torstai 29. toukokuuta 2014

Alkuviikon kuulumisia!


Toinen työviikko on hujahtanut ohitse hurjaa vauhtia ja oon pikkuhiljaa huomannut päässeeni huomattavasti viimeviikkoista paremmin sisään talon tapoihin. Töihin meneminen ei laita enää sukkia pyörimään jaloissa tuntikausia etukäteen ja suukin vääntyy puhumaan ruotsia päivä päivältä paremmin - tai ainakin toivottavasti asia on näin enkä oo vain kuvitellut koko juttua... :D Alkuviikko on kulunut iltavuorojen merkeissä, eli käytännössä töissä on istuttu sen tavallisen toimistoajan sijaan iltapäiväneljästä puoleenyöhön asti. Kaikille kaksi- tai kolmivuorotyö ei ehkä sovi, mutta mun mielestä erilaiset työvuorot ja -päivät tuovat elämään vain mukavaa vaihtelua - yövuorotkin tulevat luultavasti uudelleen tutuiksi kesän aikana... Vaikka iltapäivät ja illat hujahtavatkin työn touhussa, jää päiviin kuitenkin tuntikaupalla myös vapaa-aikaa, jota oon sitten hyödyntänyt mm. lenkkeilyyn, treenaamiseen, asioiden hoitamiseen ja ruoanlaittoon. Hattarankeveissä unelmissani tosin kuvittelin makaavani päivät rannalla X-asennossa ja paahtavani itseni kahvipavuksi, mutta valitettavasti aurinko on täälläkin (kuten ilmeisesti myös mantereen puolella) ujostellut alkuviikon aikana melko paljon ja ilma on ollut ajoittain merituulesta johtuen jopa hyytävä. Voi kesä, minne menitkään...
Kävin kirjastossa lainaamassa vähän motivoivaa, ruotsinkielistä luettavaa... :D
Kun mun kurssit vähenivät huomattavasti puolivälissä kevättä eikä koululla tullut enää vietettyä aikaa muutamaa hassua viikkotuntia enempää, opin aina viikonloppuisin kokkailemaan tulevan viikon ruoat valmiiksi seuraavien päivien helpotukseksi. On älyttömän helppoa ja nopeaa napata eväät mukaan töihin, kun ruokaa löytyy jääkaapista rasioihin valmiiksi pakattuna eikä joka ilta tarvitse miettiä, mitä ihmettä laittaisi suuhunsa seuraavana päivänä. Tietyllä tapaahan tää on juurikin sitä fitness-piireissä suosituksi tullutta meal preppingiä ja vaikka en itse mittaakaan ruoka-aineita grammantarkkuudella valmiiksi annoksiksi, on pakko myöntää että tää tapa toimii vallan loistavasti ihan tavallisella tallaajallakin! Kun ruokaa vielä kokkailee samalla kertaa useampaa eri sorttia, ei viikon aikana pääse pahemmin kyllästymään yhteen ja samaan makaronilaatikkoon tai riisiin ja kanaan... ;) En tiedä, ehkä tää ei kaikkien mielestä tunnu siltä itselle omimmalta jutulta, mutta mä oon ainakin löytänyt viikottaisesta kokkaustuokiosta arkipäivien pelastuksen ja samalla mahdollisuuden välttää parhaansa mukaan nälkäisenä tehtyjen virhepäätösten ja ahmimiskohtausten määrää - mikäänhän ei tunnetusti oo pahempaa, kuin nälkäisenä kauppaan meneminen! Tällä hetkellä mulla ei tosin työajan puitteissa ole edes mahdollista käydä kaupassa ruokatauon aikana, mutta pizzan tilaaminen henksuhintaan hotellin yhteydessä olevasta pizzeriasta/sporttibaarista onnistuu kyllä. Joku päivä aattelin testata noita hurjasti kehuttuja pizzoja, mutta ehkä suurimmaksi osaksi ja pidemmän päälle omien ruokien mukaan pakkaaminen on kuitenkin hieman parempi vaihtoehto... ;) Mielessä kummittelevat edelleenkin viimekesäiset Huviretken ristikkoperunat, joita tuli popsittua lähes kaksi viikkoa putkeen eli toisin sanoen siihen asti, kun kehtasin alkaa pyytämään keittiöltä erikseen salaattia tai jotain hieman kevyempää :D
Hmm, tajusin just, että kirjoitin juuri päättömän pitkän jaarittelun ruoasta ilman minkäänlaista varsinaista pointtia... :D Mulla ei oo mitään hajua, missä vaiheessa musta on tullut tällainen ruokahullu ja kokkaamisfanaatikko - onkohan tällainen ruoan vuoksi eläminen enää edes normaalia? Tietokonekin pursuilee reseptejä, joita haluaisin kokeilla mutta jotka eivät oo vielä ehtineet testattavaksi asti ja musta tuntuu, että päivittäin löydän aina vain lisää mielenkiintoisia ruokavinkkejä ja ohjeita... Mutta hei, kai teidänkin mielestä esimerkiksi päärynäavokadopehmis, maapähkinä-banaanileipä sekä kookoksinen linssipata kuulostavat herkullisilta? 
Tein yhtenä päivänä töihin mukaan banaanilettuja, jotka sitten herkuttelin kahvikupin, päivän lehden ja granaattiomenan sekä mangon kanssa. Tuntui muuten kummasti paljon mukavammalta syödä lettuja välipalaksi niiden tavallisten rahka-mehukeittosekoitusten sijaan - täytyy varmaan ottaa useamminkin tavaksi... :D
 Pitkään jatkunut treenitaukokin on lopulta alkanut osoittaa loppumisen merkkejä ja viimeisen viikon aikana oon innostunut kotijumppailemaan peräti kolmesti - joka on muuten heti lähes kolme kertaa enemmän kuin koko loppukeväänä! Kuten oon muutamaan otteeseen tainnut sanoakin, on lenkkeily ja ylipäänsä ulkoilu vienyt kevään koittaessa mennessään eikä minkäänlaista mielenkiintoa lihaskuntoharjoittelua kohtaan oo löytynyt ollenkaan. Nyt pienimuotoinen kiinnostus alkaa kuitenkin taas heräilemään ja vaikka kunnollista salia ei edelleenkään oo käytettävissä, taitaa tää punttien ja kahvakuulan kanssa puuhastelu olla kuitenkin tyhjää parempi. :) Ainakin seuraavien päivien luissa ja ytimissä tuntuneesta olotilasta päätellen ähertäminen ei oo valunut hukkaan! Maarianhaminastakin löytyisi toki kuntosaleja, mutta en oo oikein innokas hommaamaan kallista jäsenyyttä kesän ajaksi minnekään - palataan asiaan sitten syksyn koittaessa. Pariinkin kuntokeskukseen on kuitenkin tarjolla ns. turistikortteja, joiden avulla on mahdollista hommata salikortti vain esimerkiksi yksittäiseksi päiväksi tai viikon ajaksi ja tuota jälkimmäistä vaihtoehtoa oonkin kieltämättä pyöritellyt mielessä jonkin harmaan ja sateisen kesäviikon varalle. Muutamat LesMillsit ja zumbat olis mukavaa käydä pyöräyttämässä pitkästä aikaa! ;)
Olohuoneen nurkasta löytyvä treenivälinevarasto :D
En muuten varmaankaan ole ainoa, jonka mielestä toukokuu on vilahtanut ohitse aivan mielettömän nopeasti? Havahduin nimittäin vasta muutama päivä sitten siihen tosiseikkaan, että sunnuntaina on jo kesäkuun ensimmäinen päivä ja että viikonloppuna juhlitaan koulunsa päättäviä - eli siis myös mun ylioppilaaksi päässyttä pikkuveljeä! :D Kyseinen rakas veli onkin aiheuttanut siskolleen jo pieniä sydämentykytyksiä, sillä koulujen julkaistua uusien ylioppilaiden nimet muutama viikko sitten ei tuttua nimeä löytynytkään yhtään mistään ja mä ehdin miettiä moneen kertaan, mitä oikein on tapahtunut. Loppujen lopuksi syy taisi kuitenkin olla jonkin kurssin osasuorituksen puuttumisessa, joka on nyt fiksattu kuntoon ja näin ollen Heikistä pitäisi tulla ylioppilas siinä missä muistakin - vaikka sitä nimeä nyt ei miltään listalta löydykään... :D
Leivoin vähän keksejä valmiiksi lakkiaisiin. Pieni hätä meinasi iskeä siinä vaiheessa, kun en löytänyt mistään leivinpaperia ja älysin, että tänään on helatorstai ja kaikki kaupat ovat kiinni. Onneksi täällä on otettu laki joiltakin osin omiin käsiin ja läheinen S-Market osoittautui olevan auki tänäänkin sunnuntaiaikatauluilla - eli 10-21... :D Nou hätä!
Lauantaina edessä olisi siis juhlat, tosin ainakin Forecan mukaan varsin sateiset sellaiset. Toivotaan, että sääennustukset ehtisivät hieman muuttua tässä parin päivän aikana! Tulevana yönä olis kuitenkin tarkoitus ajaa työvuoron päätyttyä Långnäsiin, josta jatkan matkaa puoli neljän paikkeilla aamuyöllä kohti Turkua. Pitäkää peukkuja, että pysyn hereillä - laivan kolahtaessa Turun satamaan aamulla puoli kahdeksalta olis nimittäin edessä vielä vajaan 700km mittainen ajomatka pohjoiseen! Pakko myöntää, että huominen pelottaa jo valmiiksi ja oonkin varautunut siihen, että jossain välissä joudun iskemään auton parkkiin jonkin rauhallisen levähdyspaikan nurkkaan ja ottamaan pienet päiväunet takapenkillä. Eiköhän tästä kuitenkin selvitä! Lauantain koittaessa juhlissa ei taida olla mikään kaikista freeseimmän ja pirteimmän näköinen tyttönen, mutta onneksi en olekaan itse se juhlien päätähti... :D
Kello alkaa kuitenkin tässä vaiheessa päivää näyttää siltä, että työt kutsuvat - ei siis muuta kuin mukavaa loppuviikkoa teille kaikille! Onko teillä valmistujaisia tai päättäjäisjuhlia tiedossa? :)
Näillä mennään eikä meinata! ;)

keskiviikko 28. toukokuuta 2014

Historian havinaa Kastelholman linnassa

Ahvenanmaasta ja sen nähtävyyksistä puhuttaessa Kastelholman linnan nimi nousee monesti esiin ensimmäisten vierailukohteiden joukossa. Vastapainona edellisen päivän auringonotolle, herkuttelulle ja chick lit-hömpälle päätin siis minäkin suunnata sunnuntaina Sundiin katsomaan, miltä tämä kuuluisa linna nyt sitten oikeasti näyttääkään ja pitkän ja rauhallisen aamupäivän vietettyäni hurruuttelinkin parinkymmenen kilometrin matkan Kastelholmaan. En muuten koskaan lakkaa ihmettelemästä, miten lyhyitä välimatkat täällä oikeasti ovatkaan - tosin mitä voikaan odottaa saarelta, jonka pituus on pohjois-eteläsuunnassa ainoastaan 45km ja itä-länsisuunnassa 55km? :D

Heti alkuun mun on todettava, etten oo mitenkään liian hyvin perillä ylipäänsä historiaan liittyvissä jutuissa ja että mun yleistietämys joidenkin asioiden kohdalla on jopa hävettävän huono. Tietyllä tapaa (ja tiettyyn pisteeseen asti) historialliset matkakohteet ja paikat kuitenkin kiehtovat mua eikä tämänkään reissun ainoa tarkoitus ollut suinkaan vilvoitella edellispäivän jäljiltä punoittavaa ihoa viileiden kiviseinien suojissa - kyllä se itse kohdekin kiinnosti ihan oikeasti. :D Etenkin erilaiset linnat ovat aina tuntuneet kiinnostavilta, sillä mun mielestä on älyttömän kiehtovaa päästä kiertelemään samoissa paikoissa ja kävelemään samoja jalanjälkiä pitkin, joita ihmiset ovat kävelleet jo yli 400 vuotta sitten! Linnainnostukseen ovat tosin vaikuttaneet varmasti myöskin lapsena suuressa suosiossa olleet satulinnaleikit, joiden ansiosta mun mielikuvani kyseisistä rakennuksista onkin melko pitkälti romantisoitunut ja ruusunpunainen - kuolisin luultavasti onnesta, jos pääsisin käymään Saksassa sijaitsevassa Neuschwansteinin linnassa, joka todella muistuttaa oikean elämän Prinsessa Ruususen linnaa!
 
Tässä vaiheessa onkin sitten varmaan hyvä tehdä pieni reality check ja palata glitterpilvistä takaisin maanpinnalle ja Kastelholmaan, jossa ei valitettavasti ole prinsessoja tai valkoisia yksisarvisia nähtykään. Ahvenanmaan ainoa keskiaikainen linna on peräisin 1300-luvun lopulta ja sillä on ollut suuri hallinnollinen ja puolustuksellinen merkitys aina 1600-luvulle asti. Sen sekä muun Ahvenanmaan omistussuhteet vaihtelivat vuosikymmenten aikana jatkuvasti - milloin Kastelholma oli itsehallintoaluetta, milloin taas miehitettynä tanskalaisten tai ruotsalaisten toimesta. Paikan päältä löytyneistä lukuisista opastauluista sekä opasvihkosesta huolimatta asia jäi mulle hieman sekavaksi enkä oikein missään vaiheessa hahmottanut varsin monenkirjavaa kokonaisuutta kunnolla - paljon siellä on kuitenkin vajaan kolmensadan vuoden aikana sattunut ja tapahtunut! :D 1600-luvun koittaessa linnan asema puolustustukikohtana sekä hallinnollisena keskuksena hävisi ja sitä käytettiin hetken aikaa mm. vankilana. Kastelholman jälleenrakentaminenkin ehdittiin aloittaa vuosisadan alussa, mutta melko pian rakennustöiden päätyttyä linna jätettiin kuitenkin rappeutumaan sen menetettyä hallinnollisen keskusasemansa, kun Ahvenanmaa liitettiin Turun lääniin. 1700-luvun puolivälissä rakennus vaurioitui pahasti tulipalossa, mutta seuraavan vuosisadan alussa linnasta ja sen ympäristöstä kiinnostuttiin uudestaan ja sen raunioita alettiin korjaamaan ja restauroimaan takaisin alkuperäisen kaltaisiksi.
 
Tämän perusteella pystyi näkemään, millä tasolla linnan eri kerrokset ovat aikoinaan sijainneet. :)

Maisemat ainakin olivat hulppeat! Nykyisin joen toiselta puolelta löytyy Ahvenanmaan golfklubin golfkentät.

Linnakierroksen varrelta löytyi tosiaan lukuisia opastauluja, joiden avulla linnan eri osien historiaan ja tapahtumiin pääsi syventymään melko perusteellisestikin. Muun muassa keskiaikaisista noitavainoista löytyi useampikin eri infotaulu ja tuntuu ihan käsittämättömältä ajatella, että ihmisiä on toden teolla teloitettu noitaepäilyjen vuoksi - Ahvenanmaalla noitaoikeudenkäynnit alkoivat 1660-luvulla ja niiden aikana mestattiin yhteensä seitsemän naista. Vainot alkoivat vähintäänkin mitättömästä syystä: Ingbyn kylästä oli kadonnut suuri määrä ruista sadonkorjuutalkoiden aikaan ja paikan päälle asiaa selvittämään kutsuttiin selvännäkijänä pidetty kerjääjäeukko naapuritaajamasta. Selvännäkijä syytteli varkaudesta erästä kylän pojista, mutta loppujen lopuksi syytökset kääntyivät häntä itseään vastaan ja häntä alettiin pitää noitana. Epäilyjä vahvistivat vielä naisen ruumiista löytyneet ruskeat arvet, joita pidettiin paholaisen puremina. Kerjääjäeukko lukittiin Kastelholman linnaan odottamaan Turun hovioikeuden vahvistuspäätöstä ja tästä suivaantuneena nainen ilmiantoi kuusitoista muuta naista noituudesta syytettynä ja loppujen lopuksi kuusi heistä tuomittiin selvännäkijän ohella kuolemaan.

Noitien lisäksi linnassa on pidetty vankina myös muun muassa Suomen herttua Juhanan veljeä sekä tämän vaimoa. Vankeja pidettiin pienessä huoneessa linnan tornissa, jonne valoa ei päässyt juuri nimeksikään ja jossa lämpötila ei kohonnut paksujen kiviseinien vuoksi koskaan kovinkaan miellyttäviin lukemiin. Huh, sanon minä!
Linnan vessa ja uuni!
Näytillä oli myös linnan kaivauksista löytyneitä työkaluja ja käyttöesineitä aina 1300-luvulta lähtien.
1500-luvun lapsihaarniska, jollaisia 10-12-vuotiaat nuoret pojat käyttivät ollessaan vanhojen aatelismiesten sotilaskoulutuksessa. Haarniska painaa 14kg - ei siis mikään turhan kevyt kantamus pikkupojille! Vastaavalla, aikuisen miehen haarniskalla on puolestaan painoa hurjat 35kg.
Juhlasalista löytyi mahdollisuus testata erilaisia keskiaikaisia päähineitä...
...ja minähän luonnollisesti käytin tilaisuuden heti hyväksi! Mikäs näistä näyttää teidän mielestä parhaimmalta? ;)

Löysin myös tällaisen... noh, niin. Keskaikaisen miehen? :D
Linnan juhlasali, jota on muuten mahdollista vuokrata yksityistilaisuuksiin mitättömään, reilun 1000e hintaan! :D
Mua yllätti se, miten pieneltä linna loppujen lopuksi tuntui - kaikkien kuvien perusteella olin tainnut kuvitella näkeväni vähintäänkin huikean suuren linnoituksen, jonka päästä päähän kulkemiseen tarvittaisiin hevoskärryjä... :D Sain vaellella ympäriinsä melko pitkälti kaikessa rauhassa, sillä sesongin käynnistyessä vasta ensi viikolla ja koululaisryhmien vierailujen ajoittuessa lähinnä viikolle oli sunnuntai päivänä lievästi sanottuna rauhallinen ja hyvä niin! Nyt pääsin fiilistelemään entisaikojen tunnelmaa kaikessa rauhassa ilman ympärillä hälisevää väkijoukkoa ja kokemus oli näin varmasti huomattavasti autenttisempi.

Kastelholman linnassa riitti kyllä katseltavaa ja ihmeteltävää tällaisellekin historia-ummikolle, joka on autuaasti unohtanut lähes kaiken koulussa koskaan oppimansa. Pääsymaksukaan ei paljon kukkaroa keventänyt - opiskelijakortilla lipun hinta oli ainoastaan 4,50e. Samaan syssyyn kannattaa kuitenkin ostaa lippu vieressä sijaitsevaan Vita Björnin vankilamuseoon sekä piipahtaa myös Jan Karlsgårdenin ulkoilmamuseossa, sillä molemmat paikat ovat ehdottomasti vierailun arvoisia! Niihin palaan kuitenkin hieman myöhemmin, jottei yhteen postaukseen kertyisi liikaa sulateltavaa - vi hörs! ;)

maanantai 26. toukokuuta 2014

Kesäinen lauantai pähkinäpuulehtojen havinan ja merituulen tuoksun merkeissä!

Näin maanantain ja töihin paluun koittaessa on hyvä palata hetkeksi viikonlopun rentouttaviin ja aurinkoisiin tunnelmiin ja muistella vielä vähän aikaa sitä, miltä tuntuu, kun kellonajalla ei ole mitään merkitystä ja kalenteri näyttää aamusta iltaan pelkkää tyhjää. Mun lauantai koostui melko pitkälti juuri tällaisista palasista: aloitin päivän reippaalla aamulenkillä upean aurinkoisessa ilmassa ja herättelin itseäni uuteen päivään rauhallisia metsäpolkuja ja huumaavan kaunista rantareittiä pitkin hölkötellen. Kotiin palattuani olin jo niin innoissani valosta ja lämmöstä, etten malttanut pysytellä sisätiloissa herkullisen kookostuorepuuron syömistä kauempaa ja melko pian aamupalan popsimisen jälkeen tie veikin lähellä sijaitsevalle rannalle.

Hyvä kirja, varpaat hiekassa ja merituuli hiuksissa - tästä on hyvä aloittaa viikonlopun vietto! :)
Paluumatkalla takaisin kotiin nälän kurniessa vatsassa...
Parin tunnin rannalla loikoilun jälkeen hipsin takaisin kotiin popsimaan hieman edelliseltä päivältä jäänyttä kasvismunakasta ja jäähdyttelin hieman auringossa lämmenneitä poskia. Masun ollessa taas tyytyväinen ja täysi hyppäsin auton ratin taakse ja suuntasin kohti Maarianhaminan eteläpuolelta löytyvää Nåtöä, josta muistin lukeneeni jostain lukuisista olohuoneen pöydällä lojuvista turistioppaista. Heti keskustan ohitettuani maisemat muuttuivat, jos mahdollista, vieläkin vehreämmiksi ja upeammiksi - en ihmettele yhtään, että aluetta on suositeltu lämpimästi vierailukohteeksi ;) Nåtön aluetta kutsutaankin saariston kulttuurimaisemaksi, vaikkakin alueelle tyypilliset lehtoniityt ovatkin kadonneet suurimmasta osasta Ahvenanmaata maatalouden muuttumisen myötä. Täältä näitä upeita hasselpähkinälehtoja, joka puolella kukkivia orkideoita sekä upeita laidunhakoja merenrantamaisemineen kuitenkin vielä löytyy!

Parkkeerasin auton Nåtön biologisen tutkimusaseman pihaan ja kävin ihmettelemässä heti ensi töikseni parkkipaikan vierestä löytyvää, idyllisen perinteistä tuulimyllyä sekä rannasta aukeavia maisemia. Kuten ootte varmaankin jo huomanneet, en ihan hetkeen taida väsyä ylistämään saariston ja meren kauneutta ja pahoittelen, jos nämä jatkuvat riemulaulut alkavat tulla jo korvista ulos... :D

Tällä kertaa mun päämääränä ei kuitenkaan ollut ranta, vaan tien toiselta puolelta löytyvä parin kilometrin mittainen luontopolku. Polku kiemurtelee upeiden lehtoniittyjen helmassa parin kilometrin verran ja tarjoaa kiinnostuneille melko loistavan kurkistuksen alueen ja saariston kulttuurimaiseman kasvistoon ja eläimistöön. Matkan varrella on jatkuvasti tarjolla lisätietoa niin luonnonsuojeluun, puu- ja lintulajeihin kuin Nåtön historiaankin liittyen. Itse oon tosin melko surkea kaiken maailman kukkasten, heinien ja lintujen tunnistaja ja vaikka nautinkin suunnattomasti luonnossa samoilusta, oon enemmänkin sellainen perusfiilistelijä ja ilmapiiristä nauttija - en niinkään jaksa innostua erilaisista ötökkälajeista tai lintujen sulkapeitteiden värityksestä. Asiaan vihkiytyneelle luontopolku avautuisi varmasti huomattavasti enemmän kuin mitä se teki mulle, mutta paikka oli joka tapauksessa ehdottomasti käymisen arvoinen! Upean vehreä metsä, joka puolella lehvästöissä sirkuttavat linnut sekä ympärillä kukkivat valkovuokot takasivat mielenrauhan ja tuntui uskomattomalta ajatella, että siinä eteenpäin tallustellessani olin koti-Suomen kamaralla enkä esimerkiksi Keski-Euroopassa! :D




Eräs opastaulu kertoi Nåtön toimineen kaikesta päätellen aikoinaan luotsiasemana ohi kulkeville laivoille ja mainitsi alueelta löytyvästä ranskalaisen merimiehen haudasta sekä sen ympärillä liikkuvista kummitustarinoista... Näin päivänvalossa paikka tuntui lähinnä rentouttavalta ja raikkaalta, mutta pimeän koittaessa pupu saattaisi kyllä tulla pöksyyn melkoisen nopeasti! ;) 

Heti luontopolun lähtöpisteen luona on bussipysäkki, jotka paikalliseen tapaan tuppaavat olemaan melko pirtsakan värisiä! ;)
Nåtön maisemien ihastelun jälkeen matka jatkui kohti etelää ja seuraavaa kohdetta, Järsöä.

Matkan varrelta löytyi asuinpaikkoja joka lähtöön alkaen aina pienistä ja äärettömän suloisista mökeistä...
...päättyen suuriin, superkalliisiin luksushuviloihin. Kumman te valitsisitte? :D
Myös mahtavasti koristellut postilaatikot kiinnittivät huomion!
Järsössä mun missionani oli yleisen paikkojen tutkailun lisäksi nautiskella päivän välipala hieman herkullisemmassa muodossa ja siihen loistavan tilaisuuden tarjosi äärettömän suloinen Stickstugan. Stickstugan osoittautui ennakko-oletusteni mukaiseksi, idylliseksi käsityökahvilaksi, jonka valikoimasta löytyi paikallisten herkkujen, leivonnaisten ja juomien lisäksi myös omistaja Lotta Gustafssonin itsensä tekemiä upeita käsitöitä sekä melkoisen laaja valikoima erilaisia lankoja niille, jotka haluavat valmiiden tuotteiden sijaan valmistaa jotain omin kätösin. :)


Kahvilan sisätilat oli sisustettu asianmukaisesti käsitöillä :)

Päädyin testaamaan ekaa kertaa kuuluisaa ålandspannkakaa sekä lasillista paikallisen Grannasin omenatilan omenamehua. Molemmat olivat aivan mielettömän herkullisia ja voin muuten sanoa, että tää pannarinpala ei tosiaankaan tullut olemaan viimeinen tälle kesälle, haha :D Myöskään Rainbowin omenamehua en suostu enää kaatamaan kurkusta alas tuon jumalaisen mehun maistamisen jälkeen. Kun tuutte Ahvenanmaalle, suosittelen ehdottomasti molempia!
Makuaistien hemmottelemisen ja paikan omistajan kanssa käydyn mukavan juttutuokion jälkeen aloin pikkuhiljaa kääntämään auton keulaa kohti kaupunkia ja kotia. Matkalla toki pysähdyin vielä pieneksi hetkeksi lueskelemaan kirjaa sekä ottamaan aurinkoa, mikä olis ehkä pitänyt jättää tekemättä - illalla tajusin nimittäin kesän ekan auringonottopäivän tehneen tehtävänsä ja naaman punoittavan kauniisti kuin hyvin keitetyllä ravulla :D Aurinkorasva olis voinut olla aika kova sana...
Välimatkaa Maarianhaminasta Järsöön kertyy ainoastaan vähän reilut 10km, joten mikäli mahdollista, autoilun sijaan suosittelisinkin reissun toteuttamista polkupyörän selässä. Mulle ainakin tuli heti polttava palo lähteä paikan päälle uudestaan pyöräillen ja luultavasti tuunkin toteuttamaan tän suunnitelman vielä kesän aikana - toivon mukaan jopa useamman kerran! ;)

Koska elämä ei kuitenkaan aina mene aivan kuin Strömsössä, myös tässäkin täydellisessä vapaapäivässä oli omat tummat pilvensä. Päivällä yksinoloa ei niinkään tullut ajateltua, sillä yleisesti ottaen mulle ei tuota mitään vaikeuksia lähteä rannalle tai piipahtaa kahviloissa ilman seuraa. Illan koittaessa ja kauppareissun jälkeen kotiuduttuani pieni yksinäisyyden tunne iski kuitenkin puskista ja sai mut ikävöimään kaukana mantereella olevia perhettä ja ystäviä - kaikesta tästä ympäristön ja elämän hehkuttamisesta huolimatta olette siis koko ajan mielessä! Vaikka oonkin tutustunut täällä upeisiin ihmisiin, ovat ihmiskontaktit vielä lähinnä tuttavuuden tasolla eikä täältä vielä löydy sellaista henkilöä, jolle voisin soittaa ja pyytää lähtemään piipahtamaan terassilla puolen tunnin varoajalla. Tässä vaiheessa ei kuitenkaan auta kuin olla oma-aloitteinen ja lähestyä rohkeasti ihmisiä - harvoin sitä tullaan kumminkaan kotoa asti hakemaan, jos itse ei yritäkään tutustua tai ystävystyä ihmisiin. ;)


Illan päätteeksi mehujään nautiskelua ilta-aurinkoisella parvekkeella :)

sunnuntai 25. toukokuuta 2014

Tämänhetkiset blogisuosikkini!

Seurailen melko ahkerasti blogimaailman menoa ja omalta lukulistaltani löytyykin tällä hetkellä kymmeniä erilaisia sivustoja aina matkakertomuksista arkielämän kuulumisiin ja treeniblogeista lapsiperheen elämästä kertoviin blogeihin. Voisi siis kai sanoa, että oon blogien suhteen melko lailla kaikkiruokainen - ainoastaan muotihömppäsivustot jäävät pääosin seuraamatta lähinnä siitä syystä, etten oo koskaan ollut mitenkään hirveän kiinnostunut uusimmista trendeistä, vaatemallistoista tai uutuusmeikkisarjoista. Onneksi meidän kaikkien ei tarvitsekaan ratsastaa muodin aallonharjalla, eikö totta? ;)

Vaikka luonnollisesti pidänkin kaikista lukulistani blogeista, löytyy niidenkin seasta kuitenkin muutama ehdoton suosikki, joista ajattelin nyt vinkata hieman teille muillekin. Mun lempparilistani sisältö vaihtelee toki hieman oman elämäntilanteen ja kiinnostuksenkohteiden mukaan ja esimerkiksi vuosi sitten listalta olis löytynyt huomattavasti nykyistä enemmän treeneihin ja ruokavalioon keskittyviä sivustoja. Tällä hetkellä, kun aktiivinen salielämä on ainakin hetkellisesti katkolla, ovat myös ne kaikista selkeimmin punttien nosteluun ja hiki päässä treenaamiseen liittyvät jutut jääneet hieman vähemmälle lukemiselle ja tilalle on tullut hieman erilaisia, mun tämänhetkisiä mielenkiinnon kohteita enemmän kuvaavia blogeja. Toivottavasti listalta löytyy teillekin uusia tuttavuuksia ja kenties jopa oman lukulistan täydennystä! :)
My cup of coffee.
My cup of coffee on mun uusimpia blogilöytöjä, mutta tuoreudestaan huolimatta se on kiilannut suoraan tämänhetkisten suosikkien joukkoon. Ruokafanaatikoksi ja terveysfriikiksi itseään luonnehtiva Hilla on luonut huikean määrän äärettömän herkullisia ja terveellisiä reseptejä laidasta laitaan - täältä löytyy ohjeita niin tavallisen aamukahvin piristämiseen kuin kokonaisen herkkuaterian luomiseen. Erityisen paljon pystyin samaistumaan bloggaajaan siinä vaiheessa, kun tajusin, millaisia puurohulluja taidamme molemmat olla... ;) Mikäli kokkailu ja terveellisyys kiinnostavat, on tämä blogi sun cup of coffee ja piece of cake!

Uusia Tuulia.
Hyvinvointia, terveellisiä ruokavinkkejä ja reseptejä sekä uskomattoman kauniita ja herkullisia valokuvia - näistä ainesosista on Uusia Tuulia tehty. Blogin ulkoasu ja koko olemus oikein henkivät rauhallisuutta ja seesteisyyttä ja varoitan jo etukäteen siitä, miten helposti ajantaju hukkuu postauksien selailemiseen uppoutuessa... ;)

Every Step Matters
Every Step Matters-blogin Jelissa on ehdottomasti yksi arkielämän suurista sankarittarista: hurjan muodonmuutoksen ja elämäntaparemontin lisäksi naisen asenne on kertakaikkisen huikea ja positiivista energiaa säteileviä postauksia lukeekin enemmän kuin ilolla! :) Paitsi treeni- ja liikuntajuttuja, löytyy blogista myös ruokavinkkejä ja lifestyle-postauksia sopivassa suhteessa toisiinsa ja kokonaisuus onkin täydellisen toimiva piristysruiske! En ihmettele tippaakaan, että tämänviikkoinen Iltalehden viikon laihduttajakin vannoi Jelissan blogin motivoivaan voimaan... ;)

Sairaan kaunis maailma
Sairaan kaunis maailma on lukeutunut mun suosikkisivustoihin jo pidemmän aikaa. Lyön vaikka vetoa, että blogia kirjoittavan Marissan kuva löytyy jokaisesta sanakirjasta aito-sanan selityksen vierestä: täällä pureudutaan niin elämän ihaniin kuin kamaliinkin asioihin kaunistelematta juuri sellaisina, kuin ne ovat. Blogi keskittyy hienosti kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin painottamiseen ja tekstejä löytyy laidasta laitaan niin herkkuresepteistä onnellisuuden pohtimiseen ja arkielämän pikkujutuista syvällisiin ja arkoihinkin aiheisiin. Aitouden lisäksi myös kirjoitustyyli puree muhun ihan täysillä ja uskaltaisin kyllä väittää, että Marissa voisi kirjoittaa postauksen vaikka ydinfysiikasta niin, että jaksaisin lukea sen! ;)

Kaikki mitä rakastin
Ah, ihanaakin ihanampi Eeva Kolu ja hänen täysin ansaitusti suurta suosiota saanut Kaikki mitä rakastin-bloginsa on paitsi todella monen muun, myös mun suuri lemppari. Tässä on kyllä ihminen, jonka elämää uskaltaisin väittää jopa kadehtivani hieman: rennon rauhallinen elämänasenne paistaa jokaisesta postauksesta selkeästi läpi ja kun kauniisti kirjoitettuihin teksteihin lisätään vielä ihania fiilistelykuvia ja yksinkertaisen täydellisiä oivalluksia elämästä, alkaa paketti olla jo melko lailla kasassa!

Kochanie
En oikeastaan edes muista, mitä kautta Puolaan ja puolan kieleen rakastuneen Nellin Kochanie-blogi on sattunut mua ensimmäisen kerran vastaan. Sen kuitenkin muistan, että ihana kirjoitustyyli, kauniit kuvat ja mielenkiintoisen persoonalliset jutut upposivat kertaheitolla ja hupsista vain, näin tämä tyttö oli myyty! Tokihan mulle on blogiin tutustumisen myötä syntynyt myös aivan pakottava tarve päästä reissaamaan jonain päivänä Puolaan... :D

Vivian Valpuri
Tää nainen jos kuka hallitsee kirjoittamisen jalon taidon! Oon seurannut Vivven aiempaa blogia jo Australian-aikoina ja käytännössä katsoen hypin kyllä riemusta siinä vaiheessa, kun kuulin tämän räväkän naisen perustaneen uuden blogin. En muista lukeneeni yhtään tylsää tai huonosti kirjoitettua postausta, sillä tässä on ihminen, jolla on sana täydellisesti hallussa ja joka saa huononkin päivän piristettyä nasevilla kommenteillaan ja terävillä oivalluksillaan - lukekaa vaikka itse!

miesten logiikka
Sinkkuelämän ja miesten sielunelämän pohdintaa ihanan sarkastisella ja humoristisella otteella parikymppisen tytön näkökulmasta - tästä blogista ei ainakaan menoa tai meininkiä puutu! ;) Kirjoittajan omien, ajoittain melko jännittävien ja outojenkin miesseikkailujen lisäksi postauksien joukosta löytyy myös mm. deittiopasta, pohdintaa sinkkuudesta ja ajatuksia miehistä. Pilkettä silmäkulmaan, kukkahattu nurkkaan ja blogin kimppuun siitä, hus! :D

Cougar Woman
Sinkkublogista hypätäänkin sitten hieman erilaiseen maailmaan - CougarWomanin kautta pääsee kurkistamaan maailmaan, jossa blogin kirjoittaja on naimisissa ja rakastunut palavasti aviomieheensä, mutta pettää tätä silti toisen, nuoremman miehen kanssa. Asetelma on mun mielestä äärimmäisen mielenkiintoinen ja kaikessa "kamaluudessaan" tietyllä tapaa myös melko lailla ymmärrettävä - menkää ja tehkää omat päätelmänne itse! ;)
Pieniä Suuria Seikkailuja
Tästä blogista mainitsinkin jo pari viikkoa sitten jonkin postauksen yhteydessä, mutta ei ole epäilystäkään siitä, etteikö Karoliinan sympaattinen Pieniä Suuria Seikkailuja-blogi ansaitsisi uutta mainintaa! Arkipäiväisiä kommelluksia, ihania reseptivinkkejä ja pohjoisen tytön ajatuksia elämästä: niistä on tämä uusi tuttavuus ja ihanuus tehty. Erityisen hyvin pystyin samaistumaan jokin aika sitten julkaistuun postaukseen siitä, millaista elämä olisi, jos pohjoisen sijaan olisikin sattunut elämään koko elämänsä Helsingissä - niinpä... :D



Tarinoita Maailmalta
Kanadassa majailevan suomalaisen Annikan pitämä Tarinoita Maailmalta on yksi niistä blogeista, joiden lukemisen jälkeen huomaa matkakuumeen kasvaneen jälleen kerran uusiin ulottuvuuksiin - toisin sanoen en nyt olekaan enää ollenkaan varma, onko blogin lukeminen pidemmän päälle mitenkään kovin kukkaroystävällistä... :D Ulkomailla elävien ihmisten ajatuksia ja arkipäivän tapahtumia on aina mielenkiintoista lukea ja kun niitä juttuja kertoo vielä hurjasti matkailukokemusta omaava ja kirjoittamisessaan varsin näppärä ihminen, ei pahimman luokan koukuttumiselta oikeastaan voi välttyä!

Marimente
Marimenten avulla on helppoa hypätä hetkeksi täysin toisenlaiseen maailmaan ja sukeltaa lattarimaiden letkeänrentoon elämäntyyliin, sillä tällä neidolla on kokemusta niin Nicaraguan rajanylityksestä, myrskyisistä öistä Costa Ricassa kuin espanjan opiskelusta Meksikossakin. Väli-Amerikan lisäksi blogista löytyy mielenkiintoisia reissumuisteloita sekä erityisesti lento- ja merimatkailuun liittyviä postauksia ja väittäisinkin, että oon Marimenten myötä löytänyt itsestäni aivan uusia reissutoiveita ja -haaveita - eihän niitä onneksi omasta takaa löytynytkään vielä riittävästi... :D

Fiilistelijän pilvilinnoja
Jos kaipaat lisää upeita matkakertomuksia ja äärettömän mahtavia reissukuvia, suosittelen klikkailemaan samantien Fiilistelijän pilvilinnoja-blogin pariin. Muun muassa valokuvaamiseen ja matkailuun hurahtaneen Rimman postaukset tulvivat upean laadukkaita valokuvia ja blogin hillityn kaunis ulkoasu miellyttää ainakin mun silmää todella paljon! :)
Laura let's go
Lauran ja hänen aviomiehensä upeaakin upeamman, vajaan vuoden mittaisen reppureissaushäämatkan seuraaminen on ollut todella mielenkiintoista ja matkajuttujen ja -kokemusten fiilistely postausten välityksellä on laadukkaista ja lukuisista kuvista sekä loistavasta kerronnasta johtuen ollut todella mukavaa. Blogia kirjoittava Laura vaikuttaa kaiken lisäksi älyttömän sympaattiselta ja herttaiselta ihmiseltä! :) Häämatka on tällä hetkellä lähestymässä uhkaavasti loppuaan, mutta reissujuttuja ja matkafiilistelyjä tullaan takuulla näkemään vastaisuudessakin. Suosittelen muuten kurkkaamaan erityisesti Uuteen-Seelantiin sijoittuneet reissupostaukset - ainakin allekirjoittaneessa ne saivat aikaan entistä kovemman palon päästä tutkailemaan elokuvista tuttuja, tarunhohtoisia maisemia!
Mangomalen
Mangomalen-blogin banneri näyttää olevan niin vaalea, että sitä on lähes mahdotonta erottaa valkoisesta taustasta. Ei anneta sen kuitenkaan häiritä, sillä tää blogi on ehdottomasti tutustumisen arvoinen mielettömän upeasti kirjoitettuine postauksineen, joiden kautta on helppo samaistua elämäniloisen ja parhaillaan ihanan boheemia ja melko pitkälti fiilistelyperiaatteella toteutettua Australian roadtrippiä lopettelevan Roosan elämään. Mangomalenista löytyy paitsi ihanan persoonalliseen tyyliin kirjoitettuja matkajuttuja, myös ehdottoman varteenotettavia elämänohjeita jokapäiväiseen elämään sovellettavaksi: "Sitä unohtaa, että kaikki nämä paikat ovat olemassa ja mahdollisia kokea ihan koska vain. Mutta ennen kaikkea sitä unohtaa, miten yksinkertaista kaikki on, kun antaa sen olla. Miten onni ei synny maantieteellisestä sijainnista, vaan läsnäolosta."

----------------------------------------------------
No, joko ootte saaneet tarpeeksenne kaikista mahdollisista, tekstin seassa vilisevistä ylistyssanoista ja positiivisuutta tihkuvista adjektiiveista? :D Löytyikö listalta uusia tuttavuuksia?