian vakavasti! :D

lauantai 22. maaliskuuta 2014

Helppo aamiaisherkku viikonloppuun!

Viikonloppuisin on mukavaa astua edes hetkeksi pois arkirutiinien keskeltä ja tehdä jotain sellaista, mitä ei tavallisten päivien pyörteiden keskellä ehdi tai jaksa tehdä. Asia voi olla pieni ja jonkun toisen silmissä mitätönkin seikka - tärkeintä, että asia tuntuu itsestä merkitykselliseltä.

Itselleni tällaisina vapaapäivien pieninä helminä toimivat muun muassa pitkät yöunet, sängyssä lojuminen heräämisen jälkeen sekä hieman tavallisesta poikkeava aamupala. Viime lauantaina päätin testata suosikeiden joukosta kaivamaani marjaista ja jogurttista uunimunakasta, joka sai veden herahtamaan kielelle heti reseptin lukemisen jälkeen. Vaikeinta koko hommassa oli ehdottomasti munakkaan kypsennysvaihe nälän kurniessa mahassa ja herkullisen tuoksun leijaillessa uunista ympäri keittiötä - suosittelen siis keksimään jo etukäteen jotain kehittävää puuhaa tuon puolituntisen ajalle, minkä aamiainen joutuu uunissa olemaan. 

Odottaminen kuitenkin kannatti tälläkin kertaa ja nenän eteen putkahtanut marjaherkku oli yksinkertaisesti suussasulavan ihanaa - niin ihanaa, että voisin hyvin kuvitella syöväni tätä vaikkapa jälkiruokana! Tästä määrästä riitti hyvin myös iltaherkuksi sekä vielä seuraavankin aamun iloksi, vaikkakaan en usko, että koko vuoan syöminen kertaheitollakaan kaataa maailmaa mihinkään... ;) 

Marjaisa jogurttiherkku

4 kananmunaa
125g maitorahkaa
125g maustamatonta jogurttia
2rkl sokeria
1tl vaniljajauhetta
1rkl perunajauhoja
2dl mustikoita tai muita marjoja
öljyä vuoan voiteluun

Sekoita jogurtti, rahka, sokeri, vaniljajauhe ja perunajauhot vatkaten kananmunien joukkoon. Kaada seos öljyttyyn uunivuokaan ja lisää päälle marjat. Paista 175-asteisessa uunissa noin puoli tuntia tai kunnes paistos on hyytynyt. 

 Alkuperäinen ohje: Hayley's Cuisine

Herkullista viikonloppua! :)

torstai 20. maaliskuuta 2014

Blabbering about life!

Hellurei ja hellät tunteet! :D Oon viettänyt viimeisen puoli tuntia lueskellen uusimpia Instagram Travel Thursday-postauksia ja kaikkien niiden upeiden reissukertomusten ja mahtavien valokuvien jälkeen tuntuu lievästi sanottuna mitättömältä tulla kirjoittelemaan omaan blogiinsa täysin tavallisia turinoita arkielämästä. Pohjois-Irlannin nummet, ranskalaisen pikkukaupungin viiniputiikit, Mallorcan hiekkarannat sekä vaaleanpunaisena hohtavat kirsikankukkameret saavat nyt kuitenkin väistyä hetkeksi ja eksoottisten matkakertomusten sijaan saattekin tyytyä tällä kertaa ihan vain lumisen Jyväskylän kuulumisiin ;)

Okei, kyllähän se kovasti uutisoitu hurja "takatalvi" sieltä sitten tuli, mutta aurinko ja valon määrä ei onneksi hävinnyt minnekään! :)
Mun tekis itse asiassa itsekin mieli osallistua Travel Thursday-postaussarjaan edes silloin tällöin, mutta Instagram-tilin puuttuminen hidastaa tietyllä tapaa tän aikomuksen toteutumista... :D Mun rakkaassa duudson-puhelimessani on ehkä maailman surkein kamera ja koen, että sillä otettujen kuvien spämmääminen netin syövereihin olisi väärin meitä kaikkia kohtaan. Kameran olemattoman huonon laadun lisäksi kapulan akku alkaa selkeästi vedellä viimeisiään ja muistitilan kanssakin on ollut ongelmia enemmän kuin tarpeeksi - toisin sanoen taitaisi olla aika vaihtaa uuteen, hieman päivitetympään versioon. Oon alkanut harkitsemaan jonkin edullisen, about sadan euron hintaisen puhelimen hommaamista hieman pitkin hampain, sillä myös läppärini latausliitännän kanssa on jonkinlaista ongelmaa ja uudesta piuhasta huolimatta kone ei meinaa ladata itseään kunnolla. Kun kaiken lisäksi se ainoa ostos, minkä oikeasti kaikissa materialistihuuruissani haluaisin toteuttaa, olisi uusi kamera, alkaa tää tarvittavan elektroniikan määrä pikkuhiljaa olemaan melko huikeissa mittasuhteissa ainakin näin yhdellä kertaa ostettuna.

In my dreams - Olympus E-PL3! Kuva.
Jos saisin itse päättää, ostaisin jo pari vuotta mielessä pyörineen mikrojärkkärin ja sinnittelisin parhaani mukaan puhelimen ja läppärin kanssa - mulle kun ei nyt varsinaisesti ole niin väliä, jos en omista uusinta iPhonea tai Samsungin Galaxy S5:ta. Kunnon pikkujärkkäristä oon myös ehtinyt haaveilla jo pidemmän aikaa ja kuvausmäärien kasvaessa jatkuvasti alkaa vaaleanpunaisen pikkupokkarin päivittäminen parempaan versioon tuntua melko järkevältä. Tosielämässä toimivasta puhelimesta ja läppäristä nyt kuitenkin on mulle huomattavasti enemmän hyötyä kuin hyvästä kamerasta, joten pienimuotoista pohdintaa ja priorisointia on siis tiedossa tän asian suhteen... :D

Liinan blogista bongattua kakkuohjetta täytyi luonnollisesti päästä testaamaan heti luettuani sen. Ihan yhtä kaunista tästä ei jostain syystä tullut kuin miltä alkuperäinen kakku kuvien perusteella näytti, mutta tätä suussasulavan herkullista terveyskakkua maistettuani ei ulkonäöllä yllättäen ollut enää minkäänlaista merkitystä. Miten kukaan voi kehitellä jotain näin huikean hyvää? :D
Leipomisesta puheen ollen - katsokaa, miten söpön pienen irtopohjavuoan löysin viikolla sattumalta Tokmannilta! :D
Oon älyttömän iloinen siitä, että kesän suunnitelmat ovat nyt varmistuneet ja työsopimuksenkin täytyisi näillä näkymin putkahtaa postiluukusta huomenna tai maanantaina. :) Asunnon metsästys on aloitettu täysillä voimilla ja ainakin yhdestä kolmiossa sijaitsevasta solu-huoneesta oon ehtinyt saamaan tarjouksen. Lisäksi oon ollut yhteyksissä erään toisen suomalaisen tytön kanssa, joka tulee työskentelemään samassa hotellissa mun kans kesän ajan, ja ollaan pohdittu yhteisen vuokra-asunnon hommaamista kesäkuukausiksi. :) Missään setelivuorissa en tuu kylläkään töistä huolimatta kylpemään, siitä pitää kahden asunnon vuokran maksaminen huolen, mutta onneksi en tuota työpaikkaa rahan perässä hakenutkaan. Mulle itselleni huomattavasti tärkeämpää on työkokemuksen saaminen, uusiin ihmisiin tutustuminen, ruotsin kielitaidon parantuminen (hope so...) sekä kesän viettäminen upealla Ahvenanmaalla - raha on sitten sivuseikka niin kauan, kuin katto löytyy pään päältä ja jääkaapissa on hieman syötävää. ;)

Tää viikko on kulunut tuttuun tapaan töiden parissa ja ajoittain myös koululla piipahtaen. Mun koulupäivät ovat kyllä nykyiseltään aivan säälittävän mittaisia ja ilman työvuoroja olisin varmaan aivan hukassa mun päivärytmin kanssa! :D Täytyy nyt nauttia tällaisesta hieman tavallisesta poikkeavastakin arkielämästä, syksyllä niitä kursseja sitten taas ennakko-kokemusten perusteella tulee taas kertymään paljon enemmän... Mikähän siinäkin on, että syyskaudet sitä pakertaa hiki hatussa koulujuttujen kanssa ja keväällä löytää itsensä suunnilleen miettimästä, mille sitä oikein ryhtyisi? :D Tää kurssien vähyys kun ei millään tavalla ainakaan mun kohdallani ruoki aikaansaavuutta tai ahkeruutta, oikeastaan päinvastoin - mitä vähemmän koulua ja velvollisuuksia, sitä laiskemmaksi sitä huomaa muuttuvansa. Onko jollain muulla samaa ongelmaa? :D
Kirjoittelin viikonloppuna kevään mukanaan tuomasta uudistumisen puuskasta ja sen seurauksena kävelinkin tiistaina töiden jälkeen pariksi tunniksi kampaajan penkkiin. Testasin ensimmäistä kertaa ammattiopiston yhteydessä toimivaa kampaamoa ja lopputuloksesta tuli kyllä mun mielestä hyvä - hiustenleikkauksen maksaessa 12e oli hinta-laatusuhde ainakin enemmän kuin kohdillaan! :) Tokihan tuolla kului enemmän aikaa kuin ns. tavallisella kampaajalla käydessä, mutta aikaa multa onneksi sattui löytymään ja nautiskelinkin pienestä arkipäivähemmottelusta täysin sydämin kesken tiistaisen lumimyrskyn. Nyt, kun hiusten malli on päivitetty uuteen versioon, olisi aika ryhtyä värjäämispuuhiin. Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta se on kaukana siitä! :D Vaihtoehtojen lukumäärä saa pääkopan pyörälle aivan liian helposti ja kaikki mahdollisuudet liukuvärjäyksestä tummaan ja punaisesta ruskeaan ovat tällä hetkellä käytettävissä. Hmm... :D
Nyt taidan kuitenkin lähteä moikkailemaan Nukkumattia ennen huomista työvuoroa - lupauduin tuuraamaan työkaveriani ja tekemään näin ollen pitkästä aikaa täyden työpäivän. Onneksi viikon viimeistä rutistusta helpottaa lompakossa varmassa tallessa majaileva junalippu Tampereelle huomisillalle sekä lähestyvä viikonloppu serkkuni luona - tiedossa olisi siis pienimuotoinen maisemanvaihdos parin päivän ajaksi! :) Millaisia suunnitelmia teillä on viikonlopulle?

Ps. Miten tyypillistä, että menen kehuskelemaan kameran kasvaneella käytöllä juuri sellaisessa postauksessa, jonka kuvitus jää kaikkien arvosana-asteikkojen alapuolelle niin määränsä kuin laatunsakin puolesta... :D Lupaan tsempata valokuvien suhteen seuraavaan postaukseen!