perjantai 31. tammikuuta 2014

Snapshots of the week!


#1 Kesken maanantaiaamun työvuoron havahduin tiirailemaan aamun valkenemista ja kaupungin heräilemistä uuteen viikkoon. Auringonnousu on aina yhtä kaunis asia, tapahtui se sitten kohmeisessa Jyväskylässä tai auringon korventamassa Afrikassa! :)
#2 Korvat piiloon pakkaselta, Cheekit ja Scooterit kuulokkeisiin pauhaamaan ja lenkille! Maanantai-illan juoksupyrähdys meni kyllä heittämällä yhdeksi mun elämäni parhaimmista lenkkikokemuksista - fiilis oli jotenkin älyttömän hyvä, jalat hakkasivat maata musiikin tahdissa kuin huomaamatta ja kotiin päästyäni tajusin pinkoneeni kuuden kilometrin lenkin ennätysvauhtia. Itse asiassa jouduin kääntymään rappukäytävästä takaisin pihalle kiertämään vielä korttelin ympäri, kun kuulokkeista pamahti soimaan niin loistava biisi sillä sekunnilla, kun astuin ulko-ovesta sisään. Kyllä, fiiliksellä on todellakin väliä! ;)
#3 Kirjasto taitaa olla mulle nykyään verrattavissa karkki- tai lelukauppaan pikkulapsen näkökulmasta -  kun tahtoisi kaiken kivannäköisen, mikä silmiin osuu... :D Piipahdin siis kirjastoon hakemaan yhtä varaamaani kirjaa, mutta lopputuloksena raahasin kuitenkin yhden teoksen sijasta kotiin koko kuvassa näkyvän pinon. Hupsista. Ja ei, mulla ei ole hajuakaan siitä, milloin ihmeessä ehdin kaiken tämän lukemaan! :D


#1 Erään päivän lounasboksi töihin mukaan otettavaksi! :) Äiti on joskus tuonut mulle Norjan-tuliaisena tuon kuvassa näkyvän eväsrasian ja mulla meni pitkään, ennen kuin keksin sille varsinaista käyttöä. Nyt, kun ainakin yks mun kolmesta viikottaisesta työvuorosta ajoittuu juuri sopivasti lounasajalle, on tuosta laatikosta tullut aivan korvaamaton! :D
#2 Sain Hennalta joululahjaksi lahjakortin Stadiumiin ja uuden vuoden jälkeen pistinkin innoissani tilaukseen muutaman kehonhuoltoon liittyvän jutun. Tilauksen saapumisessa tuntui kestävän ja kestävän ja viikko sitten nakkasin Stadiumin aspaa lopulta sähköpostilla, jossa tiedustelin hieman paketin etenemistä. Kävikin ilmi, että paketti oli majaillut jo parisen viikkoa Jyväskylän liikkeessä mun tietämättäni - olin siis odotellut koko tämän ajan saapumisilmoitusta tulevaksi, vaikka Stadiumin käytänteen mukaan nettikaupasta tilatuista tuotteista lähetetään vastaanottajalle ainoastaan toimitusvahvistus, mikäli paketin haluaa noutaa liikkeestä. Tätähän mä en ollut tietenkään tajunnut ja hieman jännittyneenä lähdinkin kyselemään, vieläkö tuotteet olisivat liikkeessä tallessa. Mulla kävi tuuri, sillä vaikka normaalisti paketti olisi jo toimitettu takaisin, oli se tällä kertaa jäänyt vielä liikkeeseen pyörimään muutamaksi ekstrapäiväksi :D Jee! Tilaamani foam roller sekä massage ball odottavat edelleen ensimmäisiä käyttökokeilujaan - jospa nyt viikonlopun aikana ehtisin hieman kiduttamaan hemmottelemaan itseäni :)
#3 Ananasmunakas - koska banaaniversio is so last season! Tää hyppäsi kyllä mun top-listan ykköseksi kertaheitolla, nams :) 


#1 Kouluhommia! Tällä hetkellä pyörivälle Event Management-kurssille tehtävänä olis osallistua jonkin tapahtuman kehittämiseen ja me päädyttiin tyttöjen kanssa valitsemaan ensi viikolla kisattavat lumifutiksen SM-kisat! :D
#2 Keskiviikkona olin työvuoron ja salitreenin jälkeen kotosalla jo yhden aikaan ja vietin iltapäivän aurinkoiset tunnit kotirouvaillen oikein urakalla: pesukone pyöritti pyykkejä, uunissa kypsyvistä välipalakekseistä leijui herkullisen kanelinen tuoksu ympäri asuntoa ja tiskiharja lauloi! :D
#3 Päivän paras hetki on monesti silloin, kun raahaudun pitkän päivän jälkeen kotiin, keitän kupillisen kahvia ja vietän hetken lueskellen kaikessa rauhassa uusimpia blogipostauksia. Tällä viikolla oon tosin keskittynyt enemmän Ville Haapasalon tiirailuun, sillä oon hieman jäljessä Jäämeri 30 päivässä-ohjelman saralla ja muutama jakso on ehtinyt jäädä välistä parin viime viikon aikana. Tuo ohjelma on kyllä onnistunut koukuttamaan mut aivan täysin... :D


#1 Tyttö pumppaa pumppaa puna poskella, tyttö pumppaa pumppaa kunnes oksennat - tai sitten ei. Tuo Skandaalin uusin biisi on mun mielestä kertakaikkisen kamalaa kuunneltavaa, eikä mua lohduta tippaakaan kappaleen "huumoriin" vetoaminen. Kuten arvata saattaa, tuo kyseinen mauttomuus ei ole siis soinut mun soittolistalla tän viikon salireissuilla :D
#2  Torstaisin mulla on koulua aamukasista puoli seitsemään illalla - kuulostaa kamalalta, mutta onneksi keskeltä päivää löytyy reilun kolmen tunnin mittainen tauko, jonka oon yleensä käyttänyt juuri sopivalla aikataululla alkavaan 45 minuutin syke-tuntiin, kuntosalin saunassa lojumiseen sekä lounastamiseen kaikessa rauhassa. Eilen kävin testailemassa ekaa kertaa Kasvisravintola Katriinan lounastarjontaa ja tykästyin kyllä melkoisesti - hurjaan 2,60e opiskelijahintaan sisältyi yksi tarjolla olevasta kolmesta keitosta (omani oli muistaakseni kasvis-fenkolia), salaatti, leipä, ruokajuoma sekä jälkiruoka tai kahvi/tee. Ei lainkaan huonosti, sanon minä! 
#3 Puhuin äidin kanssa eräänä iltana pitkään puhelimessa ja aloin suunnittelemaan pientä reissua Norjaan loppukeväälle. Kahtena viime keväänä onkin tullut jo pyörittyä tuolla pohjoisen lakeuksilla, joten kai tätä voisi jo alkaa kutsumaan jonkinlaiseksi traditioksi? Juttelin äidin kanssa myös pitkät tovit mahdollisesta vaihtoon lähdöstäni, sillä lähetin tällä viikolla ensimmäisen vaihtohakemukseni eteenpäin ja oon näin askeleen lähempänä unelmaani Hong Kongista! :) 


#1 Työvuoroa piristi kummasti tiimipalaveri ja erityisesti sitä varten hommatut, hieman erikoiset runebergintortut! Olin suuntaamassa heti työvuoron päätteeksi koululle syömään, mutten kehdannut kieltäytyä nenän eteen kannetusta ja mulle erikseen ostetusta herkusta. Elämähän on loppujen lopuksi epävarmaa ja on aina parempi syödä jälkiruoka ensin ;)
#2 Viikko huipentui ihanaan kahvihetkeen Ninnin seurassa. Tai no, tuo mun drinksuni oli oikeastaan höyrytettyä maitoa kanelisella makusiirapilla maustettuna - yksinkertaisuudestaan huolimatta aivan älyttömän hyvän makuista ja sopi täydellisesti kylmän pakkaspäivän lämmikkeeksi :) Ninnin kanssa oli mahtavaa vaihtaa kuulumisia pitkästä aikaa ja sainpas tyttösen innostumaan yhteisestä Lontoon-reissustakin ensi syksylle! 
#3 Kotiin tullessani keittiön pöydällä odotti paketti, jonka sisuksista paljastui eräästä blogikilpailusta voittamani Shai-paketti. Nyt löytyykin sitten noita maailmankaikkeuden parhaimpia sheivereitä kokonaisen vuoden tarpeiksi!

Ps. Osaako joku auttaa mua kuvien koon säätämisessä? Nuo kun näyttävät tällä hetkellä aivan älyttömän pieniltä ja haluaisin ne mielelläni hieman isommaksi, jos vain osaisin :D

torstai 30. tammikuuta 2014

"Laughter is timeless, imagination has no age, dreams are forever." - Walt Disney


Disney-elokuvat menevät mun kohdallani samaan lokeroon Muumien kanssa - ihania, sympaattisia, suloisia ja hauskalla tavalla opettavaisia leffoja, joita jaksaa katsoa jokainen taaperosta vaariin ja mummuun! Kuka niistä ei muka pitäisi? ;) Disneyn uusimmista elokuvista mulla ei valitettavasti ole oikeastaan minkäänlaista käryä, mutta vanhempaa tuotantoa Tuhkimosta Lumikkiin ja Aristokateista Bambiin onkin sitten tullut tiirailtua sitäkin ahkerammin. Leijonakuninkaan katsoin itse asiassa jopa suhteellisen vähän aikaa sitten - ah sitä nostalgiaa ja tunnetta, kun muistat useimmat kohtaukset ulkoa värisävyineen ja pienimpine äännähdyksineen! :D Myös Mufasan kuolema jaksoi itkettää aivan samalla tavalla kuin aina ennenkin, joten pelkoa aikuiseksi kasvamisesta tai luonteen kovettumisesta ei taida olla ainakaan ihan hetkeen! Anteeksi nyt vaan, mutta miten kukaan voi katsoa sitä kohtaa pillittämättä täyttä kurkkua? :D

Kotikotoa Kuivaniemeltä meiltä taitaa löytyä suurin osa Disneyn klassikoista vanhoina kunnon VHS-versioina, mutta dvd:llä ei tällä hetkellä ole valitettavasti yhtäkään. Harmi sinänsä, sillä eipä noilla kaseteilla nykyisellään oikeastaan tee mitään - vhs-laitteet vanhempien luona taitaa vielä kylläkin olla, mutta kasetit itsessään ovat jo niin katsottuja ja vanhoja, etteivät ne taida enää näkyä kunnolla. Yksi mun tavoitteista olisikin aloittaa Disney-klassikoiden kerääminen niin, että jonain kauniina päivänä omistaisin joka ikisen lapsuuteeni tiiviisti kuuluneen piirretyn. Siinä onkin sitten työnsarkaa, niitä leffoja kun on tullut katseltua lapsukaisena suhteellisen ahkerasti! :D Hyvään alkuun tässäkin hommassa on kuitenkin jo päästy, sillä rakas pikkusiskoni antoi mulle joululahjaksi yhden Disney-leffan, jonka päälle kokoelmaa onkin helpompaa alkaa keräämään.

Koska Disneyn leffat ovat yleisesti ottaen niin loistavia, on mun ollut aina todella vaikeaa nimetä niiden joukosta omia suosikkeja. Nyt, kun pysähdyn pohtimaan asiaa hetkeksi, taitavat ne aivan ultimate-lempparini olla kuitenkin Leijonakuningas, Bambi, Lumikki ja seitsemän kääpiötä, Topi ja Tessu, Aristokatit, Aladdin, Dumbo ja Tuhkimo. Haha, ai miten niin eläinrakas ja prinsessahullu? ;) Suuret, ruskeat silmät ja kimaltelevat mekot ovat tainneet upota muhun jo pienestä pitäen... Kaiken sen kimalluksen ja söpöyden ohella elokuvat tarjoavat kuitenkin myös loistavia elämänohjeita ja -viisauksia, joita suosittelisin kaikkien seuraamaan ikään ja sukupuoleen katsomatta!

Millaisia Disney-suosikkeja teiltä löytyy? 


Suosittelen muuten kurkkaamaan myös tämän loistavan linkin, jonka takaa löytyy muutama erittäin todellinen, vaikkakin hieman karu totuus elämästä Disneyn kuvien värittämänä! ;) 

Tämä tyttö painuu nyt unten maille, sillä edessä olisi vielä viimeinen aamuvarhainen rutistus ennen viikonlopun koittamista. Palailen kuluneiden päivien kuulumisiin huomenissa! :)

tiistai 28. tammikuuta 2014

Mikä sinun kehotyyppisi on?

Erilaiset testit ovat kiehtoneet mua aina todella paljon. Oon niiden suhteen melko lailla kaikkiruokainen ja lähtökohtaisesti muhun uppoavat niin Eysenckin hieman syvemmälle persoonallisuuden ytimeen pureutuvat testit kuin "Ketä Sinkkuelämää-sarjan henkilöä muistutat"-tyyppiset, kevyeksi ja hauskaksi ajanvietteeksi tarkoitetut lyhyet kyselytkin - oman persoonallisuuden ja luonteen mittaaminen ja testaaminen tavalla tai toisella on vain aina tuntunut hirveän kiinnostavalta. Uskaltaisinkin väittää, että netin syövereistä ei taida löytyä enää kovinkaan paljon suomenkielisiä testejä, joita en olis ainakin joskus paukuttanut läpi... :D Täysiä totuuksiahan tuollaisista suhteellisen yksinkertaisista nettitesteistä on varmaankin täysin turhaa alkaa hakemaan, mutta saadut tulokset herättävät kuitenkin usein monenlaisia ajatuksia ja sysäävät liikkeelle omaa itseään koskevia pohdintoja, joiden pohjalta taas monesti huomaa oppivansa jotain uutta itsestään ihan vahingossa! Toki ylianalysoinnin vaarakin on aina olemassa ja sitä kannattaa yrittää välttää oman mielenterveytensä ja -rauhansa turvaamiseksi... :D

Kun törmäsin tässä eräänä päivänä mielenkiintoiseen kehotyyppitestiin, innostuin siis luonnollisestikin kokeilemaan sitä saman tien. Tällä kertaa kyseessä oli kuitenkin hieman erilainen testi, sillä paitsi persoonallisuudesta, kertoo kehotyyppitestin tulos myös vartalotyypistä, elämään tasapainoa ja epätasapainoa tuovista seikoista sekä jokaiselle kehotyypille sopivasta ravinnosta. Lisäksi sivusto tarjoaa esimerkiksi erilaisille kehotyypeille erityisen hyvin soveltuvia reseptejä. Tällaisiin testeihinhän on toki syytä suhtautua aina pienellä varauksella, mutta ainakin tällä kertaa tulos tuntui osuneen melko lailla nappiin ja lueskellessani musta eniten (75%) löytyvästä vata-kehotyypistä löysin todella monia osuvia kohtia! Testin pääsette halutessanne tekemään täällä!


Kuva.
Mun omaksi kehotyypikseni testi ilmoitti vatan, jota kuvaillaan lyhyesti luonteeltaan vilkkaaksi ja ennalta-arvaamattomaksi sekä ruumiinrakenteeltaan hoikaksi. Tästä muutaman sanan luonnehdinnasta en kyllä vielä tunnistaisi itseäni, mutta perehdyttyäni hieman tarkemmin vatalle ominaisiin piirteisiin alkoi vastaan tulla melkoisesti asioita, jotka pystyn vaivatta allekirjoittamaan. Vata-kehotyypille luonteenomaista on siis muun muassa...

...fyysisen ja henkisen energian puuskittaisuus. 
Jep - lyhyenkin ajan sisällä saatan olla äärimmäisen pirteä ja innostunut sekä väsynyt ja hieman alakuloinen :D
...asioiden innoikas aloittaminen, muttei niinkään loppuun saattaminen. 
No more words needed...
...nopea kävelyvauhti. 
Turhaudun todella nopeasti, jos joudun hidastamaan askeleitani esim. isossa ihmisjoukossa. Mikään ei oo ärsyttävämpää kuin hitaasti käveleminen! :D
...lyhytaikaisten ja nopeasti unohtuvien tunteenpurkausten osoittaminen. 
Kotona tää taitaa valitettavasti olla enemmänkin sääntö kuin poikkeus... Ihmisten ilmoilla osaan onneksi hillitä itseni ja kiehun lähinnä kaikessa hiljaisuudessa oman pääni sisällä sellaisen hetken koittaessa.
...olla nälkäinen mihin vuorokauden aikaan tahansa. 
Krhm...
...herkkyys ympäristössä tapahtuvia muutoksia kohtaan. 
...oppia nopeasti uutta, mutta myös unohtaa nopeasti.
Muisti on hyvä mutta lyhyt, näinhän se taitaa mennä!
...taipumus murehtimiseen, unettomuuteen ja hermostollisiin häiriöihin. 
Vähänkään stressaantuneena ajaudun aivan liian helposti murehtimaan asioita paljon enemmän, kuin mihin oikeasti olisi aihetta. Tällaisissa tilanteissa esiintyy monesti myös unettomuutta esim. nukahtamisen vaikeuksina tai yöllisinä heräilyinä.
...mahdollinen fyysinen epäsäännöllisyys.
Erbin pareesin vuoksi fyysistä epäsäännöllisyyttä löytyy vaikka millä mitalla: vasen käteni on heikompi, lyhyempi ja pienempi kuin oikea kumppaninsa. Ylävartalon epätasapaino vaikuttaa luonnollisesti koko kehon säännöllisyyteen ja esimerkiksi vasemmanpuoleiset vatsalihakseni ovat heikommat kuin toiset :D Toisaalta multa löytyy myös näitä hieman yleisempiäkin juttuja, kuten jalkojen pientä eriparisuutta ja lantion leveyttä verrattuna hartioihin.Vatalle tyypillisin ruumiinrakenne on muuten pieni ja hoikka eikä tämä kehotyyppi kuvauksen mukaan liho helposti - pyh ja pah, sanon minä! :D
Kuva.

...säännöllisistä elämäntavoista kiinni pitämisen suuri merkitys. 
Vatan kerrotaan ajautuvan helposti elämän epäsäännöllisyyteen, joka aiheuttaa innostuneisuuden ja muutoksista johtuvan positiivisen jännityksen vaihtumista uupumukseksi ja hermostuneisuudeksi. Oon huomannut tämän melko selkeästi omassa elämässäni ja koenkin elämäni olevan huomattavasti helpompaa ja energisempää nykyään säännöllisen arkirytmin omaksuttuani.
...epätasapainoa aiheuttavat muun muassa tietokonetyö, huonot järjestelyt, liian vähäinen luonnollinen valo, liika puhuminen, kylmä tuuli, työskentely yöllä ja purukumin pureskelu. 
Allekirjoitan kaiken viimeistä kohtaa lukuunottamatta - mitä ihmettä? :D
...kuivuudesta, kylmyydestä, erilaisista kivuista, jaarittelusta sekä impulsiivisesta käyttäytymisestä kärsiminen.
Näin talviaikaan kuivuudesta ja kylmyydestä taitavat kärsiä monet muutkin kuin vatat, mutta ainakin erilaiset kivut ovat tulleet vuosien varrella tutuksi. Milloin mulla särkee hartioita, milloin selkää ja milloin pohjelihaksia kiristää... :D Jaarittelusta kärsiminen onkin sitten hieman mielenkiintoisempi ilmaus, mutta myönnetään, että myös sitä harrastan tahattomasti hieman liikaakin. Niin, ja tuosta impulsiivisuudesta ei varmaan tarvitsekaan enää sanoa mitään... ;)
...aterian rauhoittaminen on todella tärkeää. 
Ympärillä oleva tunnelma ja ilmapiiri vaikuttavat suoraan siihen, miten paljon ruoastani pystyn nauttimaan ja esimerkiksi kiirettä ja vauhtia huokuvassa paikassa mun on todella vaikeaa rentoutua ruoan ääreen kaikessa rauhassa.
...aamupalan on tärkeää olla ravitseva ja suhteellisen tukeva. 
Puuro always in my heart!
...makeat hedelmät ja lämpimät ruoat sopivat vata-tyypeille, kun taas kylmiä ruokia ja juomia tulisi mahdollisuuksien mukaan välttää.
...hiljaisuuden vaaliminen sekä valoon ja väreihin positiivisesti reagoiminen.
En oo niitä ihmisiä, jotka heti kotiin tullessaan napsauttavat telkkarin päälle ja Spotifyn laulamaan - nautin mieluummin päivän jälkeen hetken hiljaisuudesta ja rauhasta. 



Tällaisia totuuksia mulle lauottiin päin naamaa - mitäs teidän testituloksenne kertoivat teistä? :) Löytyykö sieltä muita erilaisiin testeihin hurahtaneita tapauksia?

sunnuntai 26. tammikuuta 2014

hitaalla taivaalla liikkuvat pilvet lasin pinnalla



herätyskellottomat, rauhalliset aamut
uusien silmälasien metsästys ja yllättävään, täysin uuteen tyyliin päätyminen
vaahtokarkeilla päällystetty ruisleipä
hieman liikaa valkoviiniä
reivaaminen Flogging Mollyn tahdissa ventovieraiden kanssa
pitkät, syvälliset keskustelut hyvinvoinnista, itsensä rakastamisesta sekä ihmissuhteista
kevyen sunnuntaiaamun päänsäryn karkoittaminen kanelipuurolla ja virkistävällä kasvonaamiolla
punajuuri-kookoskeitto, viininlehtikääryleet ja Oreo-suklaa
selkäkivut
yläasteaikaisen kaverin kanssa whatsappailu parin vuoden tauon jälkeen
uusi paita alennusmyynneistä
nykyajan fitness- ja ulkonäkökeskeisen maailman mietiskely
vaihtohakemuksen kirjoittaminen
lentolipun varaaminen Lontooseen ensi syksylle

vähän aikaa nauttia
vähän aikaa laulaa laulut
ihmettelen, miten kaikki lipuu ohi
tulee juhannus ja joulu
uudestaan

Viikonloppu on herättänyt jälleen pienessä pääkopassa suunnattomasti ajatuksia ja tunteita. Elämä on ollut läsnä päivien jokaisessa minuutissa ja hieman päivitettyjen ajatusmallien myötä onkin hyvä lähteä treffeille uuden arkiviikon kanssa - maanantaiaamusta varovasti tunnustellen, mutta pikkuhiljaa kaikkensa antaen ja hetkessä eläen.

Virkistävää viikon alkua myös sinne! :)

lauantai 25. tammikuuta 2014

Askel herkullisempaan viikonloppuun! :)

Viikonloppu edessä ja herkkuhammasta kolottaa, mutta kaapista ei löydy mitään hyvää? Älä ole siitä niin varma! Tällä viikolla oon bongaillut blogimaailman uumenista jälleen kerran useamman herkullisen kuuloisen reseptin, joiden valmistukseen on käytetty pääsääntöisesti lähes jokaisesta keittiöstä löytyviä perusainesosia. Tiedossa ei siis ole hifistelyraaka-aineita tai vaikeita valmistusmetodeja, vaan yksinkertaisen helppoja, nopeita ja terveellisiä (tässäpä varsinainen pyhä kolminaisuus!) vinkkejä hyvänmakuiseen viikonloppuun - tässä kolme uutta suosikkiani, olkaapas hyvät ;) 

Kolmen ainesosan mukikakut


3/4dl mantelirouhetta
1 banaani
1 kananmuna
(1tl kanelia)
(½tl kardemummaa)

Suklaaversioon lisäksi:
1,5rkl tummaa kaakaojauhetta
2tl kahvia (tai vaihtoehtoisesti esim. vettä tai maitoa)
(2-3 palaa tummaa suklaata rouhittuna tai paloina)

Voitele kevyesti kaksi mikronkestävää mukia tai pientä annosvuokaa. Sekoita kaikki ainekset tasaiseksi massaksi sauvasekoittimen avulla noin minuutin ajan. Kaada taikina mukeihin/vuokiin ja mikrota kakku kerrallaan n. 2-3 minuutin ajan mikron tehosta riippuen. Muista vahtia kakun kypsymistä ja testata kypsyysaste parin minuutin kohdalla esimerkiksi haarukalla. Kumoa valmis kakku lautaselle, koristele halutessasi ja nauti!

Nämä mukikakut täyttivät ainakin mun omat ennakko-odotukseni täydellisesti: nopeita, helppoja, mielettömän hyviä ja koristeltuna myös erittäin tarjoilukelpoisia vaikkapa yllättävien vierailijoiden varalta! ;)

Alkuperäinen ohje Terveen hyvää-blogissa.

Omenapiirakkapannarit


1/3 banaania muussattuna
1 kananmuna
2rkl kaurahiutaleita
1rkl täysjyväjauhoja
1rkl raejuustoa / maitorahkaa / maustamatonta jogurttia
ripaus makeutusta (stevia, makeutusjauhe)
½tl kanelia
1/4tl kardemummaa
1/4tl piparkakkumaustetta
½tl leivinjauhetta
1/4 omena silputtuna pieniksi paloiksi

Kuorrutus:
3rkl kookoskermaa / maitorahkaa
1rkl haluamaasi maitoa tai omenamehua
½tl vaniljajauhetta
hieman makeutusta

Sekoita kaikki ainekset keskenään. Lämmitä pannulla rypsiöljyä ja paista neljä pientä pannukakkua keskilämmöllä. 
Sekoita kuorrutuksen aineet tasaiseksi seokseksi. Kokoa pannaripino laittamalla jokaisen letun päälle ohut kerros kuorrutusta. Viimeistele annos halutessasi omenanpalasilla, maapähkinävoilla sekä kanelilla.


VAROITUS! Ekan kerran maistettuanne takaisin ei oo enää tulemista: nää osoittautui nimittäin aivan jäätävän herkullisiksi! :D Itse valmistin, kokosin ja kuorrutin letut jo edellisenä iltana, annoin koko komeuden muhia jääkaapissa yön yli ja nautiskelin hitaasti seuraavana aamuna kahvikupin kera. Suosittelen lämpimästi testaamaan!

Alkuperäinen ohje Terveen hyvää-blogissa.

Blueberry Cheese Cake in a Box


Pohja:
3 näkkäriä
1dl paahdettuja maapähkinöitä
makeutusta
1rkl maapähkinävoita
suolaa
muutama rkl lämmintä vettä

Täyte:
250g maitorahkaa
200g rasvatonta tai vähärasvaista raejuustoa
(1 kauha vaniljaheraproteiinijauhetta)
tarvittaessa lisää makeutusta
2 liivatelehteä
n. 3rkl pakastemustikoiden mehua

Päällinen:
pakastemustikoita tai muita marjoja maun mukaan
1,5rkl siemeniä
makeutusta maun mukaan

Murskaa maapähkinät jauheeksi ja näkkärit murusiksi ja yhdistä pohjan ainekset keskenään. Makeutuksen ja suolan määrän saat selville maistamalla! Lisää tilkka lämmintä vettä, jotta saat taikinasta helposti muovailtavaa ja hieman tahmeaa. Painele taikina rasian pohjalle tiiviisti ja nosta rasia jääkaappiin täytteen valmistamisen ajaksi.

Liota liivatelehtiä kylmässä vedessä 5-10min. Soseuta sillä välin raejuusto tahnaksi ja lisää siihen rahka (ja herajauhe). Jatka sekoittamista, kunnes seos on tasaista eikä siinä ole paakkuja. Lisää halutessasi makeutusta. Sulata pakastemarjat ja ota niistä hieman mehua talteen. Kuumenna mehutilkka mikrossa lähes kiehuvaksi ja sekoita vedestä puristellut liivatelehdet siihen. Sekoita, varmista, että liivatelehdet ovat sulaneet kokonaan ja kaada mehu rahkaseokseen. Sekoita välittömästi ja kaada seoksen ollessa tasaista pohjan päälle. Levitä ja siirrä rasia takaisin jääkaappiin.

Purista marjoista niin paljon mehua pois kuin mahdollista, lisää siemenet (alkuperäisessä ohjeessa chiasiemenet) sekä makeutus ja levitä rahkaseoksen päälle. Anna kakun tekeytyä jääkaapissa 1-2 tuntia ja nauti! :)

Nam, nam ja nam! Omassa kakussani en käyttänyt herajauhetta (koska en sitä omista) ja lisäsin mustikoiden sekaan mustaherukoita melko reippaalla kädellä, mutta muuten mentiin melko lailla yllä olevan ohjeen mukaan. Tää on niin ihanan helppo tapa herkutella: kakkua lusikalla suoraan rasiasta sen kummempia hienostelematta :D Seuraavaa kertaa ajatellen päässä on ehtinyt syntyä jo kaikenlaisia tuunaus- ja muokkausideoita ja jos saan synnytettyä edes jokseenkin onnistuneita versioita tästä ihanan herkullisesta mustikkakakusta, tuun toki vinkkailemaan asiasta tännekin!

Alkuperäinen ohje The Good Morning-blogissa.

Nyt ei muuta kuin keittiöön kokkailemaan! Löytyykö sieltä muita herkullisia ideoita tai reseptejä jaettavaksi? :)

perjantai 24. tammikuuta 2014

älä jarruta, älä luovuta, muuten et mitään sä saavuta

Etsiskellessäni tässä eräänä päivänä jotain ruokakaapin uumenista silmiini osui yhtäkkiä läjä karkkia. Oon kyllä tiennyt, että keittiön perimmäiseen kaappiin on tullut viikkojen ja kuukausien aikana tungettua vähän yhtä sun toista suklaan-, karkin- ja herkuntapaista, mutta en arvannut lopputuloksen olevan ihan näin... massiivinen:


Nyt kuvaa katsoessani huomaan, että jossain päin keittiötä majailee vielä ainakin yksi Fazerin Sininen sekä muutama Helsingistä ostettu, pienempi suklaalevy. Tämän lisäksi pakasteesta (tai siis tällä hetkellä parvekkeelta pakastimen ollessa sulatuksen uhrina) löytyy muutama paketillinen jäätelöä, glögijuustokakkua sekä marjapiirakkaa - kokonaisuudessaan tästä kaikesta voisi siis kasata melkoisen herkkuarmeijan! :D Ei muuten oo mitenkään epäselvää, mikä mun akilleenkantapääni herkkujen suhteen on... ;)

Tässä vaiheessa mun on todettava, että oon aivan mielettömän ylpeä itsestäni. Jokin aika sitten herkkujen säilyttäminen (vieläpä avattuna!) kaapissa oli täysi mahdottomuus ja kaikki ostamani suklaat ja muut namit hävisivätkin yleensä ääntä nopeammin käden hakeutuessa jokaisella keittiöreissulla kuin automaattisesti suklaalevyn suuta kohden. Tää taitaa olla tuttu ongelma useammallekin meistä: herkkuhimo on helppoa pitää hallinnassa niin kauan, kun kotoa ei löydy mitään epäterveellistä ja rasvaista ja illalla iskevän suklaahimon sammuttaminen vaatisi erillistä kaupassakäyntiä. Kun kaappeihin kuitenkin jää esimerkiksi leffaillan tai illanistujaisten jäljiltä suklaalevyn rippeet tai muutama kakunpalanen, huomaakin sitten yhtäkkiä ajattelevansa jatkuvasti niitä kaapissa majailevia herkullistakin herkullisempia suklaanpalasia, tumman samettisia lakritsinpalasia tai rapean rouskuvia keksejä. Tuttua, eikö totta? ;) Herkut suorastaan huutavat kaapista luokseen ja tässä vaiheessa kieltäytyminen on monesti todella vaikeaa.

Kuva.
En oikein tiedä, missä vaiheessa oma itsekurini on kasvanut siihen pisteeseen, että kykenen suhteellisen helposti sivuuttamaan karkkihyllyn antimet ja kieltäytymään tarjotusta suklaapalasta ilman ongelmia. Pieni makeannälkä on yleensä helppo taltuttaa esimerkiksi hedelmien tai pähkinöiden avulla, mutta toisinaan se oikea, todellinen herkkuhimo ottaa edelleen vallan ja siinä vaiheessa hedelmävaihtoehto saa aikaan lähinnä pahan mielen - suklaata tänne ja heti! :D Koska en pudota painoani, noudata minkäänlaista ruokavaliota tai treenaa esimerkiksi fitness-kisoihin, ei mulla oo mielestäni mitään syytä pidättäytyä täysin herkuttelemasta ja muutama pala jotain hyvää silloin tällöin toimii hyvän olon lähteenä siinä missä liikunta ja lepokin :) Oon vakaasti sitä mieltä, että herkkuja ja mua ei voi erottaa kokonaan toisistamme ja se joka sanoo, ettei ihminen oikeasti tarvitse suklaata, saa luvan varoa nahkaansa... :D

Vinkkejä itsekurin kehittämiseen löytyy etenkin näin tammikuisen treeni-innon ollessa korkeimmillaan lähes jokaisesta naistenlehdestä sekä blogista, mutta aattelin listata tähän alle muutaman omalla kohdallani varsin toimivaksi osoittautuneen niksin. Itsekurin parantaminen koostuu monien muiden asioiden tapaan loppujen lopuksi useasta pienestä jutusta, mikä olis hyvä yrittää pitää mielessä: kyseessä ei ole yksi horisontissa siintävä, iso ja tavoittelematon jäävuori, vaan kymmenistä ja taas kymmenistä, helpommin lähestyttävistä jääkuutioista muodostuva kokonaisuus. :) Haluaisin vielä korostaa, että kyseiset kommentit pohjautuvat täysin mun omiin kokemuksiin eivätkä samat vinkit siis välttämättä toimi jokaiselle!

1. Syö hyvälaatuista, terveellistä ruokaa useina pieninä annoksina pitkin päivää. Kun olet kylläinen ja saat riittävästi tarvitsemiasi ravintoaineita syömästäsi ruoasta, tunnet olosi kylläiseksi eikä hallitsematonta herkkuhimoa pääse syntymään yhtä helposti. Jääkaapin täyttäminen terveellisillä aineksilla auttaa kummasti tässäkin asiassa ja kunnon ruokaa tulee takuulla syötyä, kun vaihtoehtona ei ole isoa ranskalaispussia ja nakkipakettia! /edit Kommenttimuistutuksen jälkeen lisäisin tähän vielä riittävän veden juomisen - monesti olon ollessa nälkäinen kyse onkin todellisuudessa janosta. Lasillinen kylmää vettä on toimiva ratkaisu moneen ongelmaan, usein myös tähän!
2. Tunne itsesi ja juuri sinua motivoivat tekijät. Haluatko pudottaa painoa, syödä terveellisemmin, vähentää sokerin määrää vai yksinkertaisesti testata itseäsi? Kun itsekuri meinaa pettää, mieti, mikä on lopullinen tavoitteesi ja pohdi vielä kerran, haluatko todella syödä nenäsi edessä olevan herkun vai popsisitko ennemmin vaikka omenan? Itselläni tässä kohtaa toimi monesti ajatus siitä, miten heitän päivän treenin täysin harakoille napsimalla karkkeja kaapista illan aikana. Toimi! ;)
3. Nuku riittävästi. Väsyneenä herkkuhimo kasvaa tunnetusti uskomattomiin mittasuhteisiin ja rasvaa tihkuva ruoka houkuttelee lähes poikkeuksetta terveellisempiä vaihtoehtoja enemmän.
4. Kokeile hieman terveellisempiä herkkuja. Paitsi jo mainitsemani hedelmät ja marjat, myös hieman terveellisemmät herkutteluvaihtoehdot toimivat usein hyvänä makeannälän karkoittajana. Netti on pullollaan erilaisia reseptejä ja vinkkejä ns. "parempien" herkkujen valmistamiseksi ja kannattaakin heti alkuun kurkata ainakin blogimaailman kiistattomat tähdet tältä saralta: Terveen HyvääThe Good Morning sekä Isompi hymy, pienempi tyttö. Näistä jokainen sisältää loistavia, terveellisiä ja joka kodista löytyvistä ainesosista valmistettuja ruoka-, välipala- sekä jälkiruokavinkkejä, joita ainakin itse tykkään testailla niin usein kuin mahdollista! :) Omia suosikkejani oon nostellut tänne blogiin aina silloin tällöin ja tuun tekemään näin jatkossakin!
5. Älä ole liian ankara itsellesi! Herkuttelu silloin tällöin on sataprosenttisen sallittua ja useissa tapauksissa totaalikieltäytyminen johtaa lopulta massiiviseen repsahdukseen, jonka seurauksena koko homma riistäytyy täysin käsistä. Vaikka yllämainitut terveellisemmät herkkuvaihtoehdot ovatkin monesti vähintään yhtä hyviä kuin alkuperäiset, rasvaa, sokeria ja vehnäjauhoja sisältävät versionsa, on sen ihan aidon, oikean pullankin syöminen ihan sallittua silloin tällöin! ;) 


Kuva.
Itsekurin paranemisen huomaaminen sai mut innostumaan siinä määrin omista kyvyistäni, että päätin haastaa itseni uudemman kerran. Tällä kertaa kohde valikoitui hieman sattumalta - voisi jopa sanoa, että se iski joululoman jälkeisenä arkiaamuna kuin salama kirkkaalta taivaalta. Nyt minä oikeasti lopetan tupakan polttamisen. 

Oon polttanut jo muutaman vuoden ajan suhteellisen säännöllisesti ja lopullinen tumppaaminen on ollut mielessä jo jonkin aikaa. Jostain syystä en kuitenkaan oo saanut itsestäni irti niin paljon, että ryhtyisin tosissani toimeen asian suhteen. Välillä oon miettinyt, miten älyttömän ristiriitaista on kannattaa terveellisiä elämäntapoja, liikkua paljon ja syödä hyvin, kun samanaikaisesti kiskoo keuhkoihinsa hirveän määrän erilaisia myrkkyjä useamman kerran päivässä - oon tuntenut itseni välillä suoraan sanottuna melko tekopyhäksi :D No, jonkinlainen potku persauksille tapahtui kuitenkin loman jälkeisenä ekana arkipäivänä, sillä parin koulukaverini kommentoidessa mun tupakalle menemistä tauon aikana aloinkin yhtäkkiä ajattelemaan, että hetkonen. Voisihan sitä vaikka oikeasti lopettaakin.

Tuon ajatuksen jälkeen poltin ainoastaan pari tupakkaa ja vaikka tarkoituksena ei ollutkaan lopettaa kuin seinään, kävi siinä loppujen lopuksi kuitenkin juuri niin. En halunnut asettaa itselleni täyttä nollatoleranssia polttamisen suhteen heti aluksi (koska totaalikieltäytymiset ei vaan toimi mun kohdallani), mutta kun aloin tupakanhimon iskiessä miettimään oman harmistukseni ja pettymykseni määrää, jos todella polttaisin sen tupakan... No, loppujen lopuksi lopettaminen hoitui siis hyvinkin nopeasti :D Takana on tällä hetkellä yli kaksi viikkoa (tarkalleen ottaen 16 päivää!) täysin savutonta elämää enkä voi kuin ihmetellä, miten helppoa kaikki onkaan loppupeleissä ollut. Varauduin tietenkin jäätävään migreeniin, pahoinvointiin ja huimaukseen, lihomiseen ja mielialan laskuun, mutta ensimmäisen päivän pienen päänsäryn ja huonon olon lisäksi nikotiiniriippuvuuden olemassaolosta ovat kielineet lähinnä kiukku- ja kärttyisyyskohtaukset ekan viikon aikana. Missään välissä en oo myöskään testannut nikotiininkorvikkeita, sillä kummallista kyllä, ajatus niistä ällöttää mua todella paljon :D Loppujen lopuksi mun polttaminen onkin siis tainnut olla lähinnä ällöttävä, pahanhajuinen ja hengenvaarallinen tapa, josta irti päästäminen on tainnut olla elämäni parhaimpia päätöksiä!


Haha, tällaisia kevyitä ajatuksia näin perjantai-illan kunniaksi! :D Herättääkö tää teksti teissä jonkinnäköisuä ajatuksia, mielipiteitä, kommentteja tai vastaväitteitä? Sana on vapaa!

keskiviikko 22. tammikuuta 2014

baby, all that matters is a beautiful life


Mahtavaa keskiviikkoa kaikille! Eilinen päivä ei mennyt mun osaltani aivan putkeen mm. laukussa auenneen vesipullon ja kesken spinningintunnin iskeneen järkyttävän hengenahdistuksen vuoksi, mutta tänään maailma on onneksi hymyillyt jo huomattavasti leveämmin :) Aloitettaisko vaikka tuosta upeasta auringosta, jonka hidasta kipuamista taivaalle pääsin tänään ihastelemaan töiden teon lomassa - mikä voisi piristää kylmää ja pimeää aamua paremmin? Taisin hehkuttaa tuota keltaista möllykkää antaumuksella jo viime viikolla ja myönnän, että tää mun lapsellinen innostuminen lisääntyvästä valon määrästä alkaa mennä hieman naurettavaksi, mutta antakaa mulle anteeksi :D

Keskiviikkoisin mun kalenterin täytteenä on yleensä ainoastaan lyhyt työvuoro ja näin oli myös tänään. Vaikka tuo neljän tunnin mittainen vuoro olis mahdollista aloittaa esimerkiksi vasta kymmeneltä tai yhdeltätoista, tykkään monesti mennä hoitamaan päivän velvollisuudet pois alta heti aamusta ja saada näin koko loppupäivän täysin vapaaksi. :) Tänäänkin olin lähdössä töistä jo puoli yhdentoista jälkeen ja nautiskelin kimaltelevasta lumipölystä sekä valon ja varjon leikistä rakennusten seinillä pyöräillessäni takaisin kotiin. Kotona mua odotti herkullinen vaniljaleipäjuustoa, verigreippiä, omenaa, kananmunaa, punasipulia ja tomaattia sisältävä salaatti sekä eilen postiluukusta kolahtanut Fit, jota en ollut vielä ehtinyt edes avata. Kylläpä mua nyt hemmoteltiin! :) Päivä jatkui pienimuotoisella kodin siivoilemisella ja nyt olisi aika ottaa suunta kohti salia ja tehokasta jumppatuokiota. Salilta ehdin onneksi kotiin vallan mainiosti ennen illan telkkaritarjontaa, joka aiheuttaakin tarkemmin sanottuna melkoisia valinnanvaikeuksia. Miten on mahdollista, että Putousta lukuunottamatta kaikkia mua kiinnostavat sarjat sattuvat tulemaan täsmälleen samana iltana minuutilleen samaan aikaan? :D Teemalta alkaisi yhdeksältä Ville Haapasalon Jäämeri 30 päivässä, mutta samanaikaisesti Nelosella menee uusin koukutukseni Under The Dome. Kaiken kukkuraksi tänään alkaa Jutta ja puolen vuoden superdieetit, joka, ylläripylläri, alkaa klo 21 Liviltä! Mitähän sitä tekiskään ilman Ruutua, Katsomoa ja Yle Areenaa... ;)


Nyt kuitenkin nenä kohti salia ja kiinteytysjumppaa! Toivottavasti tekin olette päässeet nauttimaan auringonvalosta ja hyvästä ruoasta tänään :)

tiistai 21. tammikuuta 2014

Weekend in Helsinki!


Viikonloppu hujahti tällä kertaa hieman poikkeuksellisesti pääkaupungin humussa Matkamessujen ja ihanan ystäväisen treffaamisen merkeissä. Suunta kohti Helsinkiä otettiin jo varhain perjantaiaamuna silmien ollessa vielä unihiekan peitossa lyhyiden yöunien takia ja varpaiden kohmeessa jäätävän pakkasen voimasta. Olo virkistyi onneksi melko nopeasti matkan aikana ja Heinolassa juodun kahvikupposen jälkeen alettiinkin messuhulinaan pääsemistä odottaa jo melkoisella innolla! :)

Vajaat kuusi tuntia kului nopeasti messukeskusta kierrellen, matkakuumeen kanssa kamppaillen ja ihmispaljoutta ihmetellen. Nähtävää, kuultavaa ja maisteltavaa löytyi vaikka millä mitoin ja pieni pääkoppa meinasi jäädä joka puolelta päälle vyöryvän informaatiovyöryn jalkoihin heti ensimmäisistä metreistä alkaen. Uskaltaisin väittää, että messuista olisi saanut huomattavasti enemmän irti, jos siellä kiertelylle olisi ollut jonkinlainen tietty päämäärä: suunnitteilla oleva matka, erityisen suuri kiinnostus yhtä tiettyä maata tai kaupunkia kohtaan tai vaikkapa harjoittelupaikan metsästys. Näin kaikesta kiinnostuneena ja joka paikkaan haluavana käsitys jäi hieman palapelimäisen sekavaksi kokonaisuudeksi ja päivä kuluikin lähinnä messualuetta tutkaillen, ständejä kierrellen, maistiaisia napsien ja muutamia esitteitä keräillen - sekä tietenkin pinnan alla kovasti kytevää matkakuumetta rauhoitellen! ;) Hieman hapuilevasta haahuilemisesta huolimatta nautin ympärillä räiskyvistä väreistä, upeista laulu- ja tanssiesityksistä (okei, Eckerö Linen järjestämää karaokea ei kyllä lasketa tähän mukaan...), italialaisen pizzan sekä saksalaisen bratwurstin tuoksuista, hulinasta ja äänien kakofoniasta täysin sydämin ja päivän aikana ehdinkin mielikuvamatkailla melko moneen kohteeseen aina Kreikan saaristosta Meksikon auringon alle :D 

Aamuauringon ihastelua Lahden moottoritiellä! / Sun & Sea-alueen väriloistoa :) / Hieman mahantäytettä kesken kiireisen messuilun / Me and the Mondos!
Aikaisen aamuherätyksen ja useamman tunnin messukiertelyn väsyttämänä suuntasin lopulta iltapäivästä Hennan luo Koskelaan. Ilta kului rauhallisissa merkeissä jutellen ja seuraavan päivän suunnitelmia pohtien - oli mahtavaa päästä vaihtamaan kuulumisia taas hieman pidemmän kaavan kautta! Vaikka kumpikin meistä oli herännyt jo aamuviideltä, takana oli pitkä päivä ja väsy painoi silmiä ja harteita, ei juttu meinannut loppua millään, kun jompikumpi keksi aina uuden asian, josta kertoa tai mainita :D


Lauantaina päätin piipahtaa Messukeskuksella vielä toistamiseen Running With Wild Horses-blogista voittamani messulipun innostamana. Väkimäärä oli kasvanut edellisestä päivästä melkoisesti ja olinkin salaa tyytyväinen siitä, että päätin kierrellä messualuetta pidemmän kaavan kautta nimenomaan perjantaina - lauantain ihmisvilinän keskellä pongahteluun mun kärsivällisyys ei olis kyllä riittänyt sitä paria tuntia pidempään, minkä Pasilassa tuolloin vietin :D Uusi piipahdus kuitenkin kannatti, sillä ehdin kuulla Off The Path-blogia kirjoittavan Sebastian Canavesin ajatuksia ammattimaisesta matkabloggaamisesta sekä sosiaalisen median huikean suuresta vaikutuksesta, nähdä upeita, indonesialaisia tanssiesityksiä, bongata Ville Haapasalon, jutella ihanan archie gone lebanon-Inkan kanssa sekä nautiskella ylipäänsä matkamessutunnelmasta vielä viimeisen kerran tälle vuodelle. :) Mun olis tehnyt kovasti mieli moikkailla ja jutella myös muiden vastaan tulleiden bloggaajien kanssa, mutta pupu meni pöksyyn enkä uskaltanut mennä avaamaan suutani kuin Inkan edessä... :D En tiiä, milloin musta on tullut tällainen arkajalka, kamalaa!

Messukeskuksen taakse jätettyäni palasin takaisin keskustaan pyörimään Hennan kanssa kaupungilla. Lähtökohtaisesti mun tarkoituksena ei tosin ollut shoppailla (enkä sitä oikeastaan muutamaa tuikitarpeellista pikkuasiaa lukuunottamatta harrastanutkaan), mutta kummasti tunnit hujahtivat silti kauppoja kierrellessä ja takaisin Hennan luona taidettiinkin olla vasta seitsemän jälkeen illalla :D Helsingissä viikonloppua viettämässä ja niinikään matkamessuilla käymässä ollut Annikin ehti tulla piipahtamaan omien menojensa keskeltä! Muutama tunti akkujen latailua peiton lämmittämänä ja Putouksen viihdyttämänä tuli tarpeeseen, sillä lähempänä puoltayötä lähdimme vielä kerran liikekannalle ottaen tällä kertaa suunnaksi Tigerin tanssilattiat - grauh! ;) Hyvä musiikki ja loistavat miksaukset takasivat tällä(kin) kertaa sen, että yöbussille nilkutettiin päkiät kipeinä ja pohkeet hallelujaa huutaen - illan aikana ei nimittäin taidettu paria minuuttia kauempaa istuskella :D

Rauhallinen aamupalahetki / Till Helsingfors! / Putousta ja peiton alla lämmittelyä paleltumiskuoleman jälkeen / Rankkaa aloittelua baari-iltaa varten ;)
In da Tiger! / Sunnuntailösväilyä ennen kotiinlähtöä.
Sunnuntaina vuorossa olikin sitten pitkälle aamupäivään nukutut yöunet, pienimuotoista pakkailua sekä lopulta kotia kohti suuntaaminen kimppakyydin merkeissä. Onnistuin saamaan kyydin niinkin sopivasti, ettei mun tarvinnut raahata yllättävästi pullistuneita laukkujani kuin noin 500m päässä sijaitsevalle bussipysäkille - hihii, mitä luksusta :) Matka hujahti hurjan nopeasti ja huikean viikonlopun jälkeen tuntui hyvältä palata takaisin oman kodin huomaan sekä valmistautua uuteen, alkavaan viikkoon.

Helsinki - we'll meet again!

sunnuntai 19. tammikuuta 2014

WEEK 3

Kuva.
MAANANTAI                   kävely ~50min / 5,1km
TIISTAI                          bodycombat 55min
KESKIVIIKKO                   kiinteytys 55min, sh'bam 45min
TORSTAI                        bodystep 45min
PERJANTAI                         -
LAUANTAI                         -
SUNNUNTAI                        -

torstai 16. tammikuuta 2014

Kuulumisia :)

Monien muiden tapaan myös täällä on intoiltu kirpeistä pakkaspäivistä ja upean aurinkoisista päivistä pitkään jatkuneen pimeyden ja harmauden jälkeen - pakko kai se nyt on myöntää, että talvi on aivan mielettömän hieno vuodenaika! ;) Alkuvuoden vesisateet ja paljas asfaltti saivat olon tuntumaan lähinnä syksyiseltä ja ainakin mulla oli aivan sellainen olo, kuin joulun ja uuden vuoden jälkeen olisi hypätty suoraan takaisin ankeaan marraskuuhun. Valo ja edes pieni määrä lunta toivoteltiin siis iloisesti tervetulleeksi! Oon käynyt parina päivänä kunnon kävelylenkeillä pikkuveljen mulle joululahjaksi hommaaman Spotify Premiumin sekä raikkaan ulkoilman innostamana ja palannut kummallakin kerralla takaisin kotiin posket punaisina ja hymy huulilla :D Pakkanen ja aurinko on sekoittanut mun aivot myös siinä mielessä, että en oo kylmästä ilmasta huolimatta koko viikolla harkinnutkaan bussilla matkustamista - joka aamu se vanha kunnon pyörä on edelleen kaivettu esiin pyörävaraston uumenista siitäkin huolimatta, että tuossa pari päivää sitten naapuri ehti hieman ihmetellen tiedustella, vieläkö mulla on tarkoituksena pyöräillä :D Kirpsakka pakkanen toimii kuitenkin loistavana aamupöhnän karkottajana, minkä lisäksi jo aamuisin on pimeästä huolimatta monesti aivan älyttömän kaunista lumen leijaillessa tähtipölyn tavoin alas puiden oksilta ja teiden ollessa päällystettynä hopeisen kimaltavilla lumirihmastoilla. Tällainen glitterharakka jaksaa olla päivästä toiseen lapsellisen iloinen kimaltelevasta maailmasta! ;)
Pyhä Kolminaisuus: koulua, töitä ja salia! :D

Viikko on kulunut kokonaisuudessaan melko lailla arkisissa merkeissä ja kalenterikin on lopulta alkanut saada täytettä siihen malliin, ettei tekeminen ainakaan lopu kesken. Hyvä niin! Syksyn ahkeran koulupakerruksen jälkeen oon valinnut kevätpuolelle kursseja huomattavasti kevyemmällä kädellä ja tää mahdollistaakin mulle useamman työvuoron ottamisen sekä ryhmäliikuntakalenterin melko vapaan tutkailun. Oon myös joululoman innostamana löytänyt romaanien ahmimisen nautinnon uudestaan ja käynyt haalimassa kirjastosta mukaani kirjan jos toisenkin! Opintopisteitä olisi kuitenkin tarkoitus kerryttää tälle lukukaudelle pikaisten laskujen mukaan 25, joten pelkäksi lusmuiluksi elämä ei kuitenkaan ehdi koulunkaan puolesta mennä :) Tällä hetkellä mulla pyörii neljä kurssia, joista yksi tosin tuntuu olevan lähinnä korkeakoulumaailmaan sijoittuva, nykyaikainen kidutusversio - tutkimus- ja kehittämistyöhön keskittyvä kurssi kun sattuu sisältämään juuri niitä asioita ja aiheita, joita lähdin pakoon yliopistolta :D Eipä sillä, kyllähän tuollaisia juttuja on ihan hyödyllistä ymmärtää (varsinkin tulevaa opinnäytetyötä ajatellen!), mutta ei se asioiden tarkoituksenmukaisuuden tajuaminen ainakaan tässä tapauksessa tee niistä vielä automaattisesti yhtään sen kiinnostavampia. No, eiköhän tästä selvitä! Event Management, Management of Tourism Sales and Distribution Processes sekä Venäjä 3 onneksi paikkaavat tuon yhden ikävyyden aikaansaamaa ärsytystä. :)
Hain muuten ensi syksyn Nordic Business Forumiin esimieheksi ja kävin tänään ensimmäisessä ryhmähaastattelussa! Tunnin sessio oli onneksi toteutettu todella hauskalla ja rennolla tavalla, joten miltään työhaastattelulta tuo homma ei missään vaiheessa tuntunut :D Ensi viikolla vuorossa olis sitten huomattavasti pelottavammat yksilöhaastattelut - pitäkää mulle peukkuja, mä nimittäin ihan oikeasti haluaisin päästä esimieheksi tuohon mahtavaakin mahtavampaan tapahtumaan!


Tilasin tuossa jokin aika sitten hieman täydennystä treenivaatteisiin SportsDirectiltä, jonka edullisista hinnoista ja laajasta valikoimasta kuulin eräältä koulukaverilta jo ennen joulua. Alennusmyyntien odottaminen kuitenkin kannatti, sillä jo ennestään melko alhaiset hinnat oli romautettu vuodenvaihteen jälkeen vielä muutamaa pykälää alemmaksi ja ylläolevan satsin sainkin hommattua hurjaan kuudenkympin hintaan! ;) Salikenkiä oon ehtinyt jo muutaman kerran kokeilla varovasti, mutta juoksukengät ovat jääneet odottelemaan omaa testausaikaansa. Lonsdalen treenihousut oon kuitenkin ehtinyt todeta loistaviksi, samoin urheilurintsikat - ja no, sukkia ja peruspaitojahan tarvitsee aina! Tuotteet lähetettiin siis Briteistä eivätkä postituskulut tai toimitusaika ainakaan tässä tapauksessa päätä huimanneet: toimituksesta taisin maksaa noin kuusi euroa (eli aika lailla saman hinnan kuin monesta suomalaisesta nettikaupastakin tilatessa) ja paketti löysi tiensä perille noin viikossa. Ei hullummin :)


Varhain huomenaamulla otan suunnan kohti Helsinkiä ja Messukeskuksen vilinää - se olis nimittäin Matkamessujen aika! ;) Tämän tytön löytää messuilemasta ainakin huomenna, mutta koska voitin eräästä kilpailusta lisäksi yhden ylimääräisen lipun itselleni, käyn mitä luultavimmin kurkkimassa meininkejä myös lauantaina. Messuilun jakaminen kahdelle päivälle voi olla oikeastaan ihan hyvä asia, sillä viime vuonna ehdin yhdessä päivässä kokea sellaisen informaatioähkyn ja jalkakuoleman, ettei mitään rajaa :D Lisäksi haluaisin hirveästi päästä tapaamaan muutamaa bloggaajaa, jonka blogeja oon aktiivisesti seuraillut jo pidemmän tovin, ja mahdollisuus tähän olisi luonnollisesti kahtena päivänä suurempi kuin yhtenä.

Jään siis viettämään viikonloppua Helsinkiin Hennan majoittaessa mut ystävällisesti uuteen kotiinsa. Alun perin tarkoituksena oli treffata myös vantaalaistunutta Iiristä, mutta suunnitelmat menivät muuttumaan viime hetkillä eikä tämä loppujen lopuksi onnistunutkaan. :(

Pitkästä virsi kaunis - palailen blogin pariin mitä luultavimmin vasta alkuviikosta, sillä läppäri saa luvan jäädä pariksi päiväksi kotosalle. Mukavaa viikonloppua kaikille! :)

maanantai 13. tammikuuta 2014

be a dreamer, a doer, a believer.

Kuten jo vuodenvaihteessa mainitsin, en tehnyt tänä vuonna yhtään varsinaista lupausta tulevan vuoden varalle. Vaikka kiveenhakattuja päätöksiä tai koko tuttavapiirille kuulutettuja lupauksia uudesta, paremmasta elämästä ei tällä kertaa omalta osaltani ole olemassakaan, oon silti pyöritellyt päässäni muutamaa itseeni liittyvää kehittämisen kohdetta. Jokaisessa pian mainitsemassani asiassa on jo edellisen vuoden aikana tapahtunut huomattavaakin edistystä aiempaan verrattuna, mutta kasvunvaraa löytyy yhä edelleen rutkasti! ;)


Haluan lopettaa turhan murehtimisen ja stressaamisen. Miksi niin monia asioita tulee pyöriteltyä päässä edestakaisin sellaisinakin hetkinä, kun tietää varsin hyvin olevansa kykenemätön tekemään asian hyväksi yhtään mitään? Käytän suhteessa järjettömän paljon aikaa tulevien juttujen miettimiseen ja stressaamiseen verrattuna siihen, miten kauan itse asioiden tekemiseen lopulta meneekään. Täysin hyödyttömällä huolehtimisella ja pohtimisella paitsi tuhlaan energiaa, vaikutan monesti samalla myös mielialaani negatiivisesti - ja kukapa nyt haluaisi tahallaan herättää itsessään väsymyksen, ahdistuksen ja ärtymyksen tunteita? Tästä eteenpäin tarkoituksena olisikin siis pysähtyä aina aika ajoin miettimään sitä, onko ajatukset tullut taas suunnattua liian tiiviisti niihin ns. "turhiin seikkoihin" ja pyrkiä ylimääräisen ajatustyön sijaan keskittymään asioiden tekemiseen. Vanhan sanonnan poissa silmistä, poissa mielestä noudattaminen voisi tehdä aina silloin tällöin ihan hyvää! ;)

Samasta asiasta oon kirjoittanut kokonaisen postauksen verran jo syksyllä sekä edellisenä keväänä stressatessani kouluhommista oikein urakalla - käykäähän kurkkaamassa, mikäli kiinnostaa :)

Haluan tavoitella ja toteuttaa pitkäaikaisia haaveitani. Tähän asti myönnän eläneeni monelle tuttua "sitten kun"-elämää: Sitten kun mulla on rahaa, aikaa, ammatti, työpaikka, rohkeutta.... listaa voisi jatkaa loputtomiin. Kuluneen vuoden aikana oon lopultakin herännyt tajuamaan sen tosiasian, että täydellistä hetkeä haaveiden toteuttamiselle ei välttämättä tule koskaan - oonko todellakin kuvitellut saavani jonain päivänä puolen vuoden palkallisen loman vakituisesta työstäni, muutaman tonnin matkakassan käyttööni ja suoranaisen kehotuksen lähteä kiertämään maailmaa? Niinpä. Koska tällaisia juttuja harvemmin tapahtuu meille normaaleille, lottoarvonnat autuaasti unohtaville pulliaisille, taitaa paras keino haaveiden saavuttamiseksi olla nostaa peppu ylös sohvalta, kerätä kaikki olemassaoleva sisu sekä rohkeus kasaan ja alkaa tekemään asioiden eteen jotain. :D

Edistystä haaveiden tavoittelussa on toki ollut huomattavissa esimerkiksi elämäntapamuutoksen tiimoilta, mutta kehityksen kohteita löytyy vielä muiltakin osa-alueilta. Vaihtoon lähteminen on ollut mulle the dream koko mun pienen elämäni ajan ja oon haaveillut vaihto-oppilasvuodesta ensimmäisen kerran muistaakseni jo ala-asteella. Nyt, kun elän asian toteuttamista ajatellen ehdottomasti kaikista otollisinta aikaa, huomaankin pyörittäväni pään uumenissa loputtomiin jatkuvaa tekosyiden listaa: ei mulla ole varaa, no mites se asunto sitten, voi kamala miten paljon järjestelemistä näissäkin asioissa on. Suu tukkoon, nainen, ja toimintaa! Asioilla on tapana järjestyä eikä mikään niin mitätön seikka kuin asunnon pohtiminen voi olla esteenä vuosikausia itäneelle haaveelle. Myös ulkomailla työskentely sekä matkustelu sijoittuvat haavelistassa hyvin korkealle ja näidenkin osalta pätee sama tosiasia kuin vaihtoon lähtemisenkin kanssa: ei muuta kuin korvaan kuiskailevat epäilyksen siemenet kauas pois, pelot kauimmaiseen nurkkaan ja tarttumaan innolla uuteen haasteeseen! :) Hyvä lähtökohta tälle oli syksyinen ex tempore-idea varata yksin lentoliput kaupunkiin, josta mulla ei ollut mitään käsitystä - Praha, täältä tullaan!

...ja ei, kaikkia haaveita ei tarvitse toteuttaa tulevan vuoden aikana! :D

Vaikka rakastan tietynlaisia rutiineja elämässä, haluan silti tehdä ja kokea jotain uutta ja odottamatonta. Uuden juustolajin ostaminen kaupasta, eksoottisen ruokalajin testaaminen ravintolassa, suunnittelematon bileilta osittain tuntemattomassa seurassa, entuudestaan tuntemattoman lenkkipolun valitseminen, keskustelun aloittaminen vieraan ihmisen kanssa bussipysäkillä, kimppakyydin hommaaminen paikkaan, jossa ei ole ennen tullut käytyä... Tapoja tämän toteuttamiselle on useita eikä mikään uusi asia ole liian pieni tämän tavoitteen toteuttamiseksi! :) Kukapa nyt haluaisi hukkua ja tukehtua omaan, päivästä toiseen samanlaisena toistuvaan arkeensa ja toimia aina, joka ikisessä tilanteessa samalla tavalla kuin aina ennenkin? En minä ainakaan!




Haluan oppia elämään hetkessä sekä huomaamaan elämän pienetkin ilot. Tästäkin aiheesta oon kirjoitellut blogiini aiemminkin, mutta yhä edelleen haluan opettaa itseäni nauttimaan elämästä juuri nyt sellaisena, kuin se mun ympärillä levittäytyy. Elämme suurimman osan päivästämme uppoutuneena joko menneisyyteen tai tulevaisuuteen: mitä tänään syötäisiin, eilen illalla oli niin mukavaa, enää viikko lomareissuun, voi kun se edellinenkin oli niin ihana. Kun tähän päälle vielä lisää kaiken tietokoneen ja television ääressä vietetyn ajan, ovat juuri kulloinkin elettyyn hetkeen keskitetyt ajatukset todellakin vähissä. Päivittäin tekisi hyvää pysähtyä hetkeksi, katsella maailmaa ympärillään, haistella ympäristöstä tulevia hajuja ja tuoksuja ja keskittyä pienimmänkin taustahälyn rekisteröimiseen omassa päässään - monet pienet mutta merkitykselliset asiat voivat muuten vilahtaa ohitsemme ilman, että edes tiedostamme niitä!

Haluan mahdollisista ulkoisista paineista huolimatta kuunnella itseäni ja panostaa omaan hyvinvointiini. Toisinaan on päiviä, jolloin muiden ihmisten ruokapäiväkirjat ja viikottaiset treenimäärät ajautuvat kuin huomaamatta mielen perukoille ja alkavat paukuttamaan sanomaansa sieltä pääkopan syövereihin: Kun muutkin, niin kai nyt sinäkin? Tuokin treenaa kymmenen tuntia viikossa, pitäisiköhän munkin, on tuo viis tuntia aika mitätön suoritus verrattuna tuollaiseen määrään. STOP! Maailma tarjoaa meille jatkuvasti erilaisia muotteja, joihin meidän oletetaan mahduttavan itsemme. Mikäli maailma ei sitä tee, tapahtuu tämä muottien syntyminen viimeistään omassa pääkopassa vertailemalla omaa toimintaa muiden elämään ja tekemällä näin johtopäätöksiä siitä, miten itsekin kuuluisi toimia.

Oon päättänyt alkaa tietoisesti vaimentamaan noita sinnikkäitä ääniä päässäni ja keskittyä sen sijaan kuuntelemaan omaa oloani ja fiilistäni - aina ei huvita lähteä viihteelle eikä aina ole myöskään pakko tehdä niin. Jos kroppa on totaalisen jumissa, ei ehkä kannata vetää päälle rääkkitreeniä, vaikka niin olisi edellisenä päivänä suunnitellutkin tekevänsä. Vaikka vieressä istuva kaveri napsii porkkanoita leffaeväänä, se ei tarkoita sitä, etten itse saisi herkutella kauan haaveilemallani suklaapatukalla - toisaalta muiden herkutellessa leivonnaisilla ja karkeilla oon aina oikeutettu jättämään itse herkut välistä, jos siltä tuntuu. Omaa itseään kuuntelemalla pääsee yleensä ottaen pitkälle, sillä pääsääntöisesti ottaen se, mikä tuntuu hyvältä, tekee myös hyvää! Tässäkin toki omalla järjellä sekä lakipykälillä on melkoisen suuri merkitys... ;)



Tällaisten asioiden kanssa aattelin alkaa työskentelemään uuden vuoden kunniaksi! Onkos siellä ruudun takana tehty jonkinlaisia lupauksia tai asetettu tavoitteita? :)

Kuvat: Pinterest

sunnuntai 12. tammikuuta 2014

WEEK 2

Kuva.
MAANANTAI                            -
TIISTAI                         kuntosali 45min (jalat ja vatsat), sh'bam 45min
Vuoden eka salitreeni ja sh'bamin uusi, musiikiltaan ja koreografialtaan yksinkertaisesti huikea ohjelma = ♥ !
KESKIVIIKKO                  syke 45min
TORSTAI                                     -
PERJANTAI                    kuntosali 45min (kädet ja selkä)
LAUANTAI                    kahvakuula 45min, bodycombat 55min
SUNNUNTAI                        kävely 1h 35min / 10,7km
Lähdin pitkästä aikaa reippaalle kävelylenkille ja innostuin loistavasta musiikista, ihanasta lumisateesta sekä löytämistäni uusista lenkkeilyreiteistä niin paljon, että "puolen tunnin palautteleva kävely" venähtikin hieman aiottua pidemmäksi :D Ihana fiilistelylenkki, tällaisia täytyisi alkaa tekemään enemmänkin!

lauantai 11. tammikuuta 2014

Pizzalauantai! :)

Kun aamu alkoi tehokkaasti kahvakuulailun ja bodycombatin merkeissä, on illan pienimuotoinen herkuttelu viikonlopun kunniaksi vähintäänkin ansaittua. Putouksen kanssa herkuteltavaksi valmistin helppoa ja herkullista pizzaa, jonka ohje seuraa heti perässä - ei muuta kuin uunit kuumaksi! ;) Tuo pizzapohja oli muuten paitsi todella helppo tehdä, myös älyttömän hyvänmakuista ja proteiinipitoista!


Pizzapohja
250g maitorahkaa
150g (tai vähemmän) juustoraastetta
2 kananmunaa
4rkl kaurahiutaleita
0,5dl ruisjauhoja
1tl leivinjauhetta

1. Sekoita ainekset, levitä ne uunipellille ja esipaista 200-asteisessa uunissa noin 10min.
2. Täytä pizza ja paista sitä vielä 20min.

Oman pizzani täytin tomaattimurskalla, tonnikalalla, herkkusienillä, paprikalla sekä persikalla. Pientä lisää makuun toivat tacomauste, mustapippuri ja oregano :)

perjantai 10. tammikuuta 2014

Ignore the risk and take the fall. If it's meant to be, it's worth it all.

Joulunvieton vaihtuessa laiskottelusta ja leffojen katselusta takaisin arkiseksi aherrukseksi olin valmistautunut tulevaan kevääseen ja paluuseen aikataulujen täyttämään elämään oikein kunnolla. Maanantai-iltana kalenteri oli kaivettu esiin lomapiilostaan ja tulevan viikon ohjelma oli tsekattu valmiiksi, kevään uusi ryhmäliikuntakalenteri oli taltioitu tarkasti talteen, seuraavien päivien ruoat oli kokkailtu ja annosteltu valmiiksi pakastimeen, seuraavan aamun aamupuuro oli keitetty, herätyskello oli valmiina soimassa ja laukku odotti ovensuussa pakattuna - kaikki oli järjestyksessä kuin mallieskarilaisella konsanaan! ;) Olin siis kaikin puolin valmistautunut toivottamaan arkielämän tervetulleeksi ja aloittamaan uuden vuoden tehokkaasti ja energisesti.


Loppujen lopuksi mun ensimmäinen arkiviikko osoittautui kuitenkin todella lunkiksi, sillä tajusin lähes kaikkien mun kurssien alkavan vasta ens viikolla - supertehokkaasta vuodenaloituksesta tulikin siis pari työvuoroa, muutaman tunnin koulua sekä ryhmäliikuntatunneilla hikoilua sisältänyt hengailuviikko. :D Kuka tahansa toinen olisi varmaan vain tyytyväinen rauhallisesta paluusta normaalielämään, mutta mä olin ehtinyt pumpata itseni jo niin täyteen energiaa ja virtaa, että suoraan sanottuna petyin tajutessani, miten vähän menoja mulla oikeasti olikaan. :D Haha, tää ei taida olla ihan tervettä... Rennon viikon seurauksena ehdin onneksi käydä salilla treenailemassa useampaan otteeseen sekä hieman vastapainoksi fyysiselle aktiivisuudelle koukuttaa itseni viime viikolla alkaneeseen Under The Domeen. Hitsi vieköön, miten loistavaksi sarjaksi se paljastuikaan! :D

Kävin tällä viikolla ottamassa myös passikuvat ensi viikolle varattua passihakemuksen tekemistä varten. En oo mitenkään kovin ihastunut tuohon kuvaan, mutta toisaalta - kuinka monta sellaista ihmistä tiedätte, jotka oikeasti pitävät passinsa/ajokorttinsa kuvasta? :D Jep, sitähän minäkin. On tuo kuva kuitenkin huomattavasti parempi versio kuin vuosi sitten vanhentuneen passini kuva, jossa oon vielä pieni pallonaama - ihme, että mut vielä päästettiin parin viimeisen vuoden aikana matkustamaan yhtään minnekään! :D Tuolla passillahan muuten jouduin käymään ensimmäiset viikot myös baarissa ajokorttia odotellessani... kröhöm.
Laura vuonna 2003... :D
Tulevaisuuteen liittyvät asiat ovat pohdituttaneet näin tammikuun alun kunniaksi pientä pääkoppaa oikein urakalla. Siinä missä kesä tuntui vielä joulukuussa kovin kaukaiselta asialta, on se nyt vuoden vaihduttua huomattavasti lähempänä ja havahduin alkuviikolla miettimään muun muassa tulevan kesän ohjelmaa. Vaihtoehtoja löytyisi toki useampia ja luonnollisestikin jokaisessa on niin hyvät kuin huonotkin puolensa, joita oon viime päivien aikana punninnut mielessäni tarkkaan. Teenkö kesällä kakkosharjoitteluni, haenko töitä vai vietänkö muutaman kuukauden kesäopintojen ja työpaikan lomatuurailujen parissa? Jäänkö kesäksi Jyväskylään vai lähdenkö muualle Suomeen tai jopa ulkomaille? Siinäpä pähkinä purtavaksi. Tällä hetkellä töiden hakeminen ulkomailta, mahdollisesti Pohjoismaista, tuntuisi omaan korvaani mukavimmalta vaihtoehdolta ja oonkin aloittanut tuskallisen urakan työhakemusten ja ansioluettelon ruotsintamisen merkeissä... :D

Myös haku vaihto-oppilaaksi ensi lukuvuoden ajaksi on käynnistynyt. Viime vuonna muistan pohtineeni vaihto-oppilaaksi lähtemistä, mutta jättäneeni asian kuitenkin sikseen syystä, jota en enää edes muista... :D Nyt on kuitenkin aika napata loistavasta tilaisuudesta kiinni, sillä tajusin juuri olevani vuoden päästä jo kolmannen vuoden opiskelija sekä mitä luultavimmin ainoastaan muutaman kuukauden päässä valmistumisesta! Hui kamala sentään :D Ensi vuosi on siis viimeisiä hetkiä toteuttaa tämä haave, jota oon pyöritellyt päässäni jo yläasteelta asti. Kävin tänään vaihtari-infossa ja siinä missä muut poistuivat auditoriosta aivot tuhannen solmussa ja ajatukset epätietoisena möykkynä (ainakin puheiden perusteella!), olivat omat säveleni melko lailla selvillä. Hih, peukut pystyyn! ;)


In the end, we only regret the chances we didn't take.

keskiviikko 8. tammikuuta 2014

Herkullisen aurajuustoinen omena-paprikakeitto

Innostuin tänään testailemaan aurajuustolla maustettua omena-paprikakeittoa, joka ainakin nimensä perusteella tuntui sopivan loistavasti sateisen ja pimeän illan piristykseksi. Dear snow, sua aletaan jo pikkuhiljaa kaipaamaan... Keiton reseptin oon kirjoittanut itselleni muistiin jo useampi kuukausi sitten, mutta kokeileminen on jäänyt tähän päivään asti väliin pienoisen homejuustopelon vuoksi. Jep, oon juuri niitä ihmisiä, jotka eivät oo koskaan oppineet pitämään homejuuston mausta ja vaikka tänäkin jouluna yritin sinnikkäästi maistella erilaisia, pöydässä tarjolla olevia juustoja, eivät ne miellyttäneet mun makuhermoja millään tavalla :D Tänään päätin kuitenkin ottaa pehmeän laskeutumisen homejuustojen maailmaan tämän reseptin muodossa ja pakko sanoa, että tykkäsin - ja paljon!


Tarvitset:

6dl vettä
1 kasvisliemikuution
3 hapanta omenaa
1 punaisen paprikan
1tlk Valion aurajuustoista ruokakermaa
suolaa ja pippuria oman maun mukaan

1. Lisää liemikuutio, paloitellut omenat ja paprika kiehuvaan veteen ja keitä n. 15min.
2. Lisää ruokakerma.
3. Soseuta sauvasekoittimella.

Tarvittavia ainesosia ei voi ainakaan syyttää liiallisesta monimutkaisuudesta! :D
Pulipuli...
...ja ei muuta kuin herkkua napaan - luonnollisesti raejuuston kera!
Pienistä aurajuustoon kohdistuneista epäluuloistani huolimatta tykkäsin tästä keitosta ihan mielettömästi ja uskallankin väittää, että kattila tulee porisemaan tämän herkun merkeissä useampaankin otteeseen! :) Ruokakerma toi keittoon herkullisen, riittävän miedon mutta kuitenkin selkeästi tunnistettavan aurajuuston maun ja omenan käyttäminen paprikan kaverina oli mielestäni loistava idea.

Bongasin kauppareissulla muuten aurajuustokerman lisäksi myös kookoksella ja limellä maustetun ruokakerman, joka lähti myöskin mukaan jotain kokeilua varten. Mulla ei oo hajuakaan, onko tuo jokin uutuus vai mahdollisesti jo pitkään hyllyiltä löytynyt tuote, sillä käytän ruoka- tai mitään muutakaan kermaa... no, äärimmäisen harvoin, mutta hyvältä se nyt joka tapauksessa kuulosti. Ilmoittelen testauksen tuloksista tännekin, jos jälki on millään tavalla julkaisukelpoista! ;)