sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Roasted bell pepper hummus

Kovasti kehumassani tallinnalaisessa vegaaniravintolassa saimme alkupalalautasella nenämme eteen herkullista leipää, jonka päältä löytyi vieläkin herkullisempaa roasted bell pepper hummusta. Sana 'bell pepper' ei soittanut minkäänlaisia kelloja kummankaan päässä, mutta uskomaton makuelämys jäi kummittelemaan mieleen vielä reissun jälkeenkin niin, että päädyin googlettelemaan tätä mystistä bell pepperiä heti kotiin päästyäni. No, paprikastahan tässä tietenkin oli kyse - ei siis mistään sen ihmeellisemmästä tai eksoottisemmasta :D Sanakirja vaihtui nopeasti reseptien etsimiseksi ja hyvin nopeasti löysinkin ihanassa My cup of coffee-blogissa julkaistun paahteisen paprikahummuksen ohjeen.

Uskokaa mua, kun sanon, että tätä todellakin kannattaa kokeilla - herkku vei nimittäin kielen mennessään! Allaolevasta reseptistä tulee melko reippaanlaisesti hummusta, mutta ainakin allekirjoittaneelle se maistuikin kyllä melko kiitettävästi... ;)

175g kikherneitä
iso punainen paprika
1 punasipuli
0,5dl oliiviöljyä
1tl savupaprikajauhetta
1tl suolaa
1tl mustapippuria
vettä

Mikäli käytät kuivia, kypsentämättömiä kikherneitä, liota niitä ensin kylmässä vedessä vähintään 8 tunnin ajan ja keitä sitten suolaripauksella maustetussa vedessä noin tunnin ajan. Valuta hyvin.
Laita uuni lämpenemään 225 asteeseen ja leikkaa paprika sekä punasipuli lohkoiksi. Asettele lohkot uunipellille ja anna paahtua noin parinkymmenen minuutin ajan varoen kuitenkin polttamasta sipuleita.
Paprikoiden pehmennyttyä siirrä kaikki ainekset suureen kulhoon ja soseuta seos tasaiseksi. Lisää joukkoon vettä sekoittamisen yhteydessä niin kauan, kunnes koostumus on mieleisesi.

Alkuperäinen ohje: My cup of coffee

Mikä on teidän suosikkihummuksenne? :)

keskiviikko 26. marraskuuta 2014

From Tallinn with love!

Uskomattoman hyvää ruokaa, rakas ystävä ja joka puolelle levittäytynyt lämmin joulutunnelma - siinäpä se pyhä kolminaisuus, joista viime viikonloppu mun kohdallani muodostui. Perjantai-iltapäivänä matkasin jo varsin tutuksi tulleella Onnibussilla pääkaupungin lumituiskuiseen vilinään ja muutaman hassun nukutun tunnin jälkeen matka jatkui aamun sarastaessa kohti Tallinnaa yläasteaikaisen ihanan ystäväiseni kanssa. Viikonloppu oli kokonaisuudessaan mielettömän ihana ja vaikka pieni flunssanpoikanen meinasikin ravistella kumpaakin meistä, selvittiin reissusta kuitenkin loppujen lopuksi kunnialla ja hymyssä suin - eihän sitä nyt niin vähästä passaa lannistua... ;)

Tallinna on mulle tuttu kaupunki lapsuudesta, jolloin Suomenlahden takana tuli vierailtua oikeastaan vuosittain äidin kirjamessuille suuntautuneiden reissujen yhteydessä. Noina aikoina mun ehdottomia must have-juttuja Virosta olivat ne kaikkien tuntemat ällömakeat lehmätoffeet sekä isot, oikeastaan aika pahanmakuiset venäläiset konvehdit, superhienot (huomatkaa sarkasmi...) tekokuitupörröpaidat sekä cd-levyt, joista suurin osa ei ollut ehtinyt vielä Suomen markkinoille ollenkaan. Piraattiversioitahan ne toki olivat, mutta en mä sitä tuolloin tajunnut... :D Viime vuosina Viron-matkat ovat kuitenkin vähentyneet todella paljon eikä mulla oo itse asiassa hajuakaan siitä, milloin olisin viimeksi käynyt tallailemassa Tallinnan katuja - saattaa hyvinkin olla, että edellisestä kerrasta on kulunut jo lähemmäs kymmenen vuotta! Tästä syystä kaupunkiin olikin mahtavaa päästä visiitille taas pitkästä aikaa ja muutosta mun mielikuvieni Tallinnaan oli tapahtunut kieltämättä hurjasti. Vanha kaupunkihan oli toki pysynyt hyvin pitkälti samanlaisena kuin aina, mutta ostoskeskusten määrä ja koko tuntui räjähtäneen käsiin ja uusia, metallinhohtoisia hotellejakin näkyi katukuvassa huomattavasti aiempaa enemmän. Aivan länsimaisten kaupunkien kopioksi Tallinna ei ollut onneksi vielä muuttunut ja hyvä niin, neuvostoaikojen näkyminen ja ne ehkä hieman rähjääntyneenkin näköiset rakennukset jättiostareiden ja merkkiliikkeiden vieressä tuovat nimittäin mun mielestäni mukavasti särmää ja persoonallisuutta kaupunkikuvaan.






Reissun ajoitus juuri kyseiselle viikonlopulle oli kieltämättä tarkoituksenmukainen, sillä Tallinnan joulumarkkinat olivat starttailleet tämänvuotiset hulinansa juuri edellisenä päivänä. Oon aina halunnut päästä käymään "oikeilla", keskieurooppalaisilla joulumarkkinoilla ja etenkin Saksan legendaariset ja perinteiset weichnachtsmarktit välkkyvät edelleen matkahaaveiden joukossa. Koska Saksaan lähteminen ei tänä vuonna kuitenkaan onnistunut, sai Tallinna toimia eurooppalaisen joulutunnelman välittäjänä - ja onnistuikin siinä muuten täydellisesti! Idyllinen Raatihuoneenaukio oli täynnä kauniita jouluvaloja, pieniä käsitöitä ja herkkuja myyviä puoteja, onnellisia hymyjä sekä höyryäviä glögimukeja. Edellisenä päivänä satanut ohut lumikerros tuntui kruunaavan hetken ja hetkellisesti tuntui siltä, kuin olisi ajautunut keskelle joulun ihmeellistä satumaailmaa. Jos pankkitilini olisi ollut pohjaton, olisin ostanut takuulla koko torin tyhjäksi - tällä kertaa matkaan tarttui kuitenkin glögimukillisen lisäksi ainoastaan pussilliset tyrni- ja mustikkajauhetta hurjaan viiden euron yhteishintaan. En uskalla edes ajatella, mitä saisin pulittaa niistä Suomessa... :D



En kestä, miten ihanan värikäs tää karkkikauppa oikein olikaan! :D
Ihanan joulutunnelmoinnin lisäksi viikonloppuun mahtui myös huikean upeita ruokaelämyksiä ja tää reissu kiilasikin ravintolakokemusten puolesta mun tähänastisten matkojeni kiistattomaksi ykköseksi! Lauantaina päädyimme aivan sattumalta syömään vanhan kaupungin kaduilla vastaan tulleeseen Vegan Restoran V:hen, joka osoittautui niin uskomattomaksi ruokataivaaksi, että päädyimme vasten alkuperäisiä suunnitelmiamme syömään kolmen ruokalajin lounaan aina alkupalalautasesta jälkkäreihin ja kahveihin asti. Kun makuhermoja hivelevän ruoan lisäksi ravintolaympäristö oli varsin suloinen ja idyllinen, henkilökunta ystävällistä ja hinnat erittäin kohtuulliset (alkupalasnacksit, pääruokana nautiskeltu mausteinen tofupihvi ananaksella, quinoalla ja pähkinäkastikkeella viinilasin kera sekä jälkkärikahvi kakkupalalla kuorrutettuna kustansivat tosiaan yhteensä vajaat 20e...), ei tätä paikkaa voi todellakaan muuta kuin suositella!

Lauantai-illan ruokapaikaksi valikoitui puolestaan F-hoone, josta olin ehtinyt lukea useampia suosituksia ennen reissua. Hieman syrjäisempi, ydinkeskustan ulkopuolinen sijainti vanhalla teollisuusalueella aiheutti aluksi pientä etsiskelyä, mutta loppujen lopuksi karunnäköisen tiilirakennuksen sisältä paljastui trendikäs ja persoonallinen, ruokatarjonnaltaan huikean monipuolinen ja hintatasoltaan edullinen ravintola. Paikka oli sinne päästyämme täpötäysi (eikä muuten ihme...), mutta ehdimme onneksi saada pöydän ennen keittiön sulkeutumista ja falafelburger olikin kuin pala taivasta! ;)
Sunnuntain ruokaseikkailut sijoittuivat uuteen, noin kuukausi sitten avattuun kissakahvila Nurriin, jonne päädyimme - yllätysyllätys - suloisenkarvaisen liikeidean vuoksi. Tallinnan löytöeläinkodista tuodut kisut saavat liikkua vapaasti kahvilan tiloissa ja asiakkaille jaetaan heti sisäänastumisen yhteydessä karvapallojen kanssa noudatettavat pelisäännöt. Kissoja ei esimerkiksi saa häiritä niiden nukkuessa eikä ruokkia ihmisten ruoalla - sen sijaan niille voi valita listalta oman aterian! Jokainen eläin on myöskin adoptoitavissa ja jo useampi karvatassu olikin ehtinyt löytää ensimmäisen kuukauden aikana uuden kodin. :) Mun mielestä ajatus oli kertakaikkiaan ihana (vaikkakin ajatus kahvilapöydillä hyppivistä kissoista tuntui kieltämättä aluksi hieman oudolta) ja toivon todellakin samanlaisen liiketoimintamallin vahvempaa rantautumista myös Suomeen! Onko joku teistä käynyt Nurrissa? Entä Tampereelle avatussa, Suomen ensimmäisessä (ja vielä tällä hetkellä myöskin ainoassa..?) kissakahvilassa? :)

Herkullistakin herkullisemmat starter snacksit!
Jaoimme jälkkäriherkut puoliksi: mustaherukkaisen raakakakun lisäksi testiin päätyi tämä pähkinäinen cupcake. I fell in love!
 

Tämä hauskannäköinen veijari sai hymyn huulille vaihtamalla tasaisin väliajoin pöytää ja näyttämällä koko ajan äkäisen mietiskelevältä. Mitähän kisulla mahtoikaan pyöriä päässä... :D

Tää ovi oli yksinkertaisesti upea!

Katumyyjän tavarakomero!


Paluumatka kuluikin sitten lähinnä näissä merkeissä yli-innokkaan risteilykansan energiatasoja ihmetellen... :D
Kokonaisuudessaan reissu oli siis mielettömän ihana ja laatuaika ihanan ystävän kanssa oli enemmän kuin tervetullutta! Näemme nykyään Iiriksen kanssa valitettavasti melko harvakseltaan, mutta onneksi olemme molemmat suuntaamassa joulunviettoon kohti pohjoista ja ehdimmekin treffailemaan vielä ainakin kertaalleen ennen tämän tytön suuntaamista Hong Kongiin. :)

Sunnuntai-iltana niinikään jouluvaloihin viikonlopun aikana verhoutuneeseen Helsinkiin kotiuduttuamme hyppäsin vielä Koskelaan menevään bussiin ja majoituin yhdeksi yöksi fitnesstyttöni aka Hennan luo. Yöunet jäivät sinä yönä vähäisiksi juttujen jatkuttua yli puolenyön ja herätyskellon piristessä aamuvuoron ja bussin lähtemisen merkiksi heti viiden jälkeen, mutta mitäs pienistä - elämää ja harmaan marraskuisia päiviä värittävien ystävien aikaansaama onnentunne kantoi koko päivän ajan iltaan asti. Muumipapan sanoin tunsin itseni niin onnelliseksi, etten edes pelännyt hetken menevän ohitse. 

sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Mitä saisi olla - avokadopuuroa, luumu-persimonpuuroa vai kenties appelsiinista uunipuuroa? ;)

Jokos siellä on herkuteltu sunnuntaiaamun aamupala? Mikäli ette ole vielä ehtineet aamiaispöydän ääreen, suosittelen harkitsemaan jotakin seuraavista herkuista - puurohullu on ollut nimittäin taas vauhdissa ja uusia makuelämyksiä on tullut testailtua kuluneen viikon aikana vähän laidasta laitaan! Löytyisiköhän näistä sinullekin uusi suosikki? :)

Samettinen avokadopuuro
1dl kaurahiutaleita
1,5dl vettä
½ avokado
½ banaani
suolaa
vaniljajauhetta

Aloita puuron keittäminen tavalliseen tapaan lisäämällä kaurahiutaleet kiehuvaan veteen. Anna kiehua vähän aikaa ja lisää joukkoon muussattu avokado sekä banaani ja mausta.
Tarjoile esimerkiksi kiivin, mansikoiden ja raejuuston kanssa tai keksi täysin omat lisukkeesi! :)

Luumu-persimonpuuro taatelisella twistillä

1dl kaurahiutaleita
2,5dl vettä
3 luumua
1rkl pellavansiemeniä
3-4 taatelia
ripaus rusinoita
1rkl vaniljanmakuista proteiinijauhetta
suolaa
kanelia
kardemummaa
persimoninpalasia

Laita taatelit likoamaan veteen edellisenä iltana.
Mittaa vesi kattilaan ja odota, kunnes se alkaa kiehumaan. Lisää pilkotut luumut, anna kiehua pienen hetken ja sekoita sitten joukkoon kaurahiutaleet, pellavansiemenet sekä suola. Anna puuron kiehua muutaman minuutin ennen pehmenneiden taateleiden, rusinoiden sekä proteiinijauheen lisäämistä.
Anna seoksen tekeytyä kaikessa rauhassa, mausta se esimerkiksi kanelilla ja kardemummalla ja nauti pilkotun persimonin kanssa!

Appelsiininen uunipuuro
½ banaani
1dl kaurahiutaleita
1dl vettä
3/4dl appelsiinimehua
½dl maitoa
suolaa
kanelia
kardemummaa
1 valkuainen
½tl leivinjauhetta

2rkl maustamatonta jogurttia tai maitorahkaa
2rkl raejuustoa
1rkl vaniljaheraa

Laita uuni lämpenemään 225 asteeseen. Muussaa banaani uuninkestävään kulhoon ja lisää sen sekaan kaurahiutaleet, nesteet ja mausteet.
Laita puuro pariksi minuutiksi mikroon ja lisää sen kypsyttyä joukkoon valkuainen sekä leivinjauhe. Sekoita.
Sekoita rahka/jogurtti, raejuusto sekä proteiinijauhe erillisessä kulhossa tasaiseksi seokseksi ja upota tahna puuron keskelle.
Anna puuron kypsyä uunissa n. 20min ajan.


perjantai 21. marraskuuta 2014

Tallinnaan!


Riemuidiootti täällä moi! Viikon työt ja kouluhommat on taas taputeltu kasaan ja lähdin tänään polkemaan koululta tällainen virne naamallani kotia kohti. Vaikka miljoonat työn alla olevat jutut aiheuttavat ajoittain melkoista stressiä ja joinakin päivinä aika ei tunnu mitenkään riittävän kaikkeen tarpeelliseen, tuntuu vapaalle lähteminen kovan työn jälkeen tuplasti paremmalta! Tänä viikonloppuna suunnitelmissa olisikin pitkästä aikaa reissu Suomenlahden toiselle puolelle ja juuri startanneiden Tallinnan joulumarkkinoiden kokeminen ihanaakin ihanammassa seurassa - nappaan nimittäin matkan varrelta Espoosta kainalooni rakkaan, yläasteaikaisen ystäväni. :)

Mukavaa viikonloppua muillekin - minä alan nyt suorittamaan viime hetken pakkailuja ennen keskustaan ja bussille suuntaamista!

torstai 20. marraskuuta 2014

Lipeäkalaa ja muita uusia pohjoismaisia ruokatuttavuuksia

Viime viikolla satuin näkemään Facebookissa ilmoituksen, joka tarjosi mahtavan tilaisuuden päästä tutustumaan uusiin ihmisiin, puhumaan koko illan ajaksi ruotsia, syömään herkullistakin herkullisempaa ruokaa sekä tekemään parempaa tuttavuutta pohjoismaisen ruoan kanssa - kaikkea tätä yhden ja saman illan aikana! Kirjoittelinkin aiemmin syksyllä Jyväskylän Opiskelijoiden Pohjola-Norden-yhdistyksestä, jonka toimintaan tutustuin melko pian Ahvenanmaalta kotiuduttuani. Jopno on järjestänyt syksyn aikana muun muassa svenskatalande luncheja sekä kahvitteluhetkiä muutamaan otteeseen, mutta mä oon ollut joka kerta syystä tai toisesta estynyt pääsemästä paikalle ja siksipä tartuinkin tähän tilaisuuteen enemmän kuin mielissäni! Täysin Jopnon järjestämä tää kyseinen ilta ei tosin ollut, sillä suunnittelusta ja toteutuksesta vastasivat Pohjoismaista yhteistyötä monin tavoin tukeva Pohjola-Norden sekä ruotsinkielistä kulttuuria aktiivisesti esiin nostava Svenska.nu. Keskiviikko-iltaisen, pääsääntöisesti nuorille suunnatun Nordisk middagin tarkoituksena oli tutustuttaa ihmisiä hieman paremmin pohjoismaisen ruokakulttuurin saloihin kokki-kirjailija Kenneth Narsin opastuksella sekä tarjota vaatimaton kolmen ruokalajin illallinen idyllisissä Wanhan Fredan tiloissa - kaikki tämä täysin ilmaiseksi! ;)

Ilmoittauduin mukaan sen kummempia miettimättä ja vasta paikan päälle pyöräillessäni tajusin, ettei mulla oikeastaan ollut hajuakaan siitä, olisiko paikalla ketään tuttua vai ei. Tällaiset pikkuseikat eivät onneksi liiemmin menoa tuppaa hidastamaan ja tälläkin kertaa täysin tuntemattomien ihmisten keskelle hyppääminen kannatti, sillä ainakin mun pöytäseurueeni oli älyttömän mukava eikä jutusta meinannut tulla loppua :D Myös kysymysten tulva oli taattu siinä vaiheessa, kun Kenneth päätyi aterioimaan samaan pöytään ja tarkemmin sanottuna vieläpä viereiselle paikalle - harvemmin kun sitä pääsee jutustelemaan ympäri maailmaa ruokajuttujen kirjoittamisen merkeissä reissaavan sekä esimerkiksi Yle Femmalle tv-ohjelmia tekevän miekkosen kanssa!

Tän kattauksen nähdessäni mua alkoi jo pelottamaan seuraavista tunneista selviäminen edes suhteellisen oikeaoppisesti ja etikettiä rikkomatta... :D
Suomenruotsalainen Kenneth Nars kertoili meille tosiaan illan alkajaisiksi yhdessä ahvenanmaalaisen huippukokki Michael Björklundin kanssa tekemästään Purtavaa pohjoisesta-kirjasta, joka esittelee erilaisiin pohjoismaisiin ruokakohteisiin sijoittuvia kiinnostavia reseptejä ja raaka-aineita.
Vaikka pohjoismaisen ruokakulttuurin luulisi olevan tuttua huttua suomalaisille, opin ainakin minä huikean määrän uusia ja mielenkiintoisia juttuja illan aikana. Tässä alkuruoan etkoiluksi valmistuu annos lipeäkalaa!
...ja tässä samainen maistelusetti pöytään nostettuna. Me herkuteltiin lipeäkalalla norjalaisittain hernepyreen sekä pekonin kera ja ainakin mä yllätyin iloisesti tämän setin mausta - jonkin sortin ennakkoluuloja on siis selkeästi ollut jälleen kerran ilmassa, vaikka tätä sorttia ei ookaan koskaan tullut maistettua :D Ehdotin jopa äidillekin lipeäkalan hommaamista joulupöytään!
Alkuruoaksi meille tarjoiltiin rosmariini-yrttileipää sekä mustajuurikeittoa, jotka olivat viedä kielen mennessään...
...kun taas pääruoka koostui possunposkesta, kukkakaalipyréestä, kasviksista sekä karhunlaukka-aiolista. Nams!
Jälkiruoka olikin sitten jo niin ultimate-herkkukokemus, ettei siitä ole ehtinyt tallentua edes minkäänlaista todistusaineistoa - puolukkainen kakkusiivu taisi kadota kitusiin kertaheitolla, haha :D

Tällaista opiskelijaherkuttelua tähän väliin! En ookaan saanut koskaan näin lyhyen ajan sisällä nautiskella kolmen ruokalajin ruokailusta jopa kahteen otteeseen ja oon kyllä tosi kiitollinen näistä ruokaelämyksistä. Ehkäpä tästäkin maalaistallerosta saadaan pikkuhiljaa koulittua edes hieman salonkikelpoisempi... ;)

tiistai 18. marraskuuta 2014

Banaanilla ja currylla terästetyt possusuikaleet

Lueskelin kotosalla vieraillessani äidin vanhoja naistenlehtiä ja törmäsin reilun vuoden takaisessa ET-lehdessä (haha, ja näin tulin sitten myöntäneeksi julkisesti lukeneeni ET:tä... :D) banaanipossureseptiin. Tähän mennessä oon tottunut maustamaan possunsuikaleet lähinnä omenalla tai currylla, mutta banaanin käyttäminen ruoan seassa oli mulle uusi juttu - ei siis muuta kuin innolla kokeilemaan ja maistelemaan!

Alkuperäinen resepti oli hieman tuhdimpi versio, sillä esimerkiksi banaaneja ohjeessa oli neljä ja ruokakermaa sekaan oli lisätty 4dl verran. Mun käsissä ja jääkaapin sisällön mukaan reseptistä muokkautuikin sitten allaolevan kaltainen, joka ainakin tähän napaan upposi melkoisella vauhdilla! ;) Banaanipossun kaverina voi tarjota esimerkiksi riisiä tai vihanneksia - mä testailin herkkua myös porkkanasoseen seuralaisena.

Mausteisen banaaniset possusuikaleet

400g possun paistisuikaleita
2 banaania
1 iso omena
1dl ruokakermaa
2,5dl maustamatonta jogurttia
3tl currya
1tl garam masalaa
öljyä paistamiseen

Paista possunsuikaleet pannulla pienessä tilkassa öljyä. Lisää lihan sekaan mausteet. Kuori ja viipaloi banaanit sekä omena ja lado hedelmät ja lihasuikaleet vuorotellen uunivuokaan. Lisää tarvittaessa ja maun mukaan suolaa kerrosten väliin. Kaada lopuksi ruokakerma ja jogurtti vuokaan ja kypsennä ruokaa 200-asteisen uunin keskitasolla noin tunnin ajan.

Alkuperäinen resepti: ET 08/2013

maanantai 17. marraskuuta 2014

Rentouttavaa viikonlopunviettoa Kangasalla

Viime perjantaina karkasin iltapäivän tunnilta hieman normaalia aikaisemmin, hyppäsin Facebookin kimppakyytipalstalta löytyneen sinisen Fiatin ja sen kuskin kyytiin ja matkasin viikonlopun viettoon serkkuni luo Kangasalle. Kyseisestä "kaksoisserkustani" oon kirjoitellut muistaakseni hieman enemmänkin viime maaliskuisen käyntini yhteydessä - kyseessä oli siis se moniosaaja, joka kykenee täysin ongelmitta hoitamaan niin alusvaateputiikkia kuin erikoiskuljetusbisnestäkin yhtäaikaisesti. ;) Tällä kertaa tiedossa oli alusvaateputiikin avajaishulinaa, sillä Johanna on muuttanut itsensä ja putiikkinsa vastikään uuteen osoitteeseen ja starttailee nyt bisnestä uudessa kotikolossa. Tämä kotikolo ei kuitenkaan ole aivan mikä tahansa liiketila, sillä kyseessä on itse asiassa teollisuusalueella sijaitseva halli tai autotalli, miten sitä nyt kukanenkin haluaa kutsua. :D Alusvaateliike autotallissa - eikö kuulostakin vähintäänkin mielenkiintoiselta?

Serkku on tehnyt viimeisen kuukauden aikana uskomattoman työn muokatessaan karusta ja elämää nähneestä teollisuushallista täydellisen persoonallisen ja uskomattoman upean pohjan putiikillensa eikä liiketila voisi olla yhtä enempää yrittäjänsä näköinen - katsokaa vaikka!
Jep. Se on todellakin autotalli!
Putiikin valikoimakin on löytänyt paikkansa...
...samoin kuin Intiasta lähes kymmenen vuotta sitten Suomeen kiikutetut sarikankaat! Mä kävin itse henkilökohtaisesti kiikkumassa kankaat oven yläkulmaan kiinni (magneeteilla, by the way!) ja sain samalla inspiraatiota oman, jossain kaapin uumenissa tiukasti majailevan sarikankaani käyttöön... 
Mitäs sanotte tuosta niveltikkaista tehdystä pöydästä? :D
Vaikka pimeälle ja varsin luotaantyöntävältä tuntuvalle teollisuusalueelle tipahtaminen tuntuikin melko omituiselta, petti ulkokuori tällä kertaa pahemman kerran ja sisältä paljastuikin siis täysin oma, uskomaton maailmansa. Putiikin tilojen ihastelun ohella oli kuitenkin myös älyttömän ihanaa nähdä rakasta serkkua pitkästä aikaa ja perjantai-ilta hujahtikin nopeasti herkullisen ruoan, itsetehtyjen piña coladojen ja minttukaakaoiden sekä pitkien, myöhään yöhön jatkuneiden juttutuokioiden merkeissä. Lauantaina vuorossa oli puolestaan avajaispäivä, jonka osalta toimin lähinnä jokapaikanhöylänä jututtaen asiakkaita, hoitaen juomatarjoilun ja täyttäen tyhjeneviä herkkuastioita. Illan koittaessa olo olikin melko lailla rättipoikkipuhki ja pienet tirsat sohvannurkassa tulivat enemmän kuin tarpeeseen! Loppuilta kuluikin pikaisen ajelureissun, piparitaikinan vääntämisen sekä leffankatselun merkeissä - täydellinen lopetus vilkkaalle päivälle :) 

Heti sisään astuessani sain nenän eteen kupin kahvia ja maailman sympaattisimman suklaamuffinsin - "kun ei mulla ollut muffinsivuokia" :D
Tässä korkkiruuvissa oli kieltämättä tyyliä!
Perjantai-illan herkkuillallinen: kampasimpukoita, jättiläiskatkarapuja, maalaissämpylöitä sekä leipäjuustosalaattia!
Jep, oli mulla jo vähän nälkä... :D

Tarjolla oli muunmuassa saaristolaisleipää sekä banaania suklaafondueen dipattavaksi...
...sekä ihan vähän muitakin herkkuja! ;)
Sunnuntaina vuorossa olikin nenän suuntaaminen takaisin kohti Jyväskylää täpötäyden Onnibussin punaisilla nahkapenkeillä. Seuraavaa vierailukertaa ei tarvitse onneksi odotella kauaa, sillä palaan takaisin Kangasalan maisemiin jo reilun viikon päästä - silloin vuorossa olisi ainakin teatteriretkeä Tampereelle sekä tupareiden viettämistä. :) I can't wait!

Mites teidän viikonloppunne sujui? :)

torstai 13. marraskuuta 2014

Everyday life now and then

keskiviikko 12.11.2003

Menin taas pyörällä kouluun. Normaali päivä, sain kässällä pusakan lähes valmiiksi! Kotiin, lueskelin kirjaa yms. Neljän jälkeen lähdin Essiä ja Heidiä Mikin kans vastaan. Väriteltiin hevosten kuvia yms. Kirjotin Erikalle kirjeen. Vietiin tytöt autolla kotiin, tein läksyt. Kävin netissä, soitin tuubaa, luin ussankokeisiin.

T: Laura & Mikki

Kesä-Mikki vuosimallia 2006!
Kauniin huurteista, alkutalvista kotipihaa :)
Laura, 14 vee.
Vuonna 2006 meille rakennettiin yläkerta ja sain ekaa kertaa elämässäni oman huoneen! :)

keskiviikko 12.11.2014

Heräilin aamulla silmät sikkuralla puoli seiskan aikoihin. Tuttujen aamurutiinien jälkeen otin suunnan kohti päivän ensimmäisiä velvollisuudentuulahduksia, joka tällä kertaa tarkoitti neljän tunnin työvuoroa. Lyhyillä vuoroilla on onneksi tapana hujahtaa ohitse kuin huomaamatta ja etenkin viime aikoina oon alkanut kokemaan töissä vietetyt tunnit jopa tietyllä tavalla rentouttaviksi - rutiinitöitä tehdessä ajatukset saavat kulkea rauhassa omia teitään ja esimerkiksi suurin osa kouluprojekteihin liittyvistä hyvistä ideoista on tainnut saada alkunsa nimenomaan töissä! :D

Puoliltapäivin pakkasin kimpsuni ja kampsuni ja pyöräilin reilun kilometrin matkan koululle. Suunnittelimme Danielan kanssa reilun tunnin ajan matkailumajoituspalveluiden luomiseen liittyvää palvelutuoteprojektiamme ja saimme sovittua 20 minuutin varoitusajalla tapaamisen myös brittiläisen arkkitehtiopettajan kanssa. Tapaaminen sujui hyvin ja pääsimme lähtemään koululta luottavaisin ja positiivisin mielin - vaikka kyseinen projekti aiheuttaakin ajoittain harmaita hiuksia, mahtuu väliin onneksi myös onnistumisen kokemuksia! :)

Koululta suuntasin kotiin puoli kolmen hujakoilla, missä ehdin istahtaa hetkeksi alas kahvikupin, muutaman riisikakun sekä mehukeitolla terästetyn viilin kanssa. Samalla pakkasin myös nopsasti salilaukun, jonka kanssa pyöräilin neljäksi keskustan SATSilla alkavalle bodycombat-tunnille. Olin sopinut kiikuttavani Facebook-kirppiksellä myymäni tuotteen suoraan ostajalle, joka sattui työskentelemään SATSin vastaanotossa ja samaan syssyyn hyödyntää myös Liikuntapäiviltä saamiani kuponkeja. Ostaja oli tyytyväinen tuotteeseen, minä taas taskunpohjaa lämmittäviin seteleihin sekä huikean tehokkaaseen tuntiin - melkoinen win-win-situation siis! ;) Hikisen tunnin jälkeen ehdin vielä istahtamaan saunan lauteille, sulkemaan silmät ja rentouttamaan lihasten ohella myös ajatukset hetkeksi ennen seuraavaan paikkaan kipittämistä.

Hieman ennen kuutta olin juhla- ja kokoustilana toimivalla Wanhalla Fredalla, missä järjestettiin Pohjola-Nordenin sekä Svenska Nu:n yhteistyön tuloksena Nordisk middag. Bongasin ilmoituksen tapahtumasta maanantaina ja ilmoittauduin saman tien mukaan - harvoin sitä nimittäin pääsee paitsi puhumaan koko illan ajaksi ruotsia Jyväskylässä, myös kuulemaan kokki-kirjailija Kenneth Narsin kertomuksia pohjoismaisesta ruoasta sekä syömään huikean herkullista kolmen ruokalajin illallista veloituksetta! ;) Ilta oli kokonaisuudessaan upea eikä mua ehtinyt missään vaiheessa häiritsemään se pikkuseikka, etten tuntenut paikalle saapuessani ketään osanottajaa entuudestaan - äkkiäkös siinä tutustui vieruskavereihin eivätkä jutut päässeet loppumaan koko illallisen aikana.

Väsyneenä mutta onnellisena pyöräilin lopulta takaisin kotiin yhdeksän jälkeen. Ennen nukkumaanmenoa ehdin vielä tienata muutaman roposen niinikään nettikirpparilla myynnissä olleen laskettelutakin saatua uuden omistajan ja noudettua sen suoraan kotiovelta. :) Ei hassumpi lopetus muutenkin onnistuneelle päivälle! Maukkaan illallisen vuoksi iltapala jäi tänä iltana poikkeuksellisesti välistä ja pää painui pikaisen Instagram-selailun jälkeen tyynyyn kellon lähestyessä yhtätoista.


Way to go!
Tää ei ollut nyt ihan sitä tavallisinta opiskelijaruokaa... :D