sunnuntai 31. elokuuta 2014

Viimeisiä viedään!

Viimeinen viikko Ahvenanmaalla on hujahtanut tekemisentäyteisissä tunnelmissa: hoidettavia asioita on tuntunut löytyvän yhtäkkiä sadoittain ja muuttostressikin meinasi päästä yllättämään muutamaan otteeseen oikein toden teolla. Onneksi olin koko alkuviikon vapaalla ja pääsin aloittelemaan tavaroiden asteittaista pakkaamista jo maanantaina - uskomatonta, miten paljon kaikennäköistä turhaketta sitä onkaan ehtinyt haalia keväällä mukaansa ja miten lahjakkaasti niiden levittäminen lähes koko seitsemänkymmenen neliön alueelle onkaan onnistunut... :D Tehokkaan lähtöpotkun takapuoleen antoi kuitenkin heti viikon alkajaisiksi tullut viesti Linnealta, joka paljasti molemman talon varsinaisen asukin palaavan Ruotsista takaisin Maarianhaminaan vielä saman päivän aikana - voitte varmaankin uskoa, että asunto tuli puunattua lattiasta kattoon melkoista vauhtia! Keräilin myös kaikki tavarani tuolloin eri puolilta asuntoa nätiksi (krhm...) läjäksi makuuhuoneen pöydälle ja sitä sekasotkua on selvitelty vähän kerrallaan useamman päivän ajan. Tässä vaiheessa aletaan kuitenkin onneksi olla jo melko lailla voiton puolella ja parempi toki niin, sillä takaisin mantereelle suuntaavan Viking Gracen lähtöön on aikaa enää muutama hassu tunti. Huh!

Palataan kuitenkin hetkeksi tiistaihin, jolloin pidin pienen välipäivän muuttosuunnitelmista Tukholman päiväreissun merkeissä. Sateiselle ja kolealle syyspäivälle ei suoraan sanottuna olisi voinut keksiä shoppailureissua parempaa puuhaa ja päivä hujahtikin nopeasti naapurimaan metropolin ostostarjontaa tutkaillessa. ;) Mun oma ostossaldoni jäi tällä kertaa melko vähäiseksi, mutta kymmeniä käsissä raahattuja pusseja ja kasseja tärkeämmäksi osoittautui ehdottomasti päivän viettäminen ihanassa seurassa, Tukholman katujen ja kahviloiden fiilistely, kiireetön tavaroiden hipelöinti sekä herkullinen ruoka - mitä muuta sitä ihminen voi muka päivältänsä toivoa? 

Aikaisen lähdön takia aamupala jäi syömättä kotona ennen lähtöä ja tästä syystä satsattiinkin heti laivaan päästyämme Viking Linen ihanaan meriaamiaiseen. Kuvassa näkyvä herkkulettu ei todellakaan paljasta koko totuutta, sillä ennen sitä napaan oli jo vedelty mm. superherkullista karpaloleipää, croissantteja ja pekonia. Hiilaripäivät silloin tällöin tekevät vain ihan hyvää, eikö totta? ;)

Ai miten niin siellä muka satoi...


Parin tunnin kauppojen kiertelyn jälkeen kylmässä ilmassa kipeytynyt kurkku tarvitsi ehdottomasti ensiavukseen kupillisen kuumaa kahvia sekä suklaakeksin!


Aattelin aluksi kahdeksan tunnin riittävän vallan mainiosti kiinnostavimpien kauppojen kiertämiseen, mutta loppujen lopuksi kellon lähestyessä kuutta ja Cityterminalista lähtevän Kapellskärin bussin etsimisen tullessa ajankohtaiseksi olisin ollut täysin valmis kiertelemään keskustan ihania putiikkeja ja ostoskeskuksia vielä muutaman tunnin ajan. Mikäli saman päivän aikana mieli vielä päästä takaisin Ahvenanmaan puolelle oli suurkaupungin syke kuitenkin hyvästeltävä taas hetkeksi - I'll be back someday, Stockholm!

Paluumatka laivalla osoittautuikin sitten tuulen ja vaahtopäisen aallokon takia kaikkea muuta kuin miellyttäväksi. Paatin keikkuminen yllätti jossain vaiheessa jopa niin rankasti, että esimerkiksi tax freessa jouduimme istahtamaan pitkäksi toviksi lattialle odottelemaan merenkulun tasoittumista! :D


Keskiviikkona vuorossa olikin sitten jo jonkin aikaa päässä muhineen suunnitelman toteutus eli marenkikakun valmistus! Halusimme Emilian kanssa kokkailla jotain kivaa työpaikalle kiitokseksi kuluneesta kesästä ja koska muffinsit, piirakat ja muut astetta tutummat leipomukset tuntuivat hieman tylsiltä vaihtoehdoilta, päätimme loppujen lopuksi tarttua härkää sarvista ja kokeilla marängtårtan valmistusta ensimmäistä kertaa elämässä. Olin kieltämättä jossain vaiheessa hieman epäileväinen lopputuloksesta ja etenkin sen ulkonäöstä, mutta muutamien pienten kommellusten jälkeen kakku saatiin kuin saatiinkin täytettyä, kasattua ja kuljetettua hotelleille iloisesti yllättyneiden työkavereiden riemuksi. ;) Mikäli torttua maistaneiden kommenteista voi jotain päätellä, ei ensiyritys epäonnistunut missään nimessä kovinkaan pahasti ja ehkäpä tällaisen kunnon diabetespommin valmistamista uskaltautuu kokeilemaan joskus toistekin!



Kaunishan se ei ehkä ole, mutta keräsi kuitenkin kovasti kehuja töissä - ei se ulkonäkö, vaan sisin! ;)
Kesä Ahvenanmaalla alkaa siis pikkuhiljaa olla taputeltuna ja parin tunnin päästä edessä olisikin jo tutun punavalkoisen paatin kyytiin hyppääminen sekä takaisin mantereelle seilaaminen. Olo on tällä hetkellä äärettömän ristiriitainen ja viime päivien aikana ihmisiä pikkuhiljaa hyvästellessä ovat kyyneleet meinanneet nousta silmiin useamminkin kuin kerran - miten ihmeessä on mahdollista ilmaista sanoin kaikki se kiitollisuus, mitä mun sisältä tällä hetkellä löytyy? Kesä on opettanut mulle mielettömän paljon ja vaikka oon edelleenkin se sama vanha Laura, joka toukokuussa lähti matkaan kohti uusia haasteita, koen toisaalta olevani täysin uusi ihminen palatessani nyt takaisin Jyväskylään. Kokemustentäyteinen ja tapahtumarikas kesä on opettanut mulle uskomattoman paljon paitsi työstä, matkailualasta ja asiakaspalvelusta, myös muista ihmisistä ja ennen kaikkea musta itsestäni.

Viime yönä töistä viimeistä kertaa palatessani mietiskelin kuluneita kuukausia ja takaisin kotiin palaamista. Tähtitaivas loisti kirkkaana pään yläpuolella ja kuulokkeissa soi Suvi Teräsniska:

"Muistoissa kesän sateen tuoksulintujen vihreä laulupuu 
Leikki ja nauru ja lapsien riemuunenomainen elokuu 
Syksyn kultaamat kyyneleetpintaan sen oli jähmettyneet 
Tuulen mukana tanssientuntee syntyvänsä taas uuteen rakkauteen 
--anna mulle rohkeus irrottaa 
anna mulle voimaa luopua"

Vaikka lähteminen tuntuu haikealta ja ihanan Ahvenanmaan ja upean kesän taakseen jättäminen puristaakin sydäntä, on takaisin kotiin mukavaa palata tietäen, että aina on mahdollista palata takaisin. Vierailukutsuja onkin sadellut sieltä sun täältä ja töistä saatu palaute on ollut jopa punastuttavan positiivista kuultavaa. :) Ikävöin myös kovasti Jyväskylän ystäviäni ja ajatus siitä, että pääsen näkemään mulle rakkaita kasvoja pitkästä aikaa tulevan viikon aikana nostaa suupielet hyvin nopeasti kohti korvia.

Palailen luultavastikin kuluneeseen kesään vielä muutaman postauksen voimin jossain vaiheessa kotiuduttuani takaisin Jyväskylään - nyt on kuitenkin aika napata matkalaukut kainaloon ja huristella pikkuhiljaa kohti satamaa. Uskomattoman suuren tavaramäärän alle litistymiseltä mut on onneksi pelastanut samalla laivalla Turkuun matkaava työkaverini, jonka siskon autoa saan ystävällisesti käyttää laivamatkan ajan. Tämä mm. lähes 20kg edestä erilaisia treenikamoja mukanaan raahannut älyn jättiläinen kiittää ja kumartaa! :D Turkuun rantauduttuani mua vastassa onkin sitten ihana ystäväni ja kämppikseni, joka on valmis kiertämään Kemistä Jyväskylään ajaessaan Turun kautta vain sen takia, että allekirjoittanut pääsee turvallisesti takaisin kotiin. Uskomatonta, miten upeita ihmisiä mun ympärillä oikein onkaan - saan lähteä Maarianhaminasta monta uutta ystävää, kaveria ja tuttavaa rikkaampana (esimerkiksi eilinen, silkasta ystävällisyydestä tarjottu hiustenleikkuu sekä pizza saivat mut oikeasti melkein kyynelehtimään :D) ja mantereellakin mua vastassa on ihmisiä, jotka ovat valmiita ajamaan vaikka lähes 600km ylimääräisen lenkin ainoastaan mun takiani. Mitä mä oon oikein tehnyt ansaitakseni tämän kaiken?
Siunattu, kiitollinen ja onnellinen tyttö uudella hiusmallilla ja -värillä kuorrutettuna!

maanantai 25. elokuuta 2014

Maanantain linkkivinkki!

Törmäsin jokin aika sitten mielenkiintoiseen, amerikkalaisen valokuvaajan ylläpitämään Humans of New York-sivustoon eikä Facebookin tykkää-napin painamatta jättäminen tuntunut pikaisen tutustumisen jälkeen enää minkäänlaiselta vaihtoehdolta. HONY:n taustalla häärivä Brandon on nimittäin innostunut luomaan nykyisellään tuhansia ja taas tuhansia kuvia sisältävän valokuva-albumin, joka sisältää upeita otoksia New Yorkin katuja tallailevista paikallisista ihmisistä. Mikä vielä hienompaa, liittyy useisiin potretteihin myös lyhyt kuvaus henkilöstä ja hänen elämästään - paitsi hienoja valokuvia, tarjoaa sivusto seuraajilleen myös mahdollisuuden päästä kurkkaamaan paikallisten asukkaiden elämään ja ajatusmaailmaan hieman tarkemmin.

Kuvia selaillessa ja ihmisten tarinoita lukiessa ei voi kuin hämmästellä ja ihastella sitä, miten monenlaisia persoonia, kertomuksia ja elämäntilanteita tähän maailmaan mahtuukaan! Jos HONY jotain opettaa, niin sen, että erilaisuus on todellakin rikkautta ja että ihmisillä voi olla kerrottavanaan paljon uskomattomampia tarinoita, kuin päällepäin voisi aavistaakaan - toivon mukaan tämä toimii siis myös jonkinlaisena muistutuksena siitä, ettei pelkkä ulkonäkö kerro ihmisestä juurikaan mitään. :)

Kuva.
Humans of New Yorkin Facebook-sivuihin pääsette tutustumaan täällä.

sunnuntai 24. elokuuta 2014

Illan pelastus

Kuten eilisessä postauksessa mainitsinkin, kului mun eilinen iltani tiiviisti töiden parissa. Työvuoron takia jouduin kieltäytymään useista illanviettoehdotuksista ja etenkin Stallhagenin panimolla järjestettyjen olutfestareiden väliinjääminen harmitti melkoisesti. Vaikka mua ei vielä muutaman maistelukerran jälkeen voikaan tituleerata varsinaiseksi oluen ystäväksi, olis musta ollut silti mukavaa päästä mukaan fiilistelemään tapahtuman tunnelmaa, syömään hyvää ruokaa ja ehkä jopa uskaltautumaan uuteen olutkokeiluun! :D

Harmistus Stallhagenin reissun väliinjäämisestä haihtui kuitenkin kuin tuhka tuuleen saadessani käteeni tämännäköisen palautelappusen suloiselta, muutaman oluen nauttineelta suomalaispojalta:


Mitäs sanotte - eihän tällaisen jälkeen vaan voi olla tyytymätön siihen, että sattuukin vapaan sijaan olemaan töissä? :D

Tänään oon viettänyt pitkästä aikaa ansaittua vapaapäivää blogien lukemisen, lenkkeilyn, ystävän tapaamisen sekä ensi viikon pähkäilemisen merkeissä. Huomenna käyntiin pärähtää viimeinen viikkoni Ahvenanmaalla tälle kesää ja olotila on lähinnä hieman epäuskoinen: minne ne kolme ja puoli kuukautta ovat oikein hujahtaneet? Vastahan sitä vielä seisottiin sataman parkkipaikalla ja mietittiin, mille kumman saarelle on tullut oikein tupsahdettua ja nyt muka pitäisi olla jo pakkaamassa tavaroita ja muuttamassa takaisin? Anteeksi vain, mutta mitä ihmettä? :D Oon nyt koko alkuviikon torstaihin asti vapaalla ja suunnitelmia tuntuu riittävän aina pakkaamisen aloittamisesta ja asunnon siivoamisesta Tukholman päiväreissuun, syömässä käymiseen sekä läksiäiskakun leipomiseen saakka. Minkäänlainen tekemisenpuute ei siis taida päästä iskemään missään vaiheessa ja hyvä tietenkin niin! Laivalippu tulevalle sunnuntaille löytyy printattuna jääkaapin ovesta ja kyytiasiatkin kotipuoleen päin ovat melko hyvissä kantimissa - saatanpa siis saada jopa 8kg kahvakuulani, blenderini sekä kakkuvuokani kuljetettua takaisin Jyväskylään alun epäilyksistä huolimatta. ;)

Nyt taidan kuitenkin siirtyä laskemaan lampaita syvälle peiton uumeniin ja keräilemään voimia niin fyysisesti kuin henkisestikin kuluttavaa viikkoa varten - kauniita unia myös teille sinne ruudun toiselle puolelle ja ihanaa viikon alkua! :)

lauantai 23. elokuuta 2014

random pics of the past week

// Viime viikonloppuna kävin pitkällä fiilistelylenkillä maaseutumaisemien keskellä. Suurimman osan ajasta mulla ei ollut minkäänlaista käryä siitä, missä mahdollisesti olin menossa, mutta eihän sellaisten pikkuseikkojen anneta haitata menoa - jalkaa vain toisen eteen ja kurkkimaan, mitä seuraavan mutkan takaa oikein löytyykään! :D (lisää peltoaukeita ja traktoreita)
// Emilian kanssa vietettyä leffailtaa kahvin ja parin suklaapalan kera. Olin lainannut muutaman ruotsalaisen leffan kirjastosta, mutta koska mun läppäri ei jostain syystä suostu pyörittämään dvd:itä (jep...) ja asunnosta löytyvän Xboxin ohjaimessa oli vain yksi patteri, jouduimme sitten streamaamaan elokuvan netistä. Kävi se onneksi niinkin!
// Maanantaina sain houkuttelevan ehdotuksen illanvietosta bodycombat-tunnilla hikipisaroiden ja jumppasalin merkeissä. Huh, miten mahtavaa olikaan päästä pitkästä aikaa kunnon ryhmäliikuntatunnille ja pusertaa itsestään irti kaiken sen energian, mitä kuuden peräkkäisen työpäivän jälkeen vielä löytyi! :)
// Hyvinvoinnin tavaratalosta tilatun paketin sisältöä, joka lopulta lähes parin kuukauden seikkailujen jälkeen päätyi oikeaan osoitteeseen! :D Tilasin kesäkuussa hurjien alennusprosenttien innostamana itselleni läjän proteiinipatukoita (joita tykkään pitää mukana hätävaravälipaloina nälän yllättäessä - nuo kuvassa näkyvät Leaderin patukat ovat muuten ainoita, joista oikeasti pidän ja jotka myös todella vievät nälän mennessään!), purkillisen tahinia sekä vaniljajauhetta. Koska kyseinen liike ei yllättäen monen muun nettikaupan tavoin toimita tuotteita Ahvenanmaalle, tilasin paketin Kuivaniemelle ja lähetin siskolleni valtakirjan, jotta hän voisi käydä hakemassa sen postista ja tuoda sen mulle tullessaan vierailulle. No, pakettihan "saapui" postiin aikataulussa, valtakirja ehti perille ennen Paulan lähtöä ja kaikki vaikutti sujuvan vallan mainiosti siihen asti, kunnes sisko lähti noutamaan pakettia lähikaupasta päivää ennen junaan hyppäämistään. Saapumisilmoituksista huolimatta paketti ei nimittäin ollut koskaan saapunutkaan Kuivaniemen Siwaan ja vaikka sen kaikkien lähetystietojen perusteella olis pitänyt olla kirjautuneena sisälle, ei tuotteita lukuisista etsintäyrityksistä huolimatta koskaan löytynyt. :D Paria päivää myöhemmin sain Hyvinvoinnin tavaratalolta sitten sähköpostia, jossa ilmoitettiin paketin palautuneen takaisin varastolle noutamattomana ja pyydettiin ilmoittamaan, lähetettäisiinkö tuotteet mulle uudestaan. No, muutaman kipaka(hko)n sähköpostin jälkeen protskupatukat kumppaneineen laitettiin uudestaan matkaan kohti pohjoista, jonne ne toisella yrittämällä sitten toden totta saapuivatkin ja josta sisko pääsi ne lopulta hakemaan mulle ja postittamaan itse Maarianhaminaan. Loppu hyvin, kaikki hyvin - koko urakkaan vain tuhraantui kokonaisuudessaan lähes kaksi kuukautta... :D

// Töitä on tullut paiskittua parin viimeisen viikon aikana oikein urakalla - yhteentoista päivään on mahtunut huikea yksi vapaapäivä! :D Pitkän aamuvuoroputken jälkeen pääsin onneksi vaihtamaan loppuviikoksi iltavuoroihin ja tää kuva onkin napsaistu öisen kotimatkan varrelta. Ålands Lyceum on melko mahtipontisen näköinen rakennus päivänvalollakin, mutta etenkin yövalaistuksessa se näyttää entistäkin upeammalta!
// Ålandhotels avaa kolmannen, tällä hetkellä vielä remontin alla olevan hotellinsa ensi keväänä ja pomojen ja vuoropäälliköiden kanssa jutustelun lomassa on käynyt melko selväksi, että olisin tervetullut töihin myös tulevana kesänä. Ilmeisestikin ainakin jotakin on tullut tämän kesän aikana tehtyä oikein! ;)
// Satunnainen räpsäisy hauskasta autofiguurista keskustan läpi kävellessäni.
// Reilu viikko sitten taisin mainostaa sitä, miten Nordjobb hommasi mulle ystävällisesti varapyörän edellisen, rikki menneen tilalle. No, tällä hetkellä tilanne on se, että varapyöräkin on ottanut osumaa johonkin (eikä mulla tosiaankaan ole hajua, että mihin...) ja seisoo pihalla takarengas hieman vääntyneenä :D Tää mun tuuri polkupyörien suhteen on kyllä toisinaan aika uskomaton! Oon siis jälleen kerran siirtynyt jalkapatikalla kulkemiseen ja toisin kuin aluksi epäilin, on paikasta toiseen kävely alkanutkin tuntua todella mukavalta ja rentouttavalta. Aikaahan kävelyyn toki kuluu huomattavasti pyöräilyä enemmän, mutta samalla ympäristöstä ehtii havaita paljon sellaisia seikkoja, jotka jäisivät helposti pyörällä ohi viuhtoessa huomaamatta - kuten tämä ihana, punainen puutalo ja sen pihalla ihanista, pienistä omenoista pullistelevat omenapuut.

// Kalenterimaanikkoni on päässyt taas syksyn lähestyessä valloilleen ja uutta kirjakaupasta ostettua kalenteria onkin tullut tuunailtua melko antaumuksella! Värikyniä, lehdistä leikattuja lauseita, tarroja... ah, miten iloinen ihminen voikaan olla! :D
// Mun yli kaksi vuotta uskollisesti palvellut Samsungini on alkanut pikkuhiljaa vetelemään viimeisiään ja siinä vaiheessa, kun puhelimen akunkesto alkaa olla kahden tunnin luokkaa, on todellakin uuden luurin hankkimisen aika. Tällä kertaa mun paketin tilaaminen onnistui kuitenkin huomattavasti aiempaa tarinaa vaivattomammin ja Verkkokaupasta sunnuntaina tilattu puhelin saapui Ahvenanmaalle jo keskiviikkoaamuna! Vaikka kyseessä onkin ehkä maailman tavallisin puhelin hintaluokan halvimmasta päästä, on ollut ihanaa päästä pitkästä aikaa käyttämään laitetta, jota ei tarvitse roikuttaa jatkuvasti latausjohdon päässä ja johon on jopa mahdollista ladata whatsappin ohella muitakin sovelluksia - akunkeston lisäksi Xcoverin muistikin alkoi viimeisen puolen vuoden aikana takkuilemaan oikein urakalla. Oon jopa harkinnut Instagramiin liittymistä ja itse asiassa ladannutkin ohjelman puhelimeen, mutten oo vielä saanut aikaiseksi luoda itselleni tunnuksia. Mun ajatukset ovat sen suhteen nimittäin hieman ristiriitaiset, sillä vaikka haluaisin liittyä lähes kaikkien muiden kavereideni seuraksi instan ihmeelliseen maailmaan, mulla on kuitenkin meneillään tällä hetkellä jonkinlainen some-ähky enkä halua muuttua ihmiseksi, jonka päässä alkaa kauniin maiseman edessä pyörimään lähinnä lukuisat, kuvaan mahdollisesti liitettävät hashtagit. Okei, viimeinen oli ehkä hieman kärjistetty kommentti, mutta jospa joku siellä tajusi mun pointin... :D
// Ihania, syksyisiä kirpparilöytöjä! Kolmet housut, lämmin ja pitkä neule, pilkkupaita sekä  upean viininpunainen mekko lähtivät mukaan alle kahdellakympillä ja saivat tämän tytön materialistisen puolen suupielet kääntymään leveään hymyyn!
// Kävin kirjastossa palauttamassa kirjoja ja vaikka tarkoituksena ei ollutkaan lainata mitään, osuivat silmät sattumalta alimmaisella hyllyllä majailevaan Tua Harnon teokseen Ne jotka jäävät. Takakannen lyhyt teksti ("Jotkut meistä menevät rikki jäämällä, toiset lähtemällä, ja tässä minä olen, enkä tiedä kumpaan ryhmään kuulun.") upposi kertaheitolla ja kotiin talsittiinkin uusi kirjatuttavuus kainalossa. Tällä hetkellä oon menossa noin puolivälissä, mutta voin suositella kirjaa lämpimästi kaikille - se kietoo usean eri sukupolven tarinat upealla tavalla toisiinsa ja käsittelee muun muassa yksinäisyyttä, juurettomuutta ja rauhattomuutta todella kauniin sanakääntein ja kuvauksin. :)

Nyt tämä tyttö lähtee kipittämään taas vaihteen vuoksi töihin - mukavaa lauantai-iltaa kaikille! :)

torstai 21. elokuuta 2014

Kulturnatten i Mariehamn

Viime viikon perjantaina Maarianhaminan keskusta täyttyi ilosta, tanssista, musiikista ja herkullisista tuoksuista, kun Kulturnatten sekä strEATfood-festival rantautuivat Ahvenanmaan pääkaupungin kaduille ja puistoihin. Paikallista Taiteiden yötä sekä mm. Helsingin ja Tukholman katuruokafestareja mukaileva tapahtuma houkutteli yhdessä lämpimän elokuisen illan kanssa paikalle laumoittain ihmisiä ja tunnelma oli korkealla väkijoukon rentoutuessa ja nautiskellessa kesän mahdollisesti viimeisistä illoista. Helsingin Taiteiden yö on jäänyt aina omalta osaltani harmittavasti väliin muiden menojen vuoksi ja tästä syystä mun olikin ehdottomasti lähdettävä tutkailemaan, millaiselta paikallinen kulttuuri-ilta oikein näyttäisikään. Monipuolista ohjelmaa illaksi oli ainakin luvassa, sillä keskustan alueelta luvattiin löytyvän illan aikana niin tanssiesityksiä, taidenäyttelyitä, konsertteja, paneelikeskusteluja, sirkusta kuin erilaisia workshopejakin - jokaiselle jotain!

Kaikenlaiset katuruokafestarit ovat aina kiehtoneet mua hirveästi ja tälläkin kertaa erilaiset maistiaiset ja paikalliset herkut taisivat toimia pääsyynä tapahtumaan osallistumiselle - myönnetään, myönnetään! :D StrEATfood festival järjestettiin tänä vuonna Maarianhaminassa ensimmäistä kertaa ja sen pääasiallisena tarkoituksena oli tarjota ihmisille erilaisia, paikallisista raaka-aineista valmistettuja ruokia ja pikkuherkkuja sekä tuoda näin ollen esille myös Ahvenanmaan mahtavan rikas lähiruokakulttuuri. Täältä tuota lähiruokaa tosiaan löytyy yllättävänkin paljon (ainakin saariston kokoon ja asukaslukuun nähden!), sillä vihannesten, marjojen ja hedelmien lisäksi Ahvenanmaalla tuotetaan itse myös olutta, meijeri- ja leipomotuotteita sekä liha- ja kalavalmisteita. Melkoinen lista ainakin mun mielestäni :) 

Ledholmare-burgerit ovat jonkinlainen "must taste"-juttu Ahvenanmaalla ja mua jäi harmittamaan, etten ehtinyt maistaa kyseisiä herkkuja ollenkaan raaka-aineiden loputtua kesken jo ennen iltayhdeksää... Kysyntää siis riitti! :D


Paikallisen meijerin (ÅCA) ja leipomon (Ålandsbagari) sekä catering-firman yhteistyönä syntyneitä smörgÅCAreita, jotka mukailivat tanskalaisten smörrebröd-ruokaperinnettä paikallisella vivahteella. Tarjolla oli mm. ahvenanmaalaista mustaaleipää juustopannacotalla sekä lohella - ei kuulosta ollenkaan huonolta! ;) 

Päädyin maistamaan pulled pork-wrapia, joka ei kokonaisuudessaan olisi voinut olla lähempänä tuotettua: possunliha tuli muutaman kilometrin päässä sijaitsevalta pikkutilalta, vihannekset olivat niinikään ahvenanmaalaisen sadon hedelmiä, maitotuotteet toimitettiin suoraan ÅCAn meijeriltä ja wrap-leipänä toiminut tunnbrödkin oli Ålandsbagarin toiminnan tulosta. Kun hintakin kaiken kukkuraksi osoittautui täysin kohtuulliseksi, oli tällaista herkkuelämystä pakko päästä kokeilemaan! 
Pitkän jonottelun jälkeen (muutama muukin oli sattumalta huomannut kyseisen kojun tarjonnan... :D) sain lopulta kääryleen käsiini ja ennakko-odotusten mukaisesti se osoittautuikin erinomaiseksi! Tulinpahan samalla maistaneeksi trendiruoaksikin muodostunutta pulled porkia ekan kerran elämässäni.. ;)
Kävin kokeilemassa myös kansalaisopiston folkjam-tuntia, joka osoittautui kevyen rennoksi ja helpohkoja askelkuvioita sisältäväksi liikunnaksi suomalaisen kansanmusiikin tahtiin.

Tanskalainen Camping Delight-sirkus tarjosi yleisölle humoristisen ja hieman tavanomaisuudesta poikkeavan sirkusesityksen.

Emmaus-kirppiksen läheisyydessä olevasta puistosta löytyi myös taidenäyttely, joka koostui erilaisista, käytetyistä sateenvarjoista kasaan kyhätyistä taideteoksista. Melko huikean näköisiä, etten sanoisi!

Tarjolla oli toki myös musiikkia laidasta laitaan - tässä sympaattinen jazzbändi!
Havahduin muutamaa päivää aiemmin tajuamaan, etten ollut syönyt koko kesän aikana Ålandspannkakaa kuin yhden ainoan kerran! Tämä epäkohtahan piti sitten korjata välittömästi :D
Oma iltani päättyi afrikkalaisen letkeään menoon Obi Phrase and the Cross Cultures Bandin säestyksellä.
Koska mulla oli seuraavana päivänä tiedossa aamuvuoroon suuntaaminen, jäi ilta omalta osaltani hieman lyhyehköksi ja käänsinkin nenäni kohti kotia jo yhdentoista jälkeen. Kulturnatten oli kuitenkin ehdottomasti tutustumisen arvoinen tapahtuma ja suhteellisen pienestä koostaan huolimatta kokonaisuudesta oli saatu koottua todella laaja ja monipuolinen! Seuraavaksi tähtäimessä onkin sitten Helsingin Taiteiden yö - jospa sinnekin ehtisi edes jonain vuonna käymään... :D Nautiskelkaahan munkin puolestani tänään pääkaupungin upeasta kulttuuritarjonnasta!

Onko siellä muita vastaavanlaisten tapahtumien faneja? :)

keskiviikko 20. elokuuta 2014

Alkusyksyn rieskaherkku!

Pitkästä aikaa tiedossa olisi jonkin sorttista reseptipostausta - kesän huikeiden hellelukemien ja kiireisenä pitävien tapahtumien jälkeen on tuntunut pitkästä aikaa mukavalta palailla pikkuhiljaa takaisin keittiön puolelle ja löytää kaapista jotain muutakin syötävää kuin aikansa elänyt nuudelipussi ja hieman omituiselta haiseva jugurttipurkki. ;) Kaiken maailman gourmet-ruoat ja hienostuneet pikkunäpellykset jätetään tälläkin kertaa väliin ja hienostuneiden fine dining-herkkujen sijaan huomio keskittyy tällä kertaa rehdin suomalaiseen sekä tutun turvalliseen ruokaan, nimittäin leipään. 

Tämän nopean ja superhelpon rieskan valmistaminen käy näppärästi parissakymmenessä minuutissa ja variointimahdollisuuksiakin löytyy tuttuun tapaan vaikka millä mitoin: jauhojen laatua ja suhdetta voi vaihdella oman mielensä mukaan, hedelmäsoseen voi vaihtaa toiseen tai vaikkapa marjaiseen tai kasvisversioon, raejuuston voi korvata osittain tai kokonaan maitorahkalla... It's up to you! Itsekin oon tavannut muokata ohjetta jollain tavoin oikeastaan joka kerta fiiliksen ja jääkaapin sisällön mukaan, joten testailkaapas tekin rohkeasti erilaisia versioita ja makuyhdistelmiä :) Tässä kuitenkin hyvä peruspohja maistuville rieskoille - kun päälle laittaa fiiliksen mukaan vihanneksia, leikkelettä tai vaikkapa banaania tai maapähkinävoita, on herkutteluhetki taattu!

Helpot ja herkulliset rieskaset
16kpl
1,5dl ruisjauhoja
1dl vehnäjauhoja
0,5dl kaurahiutaleita
2tl leivinjauhetta
1,5dl päärynäsosetta
200g raejuustoa
1dl maitoa
0,25dl margariinia

Sekoita kuivat ainekset keskenään ja lisää jauhoseokseen sen jälkeen päärynäsose, raejuusto, maito sekä margariini. Sekoita seos nopeasti tasaiseksi taikinaksi ja jaa se sitten neljään osaan jauhotetulle pellille leivinpaperin päälle. Taputtele taikinamöykyt tasaisiksi ja pyöreiksi rieskasiksi ja paista 225-asteisessa uunissa n. 15-17 minuuttia.

sunnuntai 17. elokuuta 2014

nyt on jo pimeää


Tiistaiaamuna sen aisti ensimmäisen kerran. Jalkojen takoessa lenkkipolkua pitkästä aikaa heti päivän alkajaisiksi ja auringonsäteiden lämmittäessä poskipäitä aamu tuntui lähinnä melko tavalliselta, hyvin alkaneelta kesäpäivältä. Hetken kuluttua pienenpienet hälytyskellot alkoivat kuitenkin soimaan pääkopan uumenissa ilmoittaen, ettei kaikki suinkaan ollut aivan sitä miltä näytti: kevyen tuulenvireen mukana kesäiseen lämpöön sekoittui myös pienoinen aavistus kirpeyttä sekä pudonneiden lehtien tuoksua. Syksyä.

Kyseinen aamu naksautti pääkopassani sitkeästi pohjaan jumiutuneen kesävaihteen seuraavalle tasolle eikä ajatus syksyn saapumisesta tunnukaan enää ollenkaan niin maatajärisyttävän kamalalta. Päinvastoin: olen pikkuhiljaa huomannut alkaneeni tutkailemaan syksyn ryhmäliikuntakalenteria silmät innosta kiiluen, juomaan höyryäviä kupillisia teetä parvekkeella ennen nukkumaanmenoa sekä selailemaan Googlen kuvahaun uumenista löytyviä lukuisia erilaisia hiustyylejä sekä värjäysmahdollisuuksia. Puheet ystävien kanssa kääntyvät yhä useammin tulevien kuukausien lukuisiin suunnitelmiin eikä ovesta aamulla ulos astuessa tunnu ollenkaan niin kamalalta kietoutua lämpimän hupparin uumeniin pakoon elokuista, yön jäljiltä ilmassa väreilevää koleutta. Helteiden väistyttyä myös lenkkipolku on alkanut näyttäytyä huomattavasti houkuttelevampana, mikä puolestaan on ruokkinut myös puhtaampaan ruokavalioon ja terveellisempiin elämäntapoihin siirtymistä kuin huomaamatta.

Kesäni oli täynnä upeita tapahtumia, kokemuksia ja hetkiä mielettömien ihmisten kanssa - sitä ei todellakaan käy kiistäminen. Omaan kotiin palaaminen yli kolmen kuukauden poissaolon jälkeen, ihanien Jyväskylän ystävien tapaaminen, syksyn lukuisat opiskelijapippalot sekä pienet ja hieman isommatkin reissusuunnitelmat ja kevään mahdollisen vaihtoonlähtemisen järjestelyt takaavat kuitenkin sen, että tulevasta syksystä ei missään nimessä ehdi tulla tylsä tai pitkäveteinen ja aiemmin lähinnä sydämen ympärille kiristäksi vanteeksi kiertynyt ajatus syksystä alkaakin pikkuhiljaa tuntua huomattavasti aiempaa mukavammalta.

Kaikista tyytyväisimmilläni taidan totta puhuen olla kuitenkin juuri tässä hetkessä. Elokuu, kahden vuodenajan ja ajanjakson murrosvaiheesen sulavasti asettuva kuukausi, mahduttaa sisäänsä lukuisia erilaisia asioita. Se on mykistävä sekoitus kuumia kesäpäiviä ja jo viileneviä, pimeitä öitä sekä niin lämpimiä ja hymyn huulille nostattavia muistoja kuin tuleviin suunnitelmiin liittyvää innostustakin. Tunteiden kirjoa, taaksejäänyttä ja tulevaa elämää yhdistettynä jokaisesta loppukesän sekunnista nauttimiseen.

Juuri näin, juuri nyt on hyvä olla.






tiistai 12. elokuuta 2014

Nordjobbailua!

Källskärin reissusta kertoessani mainitsin muutamalla sanalla matkan järjestäneestä Nordjobbista, jonka organisoimaan vapaa-ajanohjelmaan mullekin tarjoutui tilaisuus päästä osalliseksi. Mulla ei ole oikeastaan minkäänlaista käsitystä siitä, miten tunnettu Nordjobb oikein onkaan näin yleisesti ottaen - onko järjestö teille entuudestaan tuttu vai löytyykö sieltä joku, joka ei ole koskaan kuullutkaan koko asiasta? Itse oon nimittäin asian suhteen ehkä hieman myöhäisherännäinen ja taisin kuulla ensimmäisen kerran koko asian olemassaolosta pari vuotta sitten!

Kuten nimikin jo hieman vihjailee, pyrkii Nordjobb välittämään kesätöitä 18-28-vuotiaille nuorille ja tarjoamaan näin mahdollisuuden pohjoismaalaiseen kulttuuriin tutustumiseen ja kielen oppimiseen sekä työvoiman liikkuvuuden lisääntymiseen. Hain itsekin keväällä töitä järjestön kautta ja vielä tuossa vaiheessa mulla ei ollut sen kummempaa toivetta kohdemaasta - olin valmis lähtemään niin Islantiin, Grönlantiin, Ruotsiin kuin minne tahansa muuallekin! ;) Hakuvaiheessa vaihtoehtoja löytyy kattavasti koko Skandinaavian alueelta ja töitä on mahdollista hakea vain yhdestä tai vaikka useammastakin tarjolla olevasta maasta. Työpaikan saamisen lisäksi Nordjobb auttaa myös kohdemaidensa työntekijöitä asunnon etsimisessä ja muutama omista kavereistanikin on saanut tämänhetkisen asuntonsa järjestön kautta. Töihin tulleille järjestetään kesän aikana lisäksi erilaisia vapaa-ajanviettomahdollisuuksia, joiden avulla kesätyöntekijöiden on luonnollisestikin helpompaa tutustua paitsi toisiinsa, myös kohdemaahansa ja alueensa nähtävyyksiin sekä yleiseen tarjontaan.

Nykyinen työpaikkani tosiaan järjestyi hieman Nordjobbille tekemäni hakemuksen lähettämisen jälkeen eri kautta ja näin ollen musta ei tullut varsinaista nordjobbaria ottaessani saadun työpaikan vastaan. Unohdin koko homman hetkellisesti ja vasta Maarianhaminaan muuttaessani ja vapaa-ajanviettomahdollisuuksista kuultuani muistin järjestön olemassaolon uudelleen.



Heinäkuun puolivälissä osallistuin parin tunnin mittaiselle melomisreissulle noin kymmenen muun nordjobbarin kanssa. Kyseessä oli tosiaan mun ihkaensimmäinen kerta kyseisen lajin parissa ja ennen kajakkiin hyppäämistä olinkin sataprosenttisen varma siitä, että tulisin löytämään itseni merestä paatti kaatuneena ja suolavettä suusta pärskien :D Alkujännityksestä huolimatta mitään pientä säätämistä kummempaa ei kuitenkaan sattunut - lähinnä olin vain hieman yllättynyt siitä, miten raskasta melominen oikeasti olikaan! Olin kai jollain tavalla ajatellut sen olevan lähinnä kevyttä chillailua ja hieman airoilla eteenpäin porskimista, mutta kahden tunnin jälkeen käsivarsissa ja oikeastaan koko kropassa oli kyllä tunne siitä, että jotain oli tullut tehtyä! ;) Tää kokemus ei kyllä todellakaan jäänyt viimeiseksi kerraksi ja haluan kyllä ehdottomasti kokeilla melomista uudestaankin! Ainakin melomisnopeudessa riittäisi vielä parantamisen varaa, sillä jäimme Jenniferin kanssa jatkuvasti muusta porukasta jälkeen siitäkin huolimatta, että yritimme aivan tosissamme viuhtoa eteenpäin eri tekniikoita testaillen... Noh, ehkäpä sitten ensi kerralla! :D


Melomisen lisäksi pääsin testaamaan Nordjobbin kautta myös purjehtimista. Siinä missä ensinmainittu osoittautui yllättävästä raskaudestaan huolimatta suhteellisen yksinkertaiseksi ja äärettömän mukavaksi lajiksi, oli purjehtiminen sitten kaukana ainakin siitä yksinkertaisesta - mulla ei ole vieläkään oikeastaan minkäänlaista käryä siitä, miten niitä peräsimiä ja purjeita olisi oikein kuulunut ohjata... :D Ennen pikkupaatteihin hyppäämistä meille pidettiin lyhyt teoriaosio purjeveneiden rakenteesta ja eri osien toiminnasta. Kun purjehdussanasto ei ole hallussa suomeksikaan, ei ole varmaan mitenkään yllättävää, että suurin osa sepostuksesta meni kesän aikana kovasti kehittyneistä ruotsintaidoista huolimatta täysin yli hilseen? :D Onneksi en ollut ainoa, sillä taisimme olla koko porukan voimin hieman ulalla siinä vaiheessa, kun teoriatuokion jälkeen tuli aika siirtyä laiturille kokoamaan pikkuruiset purjeveneemme. Loppujen lopuksi saimme kuitenkin paatit koottua pienten apujoukkojen voimin ja melko pian kelluimmekin merellä aaltojen ja tuulen armoilla kuin korkit konsanaan. Purjehtimistaitojen kehittymisestä en niinkään menisi takuuseen (taidan siis ennemminkin tyytyä hommaamaan ison purjeveneen omistavan miehen ja keskittyä siemailemaan drinkkejä kannella...), mutta ainakin meillä oli hauskaa! :D 

Kesän aikana Nordjobb Ålandin vapaa-ajanohjelmaan on kuulunut näiden juurimainittujen lisäksi myös mm. päivän mittainen pyöräretki saaristossa sijaitsevaan Föglöön, illanistujaisia ja saunailtoja, venereissu Maarianhaminan eteläpuolella sijaitsevaan Rödhamniin, tutustumiskäynti Pommerniin ja merenkulkumuseoon, leffailtoja, mahdollisuus päästä käymään Nordens Institutissa sekä lukuisia muita erilaisia aktiviteetteja. Ohjelma on siis kokonaisuudessaan melko monipuolinen ja uskaltaisinkin väittää, että lähes jokaiselle on löytynyt jotain kiinnostavaa! Itse en kesän aikana ehtinyt valitettavasti osallistumaan aktiviteetteihin näitä kolmea kertaa enempää joko töiden tai muiden suunnitelmien vuoksi ja etenkin Föglön pyöräreissun väliinjääminen harmittaa vieläkin - ensi vuonna sitten ;)

Ai niin - fiksasihan Nordjobb mulle myös pyörän loppukesäksi noin viikko sitten! Kesän ajan käytössä ollut ajopelini sanoi sopimuksen kokonaan irti ja ehdin jo vaipua parin pyörättömän päivän aikana epätoivoon - uskokaa mua kun sanon, että tässä kaupungissa pyörä on must have! Otin yhteyttä Nordjobbiin ongelmani kanssa ja muutaman tunnin kuluttua sähköpostin lähettämisestä mulla olikin allani ihana, hieman rapistuneen näköinen mutta täysin toimiva mummopyörä maksettuani loppukesän käyttöoikeudesta ainoastaan parikymppiä :) Suurkiitokset tästä(kin) - allekirjoittanut ainakin suosittelisi Nordjobbia lämpimästi kaikille!

maanantai 11. elokuuta 2014

i just wanna live while i'm alive

Kuva.
Elämä ajaa ohi kohta
joten skippaa se kotisohva 
Myöhemminkin ehtii lepää 
turha enää stressii vetää

Voidaan sinkoo sinne tänne 
tai viel vaik pidemmälle 
Nyt mennään täysii 
koneet käyntiin

Robinin lyriikoita on tullut taas vaihteeksi noudatettua viime aikoina melko kirjaimellisesti, sillä sohvannurkkaa ei ole kulutettu viikkokausiin muutamaa minuuttia pidempään ja asunnosta on muotoutunut lähinnä paikka, jossa käydään nopeasti vaihtamassa vaatteet työvuoron jälkeen ja parhaassa tapauksessa jopa nukkumassa muutaman tunnin. Tuntuu hassulta ajatella, että ennen tänne tuloani yks mun suurimmista peloista oli se, etten tutustuisi kehenkään ja viettäisin koko kesän yksin neljän seinän sisällä - loppujen lopuksi kun tilanne on tosiaan se, ettei aikaa tavallisille kotipuuhasteluille tunnu riittävän missään vaiheessa eikä yksinolosta tarvitse todellakaan murehtia! :D

Eräs ystäväni sanoi mulle muutama viikko sitten puhelinkeskustelumme päätteeksi, että olen jollain tavalla muuttunut täällä ollessani. En oikeastaan tiedä, mitä tuolla loppujen lopuksi oikein tarkoitettiin, mutta kommentti jäi kummittelemaan pääkoppaani ja oonkin pyöritellyt asiaa mielessäni muutamaan otteeseen. Totta on, että vielä alkukeväällä liikunta- ja terveysruokaorientoitunut ja kalenterin kanssa tiukassa symbioosissa elävä Laura on nyt hetkellisesti haudattu kesästä ja uusista ihmisistä sekä kokemuksista nauttivan, jatkuvasti johonkin suuntaan menossa olevan Lauran tieltä. Aamulenkit ja säännöllinen ruoka- ja unirytmi ovat olleet viime aikoina pahasti kateissa ja aiemmin järkevästi suunnitellut kauppalistat ja tulevalle viikolle valmiiksi kokatut ruoat ovat vaihtuneet ajoittain tyhjyyttään ammottavaan jääkaappiin, kiireessä ahmittuun viimeiseen nuudelipussiin ja päivä kerrallaan elämiseen. En kuitenkaan menis sanomaan, että kyse olisi varsinaisesta muutoksesta - ehkä ennemminkin vain elämänvaiheesta, jolloin turhista asioista stressaaminen on heitetty suorilta romukoppaan ja uusista, erilaisista tilanteista napataan kiinni silloin, kun sellaisia nenän eteen tuodaan. :) Vaikka mun elämäntavat tällä hetkellä eivät ehkä olekaan minkään ohjekirjan mukaiset ja kaukana siitä stereotyyppisestä "terveellisestä", on mulla samanaikaisesti ollut huikean vapautunut ja rentoutunut olo. Ei kai tilanne silloin voi olla kovin huono? ;)

Jollain tasolla muutosta on kuitenkin tapahtunut - musta nimittäin tuntuu, että kesän aikana oon oppinut tarttumaan hetkeen kiinni huomattavasti aiempaa paremmin. Live in the moment-fiilis on se asia, jonka toivon todellakin tulleen jäädäkseen ja jonka haluaisin jäävän mielen perukoille muhimaan vielä siinäkin vaiheessa, kun syksyn sateet ja pimeys saapuvat.
Kuva.
Eräänä esimerkkinä hetkessä elämisestä, vaikkakin hieman kyseenalaisesta sellaisesta, toimii viikon takainen lauantai, jolloin olimme päättäneet Emmin kanssa suunnata heti iltavuoron päätteeksi kurkkimaan kaupungin yöelämää. Arken oli tuttuun lauantaiseen tapaan tupaten täynnä porukkaa ja tarkoituksenahan oli toki käydä juomassa vain muutamat drinksut, tanssia kuin viimeistä päivää ja suunnata kotiin nukkumaan parin tehokkaasti vietetyn tunnin jälkeen. Kaksi ensimmäistä kohtaa näistä pyhistä aikomuksista toteutuivatkin, mutta loppujen lopuksi päädyimmekin kodin sijaan jatkoille n. 30km päässä kaupungista sijaitsevalle mökille kolmen ruotsalaisen kanssa - that wasn't exactly what we planned... :D Tähän väliin todettakoon, että baarin jälkeiset jatkot ovat täällä selkeästikin enemmänkin sääntö kuin poikkeus ja kaikesta päätellen paikallisiin tapoihin sopeutuminen alkaa ainakin näiltä osin olla hanskassa! ;)

Ruotsalaiset tuttavamme saivat vallan loistavan idean toteuttaa sisäistä luovuuttaan mun selkään ja aamuauringon noustessa mun yläkroppaa peittikin melko... noh, värikäs taideteos :D Jos jollekin tulee joskus mieleen testata kynsilakalla iholle maalaamista, voin kertoa heti, ettei kannata edes yrittää - voitte varmaankin kuvitella, millaisen työn takana tuon kaiken pois saaminen oikein olikaan! Mitäs tähän kuitenkaan muuta sanoisi kuin että tulipahan sekin sitten koettua :D
Huomasin just, että mun jalat näyttää valkoisilta kuin kanankoivet sukkahousujen takia! :D
Tiistaina kävin lounastreffeillä tällä viikolla mantereelle takaisin suunnanneen kaverini kanssa. :)
Seuraava, huomattavasti edellistä parempi ex tempore-idea tapahtui tiistai-iltana, kun "vuokranantajani" Linnea tuli parin päivän visiitille Maarianhaminaan muutaman ruotsalaisen kaverinsa kanssa. Päädyin lähtemään mulle entuudestaan täysin tuntemattoman porukan mukaan veneilemään ja illan tunnit hujahtivatkin hurjaa vauhtia uusiin ihmisiin tutustuessa, auringonlaskua ihaillessa ja muutamasta päärynäsiideristä nauttiessa :) Pimeän koittaessa otimme vielä suunnan veneen omistajan luo keskustaan ja yhdessä jaetun viinipullon avustuksella allekirjoittanutkin oppi pokerin pelaamisen alkeet - lopultakin! Pikkuveli-raukka kavereineen on muistaakseni yrittänyt opettaa mulle kyseistä peliä useampaankin otteeseen, mutta tähän paukapäähän eivät ole pokerin säännöt uponneet ennen tätä viikkoa. Kaikkea sitä aina huomaakin oppivansa... :D


Veneilimme Kobba Klintarin luotoryhmälle, jolla sijaitsee vanha luotsiasema. Mulla onkin ollut mielessä käydä tuolla jossain vaiheessa kesää, joten veneretken kohde osui täysin nappiin! ;)


'
Seuraavana päivänä olin jo suuntaamassa töihin, kun sain samaiselta porukalta yllättäen kutsun lähteä torstaina mukaan Ruotsiin viettämään rapujuhlia. Innostuin asiasta toki saman tien ja kun torstaisen iltavuoron vaihtokin onnistui vielä suhteellisen kivuttomasti, ei mua pystynyt pidättelemään enää mikään! :D Torstaina hyppäsimme siis koko porukalla kahteen autoon, ajelimme Eckeröön ja laivailimme itsemme parissa tunnissa naapurimaan puolelle. Tässä vaiheessa mua alkoi naurattamaan tajutessani, että siinä sitä vain oltiin reissaamassa ulkomaille käytännössä täysin tuntemattomien ihmisten kanssa ilman pienintäkään aavistusta illan tarkoista suunnitelmista tai edes paikasta, jonne olimme menossa! :D No worries, mama - mua ei muilutettu jollain syrjäisellä metsätiellä, vaan pääsin kokemaan ikimuistoiset, elämäni ensimmäiset rapujuhlat illan sisältäessä asiaankuuluvasti paljon herkullista ruokaa, lukuisia snapseja ja niiden kanssa laulettuja snapsilauluja, musiikkia... niin, ja toki myös niitä rapuja! ;) Porukka sisälsi jälleen kerran huikeita uusia tuttavuuksia eikä ulkopuolista oloa päässyt syntymään missään vaiheessa siitäkään huolimatta, että olin hypännyt juhlaporukkaan melko lailla puun takaa ja hieman yllättäen. Kuulin muuten useampaan otteeseen kuulostavani aivan suomenruotsalaiselta eli muumilta - mikäpäs siinä sitten! :D

Laivalta mukaan napatut eväät... ;)


Syöminen meinasi tosin aluksi tehdä hieman tiukkaa, sillä tuntui älyttömän epäoikeudenmukaiselta pistellä poskeensa jotain sellaista, jolla on silmät!

Perjantaiaamuna jouduin nappaamaan heti ensimmäisen aamulaivan takaisin Eckeröön, jotta ehdin illaksi töihin. Voitte varmaankin vain kuvitella, miten reippaalta ja virkeältä olo töissä tuntuikaan perjantai-iltana puhumattakaan heti perässä seuranneesta aamuvuorosta... :D Koska aurinkoisena lauantai-iltana ei kuitenkaan passaa jäädä kotiin nyhväilemään, löysin itseni pikaisten päikkäreiden jälkeen jälleen kerran kaupungilta ja loppujen lopuksi Arkenista. Tällä kertaa ilta kului kuitenkin puhtaasti juoruillen ja tanssien vesilasien voimalla ja jatkotkin jäivät välistä pyörän keulan ottaessa suunnan kohti kotia jo kolmen hujakoilla! Joskus näinkin ;)

Tänään mulla onkin sitten ollut ensimmäinen kotoilupäivä ikuisuuksiin. Pyykinpesua, kaupassakäyntiä, ruoanlaittoa, siivousta sekä puhelimessa juoruilua sisältäneen päivän päätteeksi suuntaan yöksi töihin hoitamaan alta pois vuorolistaan merkityn yksittäisen yövuoroni. Huomenna paukahtaakin sitten käyntiin viimeinen kolmiviikkoisjakso aka lähtölaskenta töiden puolesta...

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille! Tää tyttö lähtee nyt järkyttämään itseään kiskaisemalla lenkkivaatteet päälle ja pinkaisemalla juoksulenkille pitkästä aikaa - jospa sitä sen voimin jaksaisi pitää itsensä hereillä aamuun asti! :)

//edit Blogger oli kaikesta päätellen päättänyt olla julkaisematta postausta kaikesta huolimatta, joten tässäpä teille nyt siis sunnuntai-illan kuulumisia hieman myöhäisenä päivityksenä!